Indoktrinaatio (wikipedia)
"Indoktrinaation (suom. iskostus) käsite viittaa kasvatusfilosofiassa sellaiseen opettamiseen, jossa oppilas tai opiskelija asetetaan opetuksen kohteeksi, johon annetut opetussisällöt vain siirretään. Voidaan puhua myös manipulatiivisesta tai tendenssimäisestä opetuksesta. Indoktrinatiivinen opetus kantilaisesti määriteltynä on oppilaan tarkoituksellista alaikäisenä pitämistä. Oppilas ei missään vaiheessa nouse tasolle, jossa hän voisi itsenäisesti arvioida opetussisältöjen pätevyyttä. Indoktrinaatio-termin sen kielteisessä merkityksessä kehitti kasvatusfilosofi William Heard Kilpatrick 1920-luvulla Yhdysvalloissa.
Indoktrinaatiokeskustelussa on käytetty neljää kriteeriä indoktrinaation erottamiseksi opetuksesta.
1. Amerikkalaisessa keskustelussa erityisesti John Deweyn vaikutuksesta on pyritty liittämään indoktrinaatio tietynlaiseen opetusmenetelmään eli puhutaan metodikriteeristä. Tämän epäilyttävän opetusmenetelmän piirteiksi on mainittu seuraavia elementtejä:
1. opetus on autoritaarista,
2. opetussisältö ikään kuin tungetaan oppilaan päähän (drummed in; drilled),
3. opetuksessa käytetään hyväksi jonkinlaista uhkaa ja
4. vapaa keskustelu kielletään.
Monesti nämä seikat on lyhennetty epärationaaliseksi opetusmenetelmäksi.
2. Sisältökriteerin mukaan opetussisällöstä seuraa, onko kyseessä indoktrinaatio vai ei. Tämä käsitys lähtee itse indoktrinaatio-termin etymologiasta. Indoktrinaatio on doktriinin välittämistä. “Ei doktriineja; ei indoktrinaatiota”.
3. Seurauskriteerissä lähdetään indoktrinoidun persoonan käsitteestä. Jean-Paul Sartrea mukaillen John Wilson toteaa, että indoktrinoitu ihminen elää itsepetoksessa. Hän on eräänlainen unissakävelijä. Hänen maailmankatsomuksensa perusteiden katsotaan tavalla tai toisella olevan kestämättömiä. Kasvatus on indoktrinaatiota silloin, kun sen seurauksena on indoktrinoitu epärationaalinen persoona."
Juuri tuolla tavoin luterilaisista on tehty luterilaisia jo varhaisessa lapsuudessaan.
"Indoktrinaation (suom. iskostus) käsite viittaa kasvatusfilosofiassa sellaiseen opettamiseen, jossa oppilas tai opiskelija asetetaan opetuksen kohteeksi, johon annetut opetussisällöt vain siirretään. Voidaan puhua myös manipulatiivisesta tai tendenssimäisestä opetuksesta. Indoktrinatiivinen opetus kantilaisesti määriteltynä on oppilaan tarkoituksellista alaikäisenä pitämistä. Oppilas ei missään vaiheessa nouse tasolle, jossa hän voisi itsenäisesti arvioida opetussisältöjen pätevyyttä. Indoktrinaatio-termin sen kielteisessä merkityksessä kehitti kasvatusfilosofi William Heard Kilpatrick 1920-luvulla Yhdysvalloissa.
Indoktrinaatiokeskustelussa on käytetty neljää kriteeriä indoktrinaation erottamiseksi opetuksesta.
1. Amerikkalaisessa keskustelussa erityisesti John Deweyn vaikutuksesta on pyritty liittämään indoktrinaatio tietynlaiseen opetusmenetelmään eli puhutaan metodikriteeristä. Tämän epäilyttävän opetusmenetelmän piirteiksi on mainittu seuraavia elementtejä:
1. opetus on autoritaarista,
2. opetussisältö ikään kuin tungetaan oppilaan päähän (drummed in; drilled),
3. opetuksessa käytetään hyväksi jonkinlaista uhkaa ja
4. vapaa keskustelu kielletään.
Monesti nämä seikat on lyhennetty epärationaaliseksi opetusmenetelmäksi.
2. Sisältökriteerin mukaan opetussisällöstä seuraa, onko kyseessä indoktrinaatio vai ei. Tämä käsitys lähtee itse indoktrinaatio-termin etymologiasta. Indoktrinaatio on doktriinin välittämistä. “Ei doktriineja; ei indoktrinaatiota”.
3. Seurauskriteerissä lähdetään indoktrinoidun persoonan käsitteestä. Jean-Paul Sartrea mukaillen John Wilson toteaa, että indoktrinoitu ihminen elää itsepetoksessa. Hän on eräänlainen unissakävelijä. Hänen maailmankatsomuksensa perusteiden katsotaan tavalla tai toisella olevan kestämättömiä. Kasvatus on indoktrinaatiota silloin, kun sen seurauksena on indoktrinoitu epärationaalinen persoona."
Juuri tuolla tavoin luterilaisista on tehty luterilaisia jo varhaisessa lapsuudessaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
osansa myös perintötekijöillä ja vähälahjaisuudella.
en voi ajatella muuta kun että kirjoitat omasta tilastasi.
Muuten ei tuo kirjoitus voisi kirjoittautua ajatuksistasi.
On näet jonkinlainen tyhjiö kohdassa arviointikyky , jos arvioi väärin.
- Onko vähälahjaista se, että arvioi asioita, tietämättä mitä arvioi vai onko se lahjakasta , että arvioijan arviot menevät väärään suuntaan?
-Onko perintötekijöillä merkitystä jos pohdinnan pituusjännite ei vastaa tarvittavaa olettamusta jotta saataisiin tuloksia pohdittaessa objektionaalisesti ulkopuolista arvostetta tuntematta sitä?
kirjoituksia ja pohtia että mitä siitä käyttäisit.
Jos kuitenkin asioita tutkitaan, niin asiat eivät olekaan niin, kun mitä sinä olit löytänyt.
Luterilaisuus on Raamattupohjainen uskonto joka puhdistautui harhaopeista menneinä aikoina.
Luterilaiseksi voi tulla kuka vaan , huolimatta siitä että millainen oli lapsuus.
Analysointiteoreettinen pohdinta siis pitäisi olla totuuden mukaista jotta sillä olisi mitään arvoa.
Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi ja muiden tekemien ajatusten välittämisestä.
Kaaosteoria on mielenkiintoisempi ja sen jatkumo.
Arvaan, että se ei tarjoa paljoa , jollei osaa jatkaa asioiden pohdintaa.