Mutta jos minä, syntinen kadun tekojani, eikö synti pitäisi anteeksi antaa. Tarviiko minun maksaa synneistäni ikuisesti?!
Teen syntiä
syntiääää
10801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Uskova ihminen voi antaa sinulle synninpäästön.pelkkä katumus ei siihen riitä, eivät myöskään hyvät teot.
Raamatussa sanotaan: "Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
Kun sinä tunnustat Jumalalle, että olet tehnyt syntiä, Hän antaa sinulle syntisi anteeksi ja puhdistaa sinut vääryydestä. Hän antaa syntisi anteeksi - ei sillä perusteella miten paljon osaat katua tms. - vaan sillä perusteella, että joku toinen on ottanut syntisi omaksi syykseen - omille harteilleen - ja otti vastaan rangaistuksen synneistäsi. Tuo "joku toinen" oli Jeesus, Jumalan ainokainen Poika.
Raamattu sanoo Jeesuksesta näin: "Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet." Sinulla on rauha Jumalan kanssa siksi, että Jeesus kärsi ristin puussa rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille. Hän maksoi sinun syntivelkasi Jumalalle. Siksi sinun ei tarvitse maksaa synneistäsi, kun samaa velkaa ei tarvitse maksaa kahta kertaa.
Sinun syntisi on siirretty Jeesuksen päälle. "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme". Nyt Jumala on luvannut, että se, joka on kastettu ja uskoo Jeesukseen, pelastuu. Raamattu puhuu tuosta rauhasta näin: "Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa."
Taivaan Kotiin et ole itsessäsi mahdollinen - kuten ei kukaan meistä - mutta Jeesus on poistanut syntiesi tuomion ja rangaistuksen. Mene Herran rauhaan, saat olla kiittäen matkalla Taivaan Kotiin.
Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. 15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä tahdon, vaan minä vihaan, sitä mitä teen. 16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. 17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. 18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei. 11:6. Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
tarvitse, tällainen käsite on luotu ihmisen orjuttamiseen.
Orjuttaisiko Rakkaus?
En oikein usko, että kukaan osaa sanoa varmasti, miten pelastumisesi laita on. Kaikki kuitenkin puhuvat omasta uskostaan ja uskomuksistaan. Ehkä sinun kannattaa mietiskellä ja etsiä mielenrauhaasi omasta sydämestäsi. Niin minä ainakin löysin oman tieni.
En voi luvata, että kikka toimii sinulla, mutta ainakin minä koin sen omaksi rauhakseni ja löysin jotain itsestäni. Ja koska minä koin sen, sinullakin on toivoa:)
Omasta itsestä ne vastaukset löysin. En muitten totuuksista ja tuomioista.
ja vielä sanoisin sen, etten usko, että olisit sen syntisempi kuin minäkään.
mietiskele, kysele ja etsi. vastauksia löytyy läheltäkin.
>>>Teen syntiä, mutta jos minä, syntinen kadun tekojani, eikö synti pitäisi anteeksi antaa. Tarviiko minun maksaa synneistäni ikuisesti?!
Entäpä, jos käykin niin, ettei tiedosta syntiin johtaneita syitä? Tarkoitan tällä sitä, että tekee jotain syntiä ja huomaa, että se olikin väärin. Anteeksipyytämisen jälkeen elämä jatkuu mallikkaasti, kunnes.. tulee tilanteeseen, joka muistutti alkuperäistä tilannetta eli teki taas syntiä ja katuu, pyytää anteeksi jne. "Oravanpyörää" voi jatkua pitkään, kunnes tiedostaa syyt ja seurauksen.
Kerron omasta elämästäni esimerkin: join alkoholia ja harrastin irtoseksisuhteita päissäni. Kaduin tekoani. Pyysin anteeksi Jeesukselta, mutta kuinkas ollakaan, jonkun ajan päästä tein samoin. Kaduin, pyysin anteeksi jne. "oravanpyörässä". Kunnes..
Pyhä Henki näytti, että häpeän, syyllistän ja vihaan itseäni asian vuoksi. Olin hävennyt itseäni jo ties kuinka kauan, itse asiassa lapsuudestani saakka. Kerron lyhyesti, että olin häpeän lapsi eli en saanut olla olemassa sellaisena kuin olin. Aloin keksimään selviytymistapoja, jottei olisi tarvinnut kohdata tuskaa, joka oli sisimmässäni. Aluksi luin paljon kirjoja eli en halunnut kuunnella tunteitani. Vanhemmiltani en ollut oppinut tunteiden kuuntelemisen, vaan tukahduttamisen, taitoja. Kun ikää tuli lisää, aloin käyttää alkoholia. Ja syynä oli taas sisäisen tuskan häivyttäminen. Yritin siis juosta tunteitani pakoon. Enhän edelleenkään uskaltanut kuunnella eri tunteitani.
Nykyään kyllä kuuntelen tunteitani, joten ei tarvitse juosta niitä karkuun alkoholiin, eikä seksiin, eikä kirjoihin uppoutumalla. Rohkenen kuunnella tunteitani, koska en ovat joka tapauksessa olemassa. Elän päivän, oikeammin hetken, kerrallaan.
Kuuntelen tunteitani ja annan niille tilaa olla olemassa. Tunteeni ovat olemassa ja niin olen minäkin. Voin sanoa "Minä olen olemassa tällaisena kuin olen."
Kiitän "Pois tuskasta" -kirjan kirjoittajaa. Hänen kirjansa antoi nimikkeitä asioilleni. Nyt minäkin saan olla olemassa. :))
>>>>Entäpä, jos käykin niin, ettei tiedosta syntiin johtaneita syitä? Tarkoitan tällä sitä, että tekee jotain syntiä ja huomaa, että se olikin väärin. Anteeksipyytämisen jälkeen elämä jatkuu mallikkaasti, kunnes.. tulee tilanteeseen, joka muistutti alkuperäistä tilannetta eli teki taas syntiä ja katuu, pyytää anteeksi jne. "Oravanpyörää" voi jatkua pitkään, kunnes tiedostaa syyt ja seurauksen.>Kerron omasta elämästäni esimerkin: join alkoholia ja harrastin irtoseksisuhteita päissäni. Kaduin tekoani. Pyysin anteeksi Jeesukselta, mutta kuinkas ollakaan, jonkun ajan päästä tein samoin. Kaduin, pyysin anteeksi jne. "oravanpyörässä". Kunnes..
Pyhä Henki näytti, että häpeän, syyllistän ja vihaan itseäni asian vuoksi. Olin hävennyt itseäni jo ties kuinka kauan, itse asiassa lapsuudestani saakka. Kerron lyhyesti, että olin häpeän lapsi eli en saanut olla olemassa sellaisena kuin olin.>Aloin keksimään selviytymistapoja, jottei olisi tarvinnut kohdata tuskaa, joka oli sisimmässäni. Aluksi luin paljon kirjoja eli en halunnut kuunnella tunteitani. Vanhemmiltani en ollut oppinut tunteiden kuuntelemisen, vaan tukahduttamisen, taitoja. Kun ikää tuli lisää, aloin käyttää alkoholia. Ja syynä oli taas sisäisen tuskan häivyttäminen. Yritin siis juosta tunteitani pakoon. Enhän edelleenkään uskaltanut kuunnella eri tunteitani.
Nykyään kyllä kuuntelen tunteitani, joten ei tarvitse juosta niitä karkuun alkoholiin, eikä seksiin, eikä kirjoihin uppoutumalla. Rohkenen kuunnella tunteitani, koska en ovat joka tapauksessa olemassa. Elän päivän, oikeammin hetken, kerrallaan.
Kuuntelen tunteitani ja annan niille tilaa olla olemassa. Tunteeni ovat olemassa ja niin olen minäkin. Voin sanoa "Minä olen olemassa tällaisena kuin olen."Kiitän "Pois tuskasta" -kirjan kirjoittajaa. Hänen kirjansa antoi nimikkeitä asioilleni. Nyt minäkin saan olla olemassa. :))
ei mitää välii!
jatka samaan mallii =D