Silloin kun itse olin mukana UUT:n (Uskontojen uhrien tuki ry:n) toiminnassa, tämä kysymys esitettiin meille usein. On vaarallisia ja vähemmän vaarallisia uskonliikkeitä, mutta on helppo nimetä ne, joista uhreja ei ainakaan siihen mennessä tullut. Toinen oli ortodoksinen kirkko ja toinen ev. lut. kirkon herännäisyys eli körtit. Luulen, että syy on se että ed. mainituissa liikkeissä ihminen pyritään hyväksymään sellaisena kuin hän on. Valitettavasti kehotus ”tule sellaisena kuin olet” on tiettyjen herätys- ja evankelioimisliikkeiden historiassa ehkä yleisin, suurin ja häpeällisin valhe. Tuon fraasin rehellisempi muoto olisi: ”Tule, niin me määrittelemme sinut niin kuin itse haluamme.”
Mistä uskontojen uhrit tulevat?
Ex-uhri
3490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksiköhän luullaan, että että ortodoksien joukossa ei olisi uskontojen uhrien tunnusmerkit täyttäviä ihmisiä? Itse olen kokenut ortodoksisen sielunhoidon hengellisenä väkivaltana. Kaiken päälle papistossa on henkilöitä, jotka eivät ymmärrä vaitiolovelvollisuutta sielunhoidon ja ripin suhteen.
En ole varmaankaan ainoa (entinen) ortodoksi, joka täyttää uskontojen uhrin kriteerit.
Terve hengellisyys auttaa mielestäni vaikeissa tilanteissa ylläpitämään toivoa. Juuri tämän toivon ort. papiston edustajat ja muutkin kirkon työntekijät minulta toistamiseen veivät (en ole haihattelija, olen päin vastoin käsittääkseni varsin realistinen ihminen).
Olinkin ihmetellyt ortodoksisen kirkon uhrien hiljaisuutta. Hyvä että tämä asia tuli nyt esille, ja se osoitti myös tämän keskustelupalstan hyödyllisyyden.
Todellakin määrittelevät, millainen sinun pitää olla, että sinut hyväksytään. Tulin uskoon 29.7.2007 ts. 11 vuotta sitten. Menin vapaakirkkoon ensimmäisenä. Pyysin rukoilemaan. Kysyivät, olenko herran oma. Sanoin olevani. Kävin monta kertaa rukoiltavana, mutta joka kerta itketti. Kun menin kotiin, itketti. Lopulta tuli niin paha olo, etten voinut mennä sinne enää ollenkaan. Kerran sitten kaveri sai ylipuhuttua. Sanoin hänelle, että lähden sieltä sitten ennen puheen päätöstä. Mutta en lähtenytkään. Tulivat valittamaan hiustyylistäni, housuistani, hyvä ettei kengännumerosta ja pärstäkertoimesta ( olen persoonallisen näköinen ). Kosmetologi sanoo, että persoonallisen hyvän näköinen, mutta nämä kultit määrittelivät minut johonkin muuhun kategoriaan. Tunsin jo valmiiksi itseni hylätyksi ja yksinäiseksi. Ulkopuoliseksi. Minulla oli aina paha olo siellä kirkossa. Ahdistuin, en tiennyt mistä johtuu. Lopulta syyttivät minua luopioksi ja paholaisen riivaamaksi. Myöhemmin sain kuulla viiden tuttavani joutuneen manauskokoukseen, jossa heistä ajettiin piruja ulos porukalla. Pari oli viety väkisin alakertaan suljettujen ovien taakse. Luojan kiitos, että lähdin aikanaan lätkimään, olisin seonnut muuten. Seurauksena on ollut vuosikausien tuskallinen yksinäisyys, koska en osaa enää baareissa kulkea. Ei siis ole baarituttuja edes enää, eikä ole myöskään niitä uskonsisarhento valkoisia. Olen ihan yksin. Se on ollut tällaiselle sosiaaliselle erakolle rankka, sielua raastava kokemus. Ennen näitä tilanteita, minulla oli hyvin paljon ystäviä, myös kavereita ja pintatuttuja. Nykyään ei sitten ole ketään. Kukaan ei tule lähelleni, enkä enää haluakaan että tulee. Se tiesi vain hankaluuksia. Parasta pysyä erakkona.