40. Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?" (Mark 4 luku)
Koko sen ajan, minkä Jeesus opetuslapsineen tämän maan kamaralla asteli, hänen ainainen murhe oli opetuslasten ja ihmisten epäusko. Kotikaupungissaan Jeesus ei voinut tehdä montakaan ihmetekoa ihmisten epäuskon tähden. Pietari oli innokas monessa asiassa, innokas jopa kävelemään veden päällä, mutta eikös vain epäusko vallannut hänetkin. Samoin muut opetuslapset.
Viimeisenä murheenaan Jeesuksella oli: "Kun ihmisen poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä". Ja kuinka oikeassa hän olikaan. Nykyään on tosin paljonkin uskonnollista puuhastelua, mutta todellista uskoa saa kauan ja usein niin turhaan etsiä. Usko ja uskovaisuus kun eivät läheskän aina ole sama asia. Tarvitaan jotain todella uutta ajattelua ja uutta toimintaa jotta päästäisiin sisälle apostolisen uskon koko todellisuuteen ihmeineen ja tunnustekoineen.
Koko sen ajan, minkä Jeesus opetuslapsineen tämän maan kamaralla asteli, hänen ainainen murhe oli opetuslasten ja ihmisten epäusko. Kotikaupungissaan Jeesus ei voinut tehdä montakaan ihmetekoa ihmisten epäuskon tähden. Pietari oli innokas monessa asiassa, innokas jopa kävelemään veden päällä, mutta eikös vain epäusko vallannut hänetkin. Samoin muut opetuslapset.
Viimeisenä murheenaan Jeesuksella oli: "Kun ihmisen poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä". Ja kuinka oikeassa hän olikaan. Nykyään on tosin paljonkin uskonnollista puuhastelua, mutta todellista uskoa saa kauan ja usein niin turhaan etsiä. Usko ja uskovaisuus kun eivät läheskän aina ole sama asia. Tarvitaan jotain todella uutta ajattelua ja uutta toimintaa jotta päästäisiin sisälle apostolisen uskon koko todellisuuteen ihmeineen ja tunnustekoineen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
uudella tavalla? Totta kirjoitit, että tarvitaan uudistusta, eli täydellistä parannusta noista ihmisten tekemistä uskonnollisuuksista ja sijalle lahjauskon pyytämistä ja saamista ja sen myötä Jumalan Sanaan sinetöitymistä.
Tänäänkin tapahtuu apostolien aikanakin tapahtuneita ihmeitä, mutta vain heidän keskuudessaan, jotka uskovat Sanan mukaisesti.
kumma kapistus, että se voidaan muokata miltei millaiseksi tahansa ja ohjelmoida mitä moninaisimmilla aatteilla, uskonnoilla ja ideologioilla.
Nyt kun ihmismieli on kerran muokattu tiettyyn kulttuurin muotoon ja ohjelmoitu jollain aatteella tai uskonnolla, se on yleensä sitä myös loppuun asti. Korealainen Paul Yonggi Cho sanoi kerran, että helpompi on muuttaa joen virtaussuunta kuin muuttaa ihmismieli.
Yleensä on niin, että ihmismieli muuttuu ja voi omaksua jotain uutta vain voimakkaiden kriisien seurauksena. Esimerkiksi monet herätysliikkeiden perustajat ja uskonpuhdistajat ovat käyneet läpi todella vaikeat sairaudet tai kriisit. Esimerkkinä vaikkapa Lars Leevi Laesdatius, joka kuolemansairaana maatessaan joutui käymään läpi monet vaikeat kriisit ja parannuttuaan vuoteesta nousi uusi Lars Leevi, josta sittemmin tuli Pohjolan pasuuna, jonka julistustyö on saanut valtavan laajat mittasuhteet.
Näin on tänäkin päivänä. Ihminen elää omien totuttujen elämänkaavojen mukaan ja ihmisen turvallisuudentarve vaatii kaiken pysymistä ennallaan; ainakin siihen asti kunnes totutut elämänkaavat ja turvarakenteet romuttuvat ja ihminen joutu etsimään uusia teitä ja uusia ratkaisuja.
Näin ajatellen sairaudet ja kriisit eivät ole aina katastrofi - ne voivat olla myös alku kokonaan uudelle.
ihminen, sillä hänen uskonsa oli niin vahva, että juopotkin pääsivät sen kautta vapaaksi orjuudesta.
Lapin Marian kautta Lestadius pääsi vasta todellisen uskon tuntemiseen ja usein mietin, mitä hän piti syntinä, sillä hänen jälkeensä tulleet palkkapaimenet ovat pimentäneet hänen opetuksia, eli mikä onkaan itse Lestadiuksen opettamaa ja mikä palkkapaimenien lisäystä ja hapatusta?
syntyyn vaikutti kaksi persoonaa: Karesuvannon kirkkoherra Laestadius ja Lainion lähetyskoululla kadekeettana toiminut Juhani Raattama.
Raattama oli pitänyt lähetyskoululla voimakkaita seuroja, joissa kuulijoita oli tullut kovaan synninhätään ja Raattama oli ollut jo huolissaan tilanteesta. Erään kerran hän oli lukenut Lutherin kirkkopostillaa ja löytänyt sieltä ehdottoman synninpästön opin. Niinpä, kun seuraavissa seuroissa joku nuori nainen oli joutunut kovaan synninhätään, oli Raattama mennyt hänen luokseen ja julistanut kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Välittömästi naisen olemus oli muuttunut ja hänen kasvonsa oli olut kuin enkelin kasvot ja taas oli Raattama ollut ihmeissään.
Kun Laestadius oli tullut seuraavan kerran tarkastusmatkalle Lainion lähetyskoululle, oli Raattama kertonut kautta rantain tapauksesta ja kun olivat yhdessä tutkineet Lutherin kirkkopostillaa, tulivat siihen tulokseen, että siinä oli raamatullinen synninpäästöoppi ja sinä tammikuisena yönä 1846 piisivalkean ääressä Raattama julisti Laestadiukselle synninpäästön ja Laestadius puolestaan Raattamalle ja tätä keskiyön hetkeä voidaan pitää lestadiolaisen herätyksen syntyhetkenä.
Tämän herätyksen vaikutuksesta kokonaisia kyläkuntia tuli täysin raittiiksi, porovarkaat menivätitse tunnustamaan ja sopimaan varkauksiaan ja esimerkiksi ennen sotia vanhassa Sallassa 60 % pitäjän vestä oli lestadiolaisia.
vaikka kyse onkin naisesta, vai miten sen sanoisin:-)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Milla_Clemensdotter
kertomasta, sillä tässä on jotakin niin tavanomaista Jumalan tekoa, eli hän käyttää vähääkään uskonnon opetuksia saaneita ihmisiä suurimpina lähetteinään, eli opettaa itse omansa:
"Lapin Maria ja Lars Levi Laestadius
Talvella 1844 Lars Levi Laestadius tapasi Lapin Marian Åselessa. Tapaamisesta Laestadius kirjoitti seuraavaa:
Talvella 1844 saavuin Åselen Lappiin tarkastajan ominaisuudessa. Täällä tapasin muutamia lukijalaisia, jotka kuuluivat siihen loivempaan suuntaan. Heidän joukossaan oli muuan lappalaistyttö nimeltään Maria, joka avasi minulle koko sydämensä kuultuaan ensin puheeni alttarilta. Tällä yksinkertaisella tyttärellä oli sellaista kokemusta armonjärjestyksestä, mistä en ollut ikinä kuullut. Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja etsiessään valoa pimeydessä. Vaelluksillaan hän oli tullut vihdoin pastori Brandellin tykö Noraan, ja kun hän avasi sydämensä papille, tämä vapautti hänet epäilyksistä. Hän pääsi papin avulla elävään uskoon. Ja, minä ajattelin: Tässä on nyt sellainen Maria, joka istuu Jeesuksen jalkain juuressa. Ja vasta nyt, niin ajattelin, nyt minä näen tien, joka vie elämään. Se on ollut kätkössä siihen asti kunnes sain puhella Marian kanssa. Hänen yksinkertainen kertomuksensa vaelluksistaan ja kokemuksistaan teki minun sydämeeni niin syvän vaikutuksen, että se valkeni myös minulle. Minä sain sinä iltana, jonka vietin Marian seurassa, tuntea taivaan riemun esimakua. Mutta Åselen papit eivät tunteneet Marian sydäntä, ja Maria kyllä tunsi, etteivät he olleet tästä lammashuoneesta. Minä pidän muistossani köyhän Marian niin kauan kuin elän ja toivon, että saan kohdata hänet kirkkaammassa maailmassa haudan tuolla puolen."
unohtaa.
Se, mitä tuossa ylempänä yritin valottaa, on lestadiolaiselle herätykselle tunnusomainen synninpäästöoppi. Eli synnit pitää tunnustaa ja saada synnin päästö. Samoin tunnollaolevat rikokset ja vääryydet on tunnustettava ja sovitettava. Muutoin eivät taivaan ovet avaudu. (Totuus, joka nykyiseltä kristillisyydeltä näyttää täysin unohtuneen)
Kaikkien ihmisten on tehtävä parannus ja hyljättävä syntinsä. Sellainen "käden-nostaminen-kerran-viikossa-ja-syntiin-takaisin-palaaminen-katumatta" ei ole mitään oikeaa parannuksentekoa.
Lapin Maria oli todella Jumalan käytössä oleva nainen ja Lars. L. Laestadiukselle hyvä työtoveri.
Jumala käyttää myös meitä naisia evankelioinnissa ja Sanan julistuksessa.
ja sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". Matt.3:2
Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". Matt. 4:17
ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Mark. 1:15
Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus. Mark. 6:12
Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Apt. teot 2:23
Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, Apt.t. 3:19
Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa - jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Apt. t. 8:22
Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Apt.t 17:30
Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. Ilm. 2:5
ARMO:
Ef.2:8,9
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, että itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojenne kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, Room. 5:20
Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Sananl. 28:13
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Johanneksen kirje
1:9
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh:1:14
Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Joh:1:16
Psalmi 100:5
Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.
Pilkkaajille hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille hän antaa armon. Sananl. 3:34
JEESUS LUPASI OMILLEEN PYHÄN HENGEN:
15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
18 En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Joh 14:15-18
14 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. Joh. 14:26
13 Mutta kun hän tulee, Totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanon, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Joh. 16:13-15
Pyhä Henki kirkastaa AINA Jeesusta Kristusta ja Jeesuksen ristintyötä ja ylösnousemusta.
Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. 2.Kor. 13:13
ovat keskeinen sanoma kristinuskossa.
oli yhteydessä Laestadiukseen ennen varsinaisen herätyksen syntyä ja tiedot hänestä päättyvät vuoteen 1846. Taisi tuolloin avioitua. Joten häntä ei voida pitää varsinaisena työtoverina alkaneessa herätyksessä.
Mitä taas parannuksentekoon, rippiin ja synninpäästöön tulee, niin alkuvaiheessa käytössä oli julkinen rippi jolloin ihmiset tunnustivat seuroissa kaikkien kuullen kaikkein salaisimmakin syntinsä. Myöhemmin on siirrytty salarippiin jolloin tunnustaminen rippi-isälle ja synninpäästö riittää.
Mitä taas tulee nykyiseen käytäntöön, että seuroissa pyydetään käden nostolla synninpäästöä, niin ymmärrän, että tällä uskovaiset pyytävät anteeksi matkan vikoja ja virheitä, mutta tällä ei varsinaisesti tulla uskoon.
Eli kyllä kyseisessä herätysliikkeessä on tehty täyttä totta aina salatuimpaan saakka ja kelpaa esikuvaksi kaikille herätysliikkeille, varsinkin nykyisen jättäytymis- ja Jeesuksen vastaanottamisopppien aikana.
V. 1925 ilmestyneessä Hjalmar Westesonin kirjassa "Lapin profeetan oppilaita" kuvataan elävästi mainitun herätyksen syntyvaiheita ja alkuaikojen maallikkosaarnaajia.
lestadiolaisen ja vaikka itse en olekkaan "mikään", sillä Jumala on jo kasvattanut minut siihen yhteen seurakuntaan, niin kunnioitan näitä tuntemiani lestadiolaisia, sillä heissä on se jokin.
En väitäkkään, että kaikki lestadiolaiset olisivat syntyneet uudeksi, mutta monet heistä ovat.
Erityisesti olen rakastunut vanhoihin lestadiolaisiin, heidän kärsivällisyyteensä, rauhaansa, iloonsa ja lähimmäisen välittämiseensä.
auttanut napurin emäntä oli lestadiolaisia.
.........
Sinä kesänä mummoni asui paljon yksin ja yritti voimiensa mukaan selviytyä jokapäiväisistä askareista. Kuitenkin eräänä heinäkuisena yönä oli sairauskohtaus ropannut niin pahasti, ettei hän ollut aamulla sängystä ylös päässyt. Mutta sitten. Samana aamuna joskus kymmenen lopulla oli naapurin emäntä, Heikkisen Manta, ollut, matkalla Lehtovaaraan kyläilemään. Mummoni talon ohi kulkiessaan hän oli pannut merkille, kuinka verhot olivat olleet vielä kiinni ja lehmät eivät olleet tavalliseen tapaan laitumella. Tästä naapurin emäntä oli aavistanut, että nyt on Ransun Ainalla jotain hullusti. "Mikähän on Ransun Ainalla kun verhot ovat vielä kiinni eikä lehmiä näy laitumella?" oli miettinyt ja niin mennyt koputtelemaan mummoni ovelle. Pitkän ajan kuluttua mummoni oli kontaten tullut avaamaan ovea ja päästämään avun, kuin taivaan lähettilään, sisälle. Tämän jälkeen naapurin emäntä oli hankkinut mummolleni kyytin sairaalaan. Oli lypsänyt lehmät ja hoitanut laitumelle ja muutenkin talon kuntoon, ja sen jälkeen vielä ilmoittanut tapahtuneesta meille kotiin, niin että tiedettiin ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin karjanhoidon suhteen siihen asti kunnes mummoni jälleen tohtori Leskisen hoidosta kotiutui.
Missä hätä oli suurin, siinä apukin oli lähellä. Se henki, joka vaikutti ihmisten sydämissä kantamaan huolta toisten selviytymisestä ja turvallisuudesta, antoi ihmisille voimakkaan turvallisuuden tunteen. Ihmiset tiesivät, että aina tarvittaessa on apu lähellä. On ihmisiä, jotka välittävät ja pitävät huolta jos jotain vakavampaa tapahtuu. Ja vaikka jokapäiväinen toimeentulo oli niukkaa ja leipä usein kapeaa, niin aina leipomispäivänä riitti lämmin leipä tai lämmintä pullaa naapuriin vietäväksi. Ja silloin kun tämä "erämaiden henki" vallitsi ihmisten sydämissä, ihmiset eivät katsoneet yksin omaa etuaan ja omaa menestystään. Yhteinen huoli yhteisestä menestymisestä oli kantavana voimana ja johdattamassa ihmisiä ahkeroimaan toisten menestystä ja sitä, miten he voisivat naapureille avuksi ja siunaukseksi olla.
..........
http://www.aretalogia.fi/kristilliset/kirjoittamaton.1.html
Eläydyin lukemaani kuin olisin itse ollut mukana tuossa tapahtumassa. Enää ei taida tuollaista olla juurikaan olemassa. Huolenpitoa ja välittämistä.
enää missään.
Yksi syy tähän on se, että on liian monia uskontoja. On lahkoa ja lohkoa joka suuntaan ja valtava kilpailu ihmisten sieluista. Eli tarve saada jäseniä omaa joukkoonsa. Niinpä hädänalaisista ihmisitä on tullut vain "helppoja saaliita", joiden hädänalaisuutta pyitään hyödyntämään käännytystyössä.
...sinä Jumalasta mitään. Tuo pakko uskominen
kuulostaa kevyeltä petokselta.
Anteeksi vain.
..........
Tätä tavoitettani teoretisoin jopa kuukausien ajan ja vaikka vasen puoleni oli vielä lähes täysin halvaantunut, oli oikean puolen kädessä ja jalassa siinä määrin liikuntavarmuutta, että pystyisin ajaman automaattivaihteista autoa. Näin teoretisoin ja tässä tarkoituksessa kärräsin vaimoni avustamana lääkäriin hakemaan lääkärintodistusta ajotutkintoa varten. (ABCE-luokan ajokortti minulla oli, mutta lupaa autoiluun ei). Lääkärinä oli joku vasta valmistunut naislääkäri ja tapaukseni hänen kohdallaan ensimmäinen, mutta Lapin kuntoutuskeskuksen lääkäri opastamana kirjoitti asiaankuuluvan todistuksen kesäkuulla 1986. Tämän jälkeen hankin heinäkuun alussa automaattivaihteisen Nissan Cetrikin, jolla marjamatkoilla käydessämme ajoin kuoppaisia metsäteitä ajotuntumaa saadakseni. Tämän jälkeen elokuulla suoritin omalla autollani hyväksytyn ajotutkinnon ja pääsin yli kolmen vuoden tauon jälkeen uudelleen liikenteeseen.
Muistan ikäni ensimmäisen autoilumatkani Sodankylän keskustassa. Lähes kaikki tunsivat minut ja tiesivät tilanteeni ja nähtyään minut autonratissa, katsoivat, katsoivat kuin haudoista noussutta manalaista, silmät pyöreänä ja monttu auki: ”Näinkhän minä oikein, että Leo ajoi autoa”. Ja moni tuli juttusille: ”Ei sitä olisi uskonut, että sinä autonrattiin vielä nouset”. Ja siinäpä se: Minä uskoin.
..........
http://www.aretalogia.fi/aretalogia.37/sivut.10-11.html
Minä kysyin vain, tiedätkö sinä Jumalasta mitään.
Sinä kerrot minulle Nissanista ja ajokorteista.
Missä mennään???
teemana oli usko ja uskon puute.
Todellinen usko toimii myös arkitodellisuudessa. Kuten lääketieteellisesti toivottoman vammautuneen kuntoutumisessa ja auton rattiin istumisessa.
Jeesuksen turvaan. Sinusta on tulossa kyyninen ja kova ja se on paha asia.
pelkojamme. Siksikö, että ne riisuu ihmisluontoamme?
Herätys ei lähde seurakunnan eturivipaikoilta, vaan takarivipaikoilta ja erämäista; Niistä joita ei ikinä huomatakkaan.
Saarn. 9: 13-18
Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla:
Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille. Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä.
Niinpä minä sanon: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään eikä hänen sanojaan kuunnella.
On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja
kuin houkkien johtajan huutoa.
Viisaus on sota-aseita parempi.
'Jumala pystyy kääntämään kuninkaidenkin pään' ja Jumala voi antaa herätyksen vielä koko Suomen kansalle ja koko maapallolle.
Rukouksella on valtava voima!
Suomessa on paljon kristityn nimeä kantavia ihmisiä, jotka kyllä kuuluvat kirkkoon, mutta uskoa ei heidän sydämessään ole. Heitä kutsutaankin 'uuspakanoiksi'. He ovat kuulleet kevyttä leipäpapin saarnaa ja käyvät joskus joulukirkossa, kastattavat lapset, käyvät rippikoulun, vihitään kirkossa ja vainajat siunataan hautaan - siinä kaikki. Uskoa ei heidän sydämessään ole.
Rukoillaan herätystä !
Rukoilkaa Helsingin Urbaani Unelma 2008 ja Oulun TOTUUS 2008 tapahtumien puolesta. Useiden eri kristillisten seurakuntien uskovaiset lähtevät kaupungille evankelioimaan ja kaupunki on täynnä hengellistä musiikkia, konsertteja, rukoilijoita, sielunhoitajia. Jumalan Sanaa kuuluu pitkin päivää toreilla ja aitovierillä. Ihmisten oma henkilökohtainen todistus - 'miten minä tulin uskoon', voi antaa ajattelemisen aihetta hänelle, jolle todistetaan.
’Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta’. (Roomalaiskirje 10:17)
www.evankelioi.net/oulunseutu
http://www.yksitotuus.fi/yksitotuus.fi/rekry08/
Tuossa koko luku Roomalaiskirje 10. luku
1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
5 Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä.
6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas,
7 tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
8 Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".
12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
18 Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: "Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin".
19 Minä kysyn: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo: "Minä herätän teidän kiivautenne kansan kautta, joka ei ole kansa, ymmärtämättömän kansan kautta minä teitä kiihoitan".
20 Ja Esaias on rohkea ja sanoo: "Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet; minä olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet".
21 Mutta Israelista hän sanoo: "Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden". (Roomalaiskirje 10:1-21)
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
tästä kirjoittamastasi lauseesta >>
Viimeisenä murheenaan Jeesuksella oli: "Kun ihmisen poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä".
Kirjoittelet:
>>Nykyään on tosin paljonkin uskonnollista puuhastelua, mutta
todellista uskoa saa kauan ja usein niin turhaan etsiä.
Paavali kirjoittaa korinttolaisille:
12. Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.
Ap.t 5 luku:
12. Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä.
Ap.t 8 luku:
5. Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta.
6. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
7. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani.
8. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.
Mark 16 luku
17. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
18. nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.
Eli tällaista uskoa tarvitaan.
Olemme kokeneet suuri ihmeitä, eli Jeesus on tehnyt kohdallamme tunnustekoja ja merkit seuraavat uskoamme ja toisinaan niistä kerrommekin, mutta tähdellisin työmme on palauttaa kansaa kuuliaiseksi Jumalan Tahdolle ja siksi me puhumme Jeesuksen uskosta ja Jumalan käskyistä.
tuokin muka uskoa.
Totuus kun on, että hädässä olevan on aivan turhaa apua rukoilla - sitä apua kun ei tule. Ei taivaasta eikä maan päältä.
Jaakobin kirje 1:2-4
"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte
moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän
USKONNE KESTÄVÄISYYS koetuksissa
saa aikaan kärsivällisyyttä.
Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon,
että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä
missään puuttuvaiset."
Jaakobin sanoista voimme päätellä, että tarvitaan sellaista uskoa,
joka tuottaa "täydellisen teon". Täydellinen teko on siinä, että
teemme elämässämme Jumalan tahdon, että kestämme kaikki
kiusaukset, jotka nousevat omasta lihastamme ja sen himoista.
Täydellinen teko on mahdollista vain sen kautta, että olemme
Jeesuksen Kristuksen omat ja että pidämme itsemme synnille kuolleina.
Jaakobin kirje 1:12
"Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun
hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka
Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!"
Uskomme päämäärä ja tarkoitus ei ole ihmeissä, ei tunnusmerkeissä
eikä tempuissa, VAAN sielumme pelastumisessa:
"että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin
paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin
tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja
kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet,
Häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette
sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte
USKON PÄÄMÄÄRÄN, sielujen pelastuksen."
1.Pietarin kirje 1:7-9
mutta harvat uskovat. Itse uskon Raamattuun juuri niin, kuin se on meidän päiviimme asti tullut pelastukseksi meillekin, eli uskon Elävään Sanaan.
Olen kokenut ihmeitä ja niitä ei käy kiistäminen. Jeesus täyttää lupauksensa lapsenkaltaisessa uskossa eläville.
Pysähdyin oikein miettimään, että mikä uskossamme voi olla erona, koska itse saan jatkuvia rukousvastauksia ja sinä kerrot, että sellaista ei tapahdu.
Olen uudestisyntynyt ja en ole koskaan odottanut ihmisiltä apua, enkä juuri koskaan puhu ihmisten teoista, sillä ne ovat toisarvoisia Jumalan tekojen ja avun rinnalla.
Kerrot olevasi vaikeasti vammautunut ja siksi ymmärrän sen, että odotat ihmisten apua, mutta ei sitä nykyään taida kuulua juuri kenellekkään muuten, kuin rahalla maksamalla, sillä aika on sillä alueella kivikovaa, mutta Jeesus antaa omilleen kestävyyden kaiken keskellä ja siksi kärsimys tulee voitetuksia.
Varmasti sinullakin on se tarpeellinen apu, jonka välttämättä tarvitset pärjätäksesi ja anna sen riittää, mutta pyydä Jeesuksen tekoja kohdallesi, uskon varmuutta ja iloista ja rauhallista mieltä.
Olen havainnut, että Suomessa usko on sitä, että puhutaan aina jostakin teosta, että pitää olla ja tehdä sitä ja sitä, että kelpaa Jumalalle ja täytyy olla sellainen ja sellainen, että on uskovainen jne., mutta vähän ja harvat puhuvat Jumalan teoista.
Moni ei edes huomaa kuinka paljon täällä puhutaan uskon nimissä ihmisten teoista.
joka toivoo ei menetä kärsivällisyyttään, vaikka mille näyttäisi, mutta joka ei usko ja toivo ei kasva kärsivällisyydessä.
Roomalaiskirje:
4:18 "Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi
tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan:
"Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
4:19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että
hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin
satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
4:20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt,
vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
4:21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on
luvannut, sen hän voi myös täyttää.
4:22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi."
Roomalaiskirje:
8:24 "Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta
toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
8:25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me
odotamme sitä kärsivällisyydellä."
etten ole nähnyt ainuttakaan konkreettista uskontekoa/Jumalan tekoa uskovien piirissä.
Aikanaan olin yli kolme vuotta helluntaiherätyksessä ja siellä rukoiltiin todella paljon, mutta ei ainuttakaan todellista rukousvastausta. Samoin itse olen vuosien saatossa rukoillut tosissaan hätääni apua, mutta sitä apua ei ole tullut - ei taivaasta eikä maan päältä. Tosin ei-uskovainen fysioterapeuttini on ollut hyvinkin hyvänä henkisenä tukena, joten kaiketi se on nytkin niin, että Jumala toimii "samarialaisten" kautta.