Pitääkö...

Evankeliumin pitää tai sen pitäisi olla sopivaa korvalle ja sydämelle.
On eheyttävää kuulla rakastavasta Jumalasta eikä tuomitsevasta Jumalasta.

Sen tulisi olla sellaista että siinä saisi sielu ja mieli rauhan.
En ymmärrä miksi evankeliumin pitäisi herättää ahdistusta.
Kyllä nuo karstat tulevat ihan muualta kuin evankeliumista. Ihminen itse näkee itsessään kyllä nuo karstat ja "syntisyyden".
Evankeliumin pitäisi olla lohduttavaa ja lempeää.

Jumala on aina suuri tuntuu sitten hyvältä tai pahalta.
Ehkä Jumala on silloin juuri "suurimmillaan" kun saa tuntea, että Hän kantaa vaikeuksienkin keskellä.
Myös silloin Jumala tuntuu suurelta kun saa kuulla siitä ihanasta rakastavasta Luojasta joka pitää huolen aina ja kaikissa tilanteissa.


Nyt tuntuu ihan hyvältä. Pari viikkoa sitten tuntui pahalta. Mutta rakkauden Jumala sai minut jälleen kerran hyväksymään itseni ja tajuamaan mitä on oikea Jumalan rakkaus.

Miksi moinen kysymys?
Oletko sinä sitten sitä mieltä että ihminen ei voi löytää Jumalaa ellei hän kuule ensin tuomion Jumalasta.

Kyllä tuo syntisyys tulee jokaiselle ihan muuta kautta selville kuin Jumalan sanasta.
Lohdutus ja rakkaus on lähtöisin Jumalan sanasta.

Ainakin itseäni Jumalan rakkaus kantaa.

Eikö se ole tärkeintä, että ihmisellä on oikea ja hyvä Jumala suhde. Onko oikeaa ja väärää Jumala suhdetta olemassa.

Jotkut tarvitsevat tuomion evankeliumia toiset rakkauden evankeliumia.

Itseäni henkilökohtaisesti vain ja ainoastaan koskettaa tuo rakkauden evankeliumi.
Minusta se on niin lempeä sanoma rakastavasta Isästä.
Jumala on rakkaus ja rakkaudessa ei ole pelkoa.

Nämä ovat minun mielipiteitäni eikä suinkaan tarkoita että olisivat ainoita oikeita.

Totuuksia on yhtä monta kun on ihmisen mieltä.
Kullekin on oma Jumalansa.
Siunausta upotettu;))

Kun elin synnissä, tiesin, että olen väärässä. En halunnut kuulla Jumalan rakkaudesta, sillä sisimpäni vaati minua muuttamaan suuntaa. En kuitenkaan kyennyt siihen. Ainoa, mikä helpotti, kun jollakin oli uskallusta sanoa, että on tehtävä parannus! Se ei ollut tuomio minulle, vaan tuomio synnille minussa. Ei niin, että jonkun sanat olisivat minut pysäyttäneet? Se oli Pyhä Henki uskovassa, joka todisti minun tarvitsevan parannusta!

Poikani oli taas kolarissa (auts) ja jälki on pahannäköistä. Mutta haavat on puhdistettava. Ja se sattuu! Oih!

On rakkautta, kun puhutaan synnistä
On rakkautta, kun puhutaan helvetistä.
Ilman Jumalan suurta armoa ja rakkautta ei olisi Pelastusta, Jeesusta!

Siunausta, upotettu! Mikään ei lääkitse niin kuin totuus&rakkaus! :))

...ei mielestäni etäännytä ihmistä itsestään, vaan sen vaikutus on aivan päinvastainen. Todellinen evankeliumi ei opasta pakenemaan, vaan ohjaa ihmistä kohtaamaan jälleen oman itsenä. Vain sitä kautta hän voi kohdata jälleen elämän. "Minä olen tie, totuus ja elämä." Menijä on tie. Menijä itse on tie sinne, minne jokaisen on jossain vaiheessa mentävä.

Tämä on todellista radikaalisutta ja vallankumouksellisuutta maailmassa, joka rakentuu itsensä pakenemiselle: itsensä kohtaaminen.