Uskova on kahden maan kansalainen, vaan ei kahden tien kulkija.
Se mikä on taivaasta, on Hengen mieli.
Ja mikä on maasta, on lihan mieli.
Uskoontullut ihminen on kohdannut oman syntisyytensä, kun on saanut nöyrtyä parannukseen, mielenmuutokseen. Herännyt omatunto vihaa syntiä, ja herkistyy erottamaan sen turmelevan ja orjuuttavan vaikutuksen.
Mitä on valvova omatunto?
Ei uskova ole kutsuttu hengelliseen viihtymiseen tai elämänsä hengellistämiseen.
Uskoontulleen ihmisen on hyvä olla - Jeesuksen lähellä. Janoten Häntä, elävää Sanaa, Hänessä rakentuen, Häneen rakastuen.
Sanan meissä tuottaessa niitä Hengen hedelmiä, jotka eivät jäljittele hyvää&pyhää, vaan ovat Jumalan armovaikutus elämässämme.
Kun uskovalla on tieto Sanassa ja Pyhän Hengen mieli, ei mieli ole siihen, mitä tämän maailman ruhtinas, Saatana, asettaa eteemme tarjoten niitä 'rentouttavina, ihmiselämään kuuluvina, luonnollisina, suvaitsevaisuuden ilmentyminä'.
Jeesus-mieli on päivittäisen parannuksen armoa! Kun Pyhä Henki saa 'satuttaa' - se on armoa!
Voimme pettää itseämme&toisiamme, mutta Jumalan edessä ei ole mitään peitettyä.
Kenelle haluamme antaa tilaa elämässämme?
Se mikä on taivaasta, on Hengen mieli.
Ja mikä on maasta, on lihan mieli.
Uskoontullut ihminen on kohdannut oman syntisyytensä, kun on saanut nöyrtyä parannukseen, mielenmuutokseen. Herännyt omatunto vihaa syntiä, ja herkistyy erottamaan sen turmelevan ja orjuuttavan vaikutuksen.
Mitä on valvova omatunto?
Ei uskova ole kutsuttu hengelliseen viihtymiseen tai elämänsä hengellistämiseen.
Uskoontulleen ihmisen on hyvä olla - Jeesuksen lähellä. Janoten Häntä, elävää Sanaa, Hänessä rakentuen, Häneen rakastuen.
Sanan meissä tuottaessa niitä Hengen hedelmiä, jotka eivät jäljittele hyvää&pyhää, vaan ovat Jumalan armovaikutus elämässämme.
Kun uskovalla on tieto Sanassa ja Pyhän Hengen mieli, ei mieli ole siihen, mitä tämän maailman ruhtinas, Saatana, asettaa eteemme tarjoten niitä 'rentouttavina, ihmiselämään kuuluvina, luonnollisina, suvaitsevaisuuden ilmentyminä'.
Jeesus-mieli on päivittäisen parannuksen armoa! Kun Pyhä Henki saa 'satuttaa' - se on armoa!
Voimme pettää itseämme&toisiamme, mutta Jumalan edessä ei ole mitään peitettyä.
Kenelle haluamme antaa tilaa elämässämme?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun sinä witness kirjoittelet täällä uskonto palstoilla näitä juttujasi jutuistasi kuultaa läpi se, että haluat saarnata eli tuoda sanaa esille.
Minua vain uskovana hieman ihmetyttää miksi sinä suuntaat "käännytystyösi" uskovaisille?
Nuo sinun juttusi/kommenttisi/saarnasi ovat niin selviä asioita kristitylle, ettei tuosta tule kuin hämmästynyt ihmetys mieli; Miksi taas kerran, mistä nyt taas kerran pitäisi tunteä synnintuntoa?
Miksi taas kerran pitäisi tehdä parannus?
Kuinka monta kertaa tuo parannus on tehtävä?
Onko sinun uskosi jotenkin korkearvoisempaa kuin minun uskoni , koska kokoajan tuot esille, että pitäisi valvoa, tuntea synnintunto, tehdä parannus.
Vai itsellesikö näitä juttuja kirjoitat?
Saadaksesi itse pelastusvarmuuden.
Minä olen kyllä käsittänyt , että jokainen ihminen joka on antanut elämänsä jeesukselle tietää jo nuo sinun kertomasi jutut.
Miksi niitä pitää toistaa aina uudelleen?
Tulee noista kirjoituksistasi sellainenkäsitys, ettei mielestäsi täällä uskontopalstalla ole muita "elävässä uskossa" olevia kuin sinä ja muutama muu.
Oletko sinä todella sitä mieltä, että niin moni kristitty on ymmärtänyt sanan väärin, että sinun tehtäväsi on jatkuvasti muituttaa siitä.
Vai onko sinulle käynyt vain niin, että olet jotenkin juuttunut paikallesi tuohon yhteen kohtaan , jota kertaat ja kertaat täällä aina uudelleen?
Minä mielelläni lukisin sinunkin kirjoituksistasi jotain muutakin kuin tuota ainaista "mikä on oikea usko" selitystä.
Kertoisit välillä vaikka miten Jumala toimii elämässäsi. Mitä on ne hedelmät joita sinä olet saanut kasvatettaviksi.
Kertoisit rakastavasta ja armahtavasta Jumalasta.
Olet sanonut joskus, että totuus sattuu ja siksi on sanottava totuus, jotta tuntisi kivun ja synnintunnon, mutta miksi sitä pitää tunteä päivästä toiseen.
Eikä olisi jo pikkuhiljaa aika levätä Jumalan rakkauden piirissä.
Me, jotka uskomme Jeesukseen tiedämme kyllä mikä on syntiä ja mikä ei.
Emme me ole puhtaita eikä meidän tarvitse ollakaan.
Jumalan rakkaus on tullut osaksi elämäämme.
"Jeesus-mieli on päivittäisen parannuksen armoa! Kun Pyhä Henki saa 'satuttaa' - se on armoa!
Voimme pettää itseämme&toisiamme, mutta Jumalan edessä ei ole mitään peitettyä."
Minun mielestäni tuo jokapäiväinen satuttaminen ei ole armoa vaan se on itsekuritusta.
Armoa on se, että annamme itsellemme luvan olla Jumalan rakastamia. Levätä siinä rakkaudessa, joka Jumalalla on meitä ihmisiä kohtaan.
Jumalaa me emme todellakaan voi pettää ja sen jokainen tiedämme. Miksi sinun pitää siitä vielä kertoa?
Onko niin, että sinulla itselläsi ei asiat Jumalan kanssa ole aivan kunnossa, kun yrität tuoda kokoajan esille sitä mitä on armo ja Jumalan rakkaus.
Ehkäpä olen käsittänyt kirjoituksesi täysin väärin, mutta olen vain saanut niistä sellaisen käsityksen, että haluat ohjata ja neuvoa kaikkia taivastiellä.
Meille jokaiselle sen taivastien on kyllä Jumala jo näyttänyt ja uskomme omaan taivastiehemme.
Eikö me voitaisi täällä yhdessää kiittää Herraamme ja puhua sitä hyvää mitä hän on meille tehnyt?
Miksi pitää aina tuomion torvien soida?
Lepäisit sinäkin jo witness kulta Jumalan rakkauden armossa. Ihan totta ei sinun tarvitse tehdä mitään, sinut on jo pelastettu.
Sinua siunaten;))
Luterilaisista vain murto-osa on tullut uskoon.
Ole onnellinen Jeesuksessa! Lepo Kristuksessa on lepoa (hengellisen) lain töistä, ja rauhaa&rakkautta Pyhässä Hengessä. Ja tuo rakkaus ei koteloidu, vaan raitistuu Hengen tuulissa, jotka puhaltavat Jeesuksen ristiltä.
Julistetaan yhdessä Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka kutsuu ihmistä luokseen tosielämään! Se on uskoontulo: Pyhän Hengen vaikuttama synnintunto ja parannuksen armo! Ja anteeksiannon ihana&vapauttava osallisuus omalla kohdalla! Jeesus on tie Isän luo, ja tuosta tiestä tiedetään paljon - se on totta - mutta harvat haluavat kulkea sitä.
Julistetaan rakkauden sanomaa.
Jeesus pelastaa. Hän on kaikkien yläpuolella.
Myös meidän, jotka "tuomitsemme" sisaren/veljemme.
Onneksi on tuo Jumalan armo ja rakkaus, joka koskettaa kaikkia niin syntisiä kuin synnittömiäkin.
Jumalan rakkaus on niin käsittämätön, etä sitä ei voi edes ihminen selittää.
Jumala vain rakastaa kaikkia, siitä huolimatta, mitä he tekevät tai jättävät tekemättä.
Kaikki me olemme Jumalan lapsia.
Siitä kiitos Herralle!!!!!!!!
Jumalan Sana on puolueeton.
Jeesus ei ottanut puolia, vaan teki taivaallisen Isänsä tahdon.
*Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo Häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.* Joh.6:40
Olen samoilla linjoilla kristityn kanssa.Miksi
jatkuvasti "saarnaamista",kun taas ihan ruohon-
juuritasolla tapahtuvaa Jumalan apua,lohdutusta,
johdatusta ym.tapahtuu uskovien elämässä ja kaik-
kien. Sellaisesta ei kirjoiteta...ihan siitä elä-
mästä,missä kaikki joudumme tarpomaan.
Ihmisläheistä julistusta, eikä yläpuolelta paa-
saamista.Väsyy omakin sielu siihen.Siinä ei ole
Jumalan rakkautta,joka tulisi lähelle.Enemmän ih-
meistä,joita todella melkein päivittäin koemme-
jos vain näemme.Siunausta molemmille teille.
S24fi ei ole hengellinen foorumi, täällä on uskovia&ei-uskovia. Ja näin on myös monilla muillakin foorumeilla (joilla kirjoitan).
Kaikenlaisia tekstejä löytyy. Joku haluaa sielulleen lohdutusta&rauhaa, toinen ruokaa hengelleen, jonkun ollessa täysin tietämätön Jeesuksesta? Törmään ihmisiin, jotka eivät tiedä, että voi tulla uskoon!
Ainakin 'synti'-palstalla pitää voida puhua synnistä! :))
Korvasyyhyjulistukseen en lähde mukaan. Vaikka jäisin yksin. :))
Kokemuksia en lähde vaihtamaan; ne ovat jokaisella uskoontulleella erilaiset!!! :))
Jumalan Sana on rakkain. Enkä ole ainoa. :))
Jumalan Rakkaus ei valitse puolia. Meidän 'lihamme' voi mielistyä ihmisiin, jotka lupaavat tuhat hyvää. Raamattu sanookin aika rohkeasti: Joka ei ole puolellamme, on meitä vastaan. (auts)
Pyhän Hengen rakkaus on lähtöisin Jeesuksesta, ja sen tunnistaa, vaikkei sanaa 'rakkaus' mainittaisikaan. :))
Siunausta molemmille, kristitty&tiellä kompuroiva! Katsotaan 'kolmistaan' Jeesukseen! :))
Että sitä voi kulkea kolmea eri tietä,
vai kolmistaan yhtä tietä....
Vaiko onko niin, että kristityllä on oma tie
ja tiellä kompuroivalla on oma tie
ja sitten vielä witnessillä on oma tie...
Jospa ne kaikki yhtyisivät sitten jossain vaiheessa siihen isoon päätiehen
Saapi nähdä kenen tie on mutkaisin... toivottavasti perille kaikki löydätte....
ja Totuus ja Elämä.
Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä poisottamista.
sanoo hän....
Tässä on käyty pitkän matkaa jo mielenkiintoista keskustelua, mutta jos ei kokemuksia jaa niin on hankala tietää missä kuljetaan. On lohduttavaa kuulla kanssamatkustajien kokemuksia ja huomata se että ei ole yksin kaikkien tekojen ja epäilysten kanssa. Se antaa voimaa. Jos lohduttautuu pelkkään toivoon tai väärään varmuuteen niin ei pitkälle pökitä. Oikea tiellä todella pysyy kun seuraa jeesusta, mutta monasti saatta olla että sen tien näkeminen itse on vaikeaa. Siispä on hyvä jos on uskonveljiä ja sisaria joitten kanssa saa jakaa huoliaan ja murheitaan. Jos ei ole vielä saanut omaa henkilökohtaista uskoa vaan vaikka uskoo vielä vaikka äitin uskolla, niin on hyvä rukoilla jumalaa että antaisi tuntea synnit ja sitten armosta saisi uskoa ne anteeksi. Se enempää me ei tarvitakkaan kun uskoa syntimme anteeksi. Sitten vaan eletään uskossa synnin pois panijana, koska vanhasta ihmisestä me ei koskaan päästä tämän maan päällä eroon.