Onko elämämme ikuisuudessa jo pelattu?

vaan ikuisuus tässä ja nyt, muistelematta ja ajattelematta tulevaa ja mennyttä. siinä on iankaikkisuus ja ikuisuus.

ja siten tuleva syntymämmekin, siis ajallisesti.
On tavattoman mielenkiintoista, millä perusteilla yleensä kukin sielu syntyy uudelleen. Näitä vaihtoehtoja riittää ja ne ovat todella monipuolisia.
Omalle itselle(kin) on vaikeuksia ymmärtää tarvittavat 'tulevaisuuden' kokemukset.

Kaava:

"on" -------> "on" levittäytyy maailmaan niin ----------> "Ehkä jumaluusolennot jollakin todellisuustasolla ovat jo simuloineet loppuun saakka tämän kärsimysten maailman" ---------> "Ehkä jumaluusolennot..." supistuu "on":niksi niin ---------> "on"

ihminen on kaksinaissielu joka valitsee itse oman tulevan elämänsä kaavan, ja myös pyrkii toteuttamaan sitä mahdollisuuksiensa mukaan. Mahdollisuuksien rajoittajia ovat kaikki muutkin joilla vapaa tahto ja vaeltajan oma heikkous.

Kaksinaissielu on se joka toinen puolikas kiertää ja toinen on jatkuvasti henkimaailmassa.

Henkimaailmassa oleva sielunosa kerää ne kokemukset varastoon seuraavia elämiä varten joita kiertävä sielunosa hankkii kokemuksina täällä aineellisuudessa.

Ihminen on kuin näytelmän näyttelijä jonka ohjaaja on jatkuvasti henkimaailmassa.

Jokainen ihminen on oman näytelmänsä pääosan esittäjä. Kaikki eivät halua kuunnella ohjaajaa ja siksi edistyvät hitaasti. Kaikki eivät ymmärrä, että ohjaajalla on monin verroin enemmän tietoa kuin tuolla itseään yliarvioivalla näyttelijällä.

ja aika on osa aineellista maailmaa. Aineellinen maailma ei koskaan lopu, niinkauan kuin sille on tarvetta olla asuinsijana sieluille jotka haluavat nauttia kuin Jumala itse.

Henkinen tai aineellinen motiivimme määrittelee seuraavan opetuspaikan.