Ensin hän kävelee peloissaan pitkin kaupungin katuja. Sitten hän eksyy, kadottaa täysin ajan ja paikan tajunsa. Sitten hän ajautuu umpikujaan, jonka päässä on tiiliseinä. Ja sitä tiiliseinää hän sitten jää tuijottamaan. Kaikki henkinen kehitys päättyy siihen. On vain tiiliseinä. Tiiliä laskiessa ja saumojen ykstyiskohtia tutkiessa kuluu vuosi, kaksi, kymmenen, koko loppuikä...
Jos hyvä tuuri käy, saapuu paikalle muitakin eksyneitä, jotka jäävät tuijottamaan tuota samaa tiiliseinää. Heidän kanssaan voi sitten väitellä tiiliseinään liittyvistä asioista.
Miten nuo ihmiset saataisiin kääntymään ja kävelemään ulos umpikujasta? Olisiko joku keino saada heidät uskomaan, että maailmassa on muutakin kuin tuo tiiliseinä?
Jos hyvä tuuri käy, saapuu paikalle muitakin eksyneitä, jotka jäävät tuijottamaan tuota samaa tiiliseinää. Heidän kanssaan voi sitten väitellä tiiliseinään liittyvistä asioista.
Miten nuo ihmiset saataisiin kääntymään ja kävelemään ulos umpikujasta? Olisiko joku keino saada heidät uskomaan, että maailmassa on muutakin kuin tuo tiiliseinä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä joillakin on toivoa, mutta yleensä hartaat uskovaiset ovat niin täynnä jumalaansa ja nimenomaan uskoa, ettei mikään järkiargumentti vaikuta. Nykyään saa niin paljon tietoa luonnontieteestä jo koulussa, että vanhoihin taruihin uskomaan ryhtyminen on jo osittain merkki menetetystä tapauksesta. Suomessa kaikille on varmaankin opetettu evoluutiota, kemiaa ja fysiikkaa. Keskustelu organismien synnystä ja kehityksestä on vaikeaa, jos kaikkeen on selvä ja kirkas vastaus: jumalan sana Raamatussa.