Kummitukset

ylipäänsä _estää_ asioita? Ihmettelen. Et taida sinäkään ymmärtää sanaa? Tai sitten se on kun elää uskonnon tiukissa, jopa ajatuksia määräävissä rajoitteissa, niin ei pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa auktoriteetti tai Ehdoton Käsky ei määrääkään kaikkea...

Kun en usko jumaliin, olen ateisti. Ei se minulle elämääni rajoituksia tuo. Ei ole edes määräystä 'älä usko jumaliin'. En vain usko. Jos alan uskoa, en enää ole ateisti, mutta mikään ateismissa ei määrää, estä tai rajoita elämääni.

Itse en usko kummituksiin. Uskoakseni harva ateisti uskoo, mutta mahdollisesti sellaisiakin jokunen löytyy, en tiedä.

Kyllä minä laskisin kummitukset taikauskon puolelle, joten olisi erikoista jos joku ateistina itseään pitävä tunnustaisi uskovansa silti kummituksiin. Mitään varsinaisia sääntöjä ei ole siitä mitä saa ja mitä ei saa ateistina uskoa, jokainen päättää itse kokeeko hän ateismin määritelmän soveltuvan itseensä vai ei. On sitten asia erikseen, onko tämä henkilö varmasti ymmärtänyt ateismin määritelmän oikein, jos uskoo kummituksiin, mutta pitää itseään silti ateistina. Mielummin vaikka agnostikko.

Jeesususkossa uskotaan myös kummituksiin

uskomasta yhtään mihinkään, mutta en vaan usko kummituksiin. Enkä mihinkään muihinkaan näkymättömiin otuksiin.

Katti taas oksensi äsken tuohon lattialle ja voisihan sitä ajatella, että se on jonkun otuksen vallassa, kun tuollaista tekee, mutta minä kyllä luulen, että se vaan putsasi mahansa.

Kissoilla on sellainen tapa.

voisin uskoa. Se, että kummitukset olisivat kuolleiden sieluja, on uskonnollista skeidaa, enkä usko moisiin. Mutta jos ilmiö on tieteellisesti selitettävissä, niin se on eri juttu.

Eleanor Sidgwick esitti teorian, jonka mukaan esineet imevät psyykkisiä vaikutelmia ja välittävät ne sitten läheisyydessä oleville henkilöille. Myöhemmin koettavan näyn tai muiden ilmiöiden selkeys riippuu alkuperäisen psyykkisen jäljen emotionaalisesta voimasta ja vastaanottajan tunneherkkyydestä.

Oxfordin yliopiston professorin Henry Habberley Pricen teoria kuvaa "Psyykkistä eetteriä", mielen liikkeistä syntynyttä, toisella tasolla, tai monella eri tasolla elävää kuvaa, joka elää kuvan alkuunpanijan kuoltuakin. Pricen mukaan eetteri on jotain ajatusten ja aineen välissä olevaa ja meidän aistiemme ulottumattomissa. Tämä etteri, eikä suinkaan meidän psyykinen ympäristömme, tallentaa psyykkisiä elämyksiä ja välittää ne takaisin herkille ja vastaanottavaisille ihmisille.

Amerikkalaisen parapsykologin William G. Rollin mukaan vastaanottajan mieli saattaa luoda vastaanottamansa näyn. Roll on sitä mieltä, että menneisyydessä taltioidut henkiset kokemukset voivat synnyttää näkyjä. Mutta hän väittää, että monissa tapauksissa vastaanottajan mielentila näyttelee aktiivista osaa, ja kummitteluilmiöt syntyvät ihmisen alitajunnassa hänen emotionaalisten tarpeidensa tyydyttämiseksi.

Itse en ole kokenut kummitteluilmiöitä, mutta lähisuvussani on eräs, joka on ikäänkuin altistunut kyseisille ilmiöille. Tuo jälkimmäinen teoria vaikuttaa aikas järkeenkäyvältä, mutta se ei selitä sitä, että muut ihmiset joutuvat osalliseksi yhden henkilön näyille. Näin kuulemma kävi sukulaiselleni. Hän näki näyn, jota muut eivät nähneet, mutta sen hetken kun tämä hahmo oli ollut erään henkilön vieressä, niin tämä henkilö oli valittanut, että hänelle tuli yhtäkkiä tavattoman paha olo. Kuuleehan noita juttuja aina, enkä lähde niitä heti tyrmäilemään, koska mikäli näitä ilmiöitä on oikeasti tapahtunut, niin niille löytyy kyllä joku tieteellinen selitys.