Voiko katolilainen mennä naimisiin ilman että haluaa lapsia? Miten kirkko suhtautuu aviopareihin jotka eivät halua lapsia?
Perhe
view83
11604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
katsotaan, mulkoillaan pahasti. Tuttavani erosi kirkosta mainitsemani suhtautumisen vuoksi.
Ei voi mennä. Jos avioliiton solmimishetkellä jommalla kummalla on ajatus, että lapset eivät koskaan tule olemaan tervetulleita, avioliitto on alusta saakka mitätön.
Mitä muihin ihmisiin tulee, tuo kommentti mulkoilusta oli aivan älytön: Toki on pareja, jotka eivät voi saada lapsia, aivan kuten on myös pareja, jotka eivät kykene saamaan enempää kuin 1, 2, jne. lasta. Ulkopuolelta ei voi sanoa yhtään mitään toisten avioliitosta, jos he eivät ole itse ilmaisseet kantaansa. Tuo pätevyysasia liittyykin Jumalaan ja kirkkoon, ei muihin seurakuntalaisten ajatuksiin.
ongelmana on vaikka mielenterveys. Avioparilla on mielenterveysongelmia ja tietävät etteivät kykene kasvattamaan lapsia. Onko silloin oikein olla niitä hankkimatta?
harrastaa vain lasten tekemiseksi....
Trolleja riittää...
Siis... Yhdyntä on tarkoitettu parin lähentymiseksi ja lasten saamiseksi. On kuitenkin selvää, että jälkimmäinen toteutuu vain pienen osan kuukaudesta ja vaikkapa raskausaikana ei enää toista kertaa.
Mikäli pari on jo solminut avioliiton ja havaitsee, että heillä on riittävä (ei itsekäs) syy toivoa, että lapsia ei tule juuri sillä hetkellä, he voivat elää sen tuntemuksen mukaan, joka meillä nykyisin on naisen kehosta. Joissain harvinaisissa tapauksissa tämä tilanne saattaa jatkua aina siihen saakka, kunnes pari ei enää kykene saamaan lapsia.
Jos jo ennen avioliittoa tiedetään, että jommalla kummalla on sellainen henkinen ongelma, että lapsen saanti ei olisi suotavaa, kannattaa mennä puhumaan papin kanssa. Nämä menevät sellaisiksi hiustenhalkomisiksi, että kukaan ulkopuolinen nettikeskustelija ei siihen voi sanoa mitään varmaa. En nyt ihan heti kylläkään keksi sellaista mielenterveysongelmaa, jossa lapset olisivat mahdottomuus, mutta avioliitto silti suositeltava. Jos tilanne kuitenkin on todellinen, kannattaa tosiaan mennä puhumaan papin kanssa.
lasten hankkiminen papille kuuluu?
Ei tietenkään mitään.
Mutta jos naimisiin aikova pari (tai toinen heistä) jo avioliittoa solmittaessa on päättänyt, ettei lapsia hankita, se on katolisen kirkon kannalta avioliiton este. Tuolloin avioliittoon vihkiminen on ts. kirkon silmissä mitätön.
Jos siis avioliittoa suunnittelevat ajattelevat, että heillä on oikein pätevä syy olla koskaan hankkimatta lapsia, heidän pitäisi keskustella asiasta papin kanssa. Pappi voi kertoa heille (mahdollisesti kysyttyään asiaa ensin piispalta), onko kirkollinen avioliitto tälle pariskunnalle ollenkaan mahdollinen.
Vaikka vaikea masennus. Ei ole voimia kasvattaa lapsia tai on esim. toipuva alkoholisti tai entinen narkomaani ja elämän hallinta on huonoa. Kai sitä naimisiin sentään saa mennä jos elämänkumppanit toisiaan rakastavat?
Jos naimisiin menevät sairastavat kumpikin vaikka masennusta ja taustalla on päihdeongelmia sekä pelkäävät etteivät kykene kasvattamaan lapsia niin kielletäänkö heiltä naimisiin meno?
Olen ex-narkkari itse ja lapsia en missään tapauksesa halua taustani vuoksi, naimisiin kuitenkin haluan.
katolisuus on perhekeskeistä. Mies nainen lapsia omakotitalo, siinä se. :-) Kaikki eivät halua tuon kaavan mukaan vaeltaa, minä mukaan lukien. view83, sinä itse teet omat valintasi, toimi omatuntosi mukaan, älä sitä vastaan.
Menkää vain naimisiin, jos rakastatte toisianne.
Mutta älkää sulkeko täysin pois sitä mahdollisuutta, että joskus teille tulisi lapsia, ja kykenisitte kasvattajiksi. Jumalalle kaikki on mahdollista.
Mielestäni kukaan ei voi kyllä tietää tai päättää varmasti, ettei ikinä halua lapsia...
Itsekin oli alle 20-vuotiaana muka niin varmasti päättänyt etten halua ikinä lapsia, että halusin sterilisaation, mutta onneksi en tietenkään sitä saanut. Nykyään kun olen vanhempi, niin ajatus etten voisi ikinä saada lapsia, tuntuu todella masentavalta ja kamalalta. Silti en tunne vielä tällä hetkellä ainakaan olevani valmis vanhemmuuteen, mutta kyllä sekin aika varmasti vielä joskus tulee. Itselläni on pahoja mielenterveysongelmia, ja toivon että terapiassa käyminen auttaisi niihin. Olen melko varma, että mielenterveysongelmat ovat juuri se suurin syy, miksi pelkään suunnattomasti lasten saamista, joten parannuttuani voi mieleni aivan hyvin muuttua. Siksi ei kannata ajatella liian jyrkästi ja joustamattomasti.
Kyllä kai te naimisiin voitte mennä, vaikka ette juuri tällä hetkellä haluaisi saada lapsia. Ei avioliitto muutenkaan ole pelkkää lisääntymistä varten. Vai eikö hedelmättömillä ihmisillä sitten olisi oikeutta olla naimisissa?