Onko syntiä olla alkoholisti, vai onko alkoholismi maksua synneistä?
Juoppona
elämässä..
12491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Alkoholismista pääsee kuitenkin eroon.
Oli siihen joutuminen tapahtunut miten vain niin kuitenkin alkoholismi ei ole pysyvää.
on alkoholisti aina, vaikka ei enää joisikaan. Alkoholismista ei pääse eroon. Vaikka olisit ollut juomatta vuosia, mutta jos sitten päätätkin ottaa lasillisen, niin siitä yleensä lähteekin sitten kunnon putki ja taas mennään alas.
Ja ehkä sitten väli on suurempi.
Kaikki päihteet on voitettavissa.
mutta alkoholismista ei pääse eroon, vaikka lopettaisitkin juomisen.
sortuminen alkoholistiksi ei mielestäni ole synti.
Se on rankka kokemus, joka todella saattaa olla sielun tarvitsema lisä kokemus'saldoonsa.
myös fyysisen (aineellisuuden) tietoisuuden tasolta.
Alkoholismi on yksi kokemus muiden kokemuksien lisäksi, tämän pitäisi oivaltaa.
Mielestäni alkoholismi on maksua synneistä. Haluan tarkentaa mitä tarkoitan. Olet lapsena joutunut kääntämään tuskasi häpeästä, syyllisyydestä ja vihasta itseesipäin, koska et ole saanut olla olemassa tunteinesi. Vanhemmat ovat "hyssytelleet" ja "kieltäneet tunteesi", joten olet kääntänyt kaikki tunteesi sisääsi. Ja kun tuska on käynyt sietämättömäksi, olet keksinyt selviytymistapoja (alkoholi) tuskan kuuntelemisen välttämiseksi.
Paranet, kun hyväksyt, että sinulla on tunteita. Olet rakastettava ja rakas eli sinun olemassaolosi on tärkeää. Lapsena koit varmaan jotain muuta.
Kun hyväksyt tunteiden olemassaolon, alat kuunnella niitä eri tavalla kuin tähän mennessä. Tähän mennessähän olet yrittänyt juosta niitä karkuun juomalla alkoholia.
Kun annat tunteiden tulla ja mennä, etkä takerru niihin, alat tervehtymään eli paranemaan. Sinun on sallittua kokea kaikenlaisia tunteita, niin negatiivisia kuin positiivisiakin.
Miten tämä liittyy syntiin, kyselet. Et lapsena saanut olla oma itsesi, vaan sinun piti olla jotain muuta, sellaista mitä aikuiset toivoivat sinun olevan. Sillä hetkellä, kun ensimmäisen kerran vanhempasi kielsivät tunteesi ja niiden ilmaisemisen, teit syntiä Jumalaa vastaan eli et kuunnellut Häntä, etkä ollut enää oma itsesi. Jumalalle saat olla oma itsesi ja ilmaista tunteitasi, nyt aikuisena.
Aikuiset eivät osanneet tehdä muuta kuin vaientaa sinut ja tunteesi. Hehän eivät omassa rikkinäisyydessään osanneet muuta.
Sinä voit parantua alkoholismista, kun ymmärrät syyt, jotka siihen veivät. Häpeä, syyllisyys ja itseviha, lyhyesti sanottuna.
Sinä itse hyväksyt tunteesi ja alat paranemaan. Kun kiellät tunteiden olemassaolon, kiellät myös Jumalan. Joten kannattaa hyväksyä erilaisten tunteiden olemassaolo. Siten pääset takaisin Jumalan luo.
Tässä vähän ajatuksiani.
Voi hyvin!!
Oletko itse alkoholisti, vai miksi kysyt? No, oli miten oli,
alkoholismi on "orjuutta", ja koska Raamatussa kielletään juopumasta viinistä, eli alkoholista, se on silloin synti.
Me ihmiset olemme taitavia selittelemään syntejämme ja, miksi niitä teemme syytellen kaikkia ja kaikkea muuta mutta emme itseämme.
"Kun antaa paholaiselle pikkusormen, se vie koko käden", sanotaan viisaasti.
Vain Jeesus voi kokonaan vapauttaa synnin orjuudesta. Omin voimin siihen ei pysty.
"Me ihmiset olemme taitavia selittelemään syntejämme ja, miksi niitä teemme syytellen kaikkia ja kaikkea muuta mutta emme itseämme."
Minun mielestäni kenenkään ei pidä syytellä. Tiesitkö, että syytteleminen on Saatanan hommia? Itsensä tai toisten syytteleminen lähtee häpeästä.
Kun Pyhä Henki näyttää tien, jota on kulkenut lapsuudesta alkoholistiksi, ei siinä syyttele ketään, vaan toteaa, että tulipahan tuokin tie kuljettua. Antaa sen jälkeen anteeksi itselleen ja toisille. Sen jälkeen jatkaa elämäänsä. Kun Jeesus vapauttaa väärän polun kulkemisesta, niin silloin on vapaa niin häpeästä, syyllisyydestä kuin itsevihastakin sekä tuskasta ettei saa olla näkyvä sellaisena kuin on. Koko tuskahan lähtee siitä, että on pitänyt tukahduttaa tunteensa. Ja vielä siinä sitten syyttämään itseään, että on syypää omaan kurjuuteensa!! Tyhmintä mitä tiedän on, että syyttää itseään sellaisista asioista, joihin lapsena ei voinut vaikuttaa. Aikuiset syöttivät paskansa ja lapsena se oli otettava vastaan, koska ei päässyt pois kotoa. Otapa siinä sitten järki käteen, kun paskaa tulee niskaan sen minkä ennättää.. ja oppii siinä sivussa olevansa "luuseri" ennen teini-ikää, vaikka jokainen lapsi huutaa:"Rakastakaa minua ja antakaa minun olla oma itseni." Aikuisten tehtävä on rakastaa lapsiaan eikä rikkoa heitä. Mutta mitenkäs rikkonainen aikuinen voi rakastaa?? Ei voikaan! Hän siirtää oman paskansa lapselleen, josta tulee addikti.
..luuseria",kyselet.
Kirjoitat:
#Kun Pyhä Henki näyttää tien, jota on kulkenut lapsuudesta alkoholistiksi, ei siinä syytellä ketään, vaan toteaa, että tulipahan tuokin tie kuljettua. Antaa sen jälkeen anteeksi itselleen ja toisille. Sen jälkeen jatkaa elämäänsä.#
Sitten jatkat, että #kun Jeesus vapauttaa väärän polun kulkemisesta, niin silloin on vapaa niin häpeästä, syyllisyydestä kuin itsevihastakin sekä tuskasta, ettei saa olla näkyvä sellaisena kuin on#.
Mitä sillä tarkoitat? #ei saa olla näkyvä sellaisena kuin on#?
Tuli mieleeni, oletko todella antanut aneeksi muille, esim. vanhemmillesi?
Kuka sellaista on väittänyt, että pitäisi #syyttää itseään sellaisista asioista, joihin lapsena ei voinut vaikuttaa#?
Sitten alkaakin kirjoituksesi "syyttelyosa".
Vain sinä tiedät, miten itse suhtauduit vanhempiisi ja minkälaiset kotiolosi olivat.
Meillä jokaisella on mahdollisuus valita, jo lapsenakin, haluammeko olla kuuliaiset vanhemmillemme , kuten 4. käskyssä kehoitetaan.
Käskyssä ei sanota,että tulee olla kuuliainen ja kunnioittaa hyviä tai mukavia vanhempia. Siinä ei määritellä vanhempien "laatua". Heitä tulee kunnioittaa, koska Jumala on heidät antanut hanhemmiksemme.
Heidän ongelmansa sitten on,elävätkö he Jumalan tahdossa. Siitä me lapset emme ole vastuussa.
Miksi "puhut" itsestäsi luuserina, kun sitä et ole, jos kerran olet Jeesuksen oma?
Jo lapsena piti olla hissukseen, ei saanut näyttää tunteitaan, missään tilanteessa. Ainoat, jotka saivat ilmaista itseään, olivat vanhempani. He olivat tietenkin omanlaisiansa, rikkinäisinäkin. Nyt jälkeenpäin huomaan. He vanhempina "kasvattivat" omalla tavallaan ja eihän siinä kovin hyviä eväitä elämään saanut. Nyt olen oivaltanut, kiitos Pyhälle Hengelle, että kannoin lapsesta saakka tuskaa siitä, etten saanut näyttää tunteitani eli "en saanut olla näkyvä tunteineni". Kaikki piti pakata sisimpään. Myöhemmin (5 vuotta sitten) Jeesuksen rakastamana uskalsin kokea niitä tunteita, joita lapsuudessa ei saanut kokea. Siispä, summa summarum, nyt olen saanut kokea niin positiiviset kuin negatiivisetkin tunteeni, Jeesuksen ansiosta ja Hänen kanssaan. Hän eheytti mm. häpeästä jne.
Se, mitä sinä huomasit tekstistäni vanhempieni syyttelemiseksi, ei sitä ollut, vaan se oli huomio, jonka tajusin Pyhän Hengen voimasta. Vanhempani tekivät mitä tekivät, he eivät muuta osanneet. Annan heille anteeksi mitä ikinä he tekivätkään. Jeesus vapautti minut syyttelystä, sillä tiedän, ettei se johda mihinkään.
Kysymyksesi "Tuli mieleeni, oletko todella antanut aneeksi muille, esim. vanhemmillesi?" tuo mieleeni Eedenin, jossa käärme kysyi:"Onko Jumala todella sanonut...?" Vastaan kysymykseesi: kyllä, annoin vanhemmilleni anteeksi heidän tekonsa. Jeesus antoi voimaa anteeksiantamiseen.
"Meillä jokaisella on mahdollisuus valita, jo lapsenakin, haluammeko olla kuuliaiset vanhemmillemme , kuten 4. käskyssä kehoitetaan."
Siinäpä se olikin: minä olin kuuliainen ja kiltti. Vanhempani olivat millaisia olivat ja omassa rikkinäisyydessään rikkoivat minutkin. He kantavat oman vastuunsa omista teoistaan. Minä omistani.
Nyt, siis tänään, olen Jeesuksen oma ja tiedän, etten ole enää luuseri, vaan rakastettu ja saan olla sellainen kuin olen, Jumalan rakastama.
En ole tänään enää luuseri, vaan koin olevani silloin, kun vielä en tiedostanut häpeääni, syyllisyyttäni enkä itsevihaani. Niistähän Jeesus minut rakkaudellaan vapautti.
Ja kuten ehkä voit arvata loppukaneettini: Jumala tiesi millaiset vanhemmat minulla on oltava, jotta Hän voi myöhemmin näyttää Voimansa elämässäni. "Jotta Jumalan teot tulisivat ilmi". Ilman Jeesusta en tässä olisi enää kirjoittamassa. Hänen rakkautensa ansiosta kirjoitan näitä rivejä. Hänelle kuuluu kiitos :))
Mielestäni juopottelu on syntiä, Raamatussa sanotaan että älkää juopuku ettei menonne muutu irstaaksi jne... Alkoholismi on todella todella vaikea jos joutuu viinan riepottelemaksi. Tiedän että siitä on vaikeaa päästä eroon mutta Jeesus voi vapauttaa siitäkin kahleesta.