Johtajuutta? Hmm...

"kyllähän sudella on hyvin tiukka laumahierarkia sekä tarhoissa että luonnossa. "

Eli jokaisella on tarkka roolinsa laumassa, mutta mitään päällekkäistä ylempi alempi arvojärjestystä ei ole olemassakaan muualla kuin ihmisten organisaatio rakenteissa.

Organisaatiosita tiimi kuvastaisi parhaitten susia laumaa. Moniammatillinen tiimi. esimerkiksi hoitotyössä tälläinen tiimi toimii melko samoin. On lääkäri joka vastaa lääkkinnällisestä puolesta, psykologi joka pitää mielen kurissa, on hoitaja, joka hoitaa perustarpeet kuntoon, on fysioterapeutti, joka kuntouttaa kroppaa, lisäksi on ravintoterapeutteja, vanhemmat jne. Eikä kukaan ole johtaja, vaan kaikki samanarvoisia, päämääränään ihmisen hyvinvointi. Susillakaan kukaan ei ole johtaja, vaan kaiki saman arvoisia päämääränään lauman hyvinvointi.

"Kulkukoirat eivät sen sijaan muodosta pysyviä laumoja koska ne eivät ole yleensä samasta perheestä,kuten susilauma on."

Lähimmäksi meiltä varmaan Viipurista löytyy esimerkkejä tästä. On kulkukoiralaumoja, eli emä joka on kerännyt monessa polvessa jälkeläisiä laumaansa. Mutta on myös yksinäisiä kulkukoiria, niitä jotka eivät ole vielä kerenneet lisääntyä tai uroksia jotka ovat omassa polvessaan karanneet tai hylätty ihmisiltä. Seuraavan polven urokset ovatkin jo sitten laumaeläimiä.

"vain johtajauros astuu kiimaista narttua."

Koska ei olemassa sellaista kuin johtajaurosta, niin kiimaista narttua astuu vain fyysisesti vahvin yksilö. Se yksilö, jonka perimää on kannattava jatkaa seuraavalle polvelle, eli yksilö joka on hyvä ruuan hankkija ja ärhäkkä puolustamaan laumaansa.

Viipurin koiralaumoista muuten vielä. on aika pelottavaa, että siellä ihmisten keskuudessa elää luonnon lailla elävä eläin, joka on tottunut ihmiseen. Ne hakevat ruokansa ihmisen jätteistä, eivätkä väistä vastaantulevaa ihmistä. Mitä sitten kun Viipurilaisetkin länsimaistuvat ja jätteitä aletaan hävittämään tehokkaammin kuin avoimissa astioissa? Siinä koiralaumassa on tarve ruualle jokatapauksessa ja ne koirat joiden tehtävänä on lauman ravinnon hankkiminen, on jalostuneet -vain vahvin yksilö astuu nartun-jalostuksen seurauksena todellisiksi pedoiksi, kuten sudet. Ihmistä pelkäämätön susi - siinä aikamoinen pommi.

... kirjoitti:

"kyllähän sudella on hyvin tiukka laumahierarkia sekä tarhoissa että luonnossa. "

Eli jokaisella on tarkka roolinsa laumassa, mutta mitään päällekkäistä ylempi alempi arvojärjestystä ei ole olemassakaan muualla kuin ihmisten organisaatio rakenteissa.

Organisaatiosita tiimi kuvastaisi parhaitten susia laumaa. Moniammatillinen tiimi. esimerkiksi hoitotyössä tälläinen tiimi toimii melko samoin. On lääkäri joka vastaa lääkkinnällisestä puolesta, psykologi joka pitää mielen kurissa, on hoitaja, joka hoitaa perustarpeet kuntoon, on fysioterapeutti, joka kuntouttaa kroppaa, lisäksi on ravintoterapeutteja, vanhemmat jne. Eikä kukaan ole johtaja, vaan kaikki samanarvoisia, päämääränään ihmisen hyvinvointi. Susillakaan kukaan ei ole johtaja, vaan kaiki saman arvoisia päämääränään lauman hyvinvointi.

"Kulkukoirat eivät sen sijaan muodosta pysyviä laumoja koska ne eivät ole yleensä samasta perheestä,kuten susilauma on."

Lähimmäksi meiltä varmaan Viipurista löytyy esimerkkejä tästä. On kulkukoiralaumoja, eli emä joka on kerännyt monessa polvessa jälkeläisiä laumaansa. Mutta on myös yksinäisiä kulkukoiria, niitä jotka eivät ole vielä kerenneet lisääntyä tai uroksia jotka ovat omassa polvessaan karanneet tai hylätty ihmisiltä. Seuraavan polven urokset ovatkin jo sitten laumaeläimiä.

"vain johtajauros astuu kiimaista narttua."

Koska ei olemassa sellaista kuin johtajaurosta, niin kiimaista narttua astuu vain fyysisesti vahvin yksilö. Se yksilö, jonka perimää on kannattava jatkaa seuraavalle polvelle, eli yksilö joka on hyvä ruuan hankkija ja ärhäkkä puolustamaan laumaansa.

Viipurin koiralaumoista muuten vielä. on aika pelottavaa, että siellä ihmisten keskuudessa elää luonnon lailla elävä eläin, joka on tottunut ihmiseen. Ne hakevat ruokansa ihmisen jätteistä, eivätkä väistä vastaantulevaa ihmistä. Mitä sitten kun Viipurilaisetkin länsimaistuvat ja jätteitä aletaan hävittämään tehokkaammin kuin avoimissa astioissa? Siinä koiralaumassa on tarve ruualle jokatapauksessa ja ne koirat joiden tehtävänä on lauman ravinnon hankkiminen, on jalostuneet -vain vahvin yksilö astuu nartun-jalostuksen seurauksena todellisiksi pedoiksi, kuten sudet. Ihmistä pelkäämätön susi - siinä aikamoinen pommi.

Lue lisää

"Koska ei olemassa sellaista kuin johtajaurosta, niin kiimaista narttua astuu vain fyysisesti vahvin yksilö. Se yksilö, jonka perimää on kannattava jatkaa seuraavalle polvelle, eli yksilö joka on hyvä ruuan hankkija ja ärhäkkä puolustamaan laumaansa."

Kyllä mä tiedän että sitä susilaumaa johtaa paras naaras jolla on oikeus synnyttää ja se valitsee astujaksi mahtisonnin.

Mutta kun ihmisperheessä jossa on vain ehkä Emäntä ja koira ei ole samaa valintamahdollisuutta.Jos se koira on se dominoiva uros niin sen ruotuun saamiseksi ei ehkä auta muu kuin hormonipiikki tai pallit pois.
Toisakseen on ihan turhaa edes hakea liian perinpohjaisia toimintamalleja luonnosta koiran kasvatukseen.Riittää kun me oivalletaan koiran olevan laumaeläin ja koiran lauma on se perhe jossa se elää.Me ostamme koiran perheisiimme rahalla ja kun se tulee ulos kopista ja ihmisten ilmoille niin jollakin konstilla se on saatava tässä ihmisten maailmassa tottelemaan meitä.
Elämä on raakaa.

olliL kirjoitti:

"Koska ei olemassa sellaista kuin johtajaurosta, niin kiimaista narttua astuu vain fyysisesti vahvin yksilö. Se yksilö, jonka perimää on kannattava jatkaa seuraavalle polvelle, eli yksilö joka on hyvä ruuan hankkija ja ärhäkkä puolustamaan laumaansa."

Kyllä mä tiedän että sitä susilaumaa johtaa paras naaras jolla on oikeus synnyttää ja se valitsee astujaksi mahtisonnin.

Mutta kun ihmisperheessä jossa on vain ehkä Emäntä ja koira ei ole samaa valintamahdollisuutta.Jos se koira on se dominoiva uros niin sen ruotuun saamiseksi ei ehkä auta muu kuin hormonipiikki tai pallit pois.
Toisakseen on ihan turhaa edes hakea liian perinpohjaisia toimintamalleja luonnosta koiran kasvatukseen.Riittää kun me oivalletaan koiran olevan laumaeläin ja koiran lauma on se perhe jossa se elää.Me ostamme koiran perheisiimme rahalla ja kun se tulee ulos kopista ja ihmisten ilmoille niin jollakin konstilla se on saatava tässä ihmisten maailmassa tottelemaan meitä.
Elämä on raakaa.

Lue lisää

Ei ole eläimen hvyinvoinnin kannalta olleenkaan se ja sama millä konstilla koira tehdään yhteiskuntakelpoiseksi.

Koiran hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että se on yhteiskunta kelpoinen. Sen elämä on moninverroin mukavampaa, kun se saa kulkea ilman hihnaa ja yhteispeli toimii muutenkin. Siihen pääsee monin tavoin. Ongelma johtajuusteoriassa koirien kouluttamiseen, on juuri se, että kun ihmiset uskovat johonkin johtaja on ylin paskaan, he alkavat kouluttaa koiraansa alistamalla. Se on yksi keino päästä yhteiskuntaan alistuneeseen koiraan, mutta aloitus kyseenalaisti sitä onko se koiran hyvinvoinnille paras keino?

Huomaa, että sanoin yhteiskuntaan alistunut koira. jokainen yhteiskunnan jäsen, eläin tai ihminen, on alistunut tiettyihin sääntöihin ja rajoihin, muutoin ei ole yhteiskuntakelpoinen. Mutta täytyy alistamisella olla jokin rajakin. monet sanovat, että ihmisetkään eivät ole enää onnellisia kun on kaiken maailman normeja ja paineita enemmän ja enemmän. Moniin niistä vain alistetaan pakolla,s e syö hyvinvointia, tulee mieelnterveysongelmia ja kaikkea. Sama käy koirille, kun tarpeeksi alistetaan. Ihmisille ratkaisuksi tarjotaan mm. innovatiivisia työyhteisöjä, jotta työelämä ei alista liikaa. Koirille vastaavaan tarjoan ratkaisuksi johtajuusteorian suohon polkemista.

Muutama teistä on selittänyt asiat oikein perinpohjin, valaisevasti ja mukavasti.
Olette kertoneet perustelut, eikä pelkkää jauhantaa samasta. Perustelut ovat aina tärkeitä ja vakuuttavia.
Jotenkin valaisevia selityksiä, esim. tuo että jokaisella on oma tehtävänsä ja ketään ei alisteta vaan asema ansaitaan. Ja se, että koiralla ei ole mitään syytä pyrkiä laumanjohtajaksi jos ihminen suojelee.
Mutta pentu alistuu ihmiselle. Kahden koiran tavatessa jompikumpi on "pomo" ja jompikumpi ei. Sen näkee niiden eleistä.
Miksi esim. usein kaksi urosta mahtailee?
Kysyn uteliaisuuttani, en kritisoidakseni koska minun mielestä selititte asiat hyvin, paremmin kuin www.koiraneuvola.fi..
Asioille pitää olla perustelut..

hyvä... kirjoitti:

Muutama teistä on selittänyt asiat oikein perinpohjin, valaisevasti ja mukavasti.
Olette kertoneet perustelut, eikä pelkkää jauhantaa samasta. Perustelut ovat aina tärkeitä ja vakuuttavia.
Jotenkin valaisevia selityksiä, esim. tuo että jokaisella on oma tehtävänsä ja ketään ei alisteta vaan asema ansaitaan. Ja se, että koiralla ei ole mitään syytä pyrkiä laumanjohtajaksi jos ihminen suojelee.
Mutta pentu alistuu ihmiselle. Kahden koiran tavatessa jompikumpi on "pomo" ja jompikumpi ei. Sen näkee niiden eleistä.
Miksi esim. usein kaksi urosta mahtailee?
Kysyn uteliaisuuttani, en kritisoidakseni koska minun mielestä selititte asiat hyvin, paremmin kuin www.koiraneuvola.fi..
Asioille pitää olla perustelut..

Lue lisää

Jos kaksi urosta ovat saman perheen koiria niiden pitää selvittää kumpi niistä on vahvempi. Niillä pitää olla se tiedossa, jos tuleekin tilanne jossa jommankumman pitääkin astua puolustajaksi, kumpi menee vai ovatko molemmat yhtä vahvoja, että menevät moelemma. Yleensä samanperheen koirilla on selvä kumpi on puolustaja ja toinen jo lähtötilanteessa alistuu, jolloin ei tarvitse ärhennelläkään toisille.

Huomaat varmaan, että melkein koko ajan puhutaan puolustamisesta. Turvallisuus on tärkeää, siksi puolustaminen korostuu ja siksi myös laumanpuolustaja on susitutkimuksissa yleistetty koko lauman johtajaksi, alfaurokseksi.

Tämä tilanne siis aiheuttaa sen,e ttä mm. ovista puolustava koira kulkee ensin, sillä se on valmiina kohtaamaan vaaran ennen heikompaa koiraa, muutenhan sen puolustaminen ei onnistu. Tämän takia vahvempi koira syö ensin, että se pysyy voimissaan, sillä tekee raskaamman fyysisen työn.

Silti toinen koira voisi olla ns johtajauros perheessä, jos johtajuutta mitattaisiin vaikka sillä kuka hoitaa perheessä emännän jalkojen nuolemisen tai että johtaja on hellyydenkipein yksilö. Toinen saa ihan rauhassa olla hellyydenkipeä, se ei vahvempaa haittaa, niin kauan kun puolustaja ei koe hellyyden kerjäläisen olevan vaarassa.

Kaksi eri perheen uroskoiraa taas mahtailee juuri sen takia toisilleen, että ne puolustavat. Koirat kokevat ulkopuoliset uhkaksi automaattisesti. jos koiran tehtävä on puolustaa, pitää ulkopuoliset poissa, niin se puolustaa.

Olen havainnut vähän myös sellaista, että kun yrittää keskustella johtajuuteen ja alistamiseen koulutuksen perustavien ihmisten kanssa, perustelut aina on vain susilaumaa. Sitten kun yrittää kertoa, mitä sieltä susilaumoista on uusimmissa tutkimuksissa löydetty, niin silti aina palataan siihen, että joskus aikoinaan on sanottu, että susilla on kastijako, siksi se on ja se pysyy. Hirveän vaikea on saada ihmisiltä mitään muuta perusteluja, kuin, että se vain on näin. Haluaisin myös tietää tarkemmin, miksi se on juuri näin, mutta silloin vastaus yleensä on, että lue niitä tutkimuksia. Ja hitot juuri niitähän minä olen lukenut ja niistä toisenlaisen kuvan saanut, siksi juuri kyselenkin, että miksi tutkimuksista huolimatta alistamalla haluatte...

... kirjoitti:

Jos kaksi urosta ovat saman perheen koiria niiden pitää selvittää kumpi niistä on vahvempi. Niillä pitää olla se tiedossa, jos tuleekin tilanne jossa jommankumman pitääkin astua puolustajaksi, kumpi menee vai ovatko molemmat yhtä vahvoja, että menevät moelemma. Yleensä samanperheen koirilla on selvä kumpi on puolustaja ja toinen jo lähtötilanteessa alistuu, jolloin ei tarvitse ärhennelläkään toisille.

Huomaat varmaan, että melkein koko ajan puhutaan puolustamisesta. Turvallisuus on tärkeää, siksi puolustaminen korostuu ja siksi myös laumanpuolustaja on susitutkimuksissa yleistetty koko lauman johtajaksi, alfaurokseksi.

Tämä tilanne siis aiheuttaa sen,e ttä mm. ovista puolustava koira kulkee ensin, sillä se on valmiina kohtaamaan vaaran ennen heikompaa koiraa, muutenhan sen puolustaminen ei onnistu. Tämän takia vahvempi koira syö ensin, että se pysyy voimissaan, sillä tekee raskaamman fyysisen työn.

Silti toinen koira voisi olla ns johtajauros perheessä, jos johtajuutta mitattaisiin vaikka sillä kuka hoitaa perheessä emännän jalkojen nuolemisen tai että johtaja on hellyydenkipein yksilö. Toinen saa ihan rauhassa olla hellyydenkipeä, se ei vahvempaa haittaa, niin kauan kun puolustaja ei koe hellyyden kerjäläisen olevan vaarassa.

Kaksi eri perheen uroskoiraa taas mahtailee juuri sen takia toisilleen, että ne puolustavat. Koirat kokevat ulkopuoliset uhkaksi automaattisesti. jos koiran tehtävä on puolustaa, pitää ulkopuoliset poissa, niin se puolustaa.

Olen havainnut vähän myös sellaista, että kun yrittää keskustella johtajuuteen ja alistamiseen koulutuksen perustavien ihmisten kanssa, perustelut aina on vain susilaumaa. Sitten kun yrittää kertoa, mitä sieltä susilaumoista on uusimmissa tutkimuksissa löydetty, niin silti aina palataan siihen, että joskus aikoinaan on sanottu, että susilla on kastijako, siksi se on ja se pysyy. Hirveän vaikea on saada ihmisiltä mitään muuta perusteluja, kuin, että se vain on näin. Haluaisin myös tietää tarkemmin, miksi se on juuri näin, mutta silloin vastaus yleensä on, että lue niitä tutkimuksia. Ja hitot juuri niitähän minä olen lukenut ja niistä toisenlaisen kuvan saanut, siksi juuri kyselenkin, että miksi tutkimuksista huolimatta alistamalla haluatte...

Lue lisää

Hyvin kyllä perustelet ja ilmiselvästi tiedät asioista. Sitä paitsi oppia voi vain, kun on avoin. Tieteessäkinhän korostetaan, että tämä on vain Tämänhetkinen teoria ja tiedekin kumoaa itseään, miksei siis koira"tiede". Uusia teorioita tulee ja menee. Varmaa (?) on vain se, että jostakin syystä koira pysyy ihmisen kumppanina ja tekee ihmisen kanssa tavalla tai toisella yhteistyötä. Tosin tuntuu, että jotkut koiranomistajat vain "riitelevät" koiransa kanssa johtajuudesta ja siitä on yhteistyö kaukana. Koira on joillekin vain väline, egon jatke tai riitakumppani.

Mutta siis, tuo kysymykseni uroskoirien mahtailusta koski lähinnä omaa koiraani.
Nimittäin se on alkanut nyt "murkkuiässä" (jos sellainen edes on, tosin sehän olisi vain aivojen muutosta vähän niin kuin ihmisilläkin?) mahtailemaan joillekin uroksille.
Esim. tänään murisi aivan ilman mitään syytä parille urokselle, vaikka koskaan aiemmin ei ole niin tehnyt ilman syytä, on murissut ainoastaan hyvin äkäisesti haukkuville ja "iholle tunkeville" koirille koirapuistossa. Muille on alistunut ja leikkinyt. Noille räksyttäjillekin muristessa on häntä ollut miltei koipien välissä, korvat alhaalla ja tullut jalkoihini turvaan. Eli minusta on ollut epävarma, eikä mahtaileva. Yrittänyt raukka suojella itseään kun luullut räksyttäviä isoja koiria vaarallisiksi.

Mutta tänään siis murisi ihan ilman syytä aikuiselle urokselle ja toisellekin aikuiselle urokselle koirapuistossa. Murisi mahtailevien eleiden kera, aikuiset eivät siitä välittäneet. Pyrki myös nylkyttämään ja haukkui myös silloin, kun urokset vähän keskenään ottivat "matsia" meni siis väliin haukkumaan.
Tietysti kielsin ja kutsuin pois. En ymmärrä, koska koirani on aiemmin alistunut vanhemmille uroksille ja nartuille. Ei ole yhtään haastanut riitaa. Onko tuo siis jotain murkun sekoilua vai mitä ja pitäisikö huolestua?
Koira myös murisi minulle, kun otin sen talutin sitä niskasta kauemmas uroksista. Minulle ei ole koskaan ikinä murissut eikä muutenkaan uhonnut, siksi yllätyin todella! Oliko niin kiihtynyt, ettei tajunnut murisevansa mulle vai miksi murisi?
Tätä ennen on kellahtanut selälleen kun olen murahtanut ja muutenkin on ollut tosi nöyrä ja tottelevainen. Tosin vauhtia, intoa, taistelutahtoa ym. löytyy myös eli on oikein "tehopakkaus". Mutta siis mitään selitystä tapahtuneelle? Olisiko koira voinut stressaantua match showsta, vai miten muuten tuollainen käytös voi ilmetä ihan yhtäkkiä!?
Ja lähinnä, Miksi? Teinkö itse jotain väärin?

hyvä... kirjoitti:

Hyvin kyllä perustelet ja ilmiselvästi tiedät asioista. Sitä paitsi oppia voi vain, kun on avoin. Tieteessäkinhän korostetaan, että tämä on vain Tämänhetkinen teoria ja tiedekin kumoaa itseään, miksei siis koira"tiede". Uusia teorioita tulee ja menee. Varmaa (?) on vain se, että jostakin syystä koira pysyy ihmisen kumppanina ja tekee ihmisen kanssa tavalla tai toisella yhteistyötä. Tosin tuntuu, että jotkut koiranomistajat vain "riitelevät" koiransa kanssa johtajuudesta ja siitä on yhteistyö kaukana. Koira on joillekin vain väline, egon jatke tai riitakumppani.

Mutta siis, tuo kysymykseni uroskoirien mahtailusta koski lähinnä omaa koiraani.
Nimittäin se on alkanut nyt "murkkuiässä" (jos sellainen edes on, tosin sehän olisi vain aivojen muutosta vähän niin kuin ihmisilläkin?) mahtailemaan joillekin uroksille.
Esim. tänään murisi aivan ilman mitään syytä parille urokselle, vaikka koskaan aiemmin ei ole niin tehnyt ilman syytä, on murissut ainoastaan hyvin äkäisesti haukkuville ja "iholle tunkeville" koirille koirapuistossa. Muille on alistunut ja leikkinyt. Noille räksyttäjillekin muristessa on häntä ollut miltei koipien välissä, korvat alhaalla ja tullut jalkoihini turvaan. Eli minusta on ollut epävarma, eikä mahtaileva. Yrittänyt raukka suojella itseään kun luullut räksyttäviä isoja koiria vaarallisiksi.

Mutta tänään siis murisi ihan ilman syytä aikuiselle urokselle ja toisellekin aikuiselle urokselle koirapuistossa. Murisi mahtailevien eleiden kera, aikuiset eivät siitä välittäneet. Pyrki myös nylkyttämään ja haukkui myös silloin, kun urokset vähän keskenään ottivat "matsia" meni siis väliin haukkumaan.
Tietysti kielsin ja kutsuin pois. En ymmärrä, koska koirani on aiemmin alistunut vanhemmille uroksille ja nartuille. Ei ole yhtään haastanut riitaa. Onko tuo siis jotain murkun sekoilua vai mitä ja pitäisikö huolestua?
Koira myös murisi minulle, kun otin sen talutin sitä niskasta kauemmas uroksista. Minulle ei ole koskaan ikinä murissut eikä muutenkaan uhonnut, siksi yllätyin todella! Oliko niin kiihtynyt, ettei tajunnut murisevansa mulle vai miksi murisi?
Tätä ennen on kellahtanut selälleen kun olen murahtanut ja muutenkin on ollut tosi nöyrä ja tottelevainen. Tosin vauhtia, intoa, taistelutahtoa ym. löytyy myös eli on oikein "tehopakkaus". Mutta siis mitään selitystä tapahtuneelle? Olisiko koira voinut stressaantua match showsta, vai miten muuten tuollainen käytös voi ilmetä ihan yhtäkkiä!?
Ja lähinnä, Miksi? Teinkö itse jotain väärin?

Lue lisää

Mutta kai teijä nuoresta uroksesta on sitte tulossa muitten puolistaja.. en tiiä, koirapuistossa laumat on sekasi, tai siis eihä siellä varsinaista laumaa oo. Ja hormoonit laittaa testaamaan omaa miehekkyyttä,.
Jos se koki sen toisen uroksen hyökkääväksi toista kohtaan ja puolusti heikompaa, ja ku nää tarrasit kiihtyneeseen koiraan kiinni nii murisi sulle et vie ne räpyläs ()/&¤#"& siitä..

Siitähän tuo johtajuusongelma tulleeki että ihminen ei osaa olla se lauman puolustaja koiran silmissä ja tulee väärinymmärryksiä ja remmirähinää muille koirille yms.. sehä o sanottu jo pitkän aikaa et jos koira käyttäytyy huonosti vika on narun toisessa päässä (taluttaja).

ja nuoret urokset testailee miehekkyyttään murrosiässä. uhmaa lauman johtajaa yrittäen ite nousta johtamaan (ottaa fyysisesti vahvimman paikan).

ihmisten kanssa tää tapahtuu sen takia ku omistajat ei osaa näyttää koiralle pitävänsä homman hanskassa (alistuu huomaamattaan kuten aijemmin sano joku)joten koiralle ei jää vaihtoehtoja ku olla pomo porukassa ja omistaja ottaa tämän heikomman roolin.
siitä tulee ongelmakoiria ku koiraa ei ymmärretä oikeen ja koira ei ymmärrä omistajaa oikeen.

hyvä... kirjoitti:

Hyvin kyllä perustelet ja ilmiselvästi tiedät asioista. Sitä paitsi oppia voi vain, kun on avoin. Tieteessäkinhän korostetaan, että tämä on vain Tämänhetkinen teoria ja tiedekin kumoaa itseään, miksei siis koira"tiede". Uusia teorioita tulee ja menee. Varmaa (?) on vain se, että jostakin syystä koira pysyy ihmisen kumppanina ja tekee ihmisen kanssa tavalla tai toisella yhteistyötä. Tosin tuntuu, että jotkut koiranomistajat vain "riitelevät" koiransa kanssa johtajuudesta ja siitä on yhteistyö kaukana. Koira on joillekin vain väline, egon jatke tai riitakumppani.

Mutta siis, tuo kysymykseni uroskoirien mahtailusta koski lähinnä omaa koiraani.
Nimittäin se on alkanut nyt "murkkuiässä" (jos sellainen edes on, tosin sehän olisi vain aivojen muutosta vähän niin kuin ihmisilläkin?) mahtailemaan joillekin uroksille.
Esim. tänään murisi aivan ilman mitään syytä parille urokselle, vaikka koskaan aiemmin ei ole niin tehnyt ilman syytä, on murissut ainoastaan hyvin äkäisesti haukkuville ja "iholle tunkeville" koirille koirapuistossa. Muille on alistunut ja leikkinyt. Noille räksyttäjillekin muristessa on häntä ollut miltei koipien välissä, korvat alhaalla ja tullut jalkoihini turvaan. Eli minusta on ollut epävarma, eikä mahtaileva. Yrittänyt raukka suojella itseään kun luullut räksyttäviä isoja koiria vaarallisiksi.

Mutta tänään siis murisi ihan ilman syytä aikuiselle urokselle ja toisellekin aikuiselle urokselle koirapuistossa. Murisi mahtailevien eleiden kera, aikuiset eivät siitä välittäneet. Pyrki myös nylkyttämään ja haukkui myös silloin, kun urokset vähän keskenään ottivat "matsia" meni siis väliin haukkumaan.
Tietysti kielsin ja kutsuin pois. En ymmärrä, koska koirani on aiemmin alistunut vanhemmille uroksille ja nartuille. Ei ole yhtään haastanut riitaa. Onko tuo siis jotain murkun sekoilua vai mitä ja pitäisikö huolestua?
Koira myös murisi minulle, kun otin sen talutin sitä niskasta kauemmas uroksista. Minulle ei ole koskaan ikinä murissut eikä muutenkaan uhonnut, siksi yllätyin todella! Oliko niin kiihtynyt, ettei tajunnut murisevansa mulle vai miksi murisi?
Tätä ennen on kellahtanut selälleen kun olen murahtanut ja muutenkin on ollut tosi nöyrä ja tottelevainen. Tosin vauhtia, intoa, taistelutahtoa ym. löytyy myös eli on oikein "tehopakkaus". Mutta siis mitään selitystä tapahtuneelle? Olisiko koira voinut stressaantua match showsta, vai miten muuten tuollainen käytös voi ilmetä ihan yhtäkkiä!?
Ja lähinnä, Miksi? Teinkö itse jotain väärin?

Lue lisää

...tottakai teit sen mielestä väärin, kun menit sitä nykimään.

Kerronpa vähän omasta koirani. Tulee toimeen kaikkien koirien kanssa, mutta suhtautuu joskus varovaisuudella, eli korvat kääntyy taaksepäin ja häntä sojattaa pystyssä (tosin tämä koira on aina häntä pystyssä mahtailun merkiksi toisille koirille). Kun on varovaisella päällä, koirasta näkee miten se on jännittynyt. meillä ei vielä murise, joka on varma merkki siitä että koira on kovan paineen alla, mutta on sellainen hiukan tärisevä ja niin tönkön näköinen, että näyttää ihan patsaalta ja katsoo toista vain silmakulmillaan, välttää katsekontaktia. Tässä tilanteessa minä tiedän, että on hyvin lähellä räjähtää ja pyydän yleensä toista koiraa poistumaan iskuetäisyydeltä (koira ei ole koskaan purrut ketään, eikä toisia koiria, mutta varmuuden vuoksi). Jos se toinen koira on hihnassa, niin omistaja vetelee sen pois ja tilanne on ohi. mutta jos toinen koira on irti, eikä kukaan vie sitä pois, voin vain seistä paikoillani. pahin teko minkä voin tehdä on yhtään kiristää taluttimesta omaani, silloin koira ärähtää ja yrittää toisen päälle.

Eli miksi sinulle muristiin? Pahinta, mutta yleensä ainut mitä voi tehdä on kiristää kaulasta ärtynyttä koiraa. Suojeluskoirilla mm. lisätään hyökkäävyyttä juuri sillä, että niitä kiristetään niskanahasta käskyn anto hetkellä.

Murina syntyy päähän kertyvästä paineesta, onko sillä oikeastaan merkitystä tiesikö koira murisevansa sinulle vai ei? Sinä satuit lisäämään painetta ja se purkautui, koirasi olisi varmasti halunnut olla kohdistamassa senkin murinan niille toisille koirille. Sillä on merkitystä, että koirasi on alkanut keräämään paineita muista uroksista.

Urokset eivät tule toimeen keskenään kaikkien kanssa. Siihen on sopeuduttava. Joudut kyselemään tarkemmin koirapuistossa mitä sukupuolta muiden koirat ovat ja miettimään tarkkaan lasketko koirasi joukkoon vai et. En tiedä olisiko keinoja estää sukupuolen sisäistä kamppailua. Ystäväni uros on ainakin vain todettu, että ei yksinkertaisesti voi päästää kosketuksiin muiden urosten kanssa, kaikki leikkitoverit on oltava narttuja ja mitään ongelmaa ei ole yhdenkään nartun kanssa.

Nyt kun koirasi on nuori, niin nyt voit tietenkin yrittää totuttaa ja totuttaa ja toivoa, että koira oppii, että muiden läsnäolo ei aiheuta minkäänlaista painetta. Koiran olon on oltava turvallinen ja rento myös vaikka muita uroksia olisi paikalla. Mutta totuus on, että hormoneja vastaan et voi taistella, ne tekevät osuutensa.

Onnenkäpälä kirjoitti:

Mutta kai teijä nuoresta uroksesta on sitte tulossa muitten puolistaja.. en tiiä, koirapuistossa laumat on sekasi, tai siis eihä siellä varsinaista laumaa oo. Ja hormoonit laittaa testaamaan omaa miehekkyyttä,.
Jos se koki sen toisen uroksen hyökkääväksi toista kohtaan ja puolusti heikompaa, ja ku nää tarrasit kiihtyneeseen koiraan kiinni nii murisi sulle et vie ne räpyläs ()/&¤#"& siitä..

Siitähän tuo johtajuusongelma tulleeki että ihminen ei osaa olla se lauman puolustaja koiran silmissä ja tulee väärinymmärryksiä ja remmirähinää muille koirille yms.. sehä o sanottu jo pitkän aikaa et jos koira käyttäytyy huonosti vika on narun toisessa päässä (taluttaja).

ja nuoret urokset testailee miehekkyyttään murrosiässä. uhmaa lauman johtajaa yrittäen ite nousta johtamaan (ottaa fyysisesti vahvimman paikan).

ihmisten kanssa tää tapahtuu sen takia ku omistajat ei osaa näyttää koiralle pitävänsä homman hanskassa (alistuu huomaamattaan kuten aijemmin sano joku)joten koiralle ei jää vaihtoehtoja ku olla pomo porukassa ja omistaja ottaa tämän heikomman roolin.
siitä tulee ongelmakoiria ku koiraa ei ymmärretä oikeen ja koira ei ymmärrä omistajaa oikeen.

Lue lisää

Kun vaara uhkaa niin jonkunhan se on torjuttava.

Koirat rähisee remmissä sen takia, kun se remmin toinen pää ei tajua rähistä sitä lähestyvää vaaraa pois.

... kirjoitti:

...tottakai teit sen mielestä väärin, kun menit sitä nykimään.

Kerronpa vähän omasta koirani. Tulee toimeen kaikkien koirien kanssa, mutta suhtautuu joskus varovaisuudella, eli korvat kääntyy taaksepäin ja häntä sojattaa pystyssä (tosin tämä koira on aina häntä pystyssä mahtailun merkiksi toisille koirille). Kun on varovaisella päällä, koirasta näkee miten se on jännittynyt. meillä ei vielä murise, joka on varma merkki siitä että koira on kovan paineen alla, mutta on sellainen hiukan tärisevä ja niin tönkön näköinen, että näyttää ihan patsaalta ja katsoo toista vain silmakulmillaan, välttää katsekontaktia. Tässä tilanteessa minä tiedän, että on hyvin lähellä räjähtää ja pyydän yleensä toista koiraa poistumaan iskuetäisyydeltä (koira ei ole koskaan purrut ketään, eikä toisia koiria, mutta varmuuden vuoksi). Jos se toinen koira on hihnassa, niin omistaja vetelee sen pois ja tilanne on ohi. mutta jos toinen koira on irti, eikä kukaan vie sitä pois, voin vain seistä paikoillani. pahin teko minkä voin tehdä on yhtään kiristää taluttimesta omaani, silloin koira ärähtää ja yrittää toisen päälle.

Eli miksi sinulle muristiin? Pahinta, mutta yleensä ainut mitä voi tehdä on kiristää kaulasta ärtynyttä koiraa. Suojeluskoirilla mm. lisätään hyökkäävyyttä juuri sillä, että niitä kiristetään niskanahasta käskyn anto hetkellä.

Murina syntyy päähän kertyvästä paineesta, onko sillä oikeastaan merkitystä tiesikö koira murisevansa sinulle vai ei? Sinä satuit lisäämään painetta ja se purkautui, koirasi olisi varmasti halunnut olla kohdistamassa senkin murinan niille toisille koirille. Sillä on merkitystä, että koirasi on alkanut keräämään paineita muista uroksista.

Urokset eivät tule toimeen keskenään kaikkien kanssa. Siihen on sopeuduttava. Joudut kyselemään tarkemmin koirapuistossa mitä sukupuolta muiden koirat ovat ja miettimään tarkkaan lasketko koirasi joukkoon vai et. En tiedä olisiko keinoja estää sukupuolen sisäistä kamppailua. Ystäväni uros on ainakin vain todettu, että ei yksinkertaisesti voi päästää kosketuksiin muiden urosten kanssa, kaikki leikkitoverit on oltava narttuja ja mitään ongelmaa ei ole yhdenkään nartun kanssa.

Nyt kun koirasi on nuori, niin nyt voit tietenkin yrittää totuttaa ja totuttaa ja toivoa, että koira oppii, että muiden läsnäolo ei aiheuta minkäänlaista painetta. Koiran olon on oltava turvallinen ja rento myös vaikka muita uroksia olisi paikalla. Mutta totuus on, että hormoneja vastaan et voi taistella, ne tekevät osuutensa.

Lue lisää

Koiraani olen sosiaalistanut pennusta asti. Ei kuitenkaan tyyliin kaikkien kanssa, vaan koirapuistossa ollaan käyty kilttien ja mukavien erilaisten koirien kanssa ja tarvittaessa olen käskenyt omani pois jos joku pikkukoira on esim. ollut äksy. Remmissä ei olla muita tapailtu, vaan hihnassa mennöön vain ohi jojo kontaktilla tai ilman. Olen pyrkinyt suojelemaan koiraani eli ottanut sen toiselle puolelleni ohitettavaan koiraan nähden ja muutenkin tarjonnut turvaa, irtokoirat (joita on vastaan tullut monia monia) olen häätänyt ärisemällä pois ja koirani ei ole siihen koskaan yhtynyt. Muutenkaan ei ole remmissä koskaan rähjännyt, paitsi tullessaan minulle mutta silloin sillä oli paljon muitakin ongelmia joita en ala luettelemaan ja joista päästiin n. 2 viikossa pois.
Koirani tottelee minua hyvin, antaa ottaa mitä vain suusta ja ei ole koskaan uhmannut minua mainittavasti. Paitsi tänään aivan yllätyksenä.
Epäilen syvästi, että meillä johtajuusongelmaa olisi, koska olen johtajamainen koiralle ja noudatan useita juttuja luonnostaan, joitain ihan tietoisesti. Koiralla ei ole mitään syytä ruveta johtajaksi. En tiedä, vaikuttaako asiaan kun koiralla on ollut nyt joitain huonoja kokemuksia muista uroksista, mm. eräskin hirveällä rähinällä hyppi ympärillä, eikä lopettanut rähinää ja näykkimistä (haavojakin tuli) vaikka koirani oli heti mennyt selälleen ja oli hyvin nöyrä.
Silloin koirani alkoi murista selältään ja oli ihan hampaat irvessä, mutta häntä koipien välissä.
Minun olisi pitänyt tuolloin saada se iso koira päältä pois, mutta omistaja sanoi että antaa vaan näyttää "kuka on kuka" niin ei tule erimielisyyksiä siitä myöhemmin.

Voi olla myös, että koirani yrittää anastaa minulta johtajan paikkaa hyvin hienovaraisesti, etten vain itse huomaa sitä. Tai sitten se murkkuilee ja tämä menee ohi. Toisen koiran (nartun) kanssa ei ollut tällaista, murkkuiässä se hidasteli, ei muuta. Tuo taas näyttää menevän ihan sekaisin, kun nartut kiinnostaa niin pirusti (kun ovat käsillä), toisille uroksille pitää näköjään mahtailla, sekä ei oikein tiedä vikistäkö ja alistua vai murista ja tapella.. (Tänäänkin vikisi ja murisi samalla ja oli ihan sekasin, välillä tuli jalkojen taakse ja välillä meni mahtailemaan..)
Miten tommosen murkun kanssa pitäs toimia? Meillä on paljon tuttuja uroksia, joiden kanssa ei ongelmaa. Näköjään ei poika enää niin mielellään uusiin tutustukaan.. Vaikka tänäänkin osalle uusista uroksista olin ihan kaveria, osalle ei. Ne, joille rupesi murisemaan, olivat itse asiassa kaikkein välinpitämättömimpiä ja vähiten provosoivia, joten en käsitä..
Pistin koiran sitten aina jäähylle kun murisi ja mahtaili ja pääsi takasin kun oli kiltisti. Myöskin ärähdin ensin, jos meinasi ruveta murisemaan ja pian uskoi pelkkää ärähdystä.
Lopulta siis tuli toimeen noiden urosten kanssa, vaikka aluksi murisi ja mahtaili. Toivon vain syvästi, että koirani tulisi aikuisena toimeen urosten kanssa, tuntemattomienkin. koska omistajastahan se on kiinni ja periaatteeni on, että minä määrään aina, oli tilanne mikä hyvänsä.
Mutta mikä olisi hyvä tapa toimia murkulle?
Ei varmaan ainakaan se, että jos ei usko ärähdystä, se otetaan niskasta pois mahtailemasta.. Koska tuon luulisi lisäävän epäluottamusta omistajaa kohtaan: omistaja ei pelastaa vaan päinvastoin vaikeuttaa tilannetta, asettaa koiran "vaaralle" eli muille koirille alttiiksi ilman että se saa puolustaa itseään?
Ei lienee hyvä myöskään se, että ärähtää koiralle ja se menee selälleen (niinkuin olen aiemmin tehnyt jos on esim. yrittänyt astua narttua), koska silloinhan se joutuu alistumaan nuoremmilleenkin samalla ja joutuu "nöyryytetyksi"? Vai onko niin, että koiran kuuluukin mukinoitta alistua johtajalle aina, vaikka ois tuhat pikkupentua tulossa nuuskimaan ja nylkyttämään kun se on selällään..?
Haluaisin toimia oikein, enkä tehdä suuria virheitä. Aiemmin ei ole ongelmaa ollut kun ei tuo ole muille mörissyt.
Vai pitäisikö koiraseuraa rajoittaa? Vai pitäisikö oman koiran antaa provosoida/provosoitua isompaa niin kauan, että isompi näyttää sille "kaapin paikan"? (koirani on pienikokoinen joten tappelussa ei varmasti pärjäisi)
Kun toisaalta sekinn on väärin, että vaadin omalta koiraltani hyvää käytöstä, mutta kaikki muut eivät. Monet kerrat on koiraani nylkytetty ym. ja se on vain kestänyt. Jotkut koiranomistajat eivät komenna koiriaan ollenkaan ja ne tekevät mitä lystää!!

hyvä... kirjoitti:

Koiraani olen sosiaalistanut pennusta asti. Ei kuitenkaan tyyliin kaikkien kanssa, vaan koirapuistossa ollaan käyty kilttien ja mukavien erilaisten koirien kanssa ja tarvittaessa olen käskenyt omani pois jos joku pikkukoira on esim. ollut äksy. Remmissä ei olla muita tapailtu, vaan hihnassa mennöön vain ohi jojo kontaktilla tai ilman. Olen pyrkinyt suojelemaan koiraani eli ottanut sen toiselle puolelleni ohitettavaan koiraan nähden ja muutenkin tarjonnut turvaa, irtokoirat (joita on vastaan tullut monia monia) olen häätänyt ärisemällä pois ja koirani ei ole siihen koskaan yhtynyt. Muutenkaan ei ole remmissä koskaan rähjännyt, paitsi tullessaan minulle mutta silloin sillä oli paljon muitakin ongelmia joita en ala luettelemaan ja joista päästiin n. 2 viikossa pois.
Koirani tottelee minua hyvin, antaa ottaa mitä vain suusta ja ei ole koskaan uhmannut minua mainittavasti. Paitsi tänään aivan yllätyksenä.
Epäilen syvästi, että meillä johtajuusongelmaa olisi, koska olen johtajamainen koiralle ja noudatan useita juttuja luonnostaan, joitain ihan tietoisesti. Koiralla ei ole mitään syytä ruveta johtajaksi. En tiedä, vaikuttaako asiaan kun koiralla on ollut nyt joitain huonoja kokemuksia muista uroksista, mm. eräskin hirveällä rähinällä hyppi ympärillä, eikä lopettanut rähinää ja näykkimistä (haavojakin tuli) vaikka koirani oli heti mennyt selälleen ja oli hyvin nöyrä.
Silloin koirani alkoi murista selältään ja oli ihan hampaat irvessä, mutta häntä koipien välissä.
Minun olisi pitänyt tuolloin saada se iso koira päältä pois, mutta omistaja sanoi että antaa vaan näyttää "kuka on kuka" niin ei tule erimielisyyksiä siitä myöhemmin.

Voi olla myös, että koirani yrittää anastaa minulta johtajan paikkaa hyvin hienovaraisesti, etten vain itse huomaa sitä. Tai sitten se murkkuilee ja tämä menee ohi. Toisen koiran (nartun) kanssa ei ollut tällaista, murkkuiässä se hidasteli, ei muuta. Tuo taas näyttää menevän ihan sekaisin, kun nartut kiinnostaa niin pirusti (kun ovat käsillä), toisille uroksille pitää näköjään mahtailla, sekä ei oikein tiedä vikistäkö ja alistua vai murista ja tapella.. (Tänäänkin vikisi ja murisi samalla ja oli ihan sekasin, välillä tuli jalkojen taakse ja välillä meni mahtailemaan..)
Miten tommosen murkun kanssa pitäs toimia? Meillä on paljon tuttuja uroksia, joiden kanssa ei ongelmaa. Näköjään ei poika enää niin mielellään uusiin tutustukaan.. Vaikka tänäänkin osalle uusista uroksista olin ihan kaveria, osalle ei. Ne, joille rupesi murisemaan, olivat itse asiassa kaikkein välinpitämättömimpiä ja vähiten provosoivia, joten en käsitä..
Pistin koiran sitten aina jäähylle kun murisi ja mahtaili ja pääsi takasin kun oli kiltisti. Myöskin ärähdin ensin, jos meinasi ruveta murisemaan ja pian uskoi pelkkää ärähdystä.
Lopulta siis tuli toimeen noiden urosten kanssa, vaikka aluksi murisi ja mahtaili. Toivon vain syvästi, että koirani tulisi aikuisena toimeen urosten kanssa, tuntemattomienkin. koska omistajastahan se on kiinni ja periaatteeni on, että minä määrään aina, oli tilanne mikä hyvänsä.
Mutta mikä olisi hyvä tapa toimia murkulle?
Ei varmaan ainakaan se, että jos ei usko ärähdystä, se otetaan niskasta pois mahtailemasta.. Koska tuon luulisi lisäävän epäluottamusta omistajaa kohtaan: omistaja ei pelastaa vaan päinvastoin vaikeuttaa tilannetta, asettaa koiran "vaaralle" eli muille koirille alttiiksi ilman että se saa puolustaa itseään?
Ei lienee hyvä myöskään se, että ärähtää koiralle ja se menee selälleen (niinkuin olen aiemmin tehnyt jos on esim. yrittänyt astua narttua), koska silloinhan se joutuu alistumaan nuoremmilleenkin samalla ja joutuu "nöyryytetyksi"? Vai onko niin, että koiran kuuluukin mukinoitta alistua johtajalle aina, vaikka ois tuhat pikkupentua tulossa nuuskimaan ja nylkyttämään kun se on selällään..?
Haluaisin toimia oikein, enkä tehdä suuria virheitä. Aiemmin ei ole ongelmaa ollut kun ei tuo ole muille mörissyt.
Vai pitäisikö koiraseuraa rajoittaa? Vai pitäisikö oman koiran antaa provosoida/provosoitua isompaa niin kauan, että isompi näyttää sille "kaapin paikan"? (koirani on pienikokoinen joten tappelussa ei varmasti pärjäisi)
Kun toisaalta sekinn on väärin, että vaadin omalta koiraltani hyvää käytöstä, mutta kaikki muut eivät. Monet kerrat on koiraani nylkytetty ym. ja se on vain kestänyt. Jotkut koiranomistajat eivät komenna koiriaan ollenkaan ja ne tekevät mitä lystää!!

Lue lisää

"Minun olisi pitänyt tuolloin saada se iso koira päältä pois, mutta omistaja sanoi että antaa vaan näyttää "kuka on kuka" niin ei tule erimielisyyksiä siitä myöhemmin."

Totta, niin sinun olisi pitänyt. Pennun alistaminen tosimielessä ei ole mitään katsotaan kuka on kuka juttua, vaan agressiivisuutta.

"Ne, joille rupesi murisemaan, olivat itse asiassa kaikkein välinpitämättömimpiä ja vähiten provosoivia, joten en käsitä.. "

Suomeksi sanoen vähiten uhkaavia, eli helposti alistuvia, turvallisia nakkeja rajojaan koettelevalle koiralle. Kuka hurja sitä lähtisi ensimmäisiä kertoja voimiaan mittelemään sen kaikista hurjimman oloisen kanssa.

"Mutta mikä olisi hyvä tapa toimia murkulle?"

Ilmeisesti juuri kuvasit jäähy systeemiäsi. Jos se toimii jatkossakin, niin varmaan se on hyvä tapa myös tulevaisuudessa. Ja se totuttelu, eli edelleen vain koirapuistoon ja tapahtumiin joissa on koiria. Olen monesti sanonutkin täällä, että agility harjoituksien seuraaminen koiran kanssa on erittäin opettavaista. jos teillä päin on mahdollista käydä seuraamassa harjoituksia tai kisoja, niin suosittelen ehdottomasti. Siinä koira joutuu katsomaan sivusta kun toiset menee ja lujaa. Toisaalta siellä menee yksi lujaa ja täysi vire päällä ja joskus käy niin, että se ei pysykään vaan radalla, vaan ryntää toisten reunoilla olevien koirien luo täydessä vireessä joko tappelemaan tai leikkimään. Se on erittäin hyvä mahdollisuus ihmisen harjoitella remmirähjäämistä. Eli astua väliin ja karjua hyökkäävä koira pois ja suojata omaa koiraansa. Ensimmäiset kerrat tällainen täydellä hyökkäävä koira on jokaiselle koiralle kauhistus, mutta ei tarvii montaa kertaa omistajan räyhätä ja ajaa hyökkääjiä pois, kun koira osaa jo luottaa täydellä, että tuo akkapa ei anna kenenkään tehdä minulle pahaa. Tietenkin siinä piätisi myös pysyä, ettei anna kenenkään tehdä pahaa (niin, mitenpä käytät eläinlääkärissä?), niin luottamus säilyy. Siellä koira tottuu, että on muita vauhdikkaitakin koiria lähellä, mutta voin olla rento ja turvassa.


"Ei varmaan ainakaan se, että jos ei usko ärähdystä, se otetaan niskasta pois mahtailemasta.. Koska tuon luulisi lisäävän epäluottamusta omistajaa kohtaan: omistaja ei pelastaa vaan päinvastoin vaikeuttaa tilannetta, asettaa koiran "vaaralle" eli muille koirille alttiiksi ilman että se saa puolustaa itseään? "

Pahentaa tosissaan myös koiran kiihtymistä, eli ei mikään hyvä tapa, mutta tehokas sinänsä jos on vaara, että tulee tappelu, tilannehan on keskeytettävä keinolla millä hyvänsä. En tiedä onnsituisiko, mutta kannattaa kokeilla, sillä koirasihan on vielä nuori ja epävarma, niin se saattaa kaivata myös pelastusta. Eli suuntaan koiran vire johonkin muuhun. Se on räjähdysherkässä tilassa ja mahdollisesti epävarma siitä haukkasiko liian ison palan kun lähti ärisemään. se saattaa lähteä leikkiin kanssasi helposti. Eli esitäleikkiin kutsu, miten sen normaalisti esitätkään. Ala hypähdellä taaksse päin ja houkuta koirasi huomio sinuun . Jos olet varma, että toinen koira ei myös intoudu leikkiin kutsustasi teidän mukaan, kun siirryt kauemmaksi koiraasi leikityttäen, vetäise esiin lelu ja vetäkää vaikka vähän. Koira pääsee paineistaan ja leikin jälkeen silisttelet ja rauhoittelet takasin omaksi itsekseen. Eli heti kun näet,e ttä koiran huomio kiinnittyy toiseen koiraan epäluuloisena/sillä silmällä, ääni iloiseksi ja houkuta leikkiin sinun kanssasi.

tämä toimii monilla palvelusalttiillaa koirilla, jotka tykkäävät työskennellä parhaitten vietillä, eli korkeassa vireessä. Se vire voidaan purkaa joko tappelemalla toisen kanssa tai leikkimällä. sen vireen nostattamiseen käy toinen koira, aina työskentely vireen nostajan ei tarvitse olla ihminen, jotta sitä voi käyttää hyväkseen. Kun vireen nostattaa toinen koira, haaste omistajalla on saada koiran huomio suuntautumaan siitä toisesta koirasta itseensä. Siinä tarvitaan sitä, että olet ollut koiralle niin palkitseva, että se valitsee maailman miljoonista muista houkuttimista huolimatta aina sinut. Pelkkää tänne kutsua se tuskin tottelee, sillä se ei tiedä mitään paineen purkamis tapahtumaa. leikkiin kutsu siksi, että koira tietää pääsevänsä riehumaan...

"Vai onko niin, että koiran kuuluukin mukinoitta alistua johtajalle aina, vaikka ois tuhat pikkupentua tulossa nuuskimaan ja nylkyttämään kun se on selällään..?"

Mielestäni ei. Koiran tulee alistua vain silloin kun se tietää jonkin olevan vaaraksi itselleen. Jos koirasi alistuu pelkästä ärähdyksestä (sillä eihän haukku haavaa tee) kuulostaa koira aika pelokkaalta. onko karjumisesi jotenkin vaarallista? Oletko joskus satuttanut koiraasi, jolloin sen on syytä pelätä huutamistasi?

... kirjoitti:

"Minun olisi pitänyt tuolloin saada se iso koira päältä pois, mutta omistaja sanoi että antaa vaan näyttää "kuka on kuka" niin ei tule erimielisyyksiä siitä myöhemmin."

Totta, niin sinun olisi pitänyt. Pennun alistaminen tosimielessä ei ole mitään katsotaan kuka on kuka juttua, vaan agressiivisuutta.

"Ne, joille rupesi murisemaan, olivat itse asiassa kaikkein välinpitämättömimpiä ja vähiten provosoivia, joten en käsitä.. "

Suomeksi sanoen vähiten uhkaavia, eli helposti alistuvia, turvallisia nakkeja rajojaan koettelevalle koiralle. Kuka hurja sitä lähtisi ensimmäisiä kertoja voimiaan mittelemään sen kaikista hurjimman oloisen kanssa.

"Mutta mikä olisi hyvä tapa toimia murkulle?"

Ilmeisesti juuri kuvasit jäähy systeemiäsi. Jos se toimii jatkossakin, niin varmaan se on hyvä tapa myös tulevaisuudessa. Ja se totuttelu, eli edelleen vain koirapuistoon ja tapahtumiin joissa on koiria. Olen monesti sanonutkin täällä, että agility harjoituksien seuraaminen koiran kanssa on erittäin opettavaista. jos teillä päin on mahdollista käydä seuraamassa harjoituksia tai kisoja, niin suosittelen ehdottomasti. Siinä koira joutuu katsomaan sivusta kun toiset menee ja lujaa. Toisaalta siellä menee yksi lujaa ja täysi vire päällä ja joskus käy niin, että se ei pysykään vaan radalla, vaan ryntää toisten reunoilla olevien koirien luo täydessä vireessä joko tappelemaan tai leikkimään. Se on erittäin hyvä mahdollisuus ihmisen harjoitella remmirähjäämistä. Eli astua väliin ja karjua hyökkäävä koira pois ja suojata omaa koiraansa. Ensimmäiset kerrat tällainen täydellä hyökkäävä koira on jokaiselle koiralle kauhistus, mutta ei tarvii montaa kertaa omistajan räyhätä ja ajaa hyökkääjiä pois, kun koira osaa jo luottaa täydellä, että tuo akkapa ei anna kenenkään tehdä minulle pahaa. Tietenkin siinä piätisi myös pysyä, ettei anna kenenkään tehdä pahaa (niin, mitenpä käytät eläinlääkärissä?), niin luottamus säilyy. Siellä koira tottuu, että on muita vauhdikkaitakin koiria lähellä, mutta voin olla rento ja turvassa.


"Ei varmaan ainakaan se, että jos ei usko ärähdystä, se otetaan niskasta pois mahtailemasta.. Koska tuon luulisi lisäävän epäluottamusta omistajaa kohtaan: omistaja ei pelastaa vaan päinvastoin vaikeuttaa tilannetta, asettaa koiran "vaaralle" eli muille koirille alttiiksi ilman että se saa puolustaa itseään? "

Pahentaa tosissaan myös koiran kiihtymistä, eli ei mikään hyvä tapa, mutta tehokas sinänsä jos on vaara, että tulee tappelu, tilannehan on keskeytettävä keinolla millä hyvänsä. En tiedä onnsituisiko, mutta kannattaa kokeilla, sillä koirasihan on vielä nuori ja epävarma, niin se saattaa kaivata myös pelastusta. Eli suuntaan koiran vire johonkin muuhun. Se on räjähdysherkässä tilassa ja mahdollisesti epävarma siitä haukkasiko liian ison palan kun lähti ärisemään. se saattaa lähteä leikkiin kanssasi helposti. Eli esitäleikkiin kutsu, miten sen normaalisti esitätkään. Ala hypähdellä taaksse päin ja houkuta koirasi huomio sinuun . Jos olet varma, että toinen koira ei myös intoudu leikkiin kutsustasi teidän mukaan, kun siirryt kauemmaksi koiraasi leikityttäen, vetäise esiin lelu ja vetäkää vaikka vähän. Koira pääsee paineistaan ja leikin jälkeen silisttelet ja rauhoittelet takasin omaksi itsekseen. Eli heti kun näet,e ttä koiran huomio kiinnittyy toiseen koiraan epäluuloisena/sillä silmällä, ääni iloiseksi ja houkuta leikkiin sinun kanssasi.

tämä toimii monilla palvelusalttiillaa koirilla, jotka tykkäävät työskennellä parhaitten vietillä, eli korkeassa vireessä. Se vire voidaan purkaa joko tappelemalla toisen kanssa tai leikkimällä. sen vireen nostattamiseen käy toinen koira, aina työskentely vireen nostajan ei tarvitse olla ihminen, jotta sitä voi käyttää hyväkseen. Kun vireen nostattaa toinen koira, haaste omistajalla on saada koiran huomio suuntautumaan siitä toisesta koirasta itseensä. Siinä tarvitaan sitä, että olet ollut koiralle niin palkitseva, että se valitsee maailman miljoonista muista houkuttimista huolimatta aina sinut. Pelkkää tänne kutsua se tuskin tottelee, sillä se ei tiedä mitään paineen purkamis tapahtumaa. leikkiin kutsu siksi, että koira tietää pääsevänsä riehumaan...

"Vai onko niin, että koiran kuuluukin mukinoitta alistua johtajalle aina, vaikka ois tuhat pikkupentua tulossa nuuskimaan ja nylkyttämään kun se on selällään..?"

Mielestäni ei. Koiran tulee alistua vain silloin kun se tietää jonkin olevan vaaraksi itselleen. Jos koirasi alistuu pelkästä ärähdyksestä (sillä eihän haukku haavaa tee) kuulostaa koira aika pelokkaalta. onko karjumisesi jotenkin vaarallista? Oletko joskus satuttanut koiraasi, jolloin sen on syytä pelätä huutamistasi?

Lue lisää

"Suomeksi sanoen vähiten uhkaavia, eli helposti alistuvia, turvallisia nakkeja rajojaan koettelevalle koiralle. Kuka hurja sitä lähtisi ensimmäisiä kertoja voimiaan mittelemään sen kaikista hurjimman oloisen kanssa. "
Jeps, tuohon tapaan itsekin ajattelin, mutta on se kumma, että yhtäkkiä alkaa kokeilla rajojaan kun koskaan ennen ei ole noin käyttäytynyt. Ja ei nekään niin helppoja nakkeja ollut, koska olivat 4-v. ja isoja koiria, toisin kuin omani on pieni ja 8 kk. Eli mun mielestä ei mitään syytä isotella. Mutta kaipa se tahtoo tietää, mikä on miehiään.. Minun kanssa on kyllä turha ruveta kokeilemaan ja en kyllä machoilua muidenkaan kanssa hyväksy.

Tuo oli hyvä neuvo, että purkaa energian johonkin muuhun. Tuota olen kyllä ohituksissa tehnytkin samoin kun näkee jäniksiä, ärähdän ja välittömästi lähden karkuun päin ja saa repiä esim. hihnaa tai keppiä. Vastaehdollistamiseksikin sitä kai kutsutaan.

Tuosta alistumisesta. En ole koiraani satuttanut, mutta kun se oli pentu, se oli kyllä harvinaisen kovapäinen. Ei aluksi alistunut kellekään, ei myöskään aikuiselle nartulleni. Otin nartusta mallia eli kun pentu kiusasi/käyttäytyi huonosti ja "hyppi silmille", narttu asettui sen päälle makaamaan niin, ettei pentu päässyt pois ja piti siinä, kunnes oli rauhoittunut. Narttu murahti aina ensin, mutta kun pentu ei uskonut, se piti sitä "syliotteessa" ja vasta kun ei rimpuillut, näykkinyt ja äännellyt, päästi pois. Tuota samaa tein itsekin, eli ensin ärähdin, jos ei uskonut, pidin pentua paikallaan kunnes rauhoittui. Pikku hiljaa pentu alkoi alistua itsekin isommilleen kun huomasi, että ovat tosissaan. (tietynlainen ärähdys, eleet)

Pikku hiljaa pentu nöyrtyi ja ei enää koko ajan testannut isompia. Mutta näköjään nyt tulossa takaisin tuo testailu.
Minusta jokaisen koiran kuuluisi osata alistua, sillä se voi jopa pelastaa koiran hengen tappelussa.

Koirani ei pelkää minua, koska en ole sitä satuttanut. Se luottaa ja tulee ihan minne tahansa perässäni. Mielestäni suhteemme on hyvä, ja olenkin sitä heti pennusta lähtenyt kehittämään.
Näytän selvästi, milloin en ole tyytyväinen ja muulloin koira ei alistu. Paitsi tietenkin kun rapsuttaa, se menee selälleen mutta se on nautintoa, ei alistumista :)
Kun en ole tyytyväinen ja olen tosissani, sanon esim. Perkele tietyllä äänellä, mutta en tosiaankaan huuda. Tehostaa myös, kun laitan kädet levälleen ja kävelen uhkailevan mahtailevasti. Ilmeisesti kädet on vähän niin kuin hännän asento.
Otan mallia koirien keskinäisestä käyttäytymisestä ja silloin on koirallekin selkeää. Se tietää eleistäni ja äänensävystäni, milloin olen tyytyväinen, milloin en, ja siksi sitä on helppo ohjailla, jos tekee kiellettyä tai kun menee hienosti.

hyvä...... kirjoitti:

"Suomeksi sanoen vähiten uhkaavia, eli helposti alistuvia, turvallisia nakkeja rajojaan koettelevalle koiralle. Kuka hurja sitä lähtisi ensimmäisiä kertoja voimiaan mittelemään sen kaikista hurjimman oloisen kanssa. "
Jeps, tuohon tapaan itsekin ajattelin, mutta on se kumma, että yhtäkkiä alkaa kokeilla rajojaan kun koskaan ennen ei ole noin käyttäytynyt. Ja ei nekään niin helppoja nakkeja ollut, koska olivat 4-v. ja isoja koiria, toisin kuin omani on pieni ja 8 kk. Eli mun mielestä ei mitään syytä isotella. Mutta kaipa se tahtoo tietää, mikä on miehiään.. Minun kanssa on kyllä turha ruveta kokeilemaan ja en kyllä machoilua muidenkaan kanssa hyväksy.

Tuo oli hyvä neuvo, että purkaa energian johonkin muuhun. Tuota olen kyllä ohituksissa tehnytkin samoin kun näkee jäniksiä, ärähdän ja välittömästi lähden karkuun päin ja saa repiä esim. hihnaa tai keppiä. Vastaehdollistamiseksikin sitä kai kutsutaan.

Tuosta alistumisesta. En ole koiraani satuttanut, mutta kun se oli pentu, se oli kyllä harvinaisen kovapäinen. Ei aluksi alistunut kellekään, ei myöskään aikuiselle nartulleni. Otin nartusta mallia eli kun pentu kiusasi/käyttäytyi huonosti ja "hyppi silmille", narttu asettui sen päälle makaamaan niin, ettei pentu päässyt pois ja piti siinä, kunnes oli rauhoittunut. Narttu murahti aina ensin, mutta kun pentu ei uskonut, se piti sitä "syliotteessa" ja vasta kun ei rimpuillut, näykkinyt ja äännellyt, päästi pois. Tuota samaa tein itsekin, eli ensin ärähdin, jos ei uskonut, pidin pentua paikallaan kunnes rauhoittui. Pikku hiljaa pentu alkoi alistua itsekin isommilleen kun huomasi, että ovat tosissaan. (tietynlainen ärähdys, eleet)

Pikku hiljaa pentu nöyrtyi ja ei enää koko ajan testannut isompia. Mutta näköjään nyt tulossa takaisin tuo testailu.
Minusta jokaisen koiran kuuluisi osata alistua, sillä se voi jopa pelastaa koiran hengen tappelussa.

Koirani ei pelkää minua, koska en ole sitä satuttanut. Se luottaa ja tulee ihan minne tahansa perässäni. Mielestäni suhteemme on hyvä, ja olenkin sitä heti pennusta lähtenyt kehittämään.
Näytän selvästi, milloin en ole tyytyväinen ja muulloin koira ei alistu. Paitsi tietenkin kun rapsuttaa, se menee selälleen mutta se on nautintoa, ei alistumista :)
Kun en ole tyytyväinen ja olen tosissani, sanon esim. Perkele tietyllä äänellä, mutta en tosiaankaan huuda. Tehostaa myös, kun laitan kädet levälleen ja kävelen uhkailevan mahtailevasti. Ilmeisesti kädet on vähän niin kuin hännän asento.
Otan mallia koirien keskinäisestä käyttäytymisestä ja silloin on koirallekin selkeää. Se tietää eleistäni ja äänensävystäni, milloin olen tyytyväinen, milloin en, ja siksi sitä on helppo ohjailla, jos tekee kiellettyä tai kun menee hienosti.

Lue lisää

"Minusta jokaisen koiran kuuluisi osata alistua, sillä se voi jopa pelastaa koiran hengen tappelussa."

Totta. Mutta kuvasithan aikaisemmin tapahtuman, jossa agressiivinen koira puri koiraasi, vaikka se oli alistunut. Normaalissa koirien välisessä vuorovaikutuksessa koiran pitää osata alistua. Mutta kun tilanne menee epänormaaliksi täytyy koiran voida luottaa siihen, että ihminen turvaa sen. Ja sille pitää tarjota mahdollisuus paeta tarvittaessa, eli koiraa ei kannattaisi alistaa sen ollessa hihnassa tai muuten ilman pakomahdollisuutta.

Itse houkutan koiraa leikkiin levitellen käsiä, muutoinkin luokse kutsuessa levitän käsiäni. Kun ihminen levittää käsiä se näyttää ikäänkuin kallistuvan taakse päin etualhaalta katsottuna. Tämä tapa minulle jäi pikkukoira ajoilta, jolloin huomasin koiran selvästi kavahtavan sitä kun kumarruin eteenpäin, ikäänkuin peläten, että tuo puu kaatuu päälle. Isommat koirat eivät sitä (eteenpäin kumartumista) niinkään säikähdä, nykyisenikin varmasti vain innostuisi jos rojahtaisin päälle, mutta pikkukoirille se on fyysisesti vaarallista. Niinpä ärähtäessäni koiralle teen kumarruksen eteenpäin, jolloin kuvittelen näyttäväni uhkaavammalta.

Jos aiot kokeilla leikkiin kutsua kun koira on ärhäkkänä muille koirille, ole varovainen alkuun koiran innostamisen kanssa. Kun se on räjähdys herkässä tilassa ja sinä iloisesti alat sitä innostaa, on tosissaan vaaara,e ttä koira suuntaa räjähdyksensä siihen toiseen koiraan eikä sinuun. Usein koira ei siinä tilanteessa tarvitse suurta herätettä räjähtääkseen, sinun kimittävä kutsusi saattaa riittä laukaisemaan sen. Noh, jos ensimmäinen kerta epäonnistuu, niin sittenhän sinä käyt hakemassa koirasi niskavilloista pois toisen kimpusta, ei enää ole paljon vaihtoehtoja. Varmemmin tuossa kuitenkin onnsitut kun leikit koirasi kanssa paljon muutenkin, päivittäin. Pidät leikkituokiot aina sopivan lyhyvinä, että koira ei missään nimessä pääse niihin kyllästymään ja opettelet sen vireen laskemisen jokaisen leikin jälkeen. Sitten kun leikitte paljon muualla, menette leikkimään myös sinne koirapuistoon, siis paikkaan jossa on muitakin koiria. Harjoittelette siellä,e ttä koira niistä monista muista houkuttumiseta huolimatta keskittyy leikkimään vain sinun kanssasi. Sitten ehkä kannattaa vasta kokeilla tositilanteessa, eli satko koirasi huomion, kun se on täydessä vireessä johonkin muuhun.

Mene agilityn alkeiskurssille.

... kirjoitti:

Mene agilityn alkeiskurssille.

kannattaa siedättää vastaantuleviin koiriin.

Valitse reitit joilla on mahdollisuus väistää vastaantulevia koiria mahdollisimman kauas, niin kauas ettei koirasi ala rähisemään. Katselette kaukana kulkevia koiria aivan rauhassa ja koirasi ottaessa sinuun katsekontaktin, palkkaat sen. Varo palkkaamasta jos koirasi on varautunut. Koiraasi kuunnellen etenette aina lähemmäs toisia koiria.

Toinen vaihtoehto pyytää kavereita koirineen auttamaan sinua, teette saman kuin tuossa kerroin.

Koko siedättämisen ajan on tärkeää ettei koira pääse rähisemään muille, näin siedättäminen nopeutuu ja tulokset ovat parhaimmat.

Ja muista, kouluttamisessa ei tule käyttää oikopolkuja.

ihmeessä tätä keskustelua! :) Mahtavaa luettavaa!

Jatkakaa kirjoitti:

ihmeessä tätä keskustelua! :) Mahtavaa luettavaa!

Tässä on ollut keskustelua alistumisesta.Minua kiinnostaa tietää mitä se on kellekin viime kädessä?Jotenkin sain kuvaa,että se on voimakasta reagointia tyyliin "selälle heittäytyminen".
Itse en näe oikeastaan varsinaista tarvetta alistua.Kaikkein vähiten ihmisen edessä.Kun alistumiseen asti mennään,niin ollaan jo aika pitkällä.Varsinkin vahvan koiran kanssa.Ihminen varsinkin voi tehdä siinä virheen luottamuksen kannalta,että hakee sitä alistumista,jossa voi käydä myös niin,että saattaa mennä koiran "korrektikynnyksen" yli,joka vähentää sitä omaa luotettavuutta.Koira kun saattaa hyvinkin pienillä rauhoittavilla eleillä jo jotain tilannetta viestittää,jota ihminen,joka ei sitä näkyvääkään koirankieltä ymmärrä,jättää noteeraamatta.
Esim.myös hyvin ohjaajaherkkä koira voi viestittää pienin elein ja ilmein.Jos ei niitä tunne,on se vaara,että haetaan vaan vahvempaa reagointia koirilta (alistuminen),joka on kuitenkin jonkun yksilön kohdalla jo liikaa.Ja siten se luottamus omistajaan saattaapi taas hieman mureta.

Tuo nyt ylipäätän alistumisesta.Se sana kun jotenkin särähtää korvaan,varsinkin koiran ja ihmisen suhteessa.

Ja myöskin jos on kyse tervepäisistä hyvän koirankielen omaavista koirista,niin nehän ei toisiaan alista.Siinä pelataan hyvin hienovaraisilla signaaleilla.Jos tilanne kuumenee,niin aletaan käyttää nimenomaan rauhoittavia signaaleita tilanteen laukaisemiseen,Noin siis silloin,kun se keskinäinen käyttäytyminen on parhaimmillaan.
Ja usein myös riittää se,että esim.yhdellä koiralla laumassa on noi vahvasti hallinnassa.

En nyt muista missä kohdissa oli alistumisesta/alistamisesta kyse,joten lättäsin nyt vastaukseni vaan tähän kohtaan :)

molossi kirjoitti:

Tässä on ollut keskustelua alistumisesta.Minua kiinnostaa tietää mitä se on kellekin viime kädessä?Jotenkin sain kuvaa,että se on voimakasta reagointia tyyliin "selälle heittäytyminen".
Itse en näe oikeastaan varsinaista tarvetta alistua.Kaikkein vähiten ihmisen edessä.Kun alistumiseen asti mennään,niin ollaan jo aika pitkällä.Varsinkin vahvan koiran kanssa.Ihminen varsinkin voi tehdä siinä virheen luottamuksen kannalta,että hakee sitä alistumista,jossa voi käydä myös niin,että saattaa mennä koiran "korrektikynnyksen" yli,joka vähentää sitä omaa luotettavuutta.Koira kun saattaa hyvinkin pienillä rauhoittavilla eleillä jo jotain tilannetta viestittää,jota ihminen,joka ei sitä näkyvääkään koirankieltä ymmärrä,jättää noteeraamatta.
Esim.myös hyvin ohjaajaherkkä koira voi viestittää pienin elein ja ilmein.Jos ei niitä tunne,on se vaara,että haetaan vaan vahvempaa reagointia koirilta (alistuminen),joka on kuitenkin jonkun yksilön kohdalla jo liikaa.Ja siten se luottamus omistajaan saattaapi taas hieman mureta.

Tuo nyt ylipäätän alistumisesta.Se sana kun jotenkin särähtää korvaan,varsinkin koiran ja ihmisen suhteessa.

Ja myöskin jos on kyse tervepäisistä hyvän koirankielen omaavista koirista,niin nehän ei toisiaan alista.Siinä pelataan hyvin hienovaraisilla signaaleilla.Jos tilanne kuumenee,niin aletaan käyttää nimenomaan rauhoittavia signaaleita tilanteen laukaisemiseen,Noin siis silloin,kun se keskinäinen käyttäytyminen on parhaimmillaan.
Ja usein myös riittää se,että esim.yhdellä koiralla laumassa on noi vahvasti hallinnassa.

En nyt muista missä kohdissa oli alistumisesta/alistamisesta kyse,joten lättäsin nyt vastaukseni vaan tähän kohtaan :)

Lue lisää

Alistaminen on monipiippunen juttu.

Sopeutuminen ja alistuminenhan ovat synonyymeja, mutta niillä on jonkinlainen sävyero.

Mielestäni sopeutumista on yhteiskuntakelpoisuus. Koira joutuu alistumaan moniin juttuihin, se ei voi esimerkiksi juoksennella minne saattuu, se ei voi ottaa kiinni koirille ainoalla tavalla, eli hampaillaan. Se ei voi paneskella kaikkea karvaista liikkuvaa ja se ei myöskään voi jahdata kaikkea liikkuvaa. Eli koiralta nujerretaan monia asioita joita se luonnostaan tekisi, jos sillä ei olisi mitään tapoja ja kuria.

Toisessa ääripäässä alistaminen taas on täydellistä nujertamista. Se negatiivisessa mielessä on noiden edllisten asioiden opettamista alistamalla, nujertamalla ja aktkaisemalla oma selkäranka.

Eli koirien kohdalla harvemmin puhutaan sopetumisesta alistumisena tai alistamisena, vaan niitä voimakkaita reaktioita joilla pyritään sopeutumiseen kutsutaan alistumiseksi ja alistamiseksi.

Esimerkkinä vaikka tuo aikemmin ollut paikalla makuuttaminen, jonka tarkoitus oli alistaa koiraa. Se voidaan tehdä niin, että koira totutetaan alistumaan omistajan tahtoon myönteisillä kokemuksilla. Tai se voidaan laittaa vain alistumaan omistajan tahtoon, tyylillä luulot pois, että siitä lähdet.

Ihminen ei alistu yhteiskuntaan muutoin kuin palkintojen kautta. Kukaan ei käy töissä koska työnantaja niin vaatii, vaan töissä käydään kun siitä saa jotain itselleen. Koira on vielä itsekkäämpi kuin ihminen, sillä se ei moraalisesti pohdi mitä hyvää minun työpanokseni saa aikaan muille. Se vaatii sen palkan ja heti. Mutta kyllä vain kävisi ihminenkin töissä ilman palkkaa, jos se olisi täydellisesti nujerrettu ja työnantaja tulisi aseen kanssa aamuisin hakemaan...

... kirjoitti:

Alistaminen on monipiippunen juttu.

Sopeutuminen ja alistuminenhan ovat synonyymeja, mutta niillä on jonkinlainen sävyero.

Mielestäni sopeutumista on yhteiskuntakelpoisuus. Koira joutuu alistumaan moniin juttuihin, se ei voi esimerkiksi juoksennella minne saattuu, se ei voi ottaa kiinni koirille ainoalla tavalla, eli hampaillaan. Se ei voi paneskella kaikkea karvaista liikkuvaa ja se ei myöskään voi jahdata kaikkea liikkuvaa. Eli koiralta nujerretaan monia asioita joita se luonnostaan tekisi, jos sillä ei olisi mitään tapoja ja kuria.

Toisessa ääripäässä alistaminen taas on täydellistä nujertamista. Se negatiivisessa mielessä on noiden edllisten asioiden opettamista alistamalla, nujertamalla ja aktkaisemalla oma selkäranka.

Eli koirien kohdalla harvemmin puhutaan sopetumisesta alistumisena tai alistamisena, vaan niitä voimakkaita reaktioita joilla pyritään sopeutumiseen kutsutaan alistumiseksi ja alistamiseksi.

Esimerkkinä vaikka tuo aikemmin ollut paikalla makuuttaminen, jonka tarkoitus oli alistaa koiraa. Se voidaan tehdä niin, että koira totutetaan alistumaan omistajan tahtoon myönteisillä kokemuksilla. Tai se voidaan laittaa vain alistumaan omistajan tahtoon, tyylillä luulot pois, että siitä lähdet.

Ihminen ei alistu yhteiskuntaan muutoin kuin palkintojen kautta. Kukaan ei käy töissä koska työnantaja niin vaatii, vaan töissä käydään kun siitä saa jotain itselleen. Koira on vielä itsekkäämpi kuin ihminen, sillä se ei moraalisesti pohdi mitä hyvää minun työpanokseni saa aikaan muille. Se vaatii sen palkan ja heti. Mutta kyllä vain kävisi ihminenkin töissä ilman palkkaa, jos se olisi täydellisesti nujerrettu ja työnantaja tulisi aseen kanssa aamuisin hakemaan...

Lue lisää

Toisaalta noinkin voi ajatella.

Minusta tuo sana alistaminen/alistuminen vaan kuvaa yleensä kuitenkin ihmisten mielissä jotain hyvin vahvaa.Ja jos niin ajatellaan,niin en oikein koe tarvetta siihen koirien kanssa.Tai lähinnä missään nimessä pyrkimystä siihen.

Jos nyt puhutaan ihan mainitusta peruspaikalla olosta.Niin en näe siinäkään mitään tarvetta tehdä sitä negatiiviseksi,koiraa alistavaksi.Vaan tehdä se sellaiseksi,että koira haluaa sen itse tehdä (positiivinen/motivointi).
Rangaistuksena,jota myös jotkut tuota käyttää,en ole koskaan ymmärtänyt.

Toisin sanoen,ei koiraa tarvi varsinaisesti nujertaa.Halutut tominnat voi opettaa niin,että sille ei ole tarvetta tehdä niitä ei-haluttuja,kun ne halutut on enemmän palkitsevia.

molossi kirjoitti:

Toisaalta noinkin voi ajatella.

Minusta tuo sana alistaminen/alistuminen vaan kuvaa yleensä kuitenkin ihmisten mielissä jotain hyvin vahvaa.Ja jos niin ajatellaan,niin en oikein koe tarvetta siihen koirien kanssa.Tai lähinnä missään nimessä pyrkimystä siihen.

Jos nyt puhutaan ihan mainitusta peruspaikalla olosta.Niin en näe siinäkään mitään tarvetta tehdä sitä negatiiviseksi,koiraa alistavaksi.Vaan tehdä se sellaiseksi,että koira haluaa sen itse tehdä (positiivinen/motivointi).
Rangaistuksena,jota myös jotkut tuota käyttää,en ole koskaan ymmärtänyt.

Toisin sanoen,ei koiraa tarvi varsinaisesti nujertaa.Halutut tominnat voi opettaa niin,että sille ei ole tarvetta tehdä niitä ei-haluttuja,kun ne halutut on enemmän palkitsevia.

Lue lisää

Eli tuon paikalla makuuttamisen otin esiin, koska eräässä keskustelussa joku kertoi koiran alistamiseksi, siis oman johtajuutensa vahvistamiseksi makuuttavansa koiraa pakoillaan. Eli tällainen perushelppo liike, jonka koira varmasti osaa suorittaa, eli maahan meno. Sitten alkaa se alistamis vaihe, eli koiralle näytetään kuka on kuka, sillä että se saa nousta vasta luvan saatuaan. Idea tässähän on se, että jos koirasta aika on liian pitkä ja se nousee, sille näytetään se kaapin paikka, laittamalla se takaisin maahan. Tässä harjoituksessa siis oikein toivotaan, että koira nousee, sillä tarkoitus ei ole harjoitella paikalla makuuta, vaan vahvistaa johtajuutta. Eli tämä on annettu vinkkinä, siitä kuinka vahvistetaan johtajuutta, se ei oikein vahvista johtajuutta koiralla joka makaa paikallaan joka tapauksessa niin pitkään kun annetaan lupa, eli vaikka koko päivän.

... kirjoitti:

Eli tuon paikalla makuuttamisen otin esiin, koska eräässä keskustelussa joku kertoi koiran alistamiseksi, siis oman johtajuutensa vahvistamiseksi makuuttavansa koiraa pakoillaan. Eli tällainen perushelppo liike, jonka koira varmasti osaa suorittaa, eli maahan meno. Sitten alkaa se alistamis vaihe, eli koiralle näytetään kuka on kuka, sillä että se saa nousta vasta luvan saatuaan. Idea tässähän on se, että jos koirasta aika on liian pitkä ja se nousee, sille näytetään se kaapin paikka, laittamalla se takaisin maahan. Tässä harjoituksessa siis oikein toivotaan, että koira nousee, sillä tarkoitus ei ole harjoitella paikalla makuuta, vaan vahvistaa johtajuutta. Eli tämä on annettu vinkkinä, siitä kuinka vahvistetaan johtajuutta, se ei oikein vahvista johtajuutta koiralla joka makaa paikallaan joka tapauksessa niin pitkään kun annetaan lupa, eli vaikka koko päivän.

Lue lisää

Nyt lyhyesti,koska joudun lähtemään.

Tuo on minun mielestäni esimerkki nimenomaan siitä negatiivisesta tavasta ajatella asiaa ja toimia.Korostan sanaa "minun mielestäni".Jonkun mielestäni se voi olla jotain muuta...
Eli itse en näe tuolle mitään mieltä,enkä tarvetta,kun puhutaan johtajuudesta tässä yhteydessä.
Myöskin jo pelkästään se,että itse kisaan lajeissa,jossa tuo liike on,en näe sitä mitenkään järkeväksi käyttää.Kun ei kiinnosta tehdä koiralle jotain alistavaksi,mitä sen ei pitäisi olla.Tosin kun en näe mitään tarvetta siis ylipäätään nostaa asemaani tai korostaa johtajuutta (jos näin voi sanoa)negatiivisesti.

Uusimmista tutkimuksista tämä käy ilmi.

Tuire Kaimion kirjasta Koirien käyttäytyminen:

"Kun susien ja 67 koirarodun perimää verrattiin mitokondrio-DNA-tutkimuksissa, selvisi että koirat ja sudet erkanivat toisistaan jo yli 100 000 vuotta sitten"

Eli sen virallisen johtajuusteorian määrittelitkin ihan itse

"Ihminen määrittää,koira tekee sen mukaan."

Tämä se on. Ja jos koira ei tee sen mukaan vika on johtajuudessa, ei suinkaan siinä, että koiraa ei olisi koulutettu...

... kirjoitti:

Eli sen virallisen johtajuusteorian määrittelitkin ihan itse

"Ihminen määrittää,koira tekee sen mukaan."

Tämä se on. Ja jos koira ei tee sen mukaan vika on johtajuudessa, ei suinkaan siinä, että koiraa ei olisi koulutettu...

Lue lisää

mitä eroa on johtajuudella ja koulutuksella?

miten koira on hyvin koulutettu ja miten ollaan hyvä johtaja?

Onnenkäpälä kirjoitti:

mitä eroa on johtajuudella ja koulutuksella?

miten koira on hyvin koulutettu ja miten ollaan hyvä johtaja?

Eli koiran kouluttamisesa on mukana kaksi tasa-arvoista olentoa joiden molempien panos ja onnistuminen on yhtä tärkeää. Ei ole mitää alistamissuhdetta, vaan molemmat oppivat, sillä oppiminen on motivoivaa. Tiedetään, että se on opettajan heikkoutta jos toinen ei opi.

Johtamis ajattelun mukaan kun omistaja käskee koira tekee, sillä koira on alainen. Johtajan pätevyyttä/arvovaltaa ei saa alainen murentaa, joten jos jotain ei tehdä vika on joko liian lepsussa johtamistyylissä tai alaisessa.

Hyvä johtaja ollaan kun ollaan organisaatiossa, jossa kaikki jäsenet ymmärtävät eriarvoisuuden, eli mm. työpaikoilla. Nyt huonosti nukutun yön jälkeen ei tule mieleen miehen nimeä, mutta se on kirjoittanut mm. teokset Älykäs johtajuus ja Älykäs organisaatio. Niistä löytyy aika kattavasti miten ollaan hyvä johtaja. Kirjojen referointi tähän on hiukan pitkää puuhaa, joten en ala. Sitä paitsi ei ole tekemistä juurikaan koirien kanssa, sillä koira ei ymmärrä sitä, että toinen on ylempi ja toinen alempi, kun se arvottaminen oli moraaliin kykenevän ihmisen puuhaa.

Miten koira on hyvin koulutettu? Se riippuu sen hyvän määrittelijän hyvä käsityksestä. Joillekin se on kolmoisvalio, joillekin riittää pelkkä arkitottelevaisuus. Joillekin kouluttajille väkivalta on hyvä ratkaisu toisille ei jne.

... kirjoitti:

Eli koiran kouluttamisesa on mukana kaksi tasa-arvoista olentoa joiden molempien panos ja onnistuminen on yhtä tärkeää. Ei ole mitää alistamissuhdetta, vaan molemmat oppivat, sillä oppiminen on motivoivaa. Tiedetään, että se on opettajan heikkoutta jos toinen ei opi.

Johtamis ajattelun mukaan kun omistaja käskee koira tekee, sillä koira on alainen. Johtajan pätevyyttä/arvovaltaa ei saa alainen murentaa, joten jos jotain ei tehdä vika on joko liian lepsussa johtamistyylissä tai alaisessa.

Hyvä johtaja ollaan kun ollaan organisaatiossa, jossa kaikki jäsenet ymmärtävät eriarvoisuuden, eli mm. työpaikoilla. Nyt huonosti nukutun yön jälkeen ei tule mieleen miehen nimeä, mutta se on kirjoittanut mm. teokset Älykäs johtajuus ja Älykäs organisaatio. Niistä löytyy aika kattavasti miten ollaan hyvä johtaja. Kirjojen referointi tähän on hiukan pitkää puuhaa, joten en ala. Sitä paitsi ei ole tekemistä juurikaan koirien kanssa, sillä koira ei ymmärrä sitä, että toinen on ylempi ja toinen alempi, kun se arvottaminen oli moraaliin kykenevän ihmisen puuhaa.

Miten koira on hyvin koulutettu? Se riippuu sen hyvän määrittelijän hyvä käsityksestä. Joillekin se on kolmoisvalio, joillekin riittää pelkkä arkitottelevaisuus. Joillekin kouluttajille väkivalta on hyvä ratkaisu toisille ei jne.

Lue lisää

Se oli Sydänmaalakka, joka on johtajuusteorioiden guru Suomessa, puhuin hänen kirjoistaan.

... kirjoitti:

Eli koiran kouluttamisesa on mukana kaksi tasa-arvoista olentoa joiden molempien panos ja onnistuminen on yhtä tärkeää. Ei ole mitää alistamissuhdetta, vaan molemmat oppivat, sillä oppiminen on motivoivaa. Tiedetään, että se on opettajan heikkoutta jos toinen ei opi.

Johtamis ajattelun mukaan kun omistaja käskee koira tekee, sillä koira on alainen. Johtajan pätevyyttä/arvovaltaa ei saa alainen murentaa, joten jos jotain ei tehdä vika on joko liian lepsussa johtamistyylissä tai alaisessa.

Hyvä johtaja ollaan kun ollaan organisaatiossa, jossa kaikki jäsenet ymmärtävät eriarvoisuuden, eli mm. työpaikoilla. Nyt huonosti nukutun yön jälkeen ei tule mieleen miehen nimeä, mutta se on kirjoittanut mm. teokset Älykäs johtajuus ja Älykäs organisaatio. Niistä löytyy aika kattavasti miten ollaan hyvä johtaja. Kirjojen referointi tähän on hiukan pitkää puuhaa, joten en ala. Sitä paitsi ei ole tekemistä juurikaan koirien kanssa, sillä koira ei ymmärrä sitä, että toinen on ylempi ja toinen alempi, kun se arvottaminen oli moraaliin kykenevän ihmisen puuhaa.

Miten koira on hyvin koulutettu? Se riippuu sen hyvän määrittelijän hyvä käsityksestä. Joillekin se on kolmoisvalio, joillekin riittää pelkkä arkitottelevaisuus. Joillekin kouluttajille väkivalta on hyvä ratkaisu toisille ei jne.

Lue lisää

että, koiran tottelevaisuuella ja johtajuuella ei oikeestaa oo mittää tekemistä keskenään.

Voisitko sitten vielä kertoa, kuinka tällainen "omin avuin" johtajaksi pääseminen olisi mahdollista? Mitä siis voi tehdä, jotta saa ansaituksi koiran palvonnan? Ihan konkreettisia esimerkkejä.

oppimishaluja kirjoitti:

Voisitko sitten vielä kertoa, kuinka tällainen "omin avuin" johtajaksi pääseminen olisi mahdollista? Mitä siis voi tehdä, jotta saa ansaituksi koiran palvonnan? Ihan konkreettisia esimerkkejä.

Lue lisää

me käytiin koiran kans ihan asiantuntevalla kouluttajalla. mutta ihan pienet asiat, että jos koira tulee sun luo pyytämään rapsutuksia, ni ärähdät pois koska SINÄ olet pomo. voit pyytää koiran vaikka viiden sekunnin päästä siitä luokse, kunhan se tapahtuu omasta aloitteesta. SINÄ suojelet laumaasi kaikelta, ajat irtokoirat kirkuvat kakarat yms koiran läheltä pois.tässä pari esimerkkiä.

oppimishaluja kirjoitti:

Voisitko sitten vielä kertoa, kuinka tällainen "omin avuin" johtajaksi pääseminen olisi mahdollista? Mitä siis voi tehdä, jotta saa ansaituksi koiran palvonnan? Ihan konkreettisia esimerkkejä.

Lue lisää

...ja palkitseva.

Mitä Haloseltakin odotetaan? se on paikkansa ansainnut maamme korkeimmalla sotilaallisella pallilla (turva). Me emme olisi Halosta valinneet mikäli pelättäisiin, että sen valtakauden ansioista tulee lama (luotto). Me emme olisi Halosta valinneet, mikäli hänen valtakautensa ei toisi mukavuuksia meidän jokaisen elämään (palkitsevuus).

Konkreettisesti: leiki koiran kanssa paljon. Vasttaa sen perustarpeista (koiralla ei ole mitenkään ylevät: ruoka, juoma, lämpö ja lauman suoma turva). Harrastakaa yhdessä.

... kirjoitti:

...ja palkitseva.

Mitä Haloseltakin odotetaan? se on paikkansa ansainnut maamme korkeimmalla sotilaallisella pallilla (turva). Me emme olisi Halosta valinneet mikäli pelättäisiin, että sen valtakauden ansioista tulee lama (luotto). Me emme olisi Halosta valinneet, mikäli hänen valtakautensa ei toisi mukavuuksia meidän jokaisen elämään (palkitsevuus).

Konkreettisesti: leiki koiran kanssa paljon. Vasttaa sen perustarpeista (koiralla ei ole mitenkään ylevät: ruoka, juoma, lämpö ja lauman suoma turva). Harrastakaa yhdessä.

Lue lisää

Harvinaisen hyvä ketju ja mielenkiintoinen, kiitokset. Innolla luin. En ole koiralleni johtaja, käsitän olevani osaava. Osaan siis olla inhimillinen. Lisää tällaisia pohdiskelevia ketjuja osaajat.