Ennen muinoin oli työpaikan yhteishengen luomisessa henkevillä kahvikeskusteluilla tärkeä osa. Siis ennen. Nyt, jos meinaa jutella jonkun henkilön kanssa, on se tehtävä kännykällä!
Jumalauta..en paremmin sano! Jos meinaa jutella jonkun henkilön kanssa, soi taatusti kaverin kännykkä ja siihenhän on ihan pakko vastata ja keskustelut loppuu siihen. Ei edes ruokarauhaa!
Olemmeko tosiaan näin tyhmiä, että suostumme moiseen?
Jumalauta..en paremmin sano! Jos meinaa jutella jonkun henkilön kanssa, soi taatusti kaverin kännykkä ja siihenhän on ihan pakko vastata ja keskustelut loppuu siihen. Ei edes ruokarauhaa!
Olemmeko tosiaan näin tyhmiä, että suostumme moiseen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
suostu , kun minulla ei ole kännykkää olemassakaan.
Enkä sellaista hankikaan, olen vapaa silloin kun haluan.
Mun puhelimessa on vastaaja johon voi jättää viestin .
Se on minun asia jos vastaan, yleensä kyllä vastaan jos tuntuu olevan jotain asiallista.
Noi puhelin myyjät on kyllä saaneet soitella tyhjää.
Känny on vihonviimeinen keksintö..kaikki elävät sen ympärillä.se on"Palvottu Idoli"En pidä kännyä kuin hätävarana matkoilla.Se ei tule pilaamaan minun elämääni,eikä soi hetkellä kun ystävieni kans olen jutuissa.
Eniten ihmettelen sitä myös,kun ystäväni soittelevat-kesken jutun,sit yhtäkkiä tulee hätänen kommentti,et joku on linjoilla nyt mun mentävä.Tuntuu todella et puhelin terrorisoi ihmisiä tänäpäivänä.Miksi pitää känny mukana kun liikkuu asioilla.Minusta se on häiriöksi-joskus oikeen pelästyy,kun jonkun vaatetangon takaa pärähtää soimaan-sit isollaäänellä molotetaan.
Samoin huomioinut,kun tunninaikana jokainen kurkkaa varmaan 50kertaa,onko tullut textareita?
Kännyjen orjia olemme todentotta!
Tottahan toki puhelin on äänettömänä ruoka- ja kahvihetken ajan.
Puhelut pitää kääntää puhelinvaihteeseen kyseisiksi ajoiksi.
On huomioitava kanssaolijat, ei ainoastaan omaa itseä.