taas kerran

Mua on lohduttanut noissa jutuissa se, kun lukee miten pelkureita, pihalla ja heikkoja Jeesuksen opetuslapset oli. Siis Raamatusta kun lukee. Epäilivät ja usein ymmärsi Jeesuksen opetukset aluksi ihan väärin. Silti Jeesus ei karkottanut heitä pois luotaan. He sai viettää aikaa Jeesuksen kanssa, ja Jeesus opetti heitä vähitellen. Niin mekin saadaan tehdä.

Mieti vaikka Pietaria, jolta kysyttiin tunteeko hän Jeesusta, silloin kun Jeesus oli ottanut ihmisten synnit harteilleen, ja oli matkalla tuomittavaksi. "Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: "Minä en tunne sitä miestä." (Matt. 26:74) Pietaria hävetti. Hän ei uskaltanut. Jeesuksen armo ei loppunut häntä kohtaan.

>> Entä jos epäonnistun vaikka tahdon tehdä oikein?

Silloinpa oot hyvässä seurassa.
Paavali - Jumalan suuri evankelista sanoo itsestänsä:
- "En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan."
- "En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo."
- "Minä olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty."
- "Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei"
- "Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta."
- "Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki."
- "Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?"
(nämä otteet oli Roomalaiskirjeen luvusta 7)

Ja hän päätyy siihen, että Jeesus pelastaa, Kiitos Hänelle! Jeesuksen rakkauden ja ristintyön vuoksi me saamme olla tämmöisinä Jumalan edessä ja uskoa Häneen.

Armo ei ole semmoista joka tulee tipoittain taivaasta kun oikein anoo. Vaan se on jotakin semmoista varmaa ja lujaa, joka asettuu tukevasti jalkojesi alle, ja alkaa kantaa sinua.

Parasta lääkettä näissä vaivoissa mun mielestä on perehtyä siihen mitä Jeesus opetti evankeliumeissa ja lukea Roomalaiskirjettä ja Galatalaiskirjettä. Ja käydä kuuntelemassa kun joku puhuu Jeesuksesta ja siitä, mitä hänen ristinkuolemansa merkitsee meille. Siitä saa voimaa tehdä enemmän oikein, uskaltaa enemmän, kun rakkaus Jumalaa kohtaan kasvaa.

Jumalan rakkauden määrä on niin valtavan suuri, ettei järkemme sitä ymmärrä, eikä kannata yrittääkään ymmärtää, koska pää halkeaa. Kysymys on ehkä ennemmin siitä, että kuinka paljon Hänen rakkauttaan rohkenet vastaanottaa.

Meille on kehittynyt valtavan paljon luuloja. Ne ovat toisilta saatuja heidän ajatuksiaan ja tulkintojaan Jumalasta, Jeesuksesta, rakkaudesta jne. Siis kaikista asioista, joista olet kuullut "jonkun mielipiteen tai ajatuksen". Olet kyllästetty "väärillä uskomuksilla", siksi kyselet "entä jos" ja ehkä häpeätkin itseäsi, koska sinut on kyllästetty silläkin "väärällä uskomuksella", että olisit mukamas häpeäpilkku tms.

Jumalan rakkaus riittää!! Hänen rakkautensa on sinuakin varten. Et luultavasti näe asioita vielä tarkasti, koska sinun ja Jumalan välillä on niin hirveän paljon ryteikköä. Et tiedä/tunne totuutta vielä omaksesi, koska "et näe Häntä" tuon ryteikön läpi.

Ryteikössä on kaikki ne negatiiviset piirteet, joita et ole vielä tunnistanut. Siellä on tunnistettuna jo häpeä, kuten mainitsit. Ihmisen sisällä on monia muitakin asioita, jotka "estävät Jumalan näkemisen ja kokemisen". Niin kauan, kun pelkäät katsoa totuutta silmiin, toipumisesi kestää.

Jonain päivänä huomaat, että ryteikkö sinun ja Jumalan välissä on raivattu pois. Ja raivaustyössä on ollut rakkaus.

Rakkaus voittaa kaiken. Kaikki se, minkä nimeät, tulee rakkauteen ja hyväksyt sen olemassaolon sekä päästät irti. Ymmärrät. Ja opit antamaan anteeksi.

Minä kutsun tietä paranemisen tieksi. Jumala ei koskaan hylkää, ihminen voi kääntää Jumalalle selkänsä, mutta Jumala ei hylkää. Ihminen pelkää tulla rakastetuksi, koska siitä rakastetuksi tulemisestakin on syötetty sinulle vääriä luuloja.

Etsi tie Jumalan luo. Hän auttaa sinua siinä. Pikkuhiljaa. Rakkaudessa ei ole pelkoa. Teet sen itsesi vuoksi ja Jeesuksen kunniaksi.

Vinkki nro 1: "ratkaisevaa ei ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa." (Room. 9:16)

Meillä on sellainen Jumala, joka
nostaa,
kantaa ja
pelastaa.

Jeesus on sinun sielusi Paimen. Hän on muuten todella hyvä siinä Paimenen hommassa! Osaa käsitellä meitä pässejäkin, jotka poukkoillaan oman tahdon mukaan sinne tänne. Siinä saa Paimen tulla piikkipensaikosta irrottelemaan usean kerran elämämme aikana. Hävettäähän se, kun näkee, että Paimenen kädet ovat verillä, kun joutui meidät noutamaan takaisin laumaansa.

"Sinä muistat tekosi, sinä häpeät, et tohdi suutasi avata häpeäsi tähden, kun minä annan anteeksi kaiken minkä olet tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala." (Hes.16:63)

"Minun armoni riittää sinulle" - sanoi Jumala Paavalillekin. Jumalan armo riittää kantamaan sinunkin elämäsi painon. Tutustu Häneen. Siitä saat voimaa - Hän vaikuttaa sinuun ja muokkaa sydäntäsi aina kun kuulet tai luet Raamattua. Itse et pysty siihen. Jeesus opetti: "Mikä ihmiselle on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista."

Jeesus lupasi olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.
Myös niinä päivinä jolloin epäonnistut.
Hän on kanssasi kun häpeät
ja hän on kanssasi kun et uskalla.
Voi olla että kun vanhenet ja kasvat Kristuksen tuntemisessa pääset joistakin noista "vaivoista" eroon joista nyt kärsit. Voi olla että kannat niitä mukanasi koko tämän maallisen vaelluksen ajan.
Elämä ja vaelluksesi ei ole sinun suorittamisesi varassa. Se ei seiso eikä kaadu sinun elämäsi varassa. Iankaikkinen elämä on lahja ja kristityn vaellukseen tulee tarvittava voima Jumalalta. Sinun tehtäväsi on levätä armon varassa ja tehdä se minkä Jumala on osallesi varannut. Ole vapaa ja epäonnistu rauhassa.
Sinusta ei tule parempaa kristittyä sillä, että et epäonnistu, vaan sietämätön olento.
Ihminen on uskossaan enemmän tai vähemmän surkea ja haavoittuva. Kummallista onkin, että Jumala voi sellaista käyttää. Täysin vajaamittaista yksilöä. Ihmisellä on oma paikkansa ja Jumalalla omansa. Niitä ei pidä sekoittaa.