Helsingin seudulla kuulemma vain n. 60 prosenttia lapsista kastetaan nykyään. Miten on: onko uutinen helluntailaisten mielestä nyt sitten hyvä vai paha? Syynä kastamattomuuteen on kuulemma eniten se, että uskonto ei kiinnosta tai ole ollenkaan tarpeelliseksi koettu asia. Hellarit kuitenkin vastustavat henkeen ja vereen lasten kastamista - onko hyvä nyt? Jos ei, miksi ei?
Lasten kastamatta jättäminen
poikalapsi
16836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
lapsemme kotona päivittäin! Meinaan suihkussa ja paljussa, kun pesemme lapsiamme. Joten kyllä meidän lapset ainakin on kastettu useampaankin kertaan, eli ei niitä enää papin tarvitse valella vedellä. Se on sitten kokonaan toinen asia jos ja kun he tulevat uskoon, niin kai he sitten menevät uskovien kasteelle, kuten Raamattu opettaa. Muuten laps kasteella ei ole muuta vaikutusta kun peseytymisessä, että semmoinen tapaus tällä kertaa sano!
* Oletkos huolissasi? Kas kun sinullakin on "omalehmä" ojassa? On kuule aivan se ja sama, kastaa tai, sillä ei ole mitään hengellistä merkitystä.
* Turhaan sinutkin on vauvana päänkukkura valeltu, ei se sinua taivaseen vie, niikuin oletat.
* Eikä helluntailaiset kiellä kastamasta vauvoja, mitäs apua siitä olisi kenellekkään, eikä tosin mitään vahinkoakaan. Eikä se kuitenkaan pelasta, niin voihan nimen toki antaa vettä päähän valelemalla.
* Kyllä jokainen oikeasti uskoon tullut sitten ajallaan ymmärtää ottaa Raamatullisen uskovien upotus kasteen.
Sinusta siis on mainio asia, että hengellisyysden arvostus on vähentymässä. Niin: oma lehmä on Mohikaanilla ojassa.
Sinutkin on lapsena kastettu. Olet aiheesta katkera yhä - ja kuitenkaan et kastetta pois saa. Vanhempiaan ei kannattaisi tuolla lailla vihata.
Minut on lapsena myös kastettu. Se riittää Jumalalle ja minulle. Jos se ei sinulle riitä, ongelma on sinun.
PÄÄASIAAN: Olet iloinen siitä, että uskonnollisuuden arvostus maassamme vähenee. Ykkättävää - ja niin loogista...
sanoit olevasi kristitty ihminen onko tää sun "miehesi" kans sun mielestä?
montakos lasta on itäny siinä perärekä hommissa toisen karjun kans?
Onkohan sinulla, Mohikaanin puskaversio, se kappihomoin niistä, jäänyt jotenkin sama levy päälle? MITÄÄN asialliseen viittaavaa ei sieltä suunnalta kuulu.
Raamatussa kerrotaan, että apostolien aikana tuli kokonaisia perheitä uskoon, niin kaikki perheenjäseneet kastettiin. Niin silloin kastettiin vastasyntyneetkin. Alkukirkon teologit ovat myös kertoneet, että apostolit kastoivat pienet lapsetkin. Siksi kristillinen kirkko otti käyttöön lapsikasteen. Pieni lapsi on lisäksi niin pieni ja viaton ja vähäsyntinen, että siksikin hän on kastamisen arvoinen.
On pieni virhe sinänsä kastaa lapsia, mutta emämunaus kastaa jumalattomien, eli sellaisten
kersoja, joilla ei ole pienintäkään halua seurata Jeesusta, ja jotka eivät ole uskossa, eli
eivät ole syntyneet uudesti, jotka eivät opeta
lapsiaan Jeesuksen uskoon jo äidinmaidossa, ja
heidän lapsensa eivät ole erityisasemassa niinkuin uskovien lapset.
Eli kastaminen meni vikaan viimeistään silloin
kun keneltäkään perheenjäseneltä ei vaadittu enää
omakohtaista uskoa ja lapsen opettamista uskoon
kastehetkellä.
Tapahtui mistä Jeesus varoitti: Eli ryhdyttiin
antamaan helmiä sijoille, ja kuviteltiin että
siinä välittyisi jokin siunaus, vaikka tasan
varmasti ei välity, jos kenelläkään ei ole
omakohtaista uskoa.
Sitäpaitsi alkuperäinen tapa kastaa on ainakin
tietojeni mukaan sellainen, että kastettava
kastautui itse ja kastaja lähinnä auttoi hänet
vedestä ylös; eli aikamoinen "itsepalvelu".
Tulisikohan nykyään kohu, jos pappi ei suostuisi
kastamaan lasta, jos kumpikaan vanhemmista ei
ole uskossa, eikä näinollen tahdo opettaa lasta
uskovaksi, vaan tahtoo lapselleen vain mukasiunauksen tavan ja varmuuden vuoksi, eikä
Jeesuksen vuoksi?
Mistähän kohtaa löytyy raamatusta, että kastajan
tulee olla virkapappi, koska raamattu ei moisesta
puhu, joten asian voi toimittaa kuka uskova hyvänsä?
Kyseessähän on papin eli seurakunnan johtajan
työllistäminen ja juoksuttaminen joka kissanristiäisissä hoitamassa asioita, jotka tavallinen kristittykin voi hoitaa ilman johtajaa; vai onko ylivoimaisen vaikeaa osata
sanoa tavanomaisia liturgioita tavallisen
täysipäisen uskovan?
Onko pappispula ihme, kun heitä täytyy juoksuttaa
"tärkeinä ja salatun vihkimyksen omaavina kaikissa kissanristiäisissä", joita todellisuudessa lapsikin voi toimittaa?
Vaikka kirjoitin edelläolevan, niin pappikin voi
olla varsin rähmällään, jos omaa kaksi edellytystä puutteista huolimatta:
Ensimmäinen on omakohtainen kirkas raamatullinen
usko, ja toinen, että hän osaa välittää sitä
tavalla tai toisella itsekullekin.
Itseasiassa noita edellytetään kaikilta uskovilta, uskonsuunnista riippumatta, ja varsinkin omakohtaista raamatunmukaista uskoa, sillä tuota ilman yksikään ei Jeesusta ja pelastusta näe, vaan pysyy helvetin omana.
Lapsi saa synnyinlahjana uskon eli taivaskelpoisuuden. Vain uskossa oleva pääsee taivaaseen. Siksi pieniä lapsia voi ja pitääkin kastaa. Valitettavasti moni menettää tämän uskon ja lähtee tuhlaajapojan tielle. Vanhempien syntisyys ei vaikuta pienen lapsen uskoon ja taivaskelpoisuuteen. Siksi esimerkiksi uskovaiset haluavat kastaa myös esimerkiksi aviottomat lapset ja eronneiden lapset. Pieni lapsi ei ole syypää vanhempiensa synteihin. Siksi kastetaan pieniä lapsia. Kaste ei ole taivaskelpoisuuden ehto vaan usko. Jeesus varoittaa väheksymästä lapsen uskoa. Jeesus asetti uskon esikuvaksi pienen lapsen.
Voin kertoa omalta kohdaltani, että mikäli kuulemani profetia; eli viesti Herralta erään uskovan kautta pitää paikkansa, niin olin itse
uskossa syntymään saakka, mutta sen hetkellä
luovuin uskosta.
Saatoin olla lapsena todella jumalaton, sillä muistan kun erään kerran sanoin silmää räpäyttämättä, ettei Jumalaa ole. Noin alas saatoin mennä jumalattomuudessa.
Herra piti kuitenkin huolta minusta, ja sain
oppia uskoa siinä 10 vuotiaana, mutta päätöstä
ottaa Jeesus vastaan en uskaltanut tehdä vielä
rippikoulunkaan yhteydessä, vaan tuosta meni vielä kuusi vuotta, kunnes olin siinä pisteessä,
että kuunnellessani opetusta noin kaksi tuntia,
niin olin niin kypsä, etten halunnut enää jatkaa
maailmantietä, vaan sanoin kyllä, jota eräs epäili, että petän itseäni, johon sitten vastasin, että minusta tuntuu, että jos nyt en tee ratkaisua petän itseäni vielä enemmän, johon
epäilijä vastasi, että tuo on oikeaa nöyrtymistä.
Sanon vielä, ettei tuohon uskonratkaisuhetkeeni
liittynyt minkäänlaista tunnekokemusta; oli
kysymys uskosta, eikä siitä miltä tuntui.
Tunteetkin kyllä tulivat, mutta jälkijunassa, ja
moinen riemu olikin sellaista, ettei oikein
nahoissa meinannut pysyä, mutta kuitenkin ennen tuota, kuitenkin ratkaisun jälkeen oli jopa
silkkaa pahoinvointia, mutta moinenkaan ei uskoani kaatanut.
Vielä lapsenuskosta, että mikäli tietoni ovat
oikeat, niin lapsi voi olla ei vain uskova, vaan
jopa jumalaton.
Jos lapsi on jumalaton, niin kastaminen ei varmasti ikinä tee hänestä uskovaa, niinkuin ei
tee kenestäkään; moisen väittäminen on silkkaa
taikauskoa, joka on vailla pienintäkään todellisuuspohjaa; koska ei ole ollut, ei ole,
eikä tule olemaan mitään ihmisen suoritusta,
jolla kenestäkään voidaan saada uskovaa-absoluuttisesti mahdotonta.
Ainut konsti tehdä kenestäkään uskova on pyytää
Herra Jumala tekemään se, koska vain hän voi
synnyttää ihmisen uudesti Pyhällä Hengellä, eli
saattaa uskovaksi, kun ihminen ymmärtää siihen
suostua.
Sen minkä Jumala saa aikaan Pyhällä Hengellä, niin siihen ei ihminen voi muuta kuin pyytää ja
olla korkeintaan välikätenä.
Millään toiminnalla on mahdoton käskeä Jumalaa
tekemään mitään, mitä hän ei tahdo.
On tosi, että perhe tai suku on erityisasemassa,
mikäli sieltä löytyy yksikin uskova, sillä raamattuun on kirjoitettu lupaus, että usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut, niin myös
sinun perhekuntasi.
Tuomiota en uskalla julistaa lapselle, enkä oikein kenellekään, vaikka tämä olisi kuinka
jumalaton, sillä onhan jo Luojankin perimmäinen
tahto pelastaa, jos mahdollista jokainen, ja
raamattu sanoo selkokielellä, ettei Herralle
ole mieleen jumalattoman kuolema, vaan että hän
kääntyy ja saa elää.
haluavat lapsensa päättävän itse, ollako kristitty, vaiko ei.
Vaikka eihän se lapsikaste nyt mikään rikos ole, ei sen puoleen. Nykyään kun "kasteen armoon" ei tukeuduta enää sillä tavalla, kuin menneinä vuosina.
----> Luterilainen kirkko muuttuu koko ajan evankelioivammaksi. Aika usein olen kirkon tilaisuuksissa kuullut kysymyksen "haluatko tulla uskoon?". Vaikka lapsikastetta pidetään esillä, henkilökohtaista uskonratkaisua korostetaan rinnalla. Ihan oikea suunta heillä! Uskominen on henkilökohtainen asia.
taivaassa, kun ne on hartaat" viimeksi ne oli "tosihartaat" välillä 1939 marrask.- kevät 1945.
Olen ihan samaa mieltä. Kasteesta on tehty ihmeellinen oppi riita.
Uskonnollisille Juutalaisille se oli iso juttu, kun heillä on omat puhdistus käytännöt. He kun päivittäin puhdistautuivat omissa kaste altaissa.
Eikä todellakaan lapsi kaste mikään rikos ole, vaan kyl kaste on oma henkilökohtainen päätös...
Sanot-
>>Eikä todellakaan lapsi kaste mikään rikos ole, vaan kyl kaste on oma henkilökohtainen päätös...
En minä mihkään kadonnut ole...
Lapsen on ajateltu olevan kastamisen arvoinen, kuten tuossa ylempänä joku sanoi. Nämä "ajattelevat nuoret" eivät välitä, piittaa uskonnosta - siinä se syy. Eivät aina piittaa lapsestaankaan.