... että jos ihminen lakkaa uskomasta jumalaan, hänen sisimpäänsä muodostuu tyhjiö, kaipaus, joka vaivaa mieltä ja hakee täyttymystään.
Kun lakkasit uskomasta joulupukkiin tai hammaskeijuun, jouduitko erityisiin vaikeuksiin hankalan onttoudentunteen takia?
Kun lakkasit uskomasta joulupukkiin tai hammaskeijuun, jouduitko erityisiin vaikeuksiin hankalan onttoudentunteen takia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Kun lakkasit uskomasta joulupukkiin tai hammaskeijuun, jouduitko erityisiin vaikeuksiin hankalan onttoudentunteen takia? "
Muistan vieläkin hetken jolloin äitini sanoi, että Joulupukkia ei ole olemassakaan. Olin hirvittävän vihainen äidilleni ja tokaisin "Miksi sen sanoit. Nyt en enää koskaan usko Joulupukkiin".
En. Vittu, viina ja kusipäisyys antavat elämälle sisältöä. Mitäpä sitä muusta? Kunhan on hauskaa!
Ihmiselle ei ole Luotu muuta uskoa kuin usko Jumalaan, kaiken Luojaan.
Tietysti pilailumielessä voi tehdä näitä vertauksia
joulupukki-Jumala akselilla,
Hammaskeijuun en koskaan uskonutkaan, koska isäni ’osti’ kaikki ironneet maitohampaat.
Joulupukin kohdalla olinkin jo ehtinyt ihmetellä, kun hän ojentaessaan lahjoja sanoi niiden antajaksi, milloin äidin ja isän, milloin mummon, vaikka olin omin silmin nähnyt, kuinka pukki tuli säkin kanssa tietä pitkin, enkä nähnyt, että tämä olisi täydentänyt säkkiä pihassamme. Joulupukin paljastuminen feikiksi ratkaisikin ongelman, joka oli vaivannut minua jo pidemmän aikaa. Sitä paitsi valhepukki toi jatkossakin aivan yhtä hyviä lahjoja, kuin aitona pitämäni pukki.
Satujen kohdalla vähän harmitti, täytyy myöntää. Kun tajusin, että sadut eivät olekaan totta, ihmettelin, että miksi niitä sitten luetaan. Niinpä keskityinkin jatkossa lähinnä kuvapuoleen, ja siirryin aika varhain tietopuoliseen kirjallisuuteen. Tästä lapsuuden pettymyksestä varmaankin johtuu, että en ole päässyt täysin irti saduista, vaan ostan itselleni vieläkin lastenkirjoja, joissa on upeat kuvat.
josta tyhjenisi jotain, kun lakkaa uskomasta jumaliin. Tuota kuulee usein, että mitä tilalle. En minä mitään jumalia ole itslleni kaivannut. Se yksi jumaljuttu minuun lapsena tungettiin ja vieläkin tuntuu pahalta, kun muistelen sitä aikaa, jolloin kammosin sitä olentoa, joka näkee ajatuksenikin.
Jos minulla olisi ollut tapana pitää isoa sontakasaa keskellä olohuonettani... Monen vuoden ajan... Ja sitten eräänä päivänä siivoaisin kaikki sonnat pois...
Joo, tulishan siitä varmaan sellainen tunne, että olohuoneestani puuttuu jotain. Mutta eiköhän tuon tunteen yli pääsisi pian. Varsinkin kun huomaisi, että sonnaton koti haisee paremmalta. Ystävätkin tulevat mieluummin kyläilemään. Eikä minun tarvitse enää käyttää energiaa sen selittämiseen, miksi minulla on iso kasa sontaa olohuoneessani.
mahassa tyhjiö jonne pitää laittaa herkkuja säännöllisin väliajoin =)