Kaikkein suurin ja epäoikeudenmukaisin etuoikeus on se, että pienelle osalle suomalaisia pyritään yhteiskunnan varoin takaamaan kaikki palvelut muulla kielellä kuin maan pääkielellä suomella. Muut etuoikeudet sitten oikeastaan johtuvat tuosta suurimmasta.
Suomessa, kuten monessa muussakin maassa on kansalaisia, jotka puhuvat äidinkielenään hyvin monia kieliä. Olisi jokseenkin kestämätön tilanne, jos kaikille muuta kuin maan pääkieltä äidinkielenään puhuville taattaisiin oikeus halutessaan elää elämänsä ja hoitaa kaikki asiansa omalla vähemmistöäidinkielellään.
Siksi on tietysti järkevintä tarjota palvelut maan pääkielellä ja edellyttää kaikilta vähemmistökielisiltä sen opiekelemista ja hallintaa. Maan kansalaisten oikeusturvan ja tasa-arvon takaamiseksi tulee kuitenkin taata riittävät tulkkipalvelut niille yksilöille, jotka eivät ole kykeneviä oppimaan maan pääkieltä.
Noin sanoo terve järki ja noinhan asiat kaiketi useimmissa oikeusvaltioissa on järjestettykin. Suomessa kuitenkin runsaan 5% ruotsinkieliselle ja pääosin suomenkielentaitoiselle vähemmistölle pyritään tarjoamaan kaikki palvelut heidän äidinkielellään. Tämä on turha ja maan kansalaisia eriarvoistava kallis käytäntö.
Erityisen eriarvoistavaksi sen tekee vielä se, että muita vähemmistökieliä äidinkielenään puhuville suomalaisille ei vastaavia palveluja edes yritetä tarjota. Toisaalta ruotsinkielisen vähemmistön omaamien oikeuksien tarjoaminen kaikille kielivähemmistöille olisi paitsi äärettömän kallista, niin myös käytännössä mahdotonta.
Tästä seuraakin, että yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi tulisi ruotsinkielisten muihin kielivähemmistöihin verrattuna nauttimat etuoikeudet kiireesti lakkauttaa. Ruotsinkielen asettaminen tasaveroiseksi vähemmistökieleksi muiden vähemmistökielien joukkoon poistaisi sen nykyisen elitistiseksi tulkittavan aseman Suomen kielivähemmistöjen joukossa. Samalla tämä lopettaisi nykytilanteen aiheuttaman eripuran ruotsinkielisten, muunkielisten ja suomenkielisten Suomalaisten väliltä.
Suomessa, kuten monessa muussakin maassa on kansalaisia, jotka puhuvat äidinkielenään hyvin monia kieliä. Olisi jokseenkin kestämätön tilanne, jos kaikille muuta kuin maan pääkieltä äidinkielenään puhuville taattaisiin oikeus halutessaan elää elämänsä ja hoitaa kaikki asiansa omalla vähemmistöäidinkielellään.
Siksi on tietysti järkevintä tarjota palvelut maan pääkielellä ja edellyttää kaikilta vähemmistökielisiltä sen opiekelemista ja hallintaa. Maan kansalaisten oikeusturvan ja tasa-arvon takaamiseksi tulee kuitenkin taata riittävät tulkkipalvelut niille yksilöille, jotka eivät ole kykeneviä oppimaan maan pääkieltä.
Noin sanoo terve järki ja noinhan asiat kaiketi useimmissa oikeusvaltioissa on järjestettykin. Suomessa kuitenkin runsaan 5% ruotsinkieliselle ja pääosin suomenkielentaitoiselle vähemmistölle pyritään tarjoamaan kaikki palvelut heidän äidinkielellään. Tämä on turha ja maan kansalaisia eriarvoistava kallis käytäntö.
Erityisen eriarvoistavaksi sen tekee vielä se, että muita vähemmistökieliä äidinkielenään puhuville suomalaisille ei vastaavia palveluja edes yritetä tarjota. Toisaalta ruotsinkielisen vähemmistön omaamien oikeuksien tarjoaminen kaikille kielivähemmistöille olisi paitsi äärettömän kallista, niin myös käytännössä mahdotonta.
Tästä seuraakin, että yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi tulisi ruotsinkielisten muihin kielivähemmistöihin verrattuna nauttimat etuoikeudet kiireesti lakkauttaa. Ruotsinkielen asettaminen tasaveroiseksi vähemmistökieleksi muiden vähemmistökielien joukkoon poistaisi sen nykyisen elitistiseksi tulkittavan aseman Suomen kielivähemmistöjen joukossa. Samalla tämä lopettaisi nykytilanteen aiheuttaman eripuran ruotsinkielisten, muunkielisten ja suomenkielisten Suomalaisten väliltä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Kaikkein suurin ja epäoikeudenmukaisin etuoikeus on se, että pienelle osalle suomalaisia pyritään yhteiskunnan varoin takaamaan kaikki palvelut muulla kielellä kuin maan pääkielellä suomella."
Koet siis suureksi epäoikeudenmukaisuudeksi sen, että ruotsinkielisille suomalaisille on omakielisiä palveluja kuten suomenkielisillekin suomalaisille. Sinulla on tietysti täysi oikeus omaan näkökantaasi, mutta tuo tasavertaisuuden nimittäminen etuoikeudeksi on hieman erikoista. Miltä muilta vähemmistöryhmiltä haluaisit poistaa tasavertaiset oikeudet ja satutko itse kuulumaan johonkin sellaiseen ryhmään?
Onko sinusta etuoikeus sekin, että sinulla on tasavertaiset oikeudet minun kanssasi?
"Koet siis suureksi epäoikeudenmukaisuudeksi sen, että ruotsinkielisille suomalaisille on omakielisiä palveluja kuten suomenkielisillekin suomalaisille."
Juuri näin koen. Tämä johtuu mm. ruotsinkielisten suhteellisesta vähyydestä ja noiden palvelujen yhteiskunnalle aiheuttamasta suuresta taloudellisesta rasitteesta/palvelujen saaja. Sen sijaan vaikkapa vammaisten, sairaiden, vanhusten ym. "vähäväkisten" palvelujen hinnasta en niin paljoa perusta (kunhan rahalle saadaan oikeaa vastinetta), koska katson heidän aidommin tarvitsevan yhteiskunnan tukea, kuin valtaosin hyvin suomeakin hallitsevan ruotsinkielisen vähemmistömme.
"Sinulla on tietysti täysi oikeus omaan näkökantaasi, mutta tuo tasavertaisuuden nimittäminen etuoikeudeksi on hieman erikoista."
Minä en näe tasavertaisuutena sitä, että pienelle vähemmistölle pyritään takaamaan suhteettoman kalliit omankieliset palvelut etenkin, kun heistä valtaosa pystyisi hoitamaan (ja hoitaakin) asiansa maan pääkielellä. Ja kuten sanoinkin aloituksessa, niin asian tekee erityisen epätasavertaiseksi se, että tästä palvelusta nauttii vain pieni osa maamme vähemmistökieliä puhuvista suomalaisista.
"Miltä muilta vähemmistöryhmiltä haluaisit poistaa tasavertaiset oikeudet ja satutko itse kuulumaan johonkin sellaiseen ryhmään?"
En miltään muulta ryhmältä. Itse kuulun moneenkin vähemmistöön (joudut luottamaan sanaani, sillä en yksityisyyttäni suojatakseni ala niitä erittelemään), mutta en kuitenkaan ainoaankaan kielelliseen vähemmistöön.
"Onko sinusta etuoikeus sekin, että sinulla on tasavertaiset oikeudet minun kanssasi?"
Ei ole. Minusta kaikilla maan kansalaisilla tulisikin olla tasavertaiset oikeudet. Koska kuitenkaan yhteiskunta ei pysty tarjoamaan kaikille maan kielivähemmistöille kielienemmistön kanssa yhtäläisiä oikeuksia käyttää asioidensa hoitamiseen omaa äidinkieltään, niin minusta ei ole tasavertaisuutta se, että yhdelle valitulle kielivähemmistölle nuo oikeudet pyritään tarjoamaan. Nyt kun näin kuitenkin menetellään, niin minusta on oikein sanoa, että tuo yksi vähemmistä on etuoikeutettu muihin vähemmistöihin verrattuna. Etuoikeus taas ei mielestäni ole tasa-arvoa/yhdenvertaisuutta.
Millä muilla vähemmistöillä on tasavertaiset oikeudet ruotsalaisen vähemmistön kanssa Suomessa?
"kuten sanoinkin aloituksessa, niin asian tekee erityisen epätasavertaiseksi se, että tästä palvelusta nauttii vain pieni osa maamme vähemmistökieliä puhuvista suomalaisista. "
Pieni osa? Tilastokeskuksen mukaan Suomen kansalaisista puhui äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia yhteensä vähän reilu 50000 eli noin 1 prosentti.
Stefan Wallinhan totesi vuosi pari sitten Hesarin kuukausliitteessä, että ei venäläisille mitään oikeuksia tarvita, vaikka heitä olisi kuinka paljon tahansa. Ja syy on se, että venäjä ei ole kansalliskieli. Wallin siis ei halua kaikille suomalaisille samanlaisia kielellisiä oikeuksia.
Eikä muuten halua vähemmistövaltuutettukaan, kun hänen mielestään vähemmistöjen kielelliset oikeudet voidaan hoitaa kevyemmillä järjestelyillä kuin kielen virallisuudella.
Suurpää YLEn radiohaastattelussa.
Kumma juttu, että ruotsinkielisten oikeuksien hoitamiseen tarvitaan kielen virallisuus, mutta muiden vähemmistökielien oikeuksien turvaamiseen sitä ei tarvita..
Vaikuttaa vähän siltä, että vähät sinäkään välität venäläisten oikeuksista kunhan vain toisten suomalaisten oikeuksia vähennettäisiin, vai mitä?
USAssa osataan palvella 170 kielen puhujaa näiden omalla kielellä, puhutaan LIMITED ENGLISH SPEAKERS-asiakkaista.
Meillä Suomessa on tietysti vastaavasti LIMITED FINNISH SPEAKERS, joihin kuuluvat myös jotkut ruotsinkieliset.
Heitä voidaan aivan hyvin palvella samalla tavalla eli puhelintulkkauksella kuin USAssa palvellaan 170 kieltä puhuvaa limited english speaker'-asiakaskuntaa.
Ruotsinkielisille tässä myös kuvitettu versio
http://www.languageline.com/page/how_it_works/
Juuri jotain tuon tapaista systeemia olen ajatellut moderniksi tavaksi toteuttaa kielivähemmistöjen kielipalvelu. Puhelintulkkaus ilmanmuuta Suomeenkin.
Jotenkin vain on saanut suomenruotsalaisten puheista sellaisen kuvan, että ei heille se omakielinen palvelu ole niinkään tärkeää kuin on se, että suomenrutosalainen saa vaatia suomenkielisiä palvelemaan itseään ruotsiksi.
noudattama käytäntö ja se sopii erinomaisesti myös Suomelle. Ruotsi on parhaillaan terävöittämässä kielilainsäädäntöään ja sitä kannattaa seurata tiiviisti. Eiköhän Suomen hallitus ja eduskunta seuraa Ruotsin esimerkkiä kielilainsäädännössä kuten kaikessa muussakin.
Että onko sinusta oikein, että monista suomalaisista kielivähemmistöistä yksi on nostettu erikoisasemaan muiden yläpuolelle nauttimaan oikeudesta toimia yhteiskunnassa suomenkielen sijasta omalla vähemmistöäidinkielellään? Onko sinusta tasavertaisuutta, että muut suomalaiset, joiden äidinkieli ei ole suomi, eivät omaa samoja oikeuksia kuin ruotsinkieliset? Eikö sinusta tuo erikoisasema ole etuoikeus?
Minun mielipiteeni asiasta jo tiedätkin, samoin kuin ratkaisumallini asiaan. Miten sinä ratkaisisit asian, vai onko nykytilanteessa sinun mielestäsi edes olemassa ratkaistavaa ongelmaa?
" onko sinusta oikein, että monista suomalaisista kielivähemmistöistä yksi on nostettu erikoisasemaan muiden yläpuolelle"
Ensinnäkin ruotsinkieliset suomalaiset poikkeavat muista kielivähemmistöistä ainakin sikäli, että kyseessä eivät ole maahanmuuttajat, vaan maan oma väestö. Lisäksi historiallinen kehitys on senkaltainen, ettei mitenkään voi sanoa, että ruotsinkieliset olisi jossain vaiheessa 'nostettu erikoisasemaan muiden yläpuolelle' (minkä muiden?), vaan pikemminkin päinvastoin, ruotsinkielisten asema on heikentynyt.
Toisekseen, muiden vähemmistöjen asema ei kohenisi pätkääkään siitä, että joidenkin suomalaisten asemaa huononnettaisiin. Hieman samaan tapaan voisi ajatella, että köyhyys poistettaisiin laskemalla palkkoja.
"Onko sinusta tasavertaisuutta, että muut suomalaiset, joiden äidinkieli ei ole suomi, eivät omaa samoja oikeuksia kuin ruotsinkieliset? Eikö sinusta tuo erikoisasema ole etuoikeus?"
Olen tuolla muualla kysellyt mitä sellaisia etuoikeuksia ruotsinkielisillä suomalaisilla on mitä suomenkielisillä ei olisi. Vastaukseksi tarjoat, että ruotsinkielisillä on etuoikeuksia, joita 'muunkielisillä suomalaisilla' ei ole. Niin on suomenkielisilläkin. Edelleenkään ei tunnu löytyvän sellaisia ruotsinkielisten etuoikeuksia, joita ei olisi myös suomenkielisillä.
"Minun mielipiteeni asiasta jo tiedätkin, samoin kuin ratkaisumallini asiaan."
Olen ymmärtänyt, että mallisi olisi sellainen, että heikennettäisiin useamman suomalaisen kielillisiä oikeuksia. En mitenkään näe, että se kohentaisi kenenkään tilannetta.
" Miten sinä ratkaisisit asian, vai onko nykytilanteessa sinun mielestäsi edes olemassa ratkaistavaa ongelmaa?"
Ei.
Eli meidän lähtökohtamme tarkastella asiaa ovat aivan erilaiset. Sinä katsot, että koska ruotsinkieliset eivät ole maahanmuuttajia, vaan heidän kansalaisuutensa on yhtä vanhaa kuin suomenkielistenkin, niin heillä täytyy olla samat oikeudet kuin suomenkielisilläkin, eikä samoja vähemmistöoikeuksia kuin heitä tuoreemmilla suomalaisilla, esim. 1-3-? polven suomalaisilla. Eli vertaat ruotsinkielisten asemaa enemmistökielisten asemaan, etkä muiden kielivähemmistöjen asemaan.
Minä en näe asiaa noin, vaan katson, että kaikkien suomalaisten tulee olla mahdollisimman tasavertaisia riippumatta siitä, että kuinka kauan heidän sukunsa on ollut suomalaisia. Minä en siis näe kielellisen enemmistöaseman oikeutuksena sitä, että kuinka kauan jotakin kieltä on suomessa puhuttu vaan sen, että kuinka paljon kielen puhujia suomessa on. Kielellinen enemmistöasema ja siihen käytännön syistä liittyvä kiistaton etuasema kuuluu heille, jotka puhuvat enemmistökieltä.
Tämä johtuu mm. siitä, että yhteiskunnan täytyy mielestäni tarjota tasapuolisesti mahdollisimman paljon mahdollisimman monelle ja lisäksi erityisesti niille, jotka ovat eniten tarpeessa (sairaat, vanhukset, köyhät jne.). Ideaalitilanne olisi tietysti, että kaikilla suomalaisilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet ja oikeudet elää käyttäen vain äidinkieltään jos he niin haluaisivat. Tämä ei kuitenkaan ilmiselvistä syistä ole kai koskaan mahdollista, ellei sitten koko maailma muutu jostain syystä yksikieliseksi (ja sitä en todellakaan toivo riippumatta siitä mikä se kieli olisi).
Koska siis asioita joudutaan resurssien mahdollisimman tasapuolisen ja kaikkiin/kaikkien tarpeisiin riittävän jakamisen takia priorisoimaan, niin järkevintä on tarjota peruspalvelut sillä kielellä jota suurin osa maan kansalaisista puhuu. Muiden kielten puhujat joudutaan näin velvoittamaan oppimaan tuota pääkieltä ja yhteiskunnan täytyy tarjota siihen mahdollisimman hyvät mahdollisuudet. Tietysti täytyy myös ymmärtää, että kaikilla ihmisillä ei mahdollisesti erilaisista syistä ja itsestään riippumattomista syistä ole resursseja oppia maan pääkieltä. Näille vähäväkisille täytyy tietysti silti taata heidän oikeusturvansa varmistamiseksi tarvittavat tulkkipalvelut.
Alle 300 000 pääosin suomenkieltäkin hallitsevan ruotsinkielisen pitäminen väkisin samalla viivalla liki 5000 000 suomenkielisen kanssa on tässä valossa minusta sulaa hulluutta ja kaikkien suomen kansalaisten etuja loukkaavaa tuhlausta. Tuon kalliin ”kaksikielisyyden” ylläpitämiseen menevien resurssien vapauttaminen muuhun käyttöön mahdollistaisi monen räikeän epäkohdan ja puutteen korjaamisen yhteisessä isänmaassamme. Tuo ei minusta ole sen kummempaa kuin tervettä järkeä.
Toki ymmärrän, että monelle ruotsinkieliselle on katkeraa luopua näistä heille joskus ammoisina aikoina annetuista/syntyneistä kielellisistä oikeuksista, vaikka jokaisen ajattelevan ihmisen pitäisikin ymmärtää, että ruotsinkielisten vähentymisen takia nuo oikeudet ovat jo kauan sitten muuttuneet oikeuksista etuoikeuksiksi, jos ne nyt koskaan ovat muuta kuin etuoikeuksia edes olleet.
Minkään kielen puhumista, siihen liittyvän kulttuurin luomista ja ylläpitoa en sen sijaan olisi kieltämässä, vaikka minulla siihen valta olisikin, päin vastoin. Kielet ovat kansallista rikkautta ja sellaisena pelkästään myönteinen asia. Täytyy kuitenkin muistaa, että enemmistö on enemmistä ja vähemmistö on vähemmistö asiasta riippumatta. Miksi sitä on niin monen niin vaikea ymmärtää?
"... eikä samoja vähemmistöoikeuksia kuin heitä tuoreemmilla suomalaisilla, esim. 1-3-? polven suomalaisilla."
Juu, minusta maahanmuuttajilla on jonkinlainen velvollisuus sopeutua uuden kotimaansa kulttuuriin ja tapoihin.
"Minä en näe asiaa noin, vaan katson, että kaikkien suomalaisten tulee olla mahdollisimman tasavertaisia riippumatta siitä, että kuinka kauan heidän sukunsa on ollut suomalaisia."
Toisten suomalaisten oikeuksien vähentäminen tasa-arvon lisäämiseksi on mielestäni väärä lähtökohta. Jollakin tavalla se olisi ehkä perusteltavissa, jos oikeuksia leikattaisiin solidaarisesti kaikilta ja sillä myös ihan oikeasti kyettäisiin tuottamaan jotain etua heikommassa asemassa oleville.
Ajatteles, jos vaikkapa Nurmeksessa ei olisi tarjolla sellaisia palveluja kuin Helsingissä (kuten todellisuudessa ei tietenkään olekaan) niin pitäisikö ne poistaa myös Helsingistä tasa-arvon lisäämiseksi. (Ei tämä ollut kauhea hyvä esimerkikki, mutta jonkinlainen kuitenkin)
"Koska siis asioita joudutaan resurssien mahdollisimman tasapuolisen ja kaikkiin/kaikkien tarpeisiin riittävän jakamisen takia priorisoimaan, niin järkevintä on tarjota peruspalvelut sillä kielellä jota suurin osa maan kansalaisista puhuu."
Jos lähdetään primääristi tarkastelemaan kustannuksia niin leikkauksen paikkoja löytyy paljon. Onko esimerkiksi mielekästä tarjota Pohjois- tai Itä-Suomen syrjäseutujen asukkaille kalliita ja tehottomia palveluita kun ne isoissa kaupungeissa pystytään tuottamaan halvemmalla ja tehokkaammin? Siis vain sillä perusteella, että jotkut suvut ovat sattuneet asumaan syrjäseuduilla tähän asti.
Resursseja olisi siis vapautettavissa todella paljon, jos se olisi päämääränä. Se tietysti tapahtuisi toisten kustannuksella, mutta otettaisiin tosiaan vain vähemmistöltä, esimerkiksi Lapin ja Itä-Suomen läänien asukkailta.
Ok, alan nyt ymmärtämään, että emme tässä asiassa yksimielisyyttä saavuta. Ruotsinkielen asema kun on minun järkeni ja oikeustajuni vastainen ja sinä ajattelet samoin siihen kajoamisesta.
Sinä kysyt, "mitä sellaisia oikeuksia suruilla on mitä susuilla ei ole" ja kun minä vastaan, että "ei kaiketi mitään erityisempiä", niin katsot asian olevan loppuun käsitelty. Minä taas katson asian vasta alkavan siitä, että 5% kielivähemmistölle pyritään tarjoamaan aivan samat oikeudet ja kohtelu kuin enemmistölle.
Sinä et näe "pois ottamista" minkään ongelman ratkaisukeinona, mutta minä näen, jos muiden tasa-arvoistaminen ei ole mahdollista antamalla heille lisää.
Minun huono esimerkkini:
Ajatellaan, että yhteiskunta tarjoaisi kaikille jäsenilleen mahdollisuuden matkustaa linja-autolla huokeaan hintaan. Sen lisäksi 1/20 saisi mahdollisuuden samalla hinnalla valita linja-auton sijasta niin halutessaan myös junan, vaikka heillä ei olisikaan mitään esteitä matkustaa linja-autollakaan (1% heistä olisi taipumus matkapahoinvointiin linja-autossa, mutta lääkkeillä kyllä pärjäisivät). Pelkästään tämän palvelun takaamiseksi yhteiskunta pitäisi yllä kalliita rautateitä ja junakalustoa ja velvoittaisi jokaisen bussinkuljettajan opettelemaan ajamaan myös veturia (sielläkin minne junaraiteet eivät edes ylettyisi). 19/20 enemmistössäkin olisi joukko linja-autossa matkapahoinvoinnista kärsiviä, mutta heille ei tarjottaisi mahdollisuutta junakyytiin, vaan ainoastaan matkapahoinvointilääkitystä. Rautateiden lakkautus ei silti olisi vaihtoehto, sillä ”pois ottaminen ei lisää tasa-arvoa”.
Kiitos vaivannäöstä esimerkin kirjoittamisessa.
Mielestäni kuitenkin erehdyt sanoessasi, ettei sille 19/20-ryhmälle olisi tarjolla junakyytiä. Meille suomenkielisillehän on tarjolla kaikki palvelut. Sen sijaan voitaisiin kyllä ajatella, että muunkielisille Suomen kansalaisille, joita väestöstä on ilmeisesti 1/100 (poislukien saamelaiset ja viittomakieliset), ei ole tarjolla sen kummemmin bussi- kuin junakyytiäkään. He eivät kuitenkaan saisi sitä vaikka 1/20-ryhmältä poistettaisiin oikeus junakyytiin.
Ettei pääse unohtumaan kuka ja mikä Heikki Tala todellisuudessa on ja mitä hän edustaa.
Tässä lehtiartikkeleita Heikki Talasta ja Suomalaisuuden liitosta.
Ilkka Luukkonen, Maaseudun Tulevaisuus:
Minne menet, Suomalaisuuden Liitto?
15.5.2006
Ilkka Luukkonen: "Suomalaisuuden liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen."
Suomalaisuuden Liitto täytti viime viikolla sata vuotta. Järjestö perustettiin aikana, jolloin suomalaisuus oli vastikään keksitty ja hegeliläinen kansallisvaltion ihanne levinnyt tännekin. Perustamispäiväksi valittiin suomalaisuusmies J.V. Snellmanin syntymäpäivä.
Liitto päätti edistää suomen kieltä, kulttuuria ja tiedettä ja saada kansan tuntemaan, että on arvokasta olla suomalainen. Liitossa ovat vaikuttaneet monet nimimiehet, joista vähäisimpiä eivät ole Urho Kekkonen, J.K. Paasikivi, Kustaa Vilkuna ja Juhani Aho.
Näin komeaa taustaa vasten voisi pitää yllättävänä, että liiton vuosipäivä huomioitiin monissa lehdissä korkeintaan pikku-uutisella. Tosin Hufvudstadsbladet haastatteli näyttävästi liiton puheenjohtajaa Heikki Talaa, mutta artikkeli ei ollut kovin ylistävä. Syy lienee se, että ruotsin vastustaminen on Talan johtaman järjestön missio.
Suomenmaa-lehti juhlisti liiton vuosipäivää julkaisemalla liiton entisen pääsihteerin Kai Huovinmaan kirjoituksen, jossa tämä haukkui vanhan järjestönsä lyttyyn.
Huovinmaan mielestä Suomalaisuuden Liiton toiminta on merkityksetöntä ja ällöttävää puuhastelua, jonka ytimessä on ruotsinkielisiin kohdistuva syrjintä eli ”sekoilu kielirasismeineen”.
Huovinmaa muistuttaa liiton hienosta historiasta. Liiton liepeiltä ovat saaneet alkunsa Suomen Kulttuurirahasto, tiedeakatemia ja Väestöliitto, minkä lisäksi suomalaista kirjallisuutta on tuettu merkittävästi.
Nykyään toimintaa ohjaavat vanhentuneet näkemykset, Huovinmaa toteaa. Hän luonnehtii liiton nykyistä johtoa värikkäin sanankääntein.
”Nyt ’Suomalaisuuden Liittoa’ voi kuvata resiinaksi, jossa hiipuvaa vauhtia louskuttaa pari pesäpallofilosofia rohdinpaita päällään ja väinämöispäähineet päässään. Resiina on heinittyneellä sivu- eli pistoraiteella, ja sen päässä näkyy viimeinen ja resiinan lopullisesti pysäyttävä puinen stoppari.”
Huovinmaa ansaitsisi kielenkäytöstään Suomalaisuuspalkinnon. Sitä hänelle ei valitettavasti enää voida myöntää – Suomalaisuuden Liitto on lopettanut palkinnon jakamisen.
On helppo olla Huovinmaan kanssa samaa mieltä Suomalaisuuden Liiton toiminnasta. Kymmeniä vuosia jatkuneen sivistyksellisen taipaleen jälkeen liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka näkyvä toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen.
Liitolle tekee mieli esittää pari tarkentavaa kysymystä. Eikö suomen kielen asemalle ole monin verroin vaarallisempaa, että virkamies- ja kaupankäyntikieleksi on vakiintumassa englanti? Nyt tehdään siis vapaaehtoisesti sama, mitä Venäjä yritti sata vuotta sitten väkisin, vain eri kielellä.
Toiseksi, jos Suomi syrjii kielivähemmistöään, miten se voi EU:ssa vaatia itselleen mitään vähemmistöoikeuksia?
Suomalaisuuden Liitto saattaisi vastata tähän, että ongelma ratkeaa eroamalla EU:sta. Arvelu perustuu siihen, että liiton hallituksessa istuvat perussuomalainen Jussi Niinistö ja sitoutumaton perussuomalainen Jarmo Mero. Heidän puolueensa on tunnetusti voimakkaan EU-kriittinen.
Jos perussuomalaiset jatkavat maihinnousuaan tähän vanhaan sivistysjärjestöön, nähdään ehkä päivä, jolloin Suomalaisuuden Liiton nimeksi vaihdetaan Perussuomalaisuuden Liitto.
Ihmisillä on taipumus kiintyä kotiseutuunsa ja kieleensä ja pitää niitä arvokkaina. Joku voi löytää suomalaisuudesta myös yksityiskohtaisempia piirteitä, siis jotain absoluuttisen hyvää, joka näyttää saavan alkunsa Suomesta tai suomalaisesta traditiosta. Ne asiat voivat olla tällaisia: Väinö Linnan kuvaus kovennettua seisovista sotilaista, Jari Litmasen pallosilmä, kuivahkon kankaan männikkö toisen harvennuksen jälkeen, Tuomari Nurmion Punainen planeetta, Punkaharju, Remeskylän palvikinkku tai Martti Suosalon roolityöt.
Useimpien kansallistunne rakentuukin etupäässä myönteisten seikkojen varaan. Heidän lisäkseen on joitakin, onneksi vain muutamia, joiden mielestä suomalaisuuden ydin on kantaa kaunaa ruotsinkielisiä kohtaan.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
Minulle suomalaisuus on ollut aina sitä, mitä ruotsiksi kuvataan sanalla finländare: Suomessa asuvien ihmisten suomalaisuutta riippumatta siitä, mitä kieltä he puhuvat.
Suomenkieliset, ruotsinkieliset, saamenkieliset, romanikieliset, nykyisin myös moninaisten muiden kielten puhujat, joilla on Suomen kansalaisuus - ja joiltakin se saattaa jopa puuttua, sillä byrokratia voi olla joskus vielä ihmismieltäkin hitaampi. Niin sydän kuin elämäntilanne saattavat hitsata ihmisen suomalaiseksi ennen kuin virallinen todistus siitä saadaan allekirjoitettua.
Mutta Suomalaisuuden liitolle suomalaisuus on rajattu pois ainakin ruotsinkielisiltä kansalaisilta.
Tai ainakin everstiluutnantti evp. Kauko Sipponen kirjoittaa: Kun toivottavasti pian saamme eduskuntaan sellaisen enemmistön, jolla on kykyä ymmärtää myös suomenkielisen enemmistön etu, voidaan yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä poistaa ruotsinkielisen vähemmistömme kaikki erikoisoikeudet ja palauttaa Ahvenanmaalle voimaan Suomen laki.
Sipposen kirjoitus on otsikoitu osuvasti: Pakkoruotsi - Suomen talouden salakavala syöpä
Suomalaisuuden liittoa piinaa patologinen kauna ja viha ruotsin kieltä ja sen opettamista kohtaan. Siitä voisi olla hyvin lyhyt askel vihaan ruotsin kieltä puhuvia kohtaan, jos eläisimme epävakaammassa yhteiskunnassa ja epävarmemmassa maailmanajassa - niin kuin esimerkiksi toista maailmansotaa edeltäneessä.
Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala vakuuttaa, että pakkoruotsi saadaan pois Suomen kouluista. Liiton lehti onkin kauhistuttavan innostunut siitä, että ruotsin kielen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa ollaan poistamassa. Samalla se oikoo mutkia suoriksi uutisoidessaan ja kommentoidessaan lukiolaisten mielenosoituksia ylioppilastutkintojärjestelmän muuttamiseksi.
Suomen mielen pääkirjoituksessa Tala kirjoittaa: Maaliskuun 16. vuonna 2004 jää historiaan nuorison tahdonvoimasta. Kymmenet tuhannet lukiolaiset järjestivät silloin valtakunnallisen mielenosoituksen. Nuoriso on jälleen kerran noussut vaatimaan perusteltuja oikeuksiaan.
Toivottavasti olen oikeassa uskoessani, että valtaosalle mieltään osoittaneista lukiolaisista ei tullut mieleenkään, että heidän mielenilmaustaan käytettäisiin sellaisen propagandan astinlautana, jonka avoimena tavoitteena on syrjäyttää ruotsia äidinkielenään puhuvien suomalaisten perustuslailliset oikeudet.
Oikeudet, joista suomenkielisille ei ole mitään haittaa ja Suomelle lopulta pelkkää hyötyä.
Vuoteen 2002 asti Suomalaisuuden liitto sai toimintaansa valtionapua. Talan sanojen mukaan valtionavun likvidoi ministeri Ville Itälä (kok.). Olisi skandaali, jos hän ei olisi niin tehnyt.
Suomalaisuuden liitto sai 100 000 veronmaksajien euroa nimivalistukseen ja toiset 100 000 euroa lippuvalistukseen. (Summat ovat markkoja toim.huom.)
Jäljellä on vielä 1 500 euron avustus valtakunnallisen lipunnostotilaisuuden järjestämiseen itsenäisyyspäivänä. Tämäkin avustus on ehdottomasti poistettava.
Suomen lippu pitää nostaa salkoon niin, että se hulmuaa kaikille suomalaisille.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pekka Mikkola Kaleva-lehden kolumnissaan 16.3.2006:
Suomalaisuuden liiton kannattaisi harkita nimensä muuttamista
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pahoitteli pari päivää sitten haastattelua, joka julkaistiin järjestön Opettaja-lehdessä. Lehti antoi sivuillaan tilaa Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalle Heikki Talalle, joka tilaisuuden tullen laukoi ilmoille omat ja liittonsa kielipoliittiset mielipiteet.
Lyhyehkössä haastattelussa tulenarin oli Talan repliikki, jonka pränttääminen lehteen suututti ainakin osan OAJ:n ruotsinkielisistä jäsenistä. Tala puhui "liiton lopullisesta tavoitteesta, virallisesta yhden kielen Suomesta Ahvenanmaata myöten".
Suomessa kaikilla kiinnostuneilla on oikeus kokoontua ajamaan läheiseksi kokemaansa aatetta vaikkapa sellaisessa järjestössä, jonka nimi on Suomalaisuuden liitto. Näitä ihmisiä on joitakin satoja. Järjestö antaa nettisivuillaan ja julkaisuissaan asiallisia ohjeita liputuksesta, mutta on siellä paljon muutakin. Valitettavasti.
Kun liiton kannanottoja on seurannut viime vuosina, ei voi välttää vaikutelmaa, että kohta sata vuotta täyttävän järjestön nimi on epätarkka. Oikeampi olisi Kiihkosuomalaisuuden liitto. Tai: Ruotsin kielen vastaisuuden liitto. Tai vielä pitempänä vaikkakin hiukan kankeana versiona: Ruotsin valtion ja ruotsin kielen, suomenruotsalaisuuden ja kaiken muunkin ruotsalaisuuteen edes hiukan vivahtavien seikkojen vastaisuuden liitto.
Liiton käyttövoimana ei siis ole vain ruotsin kielen virallinen asema Suomessa, vaan se näkee Ruotsin valtionkin entisenä Suomen riistäjänä ja nykyisenä vehkeilijänaapurina. Liiton tuoreessa Suomen mieli -lehdessä puheenjohtaja Tala kirjoittaa:
"Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa."
RKP:n europarlamentaarikkoa Henrik Laxia kutsutaan liiton lehdessä "suomenmaalaiseksi", ei siis suomalaiseksi. Lax puhuu erinomaista suomea, mutta se ei liitolle riitä. Minkähänlaisia syntisäkkejä liitolle mahtavat olla Luodon, Korsnäsin tai Hammarlandin kuntien vanhukset, jotka yksinkertaisesti vain eivät osaa suomea käytännössä lainkaan.
Jos liittoa pitää yrittää kehua, niin onhan se ainakin periaatteissaan tinkimätön, äärimmäisyyksiin asti. Liitto ei ole enää vuoden 2002 jälkeen saanut valtionapua, jonka perusteena oli järjestön puolivirallinen asema liputuskulttuurin ylläpitäjänä. Tuen katkaisun syynä oli, ettei liitto halunnut antaa liputusneuvontaa ruotsin kielellä.
Tinkimättömyyskin on kyllä hiukan kyseenalainen syy kehua, kun muistaa, kuinka pahaa jälkeä kaikenlainen kansalliskiihkoilu ja vähemmistöjä vastaan lietsottu kauna on historian aikana synnyttänyt.
.............................................
Tässä kuvaus rakenteellisesta epätasa-arvosta. Rkp ei tietenkään halua niihin muutosta sillä sehän kielipuolue:
http://ryyti.blogspot.com/2007/01/koulutuksellinen-eptasa-arvo-ruotsin-x.html
Vai etkö ole huomannut niitä?
"Vastaisitko kysymyksiini Tapio?"
Juu.
"Vai etkö ole huomannut niitä?"
En. Tänään ei ole oikein ehtinyt. Hyvä etteivät olleet poistaneet.