Pedofilia on paisunut kirkossa suoranaiseksi epidemiaksi Vatikaani II jälkeen, kun kirkko avasi ovensa epäilyttävälle ainekselle, jonka ei entisissä oloissa olisi koskaan sallittu saattaa pappiskoulutustaan loppuun. Liberaalien ja perverssien "pitkä marssi instituutiohin" on pedofiliaepidemian takia. Ja he käyttävät tietysti myös kaikin tavoin hyödykseen jopa syntynyttä skandaalia: nyt aloitetaan rumpputuli pappien selibaattia vastaan aitoekumeenisessa hengessä...
Vatikaani II ja pedofilia
Sede vacante
15886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Paavillisempi kuin paavi itse, viisaampi kuin kirkolliskokous, älykkäämpi kuin kirkko? = pahempi kuin luterilainen.
Puolustatko sinä tavallista pedofiilia?
moni ongelma ratkeaisi roomalais-katolisessa kirkossa, jos tavallisten seurakuntapappien selibaatti poistettaisiin. Pappien selibaatilla ei ole mitään Kirkon opin ja perinteen mukaista velvoitetta, vaan sehän on ainoastaan roomalais-katolisen kirkon oma keksintö melko myöhäiseltä ajalta.
pitäisi poistaa myös ehkäisykielto?
eihän minkään uskon perusta ole ehkäisykiellossa, millä logiikalla se voisi ollakaan. Katolisessa kirkossa on vain jotenkin tapahtunut samanlainen väärinkäsitys kuin vanhoillislestadiolaisessa lahkossa. Erehdynkö, jos olen saanut sellaisen käsityksen, että hyvin monet suomenkieliset katolilaiset, siis katoliseen kirkkoon liittyneet ovat ajattelutavaltaan lähinnä näiden ankarien uskonlahkojen kannattajia.
Mikä sinä jumalaton puolipakana olet arvostelemaan kirkkoja ja lahkoja? Puhut asioista, joista et ymmärrä enempää kuin sika elektroniikasta!
Säälittävä tyyppi!
niin eihän siinä mitään, minun näkemykseni ei ole sinun asenteistasi mitenkään riippuvainen
Ehkäpä tätä seurakuntapappien selibaattipakkoa joudutaan käytännön pakosta tarkestamaan, sillä pian koittaa aika, jolloin suuressa roomalaiskatolisessa kirkossa ei ole enää juuri ollenkaan uusia pappeja. Pappeus ei kiinnosta moniakaan nykyaikana edes vanhoissa Länsi-Euroopan katolisissa maissa, ja miten kiinnostaisikaan kun pappi ei saa mitään palkkaa ja hänellä on vain suuria velvollisuuksia välinpitämättömille seurakuntalaisilleen.
Mitä ilmeisimmin room.kat.pappeus on houkutellut viime vuosikymmeninä aika paljon lapsista seksuaalisesti kiinnostuneita. Tähänkin lienee syy selibaattipakosta, joka ei ole paljon haitannut pedofiileja, vaan he ovat voineet saada hyvin kunniallisen aseman yhteisössään. Tätä on turha kenenkään kiistää, sillä nykyinenkin paavi kiertää jatkuvasti eri mantereilla pyytämässä julkisesti anteeksi room.kat.kirkon pappien kauhistuttavia tekoja ja osa seurakunnista on joutunut lopettamaan toimintansa ajauduttuaan vararikkoon liian suuriksi muodostuneiden pedofilian uhreille maksettavien korvausten takia.
Mikään muu ei estä seurakuntapappien avioliittoa kuin roomalais-katolisen kirkon omat säännöt, joilla ei ole mitään sen suurempia opillisia perusteita.
Uusia pappiskutsumuksia syntyy siellä, missä katolinen usko otetaan tosissaan. Pappeja tulee erityisesti ns. traditionalistisista sekä neokatekumenaalisen liikkeen piiristä. Pappiskutsumusten määrä on kääntäen verrannollinen maallistumisen kanssa; tämä selittänee senkin, miksi montaa suomalaista pappia ei meillä ole.
Yleensä hyväksikäyttöön syyllistyneet papit ovat olleet homoja. Siksi selibaatin kumoaminen tuskin ratkaisee ongelmaa (homoliittoja Kirkko tuskin ryhtyy lähiaikoina siunaamaan). Tästä ja muista aiheista hyödyllinen linkki "Kymmenen myyttiä pappien pedofiliasta":
http://www.catholicity.com/commentary/hudson/tenmyths.html
Paavi ei kiertele maita ja mantereita esittämässä julkisia anteeksipyyntöjä, vaan hänen matkojensa syyt ovat muunlaisia, mutta media välittää tätä samaa kuvaa vuodesta toiseen. Jos joskus vaikuttaa siltä, ettei katolisuus ole muuta kuin seksiasioiden ympärillä pyörimistä, niin aika pitkälle siihen vaikuttaa se, ettei medioita tunnu mikään muu kiinnostavan.
1. tärkein syy suomalaisten pappien vähyyteen lienee siinä, Suomen katolisessa kirkossa ei ole montakaan sellaista miestä, joilla olisi mahdollisuuksia omistautua pappeudelle. Katolilaisia on täällä todellä vähän. Pappiskutsumus vaatii enemmän taustaa kuin protestanttisesta suvusta katolisuuteen kääntymisen.
2. pedofiliaan ryhtyneillä on oltava jonkinlainen taipumus pedofiliaan, he voivat olla kiinnostuneia tytöistä tai pojista tai molemmista. Pedofiliaa ei pidä koskaan sekoittaa homouteen. Homoseksuaalisilla papeilla lienee sen sijaan hyvin luottamuksellisia mieskavereita, eivätkä nämä asiat tule useinkaan julkusuuteen. Tietääksen on aika yleistä, että monilla papeilla on kuitenkin perhe ja jopa lapsia, jotka pidetään visusti salassa. Onpa muistaakseni ainakin Britanniassa katolisten pappien "vaimoilla" oma yhdistyskin.
3. jos room.kat.kirkossa on sellainen asenne, että näitä suuria ongelmia vähätellään, se on mitä todennäköisimmin alku suurelle hajaannukselle, minkä jälkeen ei ole enää yhtenäistä room.katolista kirkkoa vaan suuri määrä siitä erkaantuneita lahkoja. Mutta mikä nyt on tärkeää?
Kohtaan 1. mikä Suomen tilanteeseen tulee, voit olla oikeassa, vaikka en ole varma mitä tarkoitat mahdollisuuksilla omistautua pappeudelle.
Pointtini kuitenkin oli, että yhteiskunnan maallistuminen korreloi negatiivisesti pappeuskutsumusten määrän kanssa.
2. pappien joukossa on aina homoja. Se ei sinänsä ole ongelma, vaan se, että aiemmin (ennen VatikaaniII:sta) asiaa ei millään lailla suostuttu kohtaamaan, ja sittemmin taas on ehkä annettu muodostua kuva, että "kaikkien on saatava toteuttaa seksuaalisuuttaan". Minusta on selvää, että valtaosa hyväksikäyttötapauksista liittyy jollain lailla tähän seikkaan.
3. On totta että aiemmin pyrittiin salaamaan tätä asiaa, mutta ei kai kukaan tällä hetkellä pyri vähättelemään skandaalien uhreille tuotettua vahinkoa.
Joitain viikkoja sitten tuli ilmi että Suomen poliisi oli peitellyt vuosikausia erään viranomaisen suorittamaa alaikäisen hyväksikäyttöä. Tuleeko tästä päätellä ettei poliisiin voi enää luottaa? Ei tietenkään - vaan että hyväksikäyttötapaukset ovat kaikkien ihmisten yhteinen ongelma, ja salailuun liittyvät mekanismit hyvin samankaltaisia.
Ei kääntyminen katoliseen kirkkoon aikuisena ole este pappiskutsumukselle. Ensimmäisenä mieleeni tulee Ruotsin piispa, joka kääntyi katoliseksi 20-vuotiaana.
En ole muuten kohdannut muualla, kuin Suomessa tätä kummallista suhtautumista, että syntyperäiset katolilaiset olisivat jotenkin "parempia" kuin myöhemmin kääntyneet.
Kuka täällä on väittänyt ketään toistaan "paremmaksi"?
Sitä paitsi olihan viime kesänä edesmennyt Pariisin kardinaalikin (Jean-Paul Lustiger) syntynyt Puolan juutalaiseen perheeseen ja viettänyt lapsuutensa keskitysleirissä.
"Ehkäpä tätä seurakuntapappien selibaattipakkoa joudutaan käytännön pakosta tarkestamaan, sillä pian koittaa aika, jolloin suuressa roomalaiskatolisessa kirkossa ei ole enää juuri ollenkaan uusia pappeja."
Faktoja:
1. Kirkkomme on katolinen kirkko.
2. Katolisia pappeja on hieman yli 400.000.
3. Pappiskutsumukset ovat kasvussa, vaikka ne eivät olekaan sitä Euroopassa.
"Pappeus ei kiinnosta moniakaan nykyaikana edes vanhoissa Länsi-Euroopan katolisissa maissa..."
Olen kuullut, että Suomen ev.-lut. kirkossa on moniin seurakuntiin vaikeaa saada pappeja, vaikka siellä/teillä papit ovatkin naimisissa ja heistä suuri osa on naisia.
"...ja miten kiinnostaisikaan kun pappi ei saa mitään palkkaa ja hänellä on vain suuria velvollisuuksia välinpitämättömille seurakuntalaisilleen."
Faktoja:
1. Useimmiten papit saavat jonkinlaisen palkkion.
2. Velvollisuudet ovat suuria, mutta juuri sitä varten pappi saa vihkimyksessään erityisen Jumalan armon.
3. Seurakuntalaiset eivät ole välinpitämättömiä, sillä katolisessa kirkossa kirkossakäynti ei ole romahtanut niin totaalisesti kuin luterilaisella puolella.
"Mitä ilmeisimmin room.kat.pappeus on houkutellut viime vuosikymmeninä aika paljon lapsista seksuaalisesti kiinnostuneita."
Aika paljon? Kysymyksessä on pieni osa papeista ja heidänkin tekonsa ovat joissakin tapauksissa väittämiä 30 tai 40 vuotta sitten tapahtuneesta. Yhdysvaltain lainsäädäntö on sellainen. Joskus ajattelen millä tavalla itse voisin todistaa olevani syytön, jos joku 20, 30 tai 40 vuoden kuluttua syyttäisi minua samasta.
"Tähänkin lienee syy selibaattipakosta, joka ei ole paljon haitannut pedofiileja, vaan he ovat voineet saada hyvin kunniallisen aseman yhteisössään."
Ylivoimaisesti suurin osa eli melkein kaikki pedofiliaan syyllistyneistä ovat olleet pappeja, joilla on ollut homoseksuaalinen taipunut. Sen takia kirkko on säätänyt, ettei homoilla ole mitään asiaa pappeuteen. Selibaatin poistaminen ei paljonkaan muuttaisi noiden homo-pappien elämäntilannetta.
"Tätä on turha kenenkään kiistää, sillä nykyinenkin paavi kiertää jatkuvasti eri mantereilla pyytämässä julkisesti anteeksi room.kat.kirkon pappien kauhistuttavia tekoja"
Nyt paavi oli Australiassa kirkon nuorisopäivillä, joille osallistui puoli miljoonaa nuorta.
"ja osa seurakunnista on joutunut lopettamaan toimintansa ajauduttuaan vararikkoon liian suuriksi muodostuneiden pedofilian uhreille maksettavien korvausten takia."
Yhdysvalloissa kaikki korvaukset ovat täysin kohtuuttomia. Jos isken toista kermakakulla päähän, hän voi vaatia minulta vaikka 10.000.000 dollarin korvauksia. Sitten loppu onkin tuomarista ja valamiehistöstä kiinni.
"Mikään muu ei estä seurakuntapappien avioliittoa kuin roomalais-katolisen kirkon omat säännöt, joilla ei ole mitään sen suurempia opillisia perusteita."
Kirkko tarkastelee ja punnitsee näitä asioita 2000 vuoden kokemuksella ja nöyryydellä.
Mikä ihmeen "luterilainen puoli" teillä oikein on, itse en ole mitenkään perehtynyt luterilaisten pappeuteen ja sen ongelmiin, heillähän on nykyään myös ns. naispappeus, mutta miten se kiinnostaa teitä roomalaiskatolilaisia?
Kirkolla on tietenkin 2000 vuoden, mutta roomalaiskatolinen kirkko on tehnyt nämä omaa toimintaansa hankaloittavat omat "säädöksensä" vasta vuoden 1054 jälkeen, osa viimeisimmistä dogmeista lienee vasta 1900-luvulta. Niidenhän kanssa teillä on eniten ongelmia ollutkin, ja pappien selibaatti juuri kuuluu niihin hankaliin kysymyksiin. Palatkaa siinä Kirkon alkuperäiseen perinteeseen.