...minulta matalamielinen, halpamainen, ennakkoluuloinen, epäilevä, oikeastaan vailla mitään perusteita oleva kommentti palstalle. En tiedä miksi fiilikset asiaan ovat juuri tällä hetkellä näin.
Onko muualla päin Suomea koskaan tapahtunut, että kirkko / seurakunta järjestää lukupiirin dekkareista ja piirin vetäjänä toimii seurakunnan toimessa oleva pappi? Minulle täysin uusi asia, mutta näin nyt täällä seudulla tapahtuu. Elokuun lopussa on ensimmäinen kerta ja käsiteltäviksi kirjoiksi aloituskerralle on järjestäjän toimesta valittu S. Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia ja M. Kilven Jäätyneitä ruusuja. Ni-in... onko tässä sen kummempaa miettimistä...
...sitten kuitenkin rupesin mietiskelemään, että mitenköhän keskustelu lukupiirissä toimii ja mitäköhän siellä oikein keskustellaan...
Kirjallisuustieteestä en tiedä yhtikäs mitään, mutta olen kerran osallistunut paikallisen kirjaston järjestämään dekkari-iltaan ja kuunnellut dekkareita harrastavan kirjallisuuden professorin puhetta ja analyysejä lajista. Olin kertakaikkiaan myyty. Dekkarien kehitystä ja niiden kehittymisen yhteyttä vallitsevaan yhteiskuntaan ja sen ilmiöihin, analyyseja eri kirjoista, niiden sisällöstä, symboliikasta, tyylistä ja tyylillisistä tehokeinoista, tietoa kirjaijoista yms. yms. Nerokkaasti oivaltavaa, analysoivaa ja laajemmin kirjallisuudenlajista synteesiä tekevää puhetta. Minusta hyvän tieteen yksi ulottuvuus onkin juuri se, että se osaa perustellulla painokkuudella ja vastaansanomattomalla intensiteetillä tuoda ja popularisoida asioita esille myös lajiin vihkiytymättömälle. Tuli tunne, että ymmärrän lukemiani ja minulle tollolle väännettyjä, avattuja ja selitettyjä dekkareita paremmin ja syvemmin. Täytyy myöntää, että puhe oli aivan vastustamatonta veitsi sulaan voihin hommaa...:)
Mikähän on nykypäivän kirkon ja kristinuskon osuus dekkareihin? Tätä jäin miettimään. Alhainen ajatus, mutta nopeimmin tuli mieleen, että kirkolla on kaikki panokset pelissä ihmisten houkuttelemiseksi osallistumaan... Liekö minulla tyypillistä suomalaisuutta, että kun joku jotain yrittää, niin siihen pitää suhtautua perin juurin nuivasti ja epäluuloisesti...:).
Seuraavaksi ajattelin todella inhottavasti ja törkeästi, että yrittääköhön kirkko käyttää dekkareita jotenkin idelologiansa kaupittelemiseen? Piirissä voidaan hurskastella ja päivitellä aina inhimillisen ja usein rosoisen ihmiselämän kaameaa riettautta ja menoa. Dekkarit voidaan raiskatakin tekopyhällä hurskastelulla. Ensimmäisessä Larssonissa on Blomqvistillä seksisuhteita moneen eri suuntaan, rinnakkain ja yhtäaikaa, on lesbo- ja homosuhteita, eroja, pedofiliaa, valehtelua, väkivaltaa ym. Kilpi muistaakseni kuvasi poliisiksi ja ammattiin kasvamisen kasvutarinaa ja epävarmuutta kaiken muun ohessa ja muistelen, että kirja päättyi erityisen onnellisen ja auvoisen perhekeskeisesti. Jäädäänköhän piirissä ainakin toiseen kirjaan kuvattujen tapahtumien ja ilmiöiden hurskaan päivittelyn asteelle vai syntyisikö kirkolla ideoita muuttaa pelkkää kauhistelua jonkinlaiseksi asiaan sopivaksi toiminnaksikin...? Mietin kirjavalintojakin. No, ehkäpä vetäjäpappi selvittää, miksi ei ole valinnut esim. Åsa Larssonia ja Pohjois-Ruotsin mystiikkaa ja kirkon piirissä tapahtuneiksi kuvattuja asioita käsittelyyn. Siitähän sitä olisi ollut mukava keskustella :)!
Olisi ennenkuulumatonta, että kirkko instituutiota alkaisi jotenkin legitimoida kirjallisuutta (tai dekkarikirjallisuutta); niin paljon kaikenkattavaa patriarkaalista ja mielivaltaistakin valvontaa ja sanktioiden jakelua joka yhteiskunta-aloille kun kirkko on harjoittanut keskiajasta pitkälle 1900-luvulle saakka. Mikä on kirkon ja kristinuskon tuoma uusi näkökulma dekkareihin? Mitenhän kirkko ja luterilainen usko dekkarit määrittelee, näkee ja miten tulkitsee...? Kirjallisuustiede käyttää otaksuttavastu eri filosofia lähtökohtia ja useita metodeita kirjallisuudesta tehdyissä tulkinnoissaan, mutta että mitä uutta annettavaa kirkolla tähän on? Voi ollakin, siksi minusta tämänsorttinen kirjallisuuspiiri lähemmin ajateltuna niin mielenkiintoinen ilmiö onkin.
Joku ystävistäni sanoi, että jospa vain viatonta ajankulua ja sosiaalista yhdessäoloa esim. kotiäideille, mutta en kyllä ymmärrä, miten kotiäideillä jotenkin piilomerkityksessä joutilasta aikaa olisi. Kädet yltä kaikki töitä täynnä useinmiten. Sitäpaitsi lukupiiri oli muistaakseni iltaisin. Kahvit, nisun ja tilatko kirkko tarjoaa pappi koristeena...?
Auttakaapa dekkaripalsta! Antakaa kokemuksianne, näkemyksiänne, mielipiteitänne, kommentteja, viisaista neuvoja etten tukehdu tähän varauksellisuuteeni..:)
Tämä on...
16
1018
Vastaukset
Niin, dekkarikirjallisuus antaa lähes aina, usein ihan tahattomasti, paremman kuvan kirjassa valitsevasta yhteiskunnasta ja usein myös henkisestä ilmapiiristä kuin mikään muu kirjallisuudenlaji. (Esimerkkejä: Christien romaanien luokkayhteiskunta, Outsiderin 30-luvun tarinoissa saattoi gestapon edustaja olla jopa sankari ja Sjöwall & Wahlöön yhteiskuntakritiikki)
Dekkareissa korostuu usein myös hyvä ja paha ja nehän ovat kaikkien uskontokuntien, varsinkin kristinuskon, kantavia teemoja. Kristillisestä näkökulmasta nykymaailman meno on taatusti varsin apokalyptistä... Mutta niinhän se on ollut aina! Maailmanlopun merkkejä on nähty kautta historian milloin minkäkin asian tiimoilta.
Mikäli järjestäjänä on normaali luterilainen seurakunta, saattaa kyseessä olla ihan normaalikin taka-ajatukseton sosiaalinen tapahtuma. Mutta jos järjestäjänä on jokin karismaattinen seurakunta, silloin on todennäköisemmin mukana myös jonkinlainen "korkeampikin" tarkoitus. Voisin nimittäin hyvin kuvitella miten dekkareistakin joissakin fundamenstalistisissa piireissä etsitään lopun ajan merkkejä.- booky
Kiitän ylläolevista avartavista ajatuksista. Taidat olla oikeassa, että kyseessä on sosiaaliseen yhdessäoloon houkuttelu, jossa yhdistäväksi tekijäksi on otettu dekkarit / kirjat. Näin ystävänikin ajattelevat, eivätkä näe asiassa mitään kummallista, mutta minua tällainen uusi ilmiö ihmeesti ajatteluttaa.
Kyseessä on valtaväyläinen kaupungin seurakunta. Pappi on tuiki tuntematon, voihan hän edustaa jotain herätysliiketaustaa (ja tällä alueella saattaa hyvinkin edustaa), mutta valtakirkon toimessa olo kaiketi edellyttää edes joltisenlaista kollektiivisiin tunnustuksellisiin piirteisiin sitoutumista. Toisaalta hiippakunta on Suomen riitaisin, eripuraisin ja tuota... takapajuisin.., mutta katsotaan nyt, miten dekkarien käsittelyyn vaikuttaa...
Ilmoituksessa lyhyesti kerrotaan, että lukupiirissä käsitellään näiden kahden dekkarin (ja myöhemmin muiden kirjojen) herättämiä ajatuksia ja tunteita. Joo.. olet oikeassa, puhuu yhdessäoloteeman puolesta. Ajattelen varmasti liian vaikeasti, ei tarkoitus olekaan keskustella dekkareista sinänsä *kirjallisuudenlajina* (tai näiden kahden dekkarin kirjallisista ominaisuuksista) vaan käyttää niitä jonkinlaisena...itsetutkiskelun välineenä. En voi mitään sille, että taas minulla heräävät ennakkoluulot ja karvat nousevat pystyyn.
Edustaako piiriä vetävä pappi mitä ominaisuutta ja missä ominaisuudessa hän esiintyy? Minun psykiatrian opinnoista on liian kauan enkä ole niitä liiemmälti harrastanut sitten opiskeluvuosien. Kuitenkin myös uskonnon tietyntyyppisellä harjoittamisella saatetaan tehdä ihmisen psyykelle hallaa. Tiedät nämä ahdasmielisen kohtelun ja sosiaalisen ulkopuolelle sulkemisen seuraukset varmasti paremmin kuin minä.
Mitä sitten, kun ihmiset kertovat, että kyllä heitä ahdistaa Bjurmanin kuvattu pedofilia, lapsipornosta tyydytyksen etsintä, raiskaukset, BDSM, ja kaikenlainen homoilu. Mitä dekkaripiirissä sitten tehdään? Rukoillaan maailman pelastumista Saatanan tuomilta vitsauksilta ja kaikenlaisilta sairauksilta. Joopa joo...
Eikö tuollaisessa ajatus- ja tunnepuolen käsittelyssä sivuta jo kirjallisuusterapeuttisia piirteitä ja silloin tulee tietysti vetäjän vastuullisuus hyvinkin harkintaan. Varomattomalla suhtautumisella voi tehdä hallaakin. Dekkarit kantavat hyvän ja pahan teemoja, mutta moraalifilosofiakin on hyvin herkkäsyinen laji. Kristillinen moraalifilosofia ja sen katsantokannat hyvään ja pahaan edustavat vain yhtä näkemystä. En millään haluaisi teemaa tarkasteltavan vain yhdestä, jolloinkin jopa ahdasmielisestäkin näkökulmasta. Parhaimmat psykologiset dekkarit saavat lukijan nimenomaan pohtimaan erilaisten tekojen moraalia, oikeutusta ja vaikuttimia eivätkä asiat aina ole niin yksioikoisia. Voiko vetäjäpappi edustaa virkansa puolesta muuta kuin kristillistä moraalinäkemystä? Olen kovin epäluuloinen ajatuksellisen ilottelun taipuvuudesta... (anteeksi, aliarvoin häntä varmaan törkeesti :):))
Ehkä mieluummin toivoisin, että piirissä sittenkin puhuttaisiin dekkareista kirjallisuutena, ihmisten ajatusten ja tunteiden kaivelulla voi olla odottomattomia seurauksia ja miten kokonaisuudessa homma hoidetaan. Jospa pappi on valinnut mielestään dekkarit, jotka ovat jotenkin "turvallisia"... booky kirjoitti:
Kiitän ylläolevista avartavista ajatuksista. Taidat olla oikeassa, että kyseessä on sosiaaliseen yhdessäoloon houkuttelu, jossa yhdistäväksi tekijäksi on otettu dekkarit / kirjat. Näin ystävänikin ajattelevat, eivätkä näe asiassa mitään kummallista, mutta minua tällainen uusi ilmiö ihmeesti ajatteluttaa.
Kyseessä on valtaväyläinen kaupungin seurakunta. Pappi on tuiki tuntematon, voihan hän edustaa jotain herätysliiketaustaa (ja tällä alueella saattaa hyvinkin edustaa), mutta valtakirkon toimessa olo kaiketi edellyttää edes joltisenlaista kollektiivisiin tunnustuksellisiin piirteisiin sitoutumista. Toisaalta hiippakunta on Suomen riitaisin, eripuraisin ja tuota... takapajuisin.., mutta katsotaan nyt, miten dekkarien käsittelyyn vaikuttaa...
Ilmoituksessa lyhyesti kerrotaan, että lukupiirissä käsitellään näiden kahden dekkarin (ja myöhemmin muiden kirjojen) herättämiä ajatuksia ja tunteita. Joo.. olet oikeassa, puhuu yhdessäoloteeman puolesta. Ajattelen varmasti liian vaikeasti, ei tarkoitus olekaan keskustella dekkareista sinänsä *kirjallisuudenlajina* (tai näiden kahden dekkarin kirjallisista ominaisuuksista) vaan käyttää niitä jonkinlaisena...itsetutkiskelun välineenä. En voi mitään sille, että taas minulla heräävät ennakkoluulot ja karvat nousevat pystyyn.
Edustaako piiriä vetävä pappi mitä ominaisuutta ja missä ominaisuudessa hän esiintyy? Minun psykiatrian opinnoista on liian kauan enkä ole niitä liiemmälti harrastanut sitten opiskeluvuosien. Kuitenkin myös uskonnon tietyntyyppisellä harjoittamisella saatetaan tehdä ihmisen psyykelle hallaa. Tiedät nämä ahdasmielisen kohtelun ja sosiaalisen ulkopuolelle sulkemisen seuraukset varmasti paremmin kuin minä.
Mitä sitten, kun ihmiset kertovat, että kyllä heitä ahdistaa Bjurmanin kuvattu pedofilia, lapsipornosta tyydytyksen etsintä, raiskaukset, BDSM, ja kaikenlainen homoilu. Mitä dekkaripiirissä sitten tehdään? Rukoillaan maailman pelastumista Saatanan tuomilta vitsauksilta ja kaikenlaisilta sairauksilta. Joopa joo...
Eikö tuollaisessa ajatus- ja tunnepuolen käsittelyssä sivuta jo kirjallisuusterapeuttisia piirteitä ja silloin tulee tietysti vetäjän vastuullisuus hyvinkin harkintaan. Varomattomalla suhtautumisella voi tehdä hallaakin. Dekkarit kantavat hyvän ja pahan teemoja, mutta moraalifilosofiakin on hyvin herkkäsyinen laji. Kristillinen moraalifilosofia ja sen katsantokannat hyvään ja pahaan edustavat vain yhtä näkemystä. En millään haluaisi teemaa tarkasteltavan vain yhdestä, jolloinkin jopa ahdasmielisestäkin näkökulmasta. Parhaimmat psykologiset dekkarit saavat lukijan nimenomaan pohtimaan erilaisten tekojen moraalia, oikeutusta ja vaikuttimia eivätkä asiat aina ole niin yksioikoisia. Voiko vetäjäpappi edustaa virkansa puolesta muuta kuin kristillistä moraalinäkemystä? Olen kovin epäluuloinen ajatuksellisen ilottelun taipuvuudesta... (anteeksi, aliarvoin häntä varmaan törkeesti :):))
Ehkä mieluummin toivoisin, että piirissä sittenkin puhuttaisiin dekkareista kirjallisuutena, ihmisten ajatusten ja tunteiden kaivelulla voi olla odottomattomia seurauksia ja miten kokonaisuudessa homma hoidetaan. Jospa pappi on valinnut mielestään dekkarit, jotka ovat jotenkin "turvallisia"...Kyllähän uskonnosta (tai pikemmin kirkko- ja seurakunnista kuin varsinaisesta uskosta) voi olla aikalailla hallaa psyykkisesti oireileville, sen olen omassa työssäni havainnut. Mutta lähes kaikki ne psyykkisesti oireilevat, joille uskonto on tuonut lisävaikeuksia ovat olleet jonkun karismaattisen seurakunnan tai jonkun tiukemman suuntauksen kuten Jehovan todistajien tai Lestadiolaisten vaikutuspiiriin kuuluvia.
Monelle usko on kuitenkin voimavara, josta saa pikemminkin voimaa kestää arjen ja elon kolhut. Kirkon piirissä tehdään myös (käsittääkseni suht hyvällä menestyksellä) kriisityötä katastrofien uhrien auttamiseksi. Mitä olen hoitotyöni piirissä tavannut pappeja ja nuoria teologeja, jotka toimivat sairaalapastorien kesäsijaisina, niin olen huomannut heillä olevan myös psykologista silmää ja empatiaa. Monelle potilaalle papin kanssa keskusteleminen on yhä varsin terapeuttista... Ja monet ei niin uskonnollisetkaan potilaat tahtovat mielellään puhua myös papin kanssa.
Jostain syystä monet psyykkisesti oireilevat kuitenkin tuntevat viehtymystä juuri noihin karismaattisiin liikkeisiin... Kenties niissä he tuntevat itsensä hyväksytymmiksi omana itsenään kuin peruskörttiläisessä seurakunnassa? Olen nähnyt semmoisia tapauksia, joissa uskonveljet/sisaret ovat onnistuneet pikemminkin pahentamaan psyykkistä oirehdintaa kuin auttamaan ja tukemaan... Ja ainakin kerran jopa melko härskin yrityksen käyttää taloudellisesti hyväksi psyykkisesti oireilevaa henkilöä.
Toisaalta on aika hassua miksi uskonto ja papit herättävät aina epäilyksemme. Jos kirkon tai seurakunnan nimissä tehdään vähänkin jotain poikkeuksellista, epäillään heti salaliittoa uusien käännynnäisten saamiseksi. Ja samalla taas vanhoillispiirit syyttää liiallisesta maallisuudesta ja kirkon oppien unohtamisesta ja ties mistä.
Mutta kyllä... Dekkarit olisivat kyllä fundamentalistipiireissä mahdollisesti loistavakin keino osoittaa nyky-yhteiskunnan epäkohtia ja pahuutta. Senhän tosiaan tekivät aikanaan jo Sjöwahl ja Wahlöö, heidän julistuksensa vain ei ollut Jumalan sanaa vaan stalinistista kommunismia.
Järjestäytynyttä rikollisuutta, huumeita, ihmiskauppaa, pedofiliaa, raakaa väkivaltaa, yleistä välinpitämättömyyttä lähimmäisistä... Lopun ajan merkkejä varmasti monista.
Loppujen lopuksi dekkari on myös ikkuna yhteiskuntaan (joko vallitsevaan tai menneeseen... Miksei myös tulevaankin?). Se, millainen kuva yhteiskunnasta tulee johtuu kirjailijasta. Sjöwahl ja Wahlöö kritisoivat, Numminen ja Sipilä toteavat vallitsevan tilan ottamatta suuresti kantaa, Joensuu toteaa ja asettuu pienen ihmisen puolelle julistamatta ja saarnaamatta, Remes herkuttelee mitä-jos-mahdollisuuksilla... Ja Mauri Sariola taisi idealisoidakin suomalaista yhteiskuntaa. Siitä herää kysymys... Emmehän mekään elä lintukodossa tai edes aina niin ihannevaltiossakaan... Mutta missä päin maailmaa arki on kuitenkaan rauhallisempaa ja levollisempaa kuin Suomessa?- booky
j.ellroy kirjoitti:
Kyllähän uskonnosta (tai pikemmin kirkko- ja seurakunnista kuin varsinaisesta uskosta) voi olla aikalailla hallaa psyykkisesti oireileville, sen olen omassa työssäni havainnut. Mutta lähes kaikki ne psyykkisesti oireilevat, joille uskonto on tuonut lisävaikeuksia ovat olleet jonkun karismaattisen seurakunnan tai jonkun tiukemman suuntauksen kuten Jehovan todistajien tai Lestadiolaisten vaikutuspiiriin kuuluvia.
Monelle usko on kuitenkin voimavara, josta saa pikemminkin voimaa kestää arjen ja elon kolhut. Kirkon piirissä tehdään myös (käsittääkseni suht hyvällä menestyksellä) kriisityötä katastrofien uhrien auttamiseksi. Mitä olen hoitotyöni piirissä tavannut pappeja ja nuoria teologeja, jotka toimivat sairaalapastorien kesäsijaisina, niin olen huomannut heillä olevan myös psykologista silmää ja empatiaa. Monelle potilaalle papin kanssa keskusteleminen on yhä varsin terapeuttista... Ja monet ei niin uskonnollisetkaan potilaat tahtovat mielellään puhua myös papin kanssa.
Jostain syystä monet psyykkisesti oireilevat kuitenkin tuntevat viehtymystä juuri noihin karismaattisiin liikkeisiin... Kenties niissä he tuntevat itsensä hyväksytymmiksi omana itsenään kuin peruskörttiläisessä seurakunnassa? Olen nähnyt semmoisia tapauksia, joissa uskonveljet/sisaret ovat onnistuneet pikemminkin pahentamaan psyykkistä oirehdintaa kuin auttamaan ja tukemaan... Ja ainakin kerran jopa melko härskin yrityksen käyttää taloudellisesti hyväksi psyykkisesti oireilevaa henkilöä.
Toisaalta on aika hassua miksi uskonto ja papit herättävät aina epäilyksemme. Jos kirkon tai seurakunnan nimissä tehdään vähänkin jotain poikkeuksellista, epäillään heti salaliittoa uusien käännynnäisten saamiseksi. Ja samalla taas vanhoillispiirit syyttää liiallisesta maallisuudesta ja kirkon oppien unohtamisesta ja ties mistä.
Mutta kyllä... Dekkarit olisivat kyllä fundamentalistipiireissä mahdollisesti loistavakin keino osoittaa nyky-yhteiskunnan epäkohtia ja pahuutta. Senhän tosiaan tekivät aikanaan jo Sjöwahl ja Wahlöö, heidän julistuksensa vain ei ollut Jumalan sanaa vaan stalinistista kommunismia.
Järjestäytynyttä rikollisuutta, huumeita, ihmiskauppaa, pedofiliaa, raakaa väkivaltaa, yleistä välinpitämättömyyttä lähimmäisistä... Lopun ajan merkkejä varmasti monista.
Loppujen lopuksi dekkari on myös ikkuna yhteiskuntaan (joko vallitsevaan tai menneeseen... Miksei myös tulevaankin?). Se, millainen kuva yhteiskunnasta tulee johtuu kirjailijasta. Sjöwahl ja Wahlöö kritisoivat, Numminen ja Sipilä toteavat vallitsevan tilan ottamatta suuresti kantaa, Joensuu toteaa ja asettuu pienen ihmisen puolelle julistamatta ja saarnaamatta, Remes herkuttelee mitä-jos-mahdollisuuksilla... Ja Mauri Sariola taisi idealisoidakin suomalaista yhteiskuntaa. Siitä herää kysymys... Emmehän mekään elä lintukodossa tai edes aina niin ihannevaltiossakaan... Mutta missä päin maailmaa arki on kuitenkaan rauhallisempaa ja levollisempaa kuin Suomessa?>Jos kirkon tai seurakunnan nimissä tehdään vähänkin jotain poikkeuksellista, epäillään heti salaliittoa uusien käännynnäisten saamiseksi.
Näinhän se on täsmälleen minunkin kohdallani dekkareita käsittelyynsä ottavan seurakunnan lukupiirin kohdalla :):).
Tosiasiassahan ennakkoluulot kumpuavat kai jonkinlaisesta pelkäämisestä. Tämä ei nyt lainkaan ole tämän palstan asia, mutta kun nyt tuli aloitettua ja mielen päälle jääviä vastauksia sain, niin...
Minusta on hirveän mellevää lukea tämän palstan dekkarituntijoiden kommentteja lukemastaan. Varsinkin, mikäli luetun hyvistä tai huonommista puolista viitsitään antaa joitain perusteluita. Luen sellaisia asian- ja lajituntevia mielipiteitä erittäin mielelläni, koska oma ymmärryskin kasvaa siinä sivussa.
Kai se epäluuloisuus tätä srk-toimintaa kohtaan kumpuaa siitäkin ärtymyksestä, että kuvittelen tilaisuudessa nämä ensimmäisen kerran pari kirjaa, korkeintaan puolenkymmentä dekkaria eläessään lukeneiden läpihurskaiden henkilöiden esittävän laittamattomasti kommentteja koko kirjallisuuslajista. Tunnen ärtymystä sellaisesta perusteettomasta besserwissereyden esittämisestä. Ja etenkin, jos esitetään tärkeilevän hurskaana ja täytenä totena kaikenlaista täyttä skeidaa...
Siis pelkkää täysin irrationaalista ja katteetonta ennakkoluuloa, että mun "lempilapsia" dekkareita aivan kertakaikkisen laittamattomasti ja perusteettomasti panetellaan, morkataan, hurskastellaan ja päivitellään...:)
Otan etukäteen käyttööni pahimmat ja takuulla hirveimmät kauhuskenaariot, mitä ikinä tilaisuudesta irti saan :). Jospa sittenkin olisi viisasta keskustella itsensä kanssa, että mistä tämän tyyppinen asenteellinen nitinä ja natina oikein kumpuaa...
Luen parhaillaan tämän kesän uusinta suomennosta Vargasilta ja kirjailija on ollut vuosia eräs suosikeistani. Mutta kyseinen Ikimetsän sydänkin tuntuu töksähtelevältä, poukkoilevalta, löyhältä, tekotyylitellytä, pakonomaisesti kirjoitetulta... Kyllä sadesää on tainnut lahottaa tätä nuppia pahemman kerran... - TaikaröNsy
booky kirjoitti:
>Jos kirkon tai seurakunnan nimissä tehdään vähänkin jotain poikkeuksellista, epäillään heti salaliittoa uusien käännynnäisten saamiseksi.
Näinhän se on täsmälleen minunkin kohdallani dekkareita käsittelyynsä ottavan seurakunnan lukupiirin kohdalla :):).
Tosiasiassahan ennakkoluulot kumpuavat kai jonkinlaisesta pelkäämisestä. Tämä ei nyt lainkaan ole tämän palstan asia, mutta kun nyt tuli aloitettua ja mielen päälle jääviä vastauksia sain, niin...
Minusta on hirveän mellevää lukea tämän palstan dekkarituntijoiden kommentteja lukemastaan. Varsinkin, mikäli luetun hyvistä tai huonommista puolista viitsitään antaa joitain perusteluita. Luen sellaisia asian- ja lajituntevia mielipiteitä erittäin mielelläni, koska oma ymmärryskin kasvaa siinä sivussa.
Kai se epäluuloisuus tätä srk-toimintaa kohtaan kumpuaa siitäkin ärtymyksestä, että kuvittelen tilaisuudessa nämä ensimmäisen kerran pari kirjaa, korkeintaan puolenkymmentä dekkaria eläessään lukeneiden läpihurskaiden henkilöiden esittävän laittamattomasti kommentteja koko kirjallisuuslajista. Tunnen ärtymystä sellaisesta perusteettomasta besserwissereyden esittämisestä. Ja etenkin, jos esitetään tärkeilevän hurskaana ja täytenä totena kaikenlaista täyttä skeidaa...
Siis pelkkää täysin irrationaalista ja katteetonta ennakkoluuloa, että mun "lempilapsia" dekkareita aivan kertakaikkisen laittamattomasti ja perusteettomasti panetellaan, morkataan, hurskastellaan ja päivitellään...:)
Otan etukäteen käyttööni pahimmat ja takuulla hirveimmät kauhuskenaariot, mitä ikinä tilaisuudesta irti saan :). Jospa sittenkin olisi viisasta keskustella itsensä kanssa, että mistä tämän tyyppinen asenteellinen nitinä ja natina oikein kumpuaa...
Luen parhaillaan tämän kesän uusinta suomennosta Vargasilta ja kirjailija on ollut vuosia eräs suosikeistani. Mutta kyseinen Ikimetsän sydänkin tuntuu töksähtelevältä, poukkoilevalta, löyhältä, tekotyylitellytä, pakonomaisesti kirjoitetulta... Kyllä sadesää on tainnut lahottaa tätä nuppia pahemman kerran.....tuollainen mietiskely ja pohdinta on mielenkiintoisaa,sitä itsekin harjoitan,mutta ko.dekkaripiiriin kannattaa kyllä mennä avoimin korvin ja kuulevin silmin vai miten se olikaan.?
Ennakkoluulot on hallaa mahdolliselle hyvälle dekkarijutustulle seurakunnassakin.
Ei kaiken tarvitse olla aina niin kiihtyvän syvämietteistä.
Papit ovat tavallisia tallaajia,jos ovat aitoja ihmisiä,joina minä heitä tunnen.
Vapaa-aikoina dekkarit ovat monen seurakunnan työntekijän lempilukemista.
Mene rauhassa dekkaripiiriin ja katso reilusti papin "pokeria".
Näet kotvan kuluttua onko hän "kääntäjä" vai "dekkaristi."
Huumori on sallittua ja toivottua seurakunnassakin,pidä sitä jännityksessäkin yllä.
Mielenkiintoista thilleriä;) - Ehkä ,luettavia
booky kirjoitti:
Kiitän ylläolevista avartavista ajatuksista. Taidat olla oikeassa, että kyseessä on sosiaaliseen yhdessäoloon houkuttelu, jossa yhdistäväksi tekijäksi on otettu dekkarit / kirjat. Näin ystävänikin ajattelevat, eivätkä näe asiassa mitään kummallista, mutta minua tällainen uusi ilmiö ihmeesti ajatteluttaa.
Kyseessä on valtaväyläinen kaupungin seurakunta. Pappi on tuiki tuntematon, voihan hän edustaa jotain herätysliiketaustaa (ja tällä alueella saattaa hyvinkin edustaa), mutta valtakirkon toimessa olo kaiketi edellyttää edes joltisenlaista kollektiivisiin tunnustuksellisiin piirteisiin sitoutumista. Toisaalta hiippakunta on Suomen riitaisin, eripuraisin ja tuota... takapajuisin.., mutta katsotaan nyt, miten dekkarien käsittelyyn vaikuttaa...
Ilmoituksessa lyhyesti kerrotaan, että lukupiirissä käsitellään näiden kahden dekkarin (ja myöhemmin muiden kirjojen) herättämiä ajatuksia ja tunteita. Joo.. olet oikeassa, puhuu yhdessäoloteeman puolesta. Ajattelen varmasti liian vaikeasti, ei tarkoitus olekaan keskustella dekkareista sinänsä *kirjallisuudenlajina* (tai näiden kahden dekkarin kirjallisista ominaisuuksista) vaan käyttää niitä jonkinlaisena...itsetutkiskelun välineenä. En voi mitään sille, että taas minulla heräävät ennakkoluulot ja karvat nousevat pystyyn.
Edustaako piiriä vetävä pappi mitä ominaisuutta ja missä ominaisuudessa hän esiintyy? Minun psykiatrian opinnoista on liian kauan enkä ole niitä liiemmälti harrastanut sitten opiskeluvuosien. Kuitenkin myös uskonnon tietyntyyppisellä harjoittamisella saatetaan tehdä ihmisen psyykelle hallaa. Tiedät nämä ahdasmielisen kohtelun ja sosiaalisen ulkopuolelle sulkemisen seuraukset varmasti paremmin kuin minä.
Mitä sitten, kun ihmiset kertovat, että kyllä heitä ahdistaa Bjurmanin kuvattu pedofilia, lapsipornosta tyydytyksen etsintä, raiskaukset, BDSM, ja kaikenlainen homoilu. Mitä dekkaripiirissä sitten tehdään? Rukoillaan maailman pelastumista Saatanan tuomilta vitsauksilta ja kaikenlaisilta sairauksilta. Joopa joo...
Eikö tuollaisessa ajatus- ja tunnepuolen käsittelyssä sivuta jo kirjallisuusterapeuttisia piirteitä ja silloin tulee tietysti vetäjän vastuullisuus hyvinkin harkintaan. Varomattomalla suhtautumisella voi tehdä hallaakin. Dekkarit kantavat hyvän ja pahan teemoja, mutta moraalifilosofiakin on hyvin herkkäsyinen laji. Kristillinen moraalifilosofia ja sen katsantokannat hyvään ja pahaan edustavat vain yhtä näkemystä. En millään haluaisi teemaa tarkasteltavan vain yhdestä, jolloinkin jopa ahdasmielisestäkin näkökulmasta. Parhaimmat psykologiset dekkarit saavat lukijan nimenomaan pohtimaan erilaisten tekojen moraalia, oikeutusta ja vaikuttimia eivätkä asiat aina ole niin yksioikoisia. Voiko vetäjäpappi edustaa virkansa puolesta muuta kuin kristillistä moraalinäkemystä? Olen kovin epäluuloinen ajatuksellisen ilottelun taipuvuudesta... (anteeksi, aliarvoin häntä varmaan törkeesti :):))
Ehkä mieluummin toivoisin, että piirissä sittenkin puhuttaisiin dekkareista kirjallisuutena, ihmisten ajatusten ja tunteiden kaivelulla voi olla odottomattomia seurauksia ja miten kokonaisuudessa homma hoidetaan. Jospa pappi on valinnut mielestään dekkarit, jotka ovat jotenkin "turvallisia"...Nyt kyllä meni niin överiksi,että en muuten edes viitsinyt lukea. Kirjat ovat niitä mitä luetaan.
- Ehkä ,luettavia
Ehkä ,luettavia kirjoitti:
Nyt kyllä meni niin överiksi,että en muuten edes viitsinyt lukea. Kirjat ovat niitä mitä luetaan.
Tavallaan ymmärsinkin tuon aiheen, mutta en uskoisi että maailma olisi näin mustavalkoinen (ko) no en tietenkään tiedä, kuinka outoja ovat pienet paikkakunnat, ehkä ahdasmielisine uskonto touhuineen, siis vieläkin täällä Suomessakin?
- booky
Ehkä ,luettavia kirjoitti:
Tavallaan ymmärsinkin tuon aiheen, mutta en uskoisi että maailma olisi näin mustavalkoinen (ko) no en tietenkään tiedä, kuinka outoja ovat pienet paikkakunnat, ehkä ahdasmielisine uskonto touhuineen, siis vieläkin täällä Suomessakin?
Enpä ajatellut, että paikkakunnan koolla olisi niinkään asiassa merkitystä. Dekkareiden lukijoita on sosiaalipsykologia yrittänyt joskus luonnehtia (tosin henkilökohtaisesti en pidä tällaisista tyypittelyistä), mutta kai se aihe - dekkareiden ja kirjojen lukemisharrastus pääsääntöisesti enempi saanee aikaan myönteisen osallistumispäätöksen kuin maailmankatsomuksellisen yhteisyyden kokeminen ja jakaminen ilman mitään lukemista? Itsekin ajattelin mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta osallistua ja olen kyllä aivan perisuomalainen ulkokultainen tapakristitty.
Uskoisin, että niin kaupungeissa kuin maaseudullakin dekkareita lukee aika heterogeeninen joukko ihmisiä, vai? Vai miten ajattelit, kaupungin tai kunnan väestön koulutus-, elinkeino-ja palvelurakenne tai kirkkoonkuulumisaste määräisi sen, millaiseksi keskustelu dekkaripiirissä muodostuu?
Vetäjän rooli on mielenkiintoinen, sehän tässä kiinnostaakin, miten hän homman on suunnitellut ja junailee. Kommentoin Taikarönsynkin asiaa tässä. Ei, ei papit tietenkään "pahoja" ja kyllä avoimin mielin... Mutta tämä ammatin, ammatti-identiteetin ja instituution yhdistäminen dekkareihin kiinnostaa kyllä. Jollakin tapaahan ne täytyy yhdistää, kun yhteisön ilmoittamana toimintana asia järjestetään. Harvoinhan dekkarit kai ammattiin ja sen harjoittamiseen liitetään poislukien kaikenlainen kirjoittamis- ja kustannusala.
- Ehkä ,luettavia
olisiko sittenkin parempi että et lukisi, yhtään mitään? Tietohan tuo tunnetusti vain tuskaa. Ei , Ei tämä ei ollut vitsi, vaan ihan tosiasiaa.
- Ehkä ,luettavia
Olen ihan tavallinen mies, ainakin omasta mielestäni, ja varmaankin jopa pidetty tai sitten jotenkin muuten vaan naisten,ei kaikkien vaan joidenkin sitten ihan omakseentuntemansa, toisin sanoen olen ollut onnekas suhteissani naisiin,koska he ovat useammin valineet minut seurakseen tosiaankin, kuin minä heitä vaikka on myös niitäkin ollut, no onhan siitä sitten myös lapsia, 3 lasta on ja kaikilla eri äiti, mutta sama on isä joten olenpa nyt sitten pollea näistä lapsista ja hyvin yksinäinen myöskin, taisin nuorena liikkua vähän liiankin aktiivisesti, joten nuyt 50 vuotiaana on aikaa ajatella,sitä elettyä elämää.
- booky
Hmmm... tässähän on suorastaan ainesta yön ja promilleiden edetessä, olkoonkin sitten - miehen aiempaan tuotantoon viitaten - seksuaaliseen identiteettiin kohdistuvat Suomi-miehen pahimmat pelot ja uhkakuvat. Kerronta kuin Samuel Beckettillä tai Jack Kerouacilla ja sisällölle Hotakaisenkin kuvaus kalpenee. Mitenkä edetä, jotta tästä ei voi lukea trillerinä tosi-tv:stä?
- Ehkä ,luettavia
booky kirjoitti:
Hmmm... tässähän on suorastaan ainesta yön ja promilleiden edetessä, olkoonkin sitten - miehen aiempaan tuotantoon viitaten - seksuaaliseen identiteettiin kohdistuvat Suomi-miehen pahimmat pelot ja uhkakuvat. Kerronta kuin Samuel Beckettillä tai Jack Kerouacilla ja sisällölle Hotakaisenkin kuvaus kalpenee. Mitenkä edetä, jotta tästä ei voi lukea trillerinä tosi-tv:stä?
Hyvä Booky ! Arvostelit avoimesti, kun huomasit myös "lievän alkoholin nauttimisen, vaikuttaneen kirjoitukseen" hieno juttu, nyt kyllä luin äskettäin tositapahtumiin perustuvan " Sukellusvene sumussa" kirjan joka oli tavallaan jännempi, kuin luulinkaan. Kirja perustuu tositapahtumaan merellä, 1963 huhtikuussa kirjailijana M/S Finnclipperin silloinen 2 perämies ja kyseessä on törmäys NL:n ydinsukellus veneen kanssa ja mitä siitä seurasi,ihan luettava kirja ainakin.
- Alvari Raappavaara
lukupiiri useimpien kotiolot voittaa. Onnittelut kyseiselle seurakunnalle uuden jutskan keksimisestä jäsenkatoa vastaan taisteltaessa. Erillisohjelmaksi voisi vaikka antaa porukalle kotitehtävän, ryhmätyönä pitkässä juoksussa. Montako murhattua pappia tai muuta uskonnollisen yhteisön johtajaa löytyy suomenkielisestä dekkarikirjallisuudesta. Entäpä montako murhaajaa? Tuleeko mieleen ketään?? Mainitun Åsan kirjojen lisäksi siis.
- TaikaröNsy
että dekkareita lukevia inehmoja löytyy näiltä sivuilta.
Tuo oli muuten kysymys,jonka aion heittää pappi-kaverille.
Onkohan hän huomannut dekkareita lukiessaan jonkun "pedon"saalistavan pappeja.
Hui.
Pitäisi varmaan lukea lastenkirjoja taas,kun maailma on jo muutenkin niin kova ja pelottava paikka.
Ps.vai Raappavaara meinaa,että kotiolot on useimmille kurjat;D
Ryhmätyönä voisi tehdä myös ääniefektein kuunnelman ko.dekkarista.
- booky
Eipä sen latteampaa olisi voinut olla. Aina kun joku heitti mielenkiintoisen näkemyksen, jota olisi voinut alkaa pohtia eri kantilta, niin tuli kiire siirtyä eteenpäin. Papin tehtävä oli huolehtia siitä, että kenenkään esille nostamaan aiheeseen ei tullut tartuttua tai käsiteltyä sitä nopeaa esilleheittoa enempää. Turvallisuus, tee, yhteenkuuluvaisuus, konsensus ja pulppuava pölötys ennenkaikkea. Itse lätkin kuuluviin dekkareiden "pahat sanat" ja vetäjä hymyili minulle niin vilpittömän kauniisti ja lämpimästi, että mietin, miten maailman tragediat villasukkamaailmaan uppoavat. Pettymys oli, muttei toisaalta painajainenkaan. Mitään erityisempiä muistijälkiä ei jäänyt.
...kyse on siis lähinnä illanvietosta, johon liittyvät dekkarit, mutta ei varsinaisesta kirjallisuuskeskustelupiiristä kuitenkaan.
Mutta kyse ei siis ollut mistään käännytystyöstä tai saatanan vallan päivittelemisestä nykyajan elämässä.
Itse muuten lukaisin juuri tuon Kilven Jäätyneet ruusut. Kilpi ei suoranaisesti saarnannut, mutta ihan selkeästi näpäytti lukijoitaan hereille joissakin poliisin työhön ja suomalaiseen oikeuskäytäntöihin ja tuomioihin liittyvissä asioissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113585MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar691896Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421578Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811204Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja621014Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33968Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60843- 171834
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768