Minä olin aikoinaan kansanlähetyksellä, mutta
silloin minulla ei ollut vielä käsitystä hengellisestä kentästä yleensä enkä osannut arvioida asioita. Sain Raamatun vasta mennessäni Ryttylään ja asiat olivat uusia.
Nyt olen huomannut, että kansanlähetyksellä ei ole sellaista asennoitumista uskoon, kuin itselläni jo silloin oli orastavana: Pyhitys kiinnosti minua jo silloin.
Kansanlähetysläiset ovat aiheuttaneet mielettömästi kärsimyksiä ainakin minulle juoruillaan ja epäpyhällä asennoitumisellaan.
Heidän ajatuksensa näyttävät käyvän hyvin yksiin
maallisten ihmisten kanssa.
Nyt, kun olen ajatellut silloisia Ryttylän vuosiani, huomaan, että siellä oli vessavitsit
naiskitaroineen ja pieremisjutut olivat suosiossa.
Lisäksi olen huomannut, että heidän puheensa eivät ole muuttuneet 20 vuoteen; Heillä on jopa
aivan samat sanonnat pullamössösukupolvineen
sun muine ilmaisuineen, mistä heidät voi heti tunnistaa: He eivät ole vähääkään välittäneet muuttua.
Nämä kansanlähetysläiset eivät välittäneet auttaa ainakaan minua, mutta jos joku auttaa, heillä kyllä riittää irvistelemistä. Mutta se, jota he haukkuvat, olen aina minä ja pelkästään minä.
Jos joku on aiheuttanut minulle mieletöntä pahaa, nämä ovat ensimmäisenä nauramassa pahantekijöiden kanssa.
Ja jos joku alkaa vastustaa minua ja kiduttaa minua henkisesti mediassa antaen väärää kuvaa, nämä ovat heti hänen puolellaan.
Minä olen katunut, että olin tekemässä talkootyötä kansanlähetyksellä ja hukannut siihen aikaa. Mutta en voinut tietää. Olin johdettu siihen suuntaan silloin vapaaehtoisesti vanhempieni vaikutuksesta. Mutta nyt tiedän.
Kansanlähetysläiset kiusaavat ihmisiä psykologisesti. On älytöntä antaa ihmisille sellaista esikuvaa, että lähes nelikymppisille
naisille pitää lällätellä vauvankuvilla. Tai että
sanotaan, että "mee naimisiin". Kaikki eivät voi ottaa aviopuolisokseen ketä hyvänsä, kuten ilmeisesti he itse.
Ja minä en yhtään ihmettele, jos joku vihaa lehtitoimittajia. Se, miten esim. joitakin uskovaisia siellä yritetään pönkittää, on suorastaan kuvottavaa; Se on silkkaa ilkeyttä.
Ja miksi jotkut uskovaiset päivät pääksytyksen sanovat, että isoomummi sitä ja isoovaari tätä ja sisko tuota ja veli ja veljenpojan lapsi tätä?
Mitä tuo ihmisestä osoittaa? Mitä se julistaa?
Se julistaa sitä, että eräät vihaavat minua ja haluavat nostaa jotakuta toista. Tällaisenko viestin Jumala heille antoi välitettäväksi?
Minusta se toimii asiana, jolla voidaan pönkittää joidenkin egoa. Ja jolla näytetään
uskosta osattomille, miten inhottavia myös uskovaiset osaavat olla.
Mutta mitäpä tästä. Tämä herätysjuttu on minulle liian iso asia. En minä jaksa ainakaan yksin tsistella tuollaisia perkeleellisiä voimia vastaan, jotka sitovat uskovaisia ja vievät voiman heidän työstään. Lähden mieluummin pois.
En oikein jaksa uskoa, että mikään uskovaisten piiri sopisi minulle; Minulla kun on huonoja kokemuksia muistakin. Voisin jopa sanoa, että
juuri uskovaisten takia minun elämäni on tällä mallilla kuin se nyt on. Jumala varmaan itkee, kun kuulee tällaisen todistuspuheenvuoron.
Mutta se on totuus.
Sitä paitsi en minä ainakaan halua olla joukossa, joka halveksii ja nauraa ja puhuu pahaa kuin mikäkin riivaajalauma ja näyttelee lehtien kansissa hampaita. Minusta ainakin näyttää, että siellä kukoistaa välinpitämättömyys
ja pahuus, vaikka siellä puhutaan rakkaudesta ja lauletaan lauluja ja esiinnytään.
Mutta minä olen itsenyt uskovaisten takia jo tarpeeksi. Olen kyllä itkenyt maallistenkin takia, mutta maallisia voin ymmärtää, uskovaisia en. En halua uskoa, että he ovat lapsia. Uskon, että he ovat kehittymättömiä aikuisia, jotka ovat valinneet kehittymättömyyden eivätkä välitä
sen seurauksista.
En tiedä, mihin minun tieni vie. Toivoisin, että
minun ei tarvitsisi tehdä täyspäiväistä työtä uskovaisten kanssa. He ovat minulle liian raskaita. Mutta uravallinasta en voi syyttää kuin itseäni kaikesta huolimatta. Toivon, että voisin vaihtaa alaa - varsinkin, kun minulle ei ole sijaa uskovaisten joukossa ammatillisesti.
Tietysti ajattelen salaa, että nousisipa jokin joukko, joka ei pelkästään rukoile ja tee ajatustyötä, vaan joka sanoisi noille ihmisille, miltä he näyttävät - joku, joka ei näytä samalta kuin he.
silloin minulla ei ollut vielä käsitystä hengellisestä kentästä yleensä enkä osannut arvioida asioita. Sain Raamatun vasta mennessäni Ryttylään ja asiat olivat uusia.
Nyt olen huomannut, että kansanlähetyksellä ei ole sellaista asennoitumista uskoon, kuin itselläni jo silloin oli orastavana: Pyhitys kiinnosti minua jo silloin.
Kansanlähetysläiset ovat aiheuttaneet mielettömästi kärsimyksiä ainakin minulle juoruillaan ja epäpyhällä asennoitumisellaan.
Heidän ajatuksensa näyttävät käyvän hyvin yksiin
maallisten ihmisten kanssa.
Nyt, kun olen ajatellut silloisia Ryttylän vuosiani, huomaan, että siellä oli vessavitsit
naiskitaroineen ja pieremisjutut olivat suosiossa.
Lisäksi olen huomannut, että heidän puheensa eivät ole muuttuneet 20 vuoteen; Heillä on jopa
aivan samat sanonnat pullamössösukupolvineen
sun muine ilmaisuineen, mistä heidät voi heti tunnistaa: He eivät ole vähääkään välittäneet muuttua.
Nämä kansanlähetysläiset eivät välittäneet auttaa ainakaan minua, mutta jos joku auttaa, heillä kyllä riittää irvistelemistä. Mutta se, jota he haukkuvat, olen aina minä ja pelkästään minä.
Jos joku on aiheuttanut minulle mieletöntä pahaa, nämä ovat ensimmäisenä nauramassa pahantekijöiden kanssa.
Ja jos joku alkaa vastustaa minua ja kiduttaa minua henkisesti mediassa antaen väärää kuvaa, nämä ovat heti hänen puolellaan.
Minä olen katunut, että olin tekemässä talkootyötä kansanlähetyksellä ja hukannut siihen aikaa. Mutta en voinut tietää. Olin johdettu siihen suuntaan silloin vapaaehtoisesti vanhempieni vaikutuksesta. Mutta nyt tiedän.
Kansanlähetysläiset kiusaavat ihmisiä psykologisesti. On älytöntä antaa ihmisille sellaista esikuvaa, että lähes nelikymppisille
naisille pitää lällätellä vauvankuvilla. Tai että
sanotaan, että "mee naimisiin". Kaikki eivät voi ottaa aviopuolisokseen ketä hyvänsä, kuten ilmeisesti he itse.
Ja minä en yhtään ihmettele, jos joku vihaa lehtitoimittajia. Se, miten esim. joitakin uskovaisia siellä yritetään pönkittää, on suorastaan kuvottavaa; Se on silkkaa ilkeyttä.
Ja miksi jotkut uskovaiset päivät pääksytyksen sanovat, että isoomummi sitä ja isoovaari tätä ja sisko tuota ja veli ja veljenpojan lapsi tätä?
Mitä tuo ihmisestä osoittaa? Mitä se julistaa?
Se julistaa sitä, että eräät vihaavat minua ja haluavat nostaa jotakuta toista. Tällaisenko viestin Jumala heille antoi välitettäväksi?
Minusta se toimii asiana, jolla voidaan pönkittää joidenkin egoa. Ja jolla näytetään
uskosta osattomille, miten inhottavia myös uskovaiset osaavat olla.
Mutta mitäpä tästä. Tämä herätysjuttu on minulle liian iso asia. En minä jaksa ainakaan yksin tsistella tuollaisia perkeleellisiä voimia vastaan, jotka sitovat uskovaisia ja vievät voiman heidän työstään. Lähden mieluummin pois.
En oikein jaksa uskoa, että mikään uskovaisten piiri sopisi minulle; Minulla kun on huonoja kokemuksia muistakin. Voisin jopa sanoa, että
juuri uskovaisten takia minun elämäni on tällä mallilla kuin se nyt on. Jumala varmaan itkee, kun kuulee tällaisen todistuspuheenvuoron.
Mutta se on totuus.
Sitä paitsi en minä ainakaan halua olla joukossa, joka halveksii ja nauraa ja puhuu pahaa kuin mikäkin riivaajalauma ja näyttelee lehtien kansissa hampaita. Minusta ainakin näyttää, että siellä kukoistaa välinpitämättömyys
ja pahuus, vaikka siellä puhutaan rakkaudesta ja lauletaan lauluja ja esiinnytään.
Mutta minä olen itsenyt uskovaisten takia jo tarpeeksi. Olen kyllä itkenyt maallistenkin takia, mutta maallisia voin ymmärtää, uskovaisia en. En halua uskoa, että he ovat lapsia. Uskon, että he ovat kehittymättömiä aikuisia, jotka ovat valinneet kehittymättömyyden eivätkä välitä
sen seurauksista.
En tiedä, mihin minun tieni vie. Toivoisin, että
minun ei tarvitsisi tehdä täyspäiväistä työtä uskovaisten kanssa. He ovat minulle liian raskaita. Mutta uravallinasta en voi syyttää kuin itseäni kaikesta huolimatta. Toivon, että voisin vaihtaa alaa - varsinkin, kun minulle ei ole sijaa uskovaisten joukossa ammatillisesti.
Tietysti ajattelen salaa, että nousisipa jokin joukko, joka ei pelkästään rukoile ja tee ajatustyötä, vaan joka sanoisi noille ihmisille, miltä he näyttävät - joku, joka ei näytä samalta kuin he.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luettuani viestisi tulee mielee työpaikka- tai koulukiusaaminen: samanlaiset inhimilliset ongelmat vaanivat uskonnolisiakin yhteisöjä. Kun Pyhä Henki ei saa vallita, alkaa samanlainen inhimilliyyden lainalaisuuskuin missä tahansa yhteisössa - täytyy löytää ongelmalle ns. syntipukki. On myös kateutta, vallanhalua ym. Yleensä kiusatut ihmiset ovat muita lahjakkaampia tai uskaltavat olla muuten omia persoonallisuuksia.
Me uskovaiset olemme lihallisesti yhtä vajavaisia kuin muutkin, jos emme kasva hengellisesti.
Luonani majailee muutaman viikon vajaan vuoden uskossa ollut henkilö - ei kuulu tällä hetkellä mihinkään seurakuntaan. Yritän olla hyvin varovainen etten manipuloisi vaan että hän itse löytäisi paikkansa seurakunnassa, hengellisen kotinsa ja kutsumuksensa. Tekee paljon kysymyksiä. Vastaan rukoile, lue Sanaa ja käy eri piireissä.Tietysti rehellisesti yritän vastata,mitä itse ajattelen, mutta annan ymmärtää, että on toisiakin mielipiteitä ja Herra johdattaa meitä kuitenkin yksilöinä.
En myös näilläkään palstoilla halua mainostaa tiettyä hengellistä porukkaa - minulla on ystäviä Kansanlähetyksetä, luterilaisista, helluntailaisista, vapaakirkollisista piireistä. On aina hälyttävää, jos ihmisen oma tahdon- ja ajattelunvapaus yritetään kaventaa.
Minun veljeni auttoi yhtä asukasta monessa eri asunnossa, mihin hän muutti.
Monet eivät ymmärtäneet auttaa tätä henkilöä, mutta veljeni kyllä.
Kun esimerkkinä tämä asukas koki, että ne kaasuttaa tuolta rappukäytävästä avaimenreijän kautta, niin veljeni laittoi hänelle avaimenreikään sellaisen läpän, että se sulki tämän kanavan käytävästä.
Sama se oli sitten toisissakin paikoissa, jopa korvessa asuessa, mutta veli kävi aina jeesaamassa, kun pyysi apua.
Että uskoisin, että terveellä tavalla pitää ihmisiä auttaa kun sitä apua hakevat.
Kaikki eivät vain sitä valitettavati hoksaa.
onnellisempia jos jättäisitte tuollaiset jumala- ja jeesushöpinät.
Itse olen vannoutunut ateisti ja minulla menee ihan hyvin. Ohjeenani elämässä on ihan inhimillisesti ajatellut säännöt siitä, miten tämä elämä tulee elää.
Kohtele toisia, niinkuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan. Siinä se. Eikä järjen käyttö ole kiellettyä.
Rakkaudella ja ystävällisin terveisin Riitta M.
Helluntaiherätys ei pidä itseään ainoana oikeana vaan se iloitsee, kun se saa olla osana Kristuksen suurta maailmanlaajuista kirkkoa ja seurakuntaa. Halu etsiä totuutta ja myöntää omat virheensä ovat osa päivittäistä kilvoitteluamme uskontiellä. Kannattaa luottaa omaan kotiseurakuntaan sen virheistä ja puutteista huolimatta, ei tule myöskään jättää oman seurakunnan kokousta, kehoittaa Pyhä sana.
Mark.2:13-17 Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä. Kristuksenkin toimintaa paheksuttiin. Hän otti Prostituoidun ystäväkseen ja seuraajakseen, olisko evankeliumi kelvannut rikkaalle tai kunnialliselle? Seurakunta on eheytymisen ja tervehtymisen paikka.
http://ifgkuopio.org/index_paasto.php
Etkö ole ymmärtänyt, että uskoon kuuluu kilvoittelu ja Paavalikin kohtasi suurta ahdinkoa, toki voit tulla helluntaiseurakuntaan!Ihmiset ovat jokapuolella samanlaisia. Ilmeisesti haluaisit maanpäällisen paratiisin??? Kuinka paljon on milikuvituksellasi osaa noihin juoruväitöksiin. Ovatko ne todellisia vai paranoidiaa! Sitä kannattaa punnita myös??? Onko sinulla aitoja todisteita???
Herran kansan joukossa on paljon yksinäisiä ja kärsiviä ihmisiä.
Monet kärsivät kristityiksi itseään sanovien maallistumisesta.
Melkein kaikki kärsimme kristikunnan hajaannustilasta.
Jeesus tahtoo johdattaa kaiken hyväksi. Hän johdattaa nyt Sinua!
Kuljemme yksilöittäin Jumalan valtakuntaan. Sinne pääsevät ne, jotka
kulkevat elämänsä Pyhän Hengen johdattamina.
Katso seurakuntasivut S I N U A varten:
http://www.Jeesus-on-Herra.com