Lähes kaikki ihmisethän inhoavat käärmeitä. Tiedätkö syyn?? Taikauskoisena tietenkin olet sitä mieltä, että koska (sadussa) käärme houkutteli Eevan ottamaan omenan ja tarjoamaan sitä Aatamille, on käärme syyllinen ihmisen kärsimyksiin ja siksi inhoamme niitä.
Todellisuudessa inho käärmeisiin on ”ohjelmoitu” geeneihimme; ne esi-isämme, jotka ovat pelänneet enemmän käärmeitä aikojen saatossa ovat saaneet enemmän jälkeläisiä – ne kun eivät kuolleet aikoinaan Afrikan savanneilla ja puissa elelevien satojen käärmelajien tappaviin myrkkyihin. Evoluutio on siis pitkässä juoksussa suosinut yksilöitä, joiden aivojen limbinen keskus on nopeammin tuottanut hälytysviestin käärmeen tunnistaessaan.
Aivan samoin ”rakkauden tunne” on myös evoluution tuote. Olento, joka ei ole millään tavalla rakastettu ei myöskään ole tarpeellinen laumalle – ihmisestä puhuttaessa sosiaaliselle yhteisölle. Tällöin on lajin säilymisen kannalta vain hyvä, että tällainen jäsen kuolee nopeasti kuluttamasta lauman/yhteisön resursseja. Siinä syy, että rakastetuksi kokeminen on eläimille niin tärkeää.
Ne kädellisten kehityshaarat, jotka eivät aikoinaan tunteneet riittävän voimakasta vihaa kilpailevaa haaraa vastaan tulivat tapetuiksi. Ne, joilla oli laimeampi rakkauden tunne lapsiaan kohtaan, saattoivat menettää liian usein jälkeläisensä, ja ovat kuolleet sukupuuttoon.
Todellisuudessa inho käärmeisiin on ”ohjelmoitu” geeneihimme; ne esi-isämme, jotka ovat pelänneet enemmän käärmeitä aikojen saatossa ovat saaneet enemmän jälkeläisiä – ne kun eivät kuolleet aikoinaan Afrikan savanneilla ja puissa elelevien satojen käärmelajien tappaviin myrkkyihin. Evoluutio on siis pitkässä juoksussa suosinut yksilöitä, joiden aivojen limbinen keskus on nopeammin tuottanut hälytysviestin käärmeen tunnistaessaan.
Aivan samoin ”rakkauden tunne” on myös evoluution tuote. Olento, joka ei ole millään tavalla rakastettu ei myöskään ole tarpeellinen laumalle – ihmisestä puhuttaessa sosiaaliselle yhteisölle. Tällöin on lajin säilymisen kannalta vain hyvä, että tällainen jäsen kuolee nopeasti kuluttamasta lauman/yhteisön resursseja. Siinä syy, että rakastetuksi kokeminen on eläimille niin tärkeää.
Ne kädellisten kehityshaarat, jotka eivät aikoinaan tunteneet riittävän voimakasta vihaa kilpailevaa haaraa vastaan tulivat tapetuiksi. Ne, joilla oli laimeampi rakkauden tunne lapsiaan kohtaan, saattoivat menettää liian usein jälkeläisensä, ja ovat kuolleet sukupuuttoon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
oli miten oli, jutussasi on aivan liikaa järkeä tälle palstalle...
Jutun järjellisyydellä tai järjettömyydellä ei ole mitään tekemistä jutun todenperäisyyden kanssa. Kuten ehkä itsekin saatat huomata: aloittajan juttu on pelkkää mielikuvituksen tuotetta, jolla ei ole sen enempää tieteellistä kuin uskonnollistakaan merkitystä. (Tällä palstalla keskustellaan helluntailaisuudesta.) Tuollaisenaan aloittajan tarina sopinee parhaiten jollekin satu- tai tarinapalstalle.
"Evoluutioteoria on epätieteellinen uskomus. Ainoastaan mikroevoluutio on todistettu tieteeksi. Muut osat evouskomusta ovat epätieteellisiä väittämiä. Ne ovat ennemmin filosofiaa, lähellä eksistentiaalifilosofiaa. Osa evoluutioteorian "todisteista" on todettu valheiksi. Itse Eugene Dubois tunnusti valheensa.
Lucy on vain n. 90cm pitkä simpanssi. Lähes kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä.
Heidelbergin ihminen rakennettiin vain leukaluun perusteella.
Nebraskan ihminen rakennettiin sukupuuttoon kuolleen sian hampaasta.
Piltdownin ihminen, leukaluu todettiin kuuluvan nykyajan apinalle.
Pekingin ihminen oletusten mukaan 500.000 v. Vanha, mutta koko todistusaineisto "kadonnut".
Neanderthalin ihminen, luuranko oli niveltulehdusta poteneen vanhuksen.
Uuden guinean ihminen - heimo löydettiin elossa Australian pohjoispuolelta.
Cro-magnonin ihminen, vähintään nykyihmisen veroinen fysiikaltaan ja aivokapasiteetiltaan. Missä kehitysero?
Nykyihminen - tämä nero uskoo periytyvänsä apinasta!
Noniin, tuossa faktaa. Kuinka siis vielä lapsia ja nuoria aivopestään uskomaan, että he ovat apinasta? Hirveää.
Ns. Surkastuneet elimetkään eivät todista evouskonnon puolesta. Häntäluuhun on kiinnittynyt 9 lihasta. Sitä siis tarvitaan.
Valaiden ns. Surkastunut lantiokaan ei todista että valaat alunperin olivat maalla eläviä. Valas ei voi lisääntyä ilman lihaksia, jotka ovat kiinnittyneet noihin luihin.
Ihmissikiökään ei todista kehittymisen puolesta. Sillä ei ole kidusaukkoja vaikka niin opetetaan. Nuo ihopoimut kasvavat korvaluiksi ja kurkun rauhasiksi. Ei siis ihminen ole käynyt läpi kalavaihettakaan.
Kuinka siis voisin uskoa tuohon saatanan valheeseen?"
Eläinten ja kasvien kehittyminen uusiksi lajeiksi evoluution avulla on täysin selvä asia; siitä ei ole enää pienintäkään epäilystä.
Uskonnot ja niiden jumalat on kuitenkin todettu pelkiksi ihmisen mielikuvitustuotteiksi. Ne edustavat tietämättömyyttä, sinisilmäisyyttä, primitiivisyyttä, taikauskoa ja älyllistä epärehellisyyttä.
eikös niitä lajeja häviä tuhansia joka vuosi. Niin ja tiede on keksinyt näitä edistys askeleita ensin sotavehkeiksi ja sieltä soveletettu ihmisten käyttöön. Metsät häviää tän yhden lajin tekosina ja elämisen mahdollisuudet planeetalla huononee ja vaikeutuu päivä päivältä. Ei tunnu loogiselta noin evoluution kannalta.
Joillakin on käärme lemmikkieläimenä.
En minäkään inhoa käärmeitä,mutta eipä tee mieli koskea kyykäärmeeseen,on myrkyllinen ja voi puraista.
Lainaus Veliltä. Aloittaja voi pohtia onko hänen näkemyksessään eroja ihmisen alkuperästä.
"Nythän on kyse siitä että Galapakos-saaret olivat mannerta ja meri syntyi ympärille.
Merimetsoille tuli tosi pieni maa-ala missä elää. Ja kuten tunnettua merimetso tarvitsee tosi pitkän kiitoradan päästäkseen lentoon. Nyt saaret kuten tunnemme, ovat tosi pieniä.
Merimetso yritti lentoon mutta meri tuli vastaan kun se juosta kipitti vauhtia saadakseen. Merimetso otti avuksensa siivet ja juostessa ponnisti niillä maasta lisävauhtia. Se ei auttanut kun saaret oli niin kuin tiedämme pieniä. Nyt merimetson siivet vaurioituivat tuossa lentoyrityksissä ja ne surkastuivat. Tämähän on luonnollista evoluutiota.
Merimetson sinnikkyys palkittiin niin, että olosuhteiden pakosta sille kasvoi suuret räpylät evoluutio lähti todella vauhtiin . Nyt merimetson kiitorata piteni veden päälle kun räpylät kantoi. Vauhti kiihtyi ja siivillä sai otettua lisäponnistusta maalta juostessa veden päälle.
Vedenpäällä ongelmaksi muodostui veden pehmeä upottava pinta. Juostessa ja siivillä ponnistaessa vedestä ei tuullut ratkaisevaa apua päästäkseen lintuperspektiiviin.
Nyt merimetson kova vauhti aiheutti sen että vesi hioi siiventyngät evään muotoon jolloin evoluution vaikutuksesta metso pystyi suorittamaan pitkiä sukelluksia. Tämä veden hiova vaikutus lisääntyi vauhdin myötä, jolloin merimetson karvoitus irtosi veden paineesta. Jolloin metson iho tuli kovaksi ja laikukkaaksi ikään kuin suomuiseksi.
Nyt merimetson olotila vaihtui tykkänään sukelluksissa oloksi ja veden muotoilu pääsi kunnolla puremaan metson ruppiin. Aikojen kuluessa evoluutio muovaili metson rupin sukkulan muotoiseksi. Ja sitä ryhdyttiin kutsumaan kalaksi kun vielä takajalatkin olivat vesivirran vaikutuksesta eväytyneet.
Aikaa kului kunnes meri alkoi pienentyä ja kalalle tuli aina vaan pienempi alue sukellella. Meri kuivui kuivumistaan , jolloin kalan uintisyvyys muuttui niin huonoksi, että alaeväät raapi koko ajan pohjaa. Tämä aiheutti evissä rustottumista ja ihmeekseen kala huomasi, että näillä rustoisilla evillä pystyi kävelemään.
Meri oli jo miltei tyystin haihtunut, kun kala rustoisilla evillään käveli maalle. Nyt evoluution vaikutuksesta kalan jalat vahvistuivat entisestään ja varsinkin kalan rupin paino vahvisti niitä. Kala huomasi ihmeekseen kuinka sen suomut käpristyi ja alkoivat auringon paisteesta johtuen tippua. Kala suojasi itsensä vuodattamalla visvaa siihen suomukohtaan.
Nyt kala katseli ympärilleen ja näki puun , jossa oli iso banaaniterttu.
Kala hivuttautui puun juurelle , josta yritti ponnistella puuhun. etuevät eivät olleet kyllin vahvat tarttuakseen puiden oksiin ja saadakseen vedettyä itsensä mehevän banaanitertun viereen. Aikaa kului ja evoluutio ja kovat ponnistukset auttoivat kalan etueviä vahvistumaan niin, että niillä pystyi tarttumaan oksiin. Nyt kala hinasi itseään banaaniterttua kohti. Mutta kalan ruppi hinkkasi karvaista puun kylkeä vasten ponnistuksen aikana. Tätä karvaa tarttui joka puolelle kalaa. Mutta kalan vartalo oli siinä venytyksessä muotoutunut jotenkin uudella tavalla. Ja kalaa alettiin kutsumaan kevytrakenteiseksi reesus apinaksi.
Tämä reesus apina eli hyvin onnellisena Banaaniterttujen luona syöden banskuja. Mutta yhtä äkkiä reesus apina katsoi horisonttiin siellä oli iso valtatie jota pitkin meni tulipunainen Ferrari. Apinalle tuli valtava halu päästä ajamaan Ferraria. niin reesus keksi ajatuksen , kun näki ihmisen tulevan ja kävelevän puun alta. Hän vinkkasi ihmiselle olen kevytrakenteinen reesus apina, olen sinun ystäväsi ja veljesi. Tämä ihminen oli DarWin . Hän jäi kuuntelemaan reesusta. reesus kertoi kuinka oli kehittynyt ja nyt hän on apina.
DarWin uskoi reesusta ja ajatteli kirjoitan kirjan. DarWin kirjoitti kirjan kuinka me ollaan kehityksen pää apinat ovat meidän veljiä. Nyt on väittely ihmisten ja reesus apinoiden välillä. Ihminen uskoo luomiskertomuksen. Mutta on reesuksia jotka puolustavat evoluutio kehitysoppia, koska ovat aina halunneet ajaa Ferrareilla.
Veli Saarikalle
"
muuten tappaa eniten ihmisiä eläinmaailmasta eikä niitä kait senkummemmin inhota.
kun olet noin tyhmä.
Malariaan ja muihin hyttysten aiheuttamiin tauteihin sairastuvat EIVÄT TIEDÄ, mikä aiheuttaa heidän sairautensa/kuolemansa. Menee useita päiviä/viikkoja ennenkuin sairaus puhkeaa.
Käärmeen puraisuun kuolee muutamassa tunnissa, eikä kuolinsyy jää keneltäkään epäselväksi.