Kun täällä on nyt yritetty vähätellä Suomen sodan aikaista painoarvoa Neuvostoliiton sotastragiassa, niin tässä teille niiloille pikkuisen miettimisen aihetta: Pohjoisten satamien kautta NL sai länneltä sota-apua seuraavasti: 409 526 kuorma-autoa, 47 238 jeeppiä, 32 200 moottoripyörää, 261 000 tonnia alumiinia, 75% kuparistaan, 11 ooo kilometriä ratakiskoa, 1900 veturia, 9 920 junavaunua, 100 000 tonnia pyöriä ja akseleita, rautatieohjausjärjestelmiä 2900 ratakilomterille, 11 500 panssarivaunua, 34 miljoonaa kesäunivormua, puuvillavaatteita 20 miljoonaa, 14 572 000 saapasparia, 250 000 tonnia sikasäilykepurkkeja, 452 084 tonnia muita lihasäilykkeitä, 517 522 tonnia kasviöljyä ja vastaavaa, 362 421 tonnia kuivattuja purkkihedelmiä, vihanneksia, munia, maitoa jne., 672 429 tonnia sokeria, 61 483 tonnia vitamiineja, hiivaa, teetä, kahvia, suolaa, mausteita ja pähkinöitä. Suomi oli se maa, joka olisi voinut estää nämä kuljetukset sotatoimillaan ja itseasiassa pakotti Saksan pohjoisten joukkojen kanssa muutenkin siirtämään vastaavan määrän kuljetuksia Persianlahdelle, josta ne kuskattiin Iranin kautta Kaspian merelle ja sieltä eteenpäin. Jos joku puupää kuvittelee, ettei tämä painanut mitenkään NLn sodanjohdon strategisissa arvioissa Suomen suhteen, ei kyllä ymmärrä sodasta yhtään mitään, tai ei sitten vain tiedä mikä oli se kokonaisuus. Suomi oli vaarallinen vihollinen, joka piti lyödä perusteellisesti ja se oli STAVKAn aikomus kesällä 1944. Hyvää kesää 2008.
Suomen strateginen merkitys NLn sodanjohdolle
bigger picture clears air
11614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ei vain pohjoisten satamien kautta lähetetty. Esimerkiksi Muurmanskin satamalaitteet oli purettu ja satamaa alettiin kunnostaa vasta talvella 1942.Vain Arkangel oli siihen asti käytössä ja monia saattueita verotettiin merellä raskaasti.
Tietysti Suomella oli strategista merkitystä, mutta sodan ratkaisuvaiheissa sen sivuutti kaikin tavoin kilpajuoksu Saksan sydämeen ja sitä kautta saatava jalansija keski-Eurooppaan.Huomattava on lisäksi, että Suomen maavoimat käsittivät suunnilleen yhtä heikkoa armeijaryhmää tai rintamaa vastaavat voimat.Ilma- ja merivoimilla ei juuri ollut merkitystä kuin Suomenlahden miinasulun osalta.
Näin Suomi arvioitiin voitavan kuitata yhdellä rajulla iskulla, mutta se ei aivan onnistunut, sodan päämäärän kannalta kylläkin riittävästi.
Lännen kokonaisapu Neuvostoliitolle oli sodan aikana 9,2 miljoonaa tonnia, josta pohjoisen kautta kuskattiin 4,4 miljoonaa tonnia. Eteläistä reittiä tuotiin 4,6 miljoonaa tonnia ja loput suoraan Neuvostoliiton kaukoitään. (lähde: The Claws of the Bear - The History of the Soviet Armed Forces from 1917 to present, Brian Moynahan, Arrow Books edition 1990). Murmansk menetti asemansa juuri siksi, että suomalaiset katkaisivat radan Karhumäessä ja Käppäselässä edeten aina Poventsaan saakka. Saksalaisten hyökkäykset saattueita vastaan Atlantilla ja Jäämerellä vaikuttivat myös asiaan. Arkangel tuli tilalle tärkeimpänä pohjoisena satamana ja sieltä kulki myös uusi rata ohi suomalaisten valtaamien alueitten. Myöhemmin neuvostohistorijoitsijat ovat väittäneet länsiavun olleen vain 4 % koko hommasta, mutta se on neuvostopropagandaa. Ilman länsimaitten apua Neuvostoliitto olisi lyöty 1941-42.
" Murmansk menetti asemansa juuri siksi, että suomalaiset katkaisivat radan Karhumäessä ja Käppäselässä edeten aina Poventsaan saakka. "
Mitäs minä itse mitään selittelemään, wikistään vaan. Dietlin joukot, vahvistettuna suomalaisella armeijakunnalla yrittivät kiivaasti katkaista tuota uuden Sorokan radan solmukohtaa.
Norjan Armeijan oikeanpuoleisena ryhmänä oli suomalainen III AK jota johti kenraalimajuri Siilasvuo.
Armeijakuntaan kuului kolme divisioonaa sekä Ryhmä J, josta myöhemmin muodostettiin divisioona.
AK:n tavoitteena oli Louhen suunta ja Muurmannin rata. Nämä kolme ryhmää nimettiin tavoitteidensa mukaan;
Muurmansk, Kantalahti ja Louhi mukaan.
Vuosina 1941–1944 Jatkosodassa Maaselän (Krivin) ja Lotinanpellon välinen radan eteläinen osa oli suomalaisten joukkojen hallussa, mutta uusi vankityövoimalla rakennettu Sorokan - Obozerskajan 353 km:n pituinen rata, joka valmistui syksyllä 1941 läpiajettavaan kuntoon, takasi kuitenkin neuvostojoukkojen yhteyden Murmanskiin.Rata oli saksalaisten lentohyökkäysten kohteena 1941 - 1942 ja suomalaiset kaukopartiomiehet miinoittivat ajoittain rataa aiheuttaen jonkin verran häiriöitä junaliikenteelle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Muurmannin_rata
aivan, juuri näinhän se meni. Kiitos tiedoista.
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/41JoukkojenRyhmitykset.html
Karttakin selvittää asioita yhdellä vilikasulla paremmin kuin selittäminen. Suomen Lappi oli strateginen alue molemmille suurvalloille Petsamon nikkelin ja tuon Muurmannin radan läheisyyden vuoksi. Talvisodan rauhassa rajamme Sallan kohdalla siirrettiin ulommaksi radalta
Jo I MS osoitti että Muurmansk on otettava huomioon NL:n ja läntisten liittolaisten tärkeänä yhdyssiteenä. Lisäksi Hitler pelkäsi Englantilaisten pureutuvan Muurmannille ja uhkaavan sieltä elintärkeitä Petsamon nikkelikaivoksia.
Muurmannin operaation sai hoidettavakseen Falkenhorstin komentama Norjan Armeija ( AOK Norwegen)jolle oli alistettu jo ennen sotaa kenraalimajuri Siilasvuon suomalainen III AK. Falkenhorst toimi organisatorisesti suoraan OKW:n alaisena.
Muuta itärintamaa johtavalla OKH:lla ei Rovaniemen päämajassa mitään sananvaltaa. Lapin saksalaiset ja suomalaiset olivat jaettu edelleen kolmeen ryhmään joita rajoittivat toisistaan rannattomat erämaat. Kukin ryhmä joutui raivaamaan tietään korpien halki ominpäin.
Äärimmäisenä pohjoisessa toimi saksalainen Norjan Vuoristoarmeijakunta kenraali Dietlin johdolla jossa oli kaksi Vuoristodivisioonaa. Sen tehtävänä oli edetä Petsamon alueelta tundraa pitkin kohti Muurmanskia.
Armeijan keskimmäisen ryhmän muodosti XXXVI AK jota komensi kenraali Feige siihen kuului saksalainen 169 D, ss - Divisioona Nord sekä suomalainen 6 D, jonka Siilasvuo oli joutunut luovuttamaan naapurilohkolleen. Tämän ryhmän tavoitteena oli Kantalahti Vienanmeren pohjukassa.
Norjan Armeijan oikeanpuoleisena ryhmänä oli suomalainen III AK jota johti kenraalimajuri Siilasvuo. Armeijakuntaan kuului kolme divisioonaa sekä Ryhmä J, josta myöhemmin muodostettiin divisioona.AK:n tavoitteena oli Louhen suunta ja Muurmannin rata. Nämä kolme ryhmää nimettiin tavoitteidensa mukaan;
Muurmansk, Kantalahti ja Louhi mukaan.
Eihän siitä saksalaisten touhusta mitään tullut laajoissa Lapin erämaissa. Lisäksi oli oudot komentosuhteet, kun Falkenhorst sai häärätä miten halusi.
Kesäkuun 29. päivänä 1941 alkoi Dietlin vuoristoarmeijakunnan hyökkäys joka pysähtyi Litsa joelle kiivaaseen vastarintaan.Kaiken lisäksi saksalaisten selustaan Motovski - vuonon rannalle nousi maihin neuvostojoukkoja, joiden torjumiseksi Falkenhorstilla ei ollut reservejä. Kääntyminen Mannerheimin puoleen johti sittemmin ankaran kiistan kohteeksi joutuneiden JR 14:n osien lähettämiseen saksalaisten avuksi. Tilanne saatiin Dietlin kaistalla vakautetuksi mutta hyökkäys pysähtyi Litsajoelle sodan loppuvaiheisiin saakka.
divisioona eli 3.D kahteen ryhmään jaettuna. Sen toinen divisioona eli 6.D oli alistettu saksalaislle. Myöhemmin III AK:lle alistettiin mm. SS-Nord ja muita joukkoja.
Karjalan Armeijan komentaja Meretskoi ehdotti useaan otteeseen keväällä 1944 STAVKAlle, että Suomen strategisen hyökkäyksen tulisi painottua Maaselän-Rukajärven kohdille tai hieman etelämmäksi. Hänen ajatuksensa oli se, että pohjoisessa olevat saksalaiset saarretaan valtaamalla maa Oulua myöten, jonka jälkeen operaatio jatkuu Lapin valtaamisella. Samaan aikaan toinen hyökkäyskiila olisi edennyt sisä-Suomen kautta etelään ja lounaaseen ja kukistanut suomalaiset. Stalin tyrmäsi suunnitelmat ja sanoi, että ratkaisu tapahtuu (huom!) Laatokan Karjalassa, jossa suomalaiset lyödään ja sen jälkeen jatketaan kaartaen etelään Salpa-linjan taitse ja saarretaan Kannaksella olevat joukot. Stalinin mielestä Meretskoin suunnitelma vaati liikaa miehiä, joita tarvittiin kipeästi muuallakin. Kannaksella hyökkäävien joukkojen ensisijaiseksi tavoitteeksi oli sovittu Kymijoki-linja, jonka taakse Laatokan pohjoispuolitse etenevät joukot sitten kaartaisivat. Stalin uskoi, että Suomen sotavoima pystyttäisiin tuhoamaan ja se ratkaisisi sodan Luoteisrintamalla. Vallattua Suomea suuniteltiin myös laivastohyökkäyksen tukikohdaksi Saksaan ja Baltiaan. Lähde: lukuisia kirjoja mm. Jatkosodan Pikkujättiläinen jne.
Hitler ja Stalin tekivät suuria virhearviointeja puolin ja toisin. Stalin teetätti ensimmäisen talvisodan hyökkäyssuunnitelmansa keväällä 1939 yleisesikuntapäälikkö marsalkka B. M. Shaposhnikovilla. Stalin ei hyväksynyt liian laajamittaista suunnitelmaa, jossa hänen näkemyksensä mukaan Suomen vastarintamahdollisuudet yliarvioitiin ja laskettiin sodan kestävän liian kauan. Stalin antoi Leningradin sotilaspiirille tehtäväksi uuden suunnitelman. Meretskov, käytännössä Kuusisen kanssa junailivat tuon uuden suunnitelman, Stalinin luomien päälinjojen mukaan.
Helmikuussa 1940 suunnitelma kuitenkin oli laitettava sivuun ja oli palattava alkuasetelmiin, suomalaisten puolustaessaan maataan ankarasti.
Ja lopulta, kun puna-armeija oli tuon uuden suunnitelman pohjalta päässyt niskanpäälle, Stalin
lopettikin hyökkäyksensä kesken kaiken, vaikka polytpyroon äänestyksessä hänen kantaa vastustivat
Zdanovista alkaen - Puna-armeijan marsalkoihin.
Suomen valtaaminen tuolloin maaliskuussa 1940 oli jo Stalinin käden ulottuvilla.
Vuonna 1941 saksalaisia oli noin 80 miljoonaa ja suomalaisia vain noin 3,8 miljoonaa. Näistä pelimerkeistä pitää lähteä, joten Romania, Unkari sun muut laskien Suomen panos oli vähäinen, lähes merkityksetön. Siis vain täisota Neuvostoliiton kimpussa.
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/taisota.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_väestö
Tässä on nyt taas joku huonosta itsetunnosta kärsivä alemmuuden tunnossaan rypevä suomalainen, joka yrittää vakuutella itselleen asukasmäärillä (??) jotakin kummallista. Tuossa edellähän osoitetaan selvästi mikä Suomen painoarvo vihollisena Neuvostoliitolle oli verrattuna esim. kaikkiin muihin Saksan liittolaisiin Italiaa myöten. Kukaan ei raasupieni yritäkään sanoa ettei Saksa olisi ollut se päävihollinen, mutta kyllä se kakkonen oli sitten Suomi. Mutta enpä voi auttaa jos ei lukemaansa ymmärrä.
metri rajaviivaa oli NL vastaan. Suomi vaan oli sijoittunut maantieteellisesti väärin Saksaan ja NL:oon nähden. Ruotsi oli päässyt valitsemaan sijaintinsa paremmin, silloin kun valintojen aika oli olemassa.
Kahden suurvallan väliseen rytinään suomalaisilla, taas ei ollut suurtakaan merkitystä. Tosin suomalasilla oli mahdollisuus hyökätä Leningradiin tai katkaista Muurmannin rata Sorokassa, mutta arkuuksissaan ja rähmällään länsivaltoihin päin jättivät asiat tekemättä.