uskossa

Jos osaat englantia, niin kantsii lukee tää sivusto:
http://season.org/information/3-my-story/

Paniikkihäiriö on minullekkin tuttua, juuri ennenkuin tulin uskoon se oli minulla erittäin vahva. Luulin jo etten ikinä voisi toipua siitä. Mutta se parani, ja olen siitä kiitollinen Jumalalle.

Jos olet uskossa rukoile, ja luota Jumalaan, etkä ole silloin mikään helppo saalis sielun viholliselle! Et ole koska Jumala pitää sinusta huolta. Ihminen aivoitelee tiensä, mutta Jumala johdattaa hänen askeleensa. Hän tietää jokaisen uskovaisensa asiat, myös sinun paniikkihäiriösi, etkä ole silloinkaan yksin, vaikka se siltä tuntuisikin. Minä tiedän, että paniikkihäiriösi voi ainakin helpottaa melkein täysin kokonaan, jos rukoilet sitä lakkaamatta Jeesukselle, Kyllä hän auttaa. Puhun kokemuksesta!

>> kun tämä vaiva vie henkiset voimavarat toisinaan.

Mun omissa vaivoissa (muu kuin paniikki) tää kertomus Raamatusta on lohduttanut: "Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan." (2.Kor.12:9)

Meihin heikkoihin voi asettua asumaan Kristuksen voima. Mitähän se tarkoittaa? Miksi ei voimakkaisiin, terveisiin ja ylpeisiin? Kristuksen voima voi olla mun mielestä semmoista myötätuntoakin ja rakkautta muita kärsiviä ihmisiä kohtaan. Sellaista mielenlaatua Kristus osoitti. Se voi olla semmoinen voima, joka muuttaa jonkun ihmisen elämän radikaalisti, vaikka senlaatuinen voima ei ole tämän maailman silmissä mitään.

Tuota...käytkö sä terapiassa? Suosittelen lämpimästi, että kannattaa nähdä vaivaa ja etsiä hyvä terapeutti! Jos eka ei ole hyvä, niin etsiä toinen jne. Useimmat ihmiset nimittäin saa terapiasta helpotusta paniikkihäiriöön. Tarkoitan kognitiivista terapiaa, käyttäytymisterapiaa, tai semmoista lyhyt-terapia-juttua. Ne on tehokkaita siinä, mutta mitään psykoanalyysi-tyylistä en suosittele, kun niiden tehosta ei ole näyttöä niin kuin muiden terapioiden.

Paniikkihäiriöstä on kirjoitettu myös hirmu hyviä kirjoja. Niiden kautta voi ymmärtää paremmin mistä siinä on kyse. Se, että ymmärtää miten se tilanne kehittyy, on siinä taudissa kuulemma hirmu tärkeää - se auttaa saamaan siihen tolkkua ja hallintaa. Jostain saattaa löyty se ajatus, oivallus ja idea, josta paraneminen voi lähteä! Voimia etsintään - älä luovuta! Joskus on väsynyt, ettei jatsa mitään, mutta sitten kun taas vähän jaksaa, niin käy ongelman kimppuun joka puolelta.

Pyydän Taivaan Isältä sinulle johdatusta siihen, että pääsisit paranemis-prosessin tielle! Ja voimia matkalle. Hyvä terapeutti ja joku ystävä, vaikka sähköpostiystäväkin, jonka kanssa voit jakaa elämän asioita auttaa selviämään elämässä eteenpäin.

>> monesti on aika yksin täällä täydellisten
>> ihmisten maailmassa

Joo. Semmoiselta se voi tuntua, jos muut kummastelee ja karttaa. Mutta lopulta mahtaako täällä kukaan niin täydellinen olla...Oman elämänkokemuksen mukaan melkein kaikki joutuu ennemmin tai myöhemmin (!) taistelemaan jonkun tosi vaikean asian kanssa tässä elämässä. Kuka minkäkin sairauden, vaivan tai ihmissuhteen kamaluuden kanssa. Kauheesti ei kellään oo varaa kattoo toisten ongelmia pitkään, kun ei vielä tiedä minkä kanssa joutuu vielä itse painimaan.

Mä olen ollut nyt puolisen vuotta semmoisen sairauden kourissa, jonka vuoksi en voi juuri kävellä tai seisoa. Tarkoittaa sitä, että joudun kököttämään suurimman osan aikaa vain kotona. Kyllä se ihmissuhteita kummasti vähentää. Kaikkiin kutsuihin joutuu sanomaan, että sori, että en voi tulla, kun mulla on nää jalat...Mutta tän puolen vuoden aikana mulla on kehittyny valtavat sympatiat niitä kohtaan, jotka joutuu jonkun sairauden vuoksi "eristäytymään" muista.

>> Se ajatus tuntuu aina lohduttavalle, ettei
>> tässä maailmassa tarvitse elää ikuisesti,
>> vaan Jeesuksen luona on parempaa tarjolla

Kyllä se tosiaan lohduttaa, ettei tässä "kuoleman varjon maassa" joudu elämään aina. Huikea ajatus, että meillä Jeesukseen turvautuvilla on aina paras aika edessäpäin! Joo, kärsitään sitten muutama kymmenen vuotta vaikka kellarin pimeässä - sitten alkaa juhlat, jotka ei lopu koskaan!!

"Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen,
joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä!
Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa.
Jumala itse on heidän luonaan,
ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.
Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, ei valitusta eikä vaivaa,
sillä kaikki entinen on kadonnut.
Valtaistuimella oleva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken."
Ilm. 21:1-5

Uudeksi Hän tekee kaiken. Sinä saat uuden ahdistuksettoman elämän ja minä uudet jalat :)

Siunausta sinulle!

Itse tulin erittäin voimakkaan paniikkihäiriön "avulla" uskoon, ja olen oikeastaan siis hyvin kiitollinen paniikkihäiriöstä, sillä ennemmin koin sen 3 viikon maanpäällisen helvetin kuin ikuisuuden oikeassa helvetissä. Lähes yhtäjaksoinen paniikkikohtaus kesti minulla tuon kolme viikkoa, mitä on lääkäreidenkin vaikea uskoa. Heti kun tulin uskoon, paniikkikohtaus loppui. Lyhyempiä kohtauksia tulee vielä, mutta Jumala johdatti hyvän terapeutin luo, kognitiiviseen terapiaan, josta on apua. Lääkkeitä en ole tarvinnut enää kuin ehkä yhden kohtauslääkkeen kerran, korkeintaan pari kertaa kuussa, tämäkin yleensä öisin. Mielestäni en ole helppo saalis viholliselle, sillä Jumala rakkaudessaan pitää minua "otteessaan" tämän sairauden avulla, ja varoittaa jos olen luisumassa pois. Rukous auttaa kohtauksiin aina.