Quote suoraan Wikipediasta:
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Russellin_teekannu)
Russellin teekannu (joskus kutsutaan taivaalliseksi teekannuksi) on vertailu, jonka ensimmäisenä suoritti filosofi Bertrand Russell (1872-1970). Vertailun tarkoituksena oli osoittaa vääräksi ajatus, jossa todisteiden taakka on epäilijöiden harteilla ja heidän tulisi todistaa uskonnon väittämät vääriksi. Artikkelissa "Onko Jumalaa olemassa?", Russell kirjoitti:
»Jos minun täytyisi esittää väitös, että maan ja Marsin välissä on kiinalainen teekannu, joka kiertää aurinkoa elliptisellä radalla, kukaan ei voisi todistaa väitettäni vääräksi, jos vain muistaisin lisätä että teekannu on liian pieni huomattavaksi parhaimmillakin teleskoopeilla. Mutta jos jatkaisin kertomista teekannusta ja vaikka asiaa ei voisi todistaa vääräksi, on väistämätön johtopäätös ihmisten luonteenomaisen epäilyksen johdosta, että ihmiset ajattelisivat minun puhuvan hölynpölyä. Jos siitä huolimatta sellaisen teekannun olemassaolo myönnettäisiin muinaisissa kirjoissa, opetettaisiin pyhänä totuutena joka sunnuntai ja istutettaisiin mieliimme jo koulussa, sen olemassaolon epäileminen olisi merkki normaalista poikkeavaisuudesta ja joutuisi käymään valaistuneella psykiatrilla tai ennen vanhaan Inkvisiittorilla.»
Richard Dawkins kehitti teekannuteemaa vielä pitemmälle kirjassaan A Devil's Chaplain:
»Syy, jonka vuoksi uskonnolliset järjestöt pystyvät aiheuttamaan vihamielisyyttä on, toisin kuin Russellin teekannussa, että uskonto on voimakas, vaikutusvaltainen, veroista vapautettu ja järjestelmällisesti itseään liian nuorille ja vaikutuksia ottaville lapsille tyrkyttävä instituutio. Lapset eivät ole velvollisia viettämään heidän kasvamiseen käytettäviä vuosia lumoutuneena mielipuolisiin kirjoihin teekannuista. Hallituksen rahoittamat koulut eivät poissulje erilaisia lapsia joidenka vanhemmat uskovat väärän muotoiseen teekannuun. Teekannu-uskovaiset eivät kivitä teekannu-vääräuskoisia, teekannu-luopioita, teekannu-kerettiläisiä ja teekannu-jumalanpilkkaajia kuoliaaksi. Äidit eivät varoita poikiaan naimasta teekannu-polyteistiä, jonka vanhemmat uskovat kolmeen teekannuun yhden sijasta. Ihmiset, jotka laittavat maidon ensin eivät hakkaa henkihieveriin heitä, jotka laittavat teen ensin.»
Käsite Russellin teekannusta on sovellettu huumorintäyteisiin, selvempiin uskontoparodioihin kuten Näkymätön vaaleanpunainen yksisarvinen ja Lentävä spagettihirviö.
----------------------------
Sanoisin että tässä on varsin hyvä selitys uskovaisille jotka eivät voi käsittää miksi (mikä tahansa uskonto tähän) on niin vaikea hyväksyä universaalina totuutena. Uskovaisille tässä on kenties myös hiukan itsetutkiskelun ja mietiskelyn aihetta?
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Russellin_teekannu)
Russellin teekannu (joskus kutsutaan taivaalliseksi teekannuksi) on vertailu, jonka ensimmäisenä suoritti filosofi Bertrand Russell (1872-1970). Vertailun tarkoituksena oli osoittaa vääräksi ajatus, jossa todisteiden taakka on epäilijöiden harteilla ja heidän tulisi todistaa uskonnon väittämät vääriksi. Artikkelissa "Onko Jumalaa olemassa?", Russell kirjoitti:
»Jos minun täytyisi esittää väitös, että maan ja Marsin välissä on kiinalainen teekannu, joka kiertää aurinkoa elliptisellä radalla, kukaan ei voisi todistaa väitettäni vääräksi, jos vain muistaisin lisätä että teekannu on liian pieni huomattavaksi parhaimmillakin teleskoopeilla. Mutta jos jatkaisin kertomista teekannusta ja vaikka asiaa ei voisi todistaa vääräksi, on väistämätön johtopäätös ihmisten luonteenomaisen epäilyksen johdosta, että ihmiset ajattelisivat minun puhuvan hölynpölyä. Jos siitä huolimatta sellaisen teekannun olemassaolo myönnettäisiin muinaisissa kirjoissa, opetettaisiin pyhänä totuutena joka sunnuntai ja istutettaisiin mieliimme jo koulussa, sen olemassaolon epäileminen olisi merkki normaalista poikkeavaisuudesta ja joutuisi käymään valaistuneella psykiatrilla tai ennen vanhaan Inkvisiittorilla.»
Richard Dawkins kehitti teekannuteemaa vielä pitemmälle kirjassaan A Devil's Chaplain:
»Syy, jonka vuoksi uskonnolliset järjestöt pystyvät aiheuttamaan vihamielisyyttä on, toisin kuin Russellin teekannussa, että uskonto on voimakas, vaikutusvaltainen, veroista vapautettu ja järjestelmällisesti itseään liian nuorille ja vaikutuksia ottaville lapsille tyrkyttävä instituutio. Lapset eivät ole velvollisia viettämään heidän kasvamiseen käytettäviä vuosia lumoutuneena mielipuolisiin kirjoihin teekannuista. Hallituksen rahoittamat koulut eivät poissulje erilaisia lapsia joidenka vanhemmat uskovat väärän muotoiseen teekannuun. Teekannu-uskovaiset eivät kivitä teekannu-vääräuskoisia, teekannu-luopioita, teekannu-kerettiläisiä ja teekannu-jumalanpilkkaajia kuoliaaksi. Äidit eivät varoita poikiaan naimasta teekannu-polyteistiä, jonka vanhemmat uskovat kolmeen teekannuun yhden sijasta. Ihmiset, jotka laittavat maidon ensin eivät hakkaa henkihieveriin heitä, jotka laittavat teen ensin.»
Käsite Russellin teekannusta on sovellettu huumorintäyteisiin, selvempiin uskontoparodioihin kuten Näkymätön vaaleanpunainen yksisarvinen ja Lentävä spagettihirviö.
----------------------------
Sanoisin että tässä on varsin hyvä selitys uskovaisille jotka eivät voi käsittää miksi (mikä tahansa uskonto tähän) on niin vaikea hyväksyä universaalina totuutena. Uskovaisille tässä on kenties myös hiukan itsetutkiskelun ja mietiskelyn aihetta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Filosofia on kaiken muun määräävä tieteenala, koska sekä luonnontieteet, että uskonnot (jotkin niistä) rakentuvat filosofialle aina kun niitä tarkastellaan tieteellisesti. Ja aina on filosofinen lähtökohta, josta asioita tarkastellaan ja niitä myös hyväksytään tai hylätään vain ja ainoastaan sen filosofisen lähtökohdan perusteella, josta niiden tarkastelu aloitetaan.
Jos perusteeksi otetaan Russelin filosofia, niin mikään muu kuin Russelin filosofia, ei läpäise tutkintaa.
Kaikkein suurin periaatteellinen keskustelu käydään siitä, minkä filosofian mukaan eri asioita pidetään totena tai epätotena. Ei tiede, taide, historia, biologia, matematiikka, tai mikään muukaan tässä maailmassa oleva ole ilman filosofista perustaa.
Silloin kun lähdetään perustelemaan jotain lausetta tietyn filosofin oman filosofian mukaisesti, täytyy olla valmis perustelemaan se myös kaikkien muiden filosofien hyökkäyksiä vastaan.
Ole siis huolellinen ja valmis vastaamaan loogisesti oikein sen filosofian mukaan, jonka valitset. Ilmeisesti valitset Russelin, koska vetoat juuri häneen?
"Vertailun tarkoituksena oli osoittaa vääräksi ajatus, jossa todisteiden taakka on epäilijöiden harteilla ja heidän tulisi todistaa uskonnon väittämät vääriksi."
Eli uskontojen tulisi todistaa jumalat oikeaksi ennen kuin vaativat ihmisiä uskomaan niihin, ei toisinpäin. Toki asian saa käsittää miten itse haluaa.
Miten sinä käsitit kirjoitukseni?
on siis että uskonnoilta ei tule vaatia minkäänlaista näyttöä väitteiden taustalle?
"Jos minun täytyisi esittää väitös, että maan ja Marsin välissä on kiinalainen teekannu, joka kiertää aurinkoa elliptisellä radalla, kukaan ei voisi todistaa väitettäni vääräksi"
Tämä esimerkiksi on nykyisten uskonto väittelyiden päätepysäkki...uskontoja on mahdoton osoittaa vääräksi koska niiden keskeinen sisältö pyörii kaikkivoivan ja kaikkitietävän olennon ympärillä, joka on samalla kaikkialla ja ei missään.
Kuinka tuota voi todistaa vääräksi?
Samalla tavalla voisin väittää että minulla on kotona kivi jonka kanssa voin jutustella telepaattisesti, en voi todistaa väitettä eikä kukaan voi sitä todistaa vääräksi.
Tarkoittaako tämä että muiden tulisi hyväksyä tieto vain minun sanojeni pohjalta?
"Jos siitä huolimatta sellaisen teekannun (tai edellisessä esimerkissä kiven) olemassaolo myönnettäisiin muinaisissa kirjoissa, opetettaisiin pyhänä totuutena joka sunnuntai ja istutettaisiin mieliimme jo koulussa, sen olemassaolon epäileminen olisi merkki normaalista poikkeavaisuudesta ja joutuisi käymään valaistuneella psykiatrilla tai ennen vanhaan Inkvisiittorilla"
Istuisivatko ihmiset kotona miettimässä miksi kivi ei heille puhu? Ovatko he kenties viallisia ja kivelle kelpaamattomia?
Huomasit varmaan kirjoituksessani olevan pienen sivujuonteen siitä, mitä johonkin tiettyyn filosofiaan ja ennen kaikkea tiettyyn filosofiin sitoutuminen voi tarkoittaa keskustelussa. Pääpaino oli kuitenkin kysymyksellä tahdotko tehdä jonkun filosofin luottamuksen arvoiseksi esittämällä oman luottamuksesi häneen? Silloin olisit ehkä valmis vastaamaan hänen puolestaan hänen filosofiaansa kohdistuviin kyselyihin?
Toisaalta kysymys sisältää senkin, oletko valmis sitoutumaan mihinkään filosofiaan, vai otatko vain jotain sieltä ja täältä, kunhan se jotenkin puoltaa henkilökohtaista mielipidettäsi? Yritätkö siis ratsastaa kuuluisan filosofin nimellä esittääksesi omia väitteitäsi, jotka eivät todellisuudessa ole hänen? Kuinka hyvin tunnet hänen ajatuksensa?
Sanotaan vaikka näin että hän osasi paremmin pukea sanoiksi sen mitä olen itse pyöritellyt mielessäni erilaisina ajatusketjuina aiemmin.
Nykyään harvemmin näkee uskovaista nuorta, itse en muista peruskouluajoiltani yhtään ainoaa, asiat olivat joskus toisin.
Johtuuko se tieteen opetusten siirtymisestä etusijalle ja uskonnon opetuksen vähenemisestä? Enään ei kouluissa saarnata jumalasta (ei ole mitenkään esillä uskonnon opetuksen ulkopuolella).
Sama pätee yhteiskuntaan yleisestikkin, uskonnot ja jumala eivät ole enään yhtä korkealla tasolla kuin ennen.
Omasta mielestäni uskonnollinen toiminta tulee hiipumaan asteittain tulevien vuosien (vuosikymmenien) aikana.
Korruptoidaanko lapset uskonto propakandalla?
Jos ihmisille annettaisiin tietyssä iässä vapaat kädet tutkia uskontoa ilman minkäänlaista ulkoista myötävaikutusta uskovien/ateistien taholta, kumman he valitsisivat? Kumpi tuntuisi ajatuksena järkeenkäyvämmältä?
Sanotaan että perus lapsi näkee kasvaessaan kirkkoja, kirjoja, aikuisia jotka suhtautuvat uskontoihin vakavasti, asiaa on silloin vaikea kyseenalaistaa ja se saattaa vaikuttaa henkiseen kasvuun.
Uskontoja opetetetaan kouluissa edelleen ja niistä on hyvä saada tietoa. Omat kokemuksesi siitä ettei uskovia nuoria olisi, no ne on .. omia ajatuksiasi. Tutkimusten mukaan uskonnot ovat noususuhdanteessa nuorten keskuudessa.
Näistäkin voi keskustella uskontokeskusteluissa, mutta miksi välttelet niitä aiheita jotka itse aloitit?
en ole ihan varma mikä on se aihe jota olen vältellyt. Jos kyse on filosofiasta niin en ole syventynyt aiheeseen tarkemmin, löysin kyseisen artikkelin jonka kanssa olin samaa mieltä, ja joka mielestäni kuvasti omia ajatuksiani, mutta selkeässä ja ytimekkäässä muodossa.
Mitä uskonnon opetukseen tulee, niin se on hyvä asia, mutta uskonnon esillä pitäminen esimerkiksi ruokarukousten ja muiden hartaushetkien muodossa ei. Tieto on eri asia kuin se että pakotetaan palvomaan jumalaa josta ei ole itse vielä ehtinyt muodostaa käsitystä (jota harvalla ala-aste ikäisellä esimerkiksi on). Nuoremman sisaruksen mukaan rukoukset ja muut ovat ainakin paikallisesta koulusta poistuneet, ja uskonnon opetus keskittyy useaan uskontoon ja niiden kulttuuri eroista ja muista kertomiseen, eikä siihen että yritetään tuputtaa kristinuskoa aamusta iltaan ja tunneilla raamatun lukemisella.
Uskonnon opetuksen vääryydestä paasaavatkin nykyisin vain melko vanhat sukupolvet. Nykyisessä opetuksessa ei huomautettavaa yleensä löydy, jos siihen vain viitsii perehtyä.
Uskontojen vastaisuus on muutenkin noiden samojen vanhojen sukupolvien esille nostamaa. Sitäkään ei löydy enää nuorista, vaikka on tehty tutkimuksia erityisesti nuoret huomioiden(stat.fi).
Se mihin itse asialla viittasin, tarkoittaa sitä, missä määrin olet valmis puolustamaan Russelin väitteitä? Ne ovat yhteydessä toisiinsa ja jos tahdot puolustella Russelin väitteitä, niin olet valinnut uran, jonka aika monet filosofit ovat jo ennen meitä tuominneet umpikujaksi. He ovat jo haudoissaan kuten mekin pian olemme, mutta joidenkin (huomioitavien) lähteiden mukaan Russell itsekin ymmärsi monien väitteidensä virheellisyyden viimeisinä vuosinaan.
Miten paljon meille siis Russellilta jää ja onko se sellaista, joka meidän pitäisi omaksua, vai onko se varoittava esimerkki? Mitä mieltä olet tästä kysymyksestä? Hän ei ollut uskonnonfilosofi, joten otat hänet mukaan keskusteluun erikoisessa paikassa. Kun silti niin teet, niin varmaan myös vastaat jotain hänen puolestaan? Vai tahdotko vain keskittyä siihen miten väärin on opettaa ihmisille uskonnoista?
...itse kovinkaan paljon perehtynyt, kuten mainitsin aiemmin niin löysin artikkelin ihan sattumalta. Kyseisen filosofin vaiheet eivät ole itselleni tuttuja, mutta olen samaa mieltä lainaamani pätkän kanssa ja se tiivistää hyvin omat ajatukseni aiheesta.
Mitä uskonnon opetukseen tulee niin se ei ole paha asia, eikä väärin, mutta uskonnon tunteihin sen pitäisi jäädä. Jos uskonnon asiat kuten rukoukset liitetään koulujen normaaliin päivä/viikko rytmiin niin se minusta on laissakin säädetyn uskonnon vapauden vastaista.
Uskonnon opettaminen tietojeni mukaan jää nykyisinkin uskontotunteihin. Se on kohtuullista ja sopivaa. Jokin seiminäytelmä jouluna kuuluu mielestäni enemmän kulttuuriin kuin uskontoon ja kannatan myös kulttuurin ylläpitämistä, kulttuurista riippumatta (islamilaisissa maissa islamilaisen).
Viikkorytmi saattaa osin tulla uskonnon ja kulttuurin sekoituksesta, aika paljon uskonnosta riippuvaisena, mutta minulle se kelpaa tällaisenaan.
Jos tästä keskustelusta jätetään pois filosofia ja ennen kaikkea Russellin filosofia (joka oli aloituksen aihe), niin olemme aika lailla samaa mieltä asioista.
Uskonnon opetus pois kouluista. Ala-asteella pienille ihmisille opetetaan satuja tosiasioina ja se on väärin. Turhaa paskanjauhantaa. Kokonaan pois, että oppilaat saavat keskittyä hyödyllisiin aineisiin, tai tilalle esim. ensiapukoulutusta. Järkevämpää opettaa ekasta luokasta lähtien elvytystä ym. kuin jauhaa paskaa jonkun satukirjan takia.
Olen kuullut ettei kukaan ateistinenkaan tiedemies tukisi Dawkinsin kirjoissaan esittämiä väitteitä. En tiedä onko totta? Olen myös lukenut artikkeleita joissa ateistiset tidemiehet ovat tyrmänneet hänet. Tiedätkö jonkun biologin tai filosofin joka sanoisi jotain hyvää Dawkinsista?
jos lukisit kirjat ihan itse, formuloisit oman käsityksesi asiasta etkä piiloutuisi jonkin auktoriteetin selän taakse ja muodostaisi mielipidettäsi jonkun muun näkemyksen kautta?