Kun nyt on niin paljon vääriä käsityksiä, niin muutamia vastauksia heränneisyydestä.
Herännäisyys eli körttiläisyys on elämisen, ajattelemisen ja uskonnon sekä hartauden harjoittamisen tapa. Se puolustaa arkaa ja ikävöivää uskoa, jossa Kristuksen ja ihmisen väliin ei aseteta mitään. Jumala on suuri ja ihminen pieni. Armo kuuluu kaikille.
- Eli me emme mittaa tai kysele kenenkään uskon määrää.
Hyväksymme kaikki ihmiset joukkoon ja olemme ystäväkansaa. Kaikki hengellinen painostus ja manipulointi ei kuulu meille pienille ja armonalla eläville.
Herännäisyys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäinen herätysliike. Herännäisyydessä korostuvat kristillinen elämä ja keskusteleva ilmapiiri. Siionin virsien veisaaminen yhdessä on körttiläisen hartaudenharjoituksen ydin. Näitä usein rukouksen muotoon kirjoitettuja virsiä keräännytään veisaamaan seuroihin. Seuroissa vuorottelevat veisuu ja lyhyet puheet, jotka nousevat Sanasta ja puhujan elämänkokemuksesta. Puheen voi pitää kuka tahansa, ja sen sävy on rinnalla kulkijan.
Herännäisyyden korostukset
Herännäisyydessä korostetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Toiselta ihmiseltä ei kysellä hänen parannuksestaan tai uskonratkaisustaan. Usko ja elämä ovat Jumalan kädessä. Tällainen odottava ja ikävöivä usko merkitsee Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) hengellisen perinnön hengessä luottamista Jumalan aikatauluun.
Ihmisellä on taipumus hengelliseen ylpeyteen, jota körttiläiset kutsuvat omavoimaisuudeksi. Se on luottamista omaan uskoon ja uskon tekoihin. Kilvoitteleminen on sitä, että ihminen pyrkii luopumaan yrittämisestä ja rauhoittumaan jaksaakseen luottaa Jumalan armoon, ei omiin voimiin.
-Omavanhurskaus ja uskonnolliset omat tikapuut taivaaseen ei kuulu herännäisyyteen.
Vierellä kulkeminen ja kyselevä asenne enemmänkin.
http://www.h-y.fi/
Voi tutkia enemmän ja seuroihin löytyy ohjeet, jonne jokainen voi tulla.
Aluetyö linkin alla on tietoa miten tulla seuroihin.
Sitten oli kysymyksiä, miksi hyväksymme naispappeuden ja alkoholinkäytön.
Sen asian on joku kyselijä tajunnut väärin. Eivät kaikki hyväksy, mutta toisaalta keneltäkään kun ei kysellä uskonmäärää, niin ei ketään tuomitakkaan moisista asioista.
Moralisointi ja muiden tuomitseminen ei kuulu körteille, vaan armokerjäläisyys ja ikävivä usko.
Mielelläni vastaan enempiinkin kysymyksiin, mutta mielummin niin että kysymyksiä tulisi pari kerrallaan, eikä pitkää liuskaa, jossa on paljon asiavirheitä.
Armonalla vaivatulla mielellä.
Herännäisyys eli körttiläisyys on elämisen, ajattelemisen ja uskonnon sekä hartauden harjoittamisen tapa. Se puolustaa arkaa ja ikävöivää uskoa, jossa Kristuksen ja ihmisen väliin ei aseteta mitään. Jumala on suuri ja ihminen pieni. Armo kuuluu kaikille.
- Eli me emme mittaa tai kysele kenenkään uskon määrää.
Hyväksymme kaikki ihmiset joukkoon ja olemme ystäväkansaa. Kaikki hengellinen painostus ja manipulointi ei kuulu meille pienille ja armonalla eläville.
Herännäisyys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäinen herätysliike. Herännäisyydessä korostuvat kristillinen elämä ja keskusteleva ilmapiiri. Siionin virsien veisaaminen yhdessä on körttiläisen hartaudenharjoituksen ydin. Näitä usein rukouksen muotoon kirjoitettuja virsiä keräännytään veisaamaan seuroihin. Seuroissa vuorottelevat veisuu ja lyhyet puheet, jotka nousevat Sanasta ja puhujan elämänkokemuksesta. Puheen voi pitää kuka tahansa, ja sen sävy on rinnalla kulkijan.
Herännäisyyden korostukset
Herännäisyydessä korostetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Toiselta ihmiseltä ei kysellä hänen parannuksestaan tai uskonratkaisustaan. Usko ja elämä ovat Jumalan kädessä. Tällainen odottava ja ikävöivä usko merkitsee Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) hengellisen perinnön hengessä luottamista Jumalan aikatauluun.
Ihmisellä on taipumus hengelliseen ylpeyteen, jota körttiläiset kutsuvat omavoimaisuudeksi. Se on luottamista omaan uskoon ja uskon tekoihin. Kilvoitteleminen on sitä, että ihminen pyrkii luopumaan yrittämisestä ja rauhoittumaan jaksaakseen luottaa Jumalan armoon, ei omiin voimiin.
-Omavanhurskaus ja uskonnolliset omat tikapuut taivaaseen ei kuulu herännäisyyteen.
Vierellä kulkeminen ja kyselevä asenne enemmänkin.
http://www.h-y.fi/
Voi tutkia enemmän ja seuroihin löytyy ohjeet, jonne jokainen voi tulla.
Aluetyö linkin alla on tietoa miten tulla seuroihin.
Sitten oli kysymyksiä, miksi hyväksymme naispappeuden ja alkoholinkäytön.
Sen asian on joku kyselijä tajunnut väärin. Eivät kaikki hyväksy, mutta toisaalta keneltäkään kun ei kysellä uskonmäärää, niin ei ketään tuomitakkaan moisista asioista.
Moralisointi ja muiden tuomitseminen ei kuulu körteille, vaan armokerjäläisyys ja ikävivä usko.
Mielelläni vastaan enempiinkin kysymyksiin, mutta mielummin niin että kysymyksiä tulisi pari kerrallaan, eikä pitkää liuskaa, jossa on paljon asiavirheitä.
Armonalla vaivatulla mielellä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika paljon kun lukee palstoja huomaa uskoon tulemisen olevan asia joka askarruttaa joitain.
Herännäisyydessä ei tunneta uskoon tulemista, mutta ei sitä vastustetakkaan. Hyvä jos joku on tullut ja jos ei niin hyvä sekin.
Uskonvarmuus ja Hengenkaste ja muut vastaavat asiat eivät saisi olla ihmisiä eroittava tai koroittava asia.
Kuitenkin tuntuu, että tämä sekoittaa monia ja laittaa eriarvoisuuteen.
Olisi todella harmillista, jos joku kyselisi: Oletko tullut uskoon tai pelastunut. Uskohan on lahja ja Jumalan teko.
Ihmisen tulisi luopua omista teoista ja luottaa Jumalan armoon.
Joka ei ota valtakuntaa vastaan kuin lapsi oli Jeesuksen opetus asiasta.
Jumalan armosta ihminen pelastuu. Yksin armosta ei teoista.
Lainaus:
Olen samaa mieltä. Miksi murehtia sitä pelastuuko vai ei, kun se on kuitenkin Jumalan kädessä? seisoimme päällämme, uskoisimme, rukoilisimme, tekisimme hyviä tekoja, kävisimme joka ainoassa jumalanpalveluksessa, niin pelastumme vain ja ainoastaan Jumalan armosta. Emme voi tehdä asian hyväksi mitään. Mutta voimme tehdä ja toimia niin kuin kristinusko edellyttää ja rakastaa lähimmäisiämme.
Eli uskonntulemiset ja Hengen ilmenemismuodot ovat tuttuja körteille, mutta niitä ei tavoitella tai niitä koroiteta.
UkkoPaavon aikaan oli paljon kaikenlailisia karismaattisia liikkeitä, kuten nykyäänkin ja Paavolla sanottiin olevan lahja nähdä kuka todella puhui kielillä ja kuka vain jokelteli jotain.
Eli ei ne outoja ja uusia asioita meille ole.
UkkoPaavo sai paljon sielunhoidollisia kirjeitä ja pyyntöjä erinäisiin asioihin. Paavon kirjeistä voi niitä lukea.
Hänelle useasti valitettiin, että ei ole kuin huonoa uskoa ja kuinka epäonnistuneita ollaan.
Paavo vastasi, että tulisi ollakkin huono uskossaan ja uskomisessaan. Oma usko ja oman elämän huonous ovat juuri niitä mitä Pyhähenki näyttää ihmiselle.
Nykyajan superuskovat ja karismaatikot ovat aivan eri painotuksissa.
Raamatussa asiat ovat kuitenkin toisin.
Tulisi tulla huonoksi tullakseen hyväksi. Pitäisi luovuttaa saadakseen jne..
Körttien filosofia voi olla vaikea tajuta, mutta tutkimisen arvoinen.
nykyajan sekalaisissa seurakunnissa joissa oppi on mennyt kristuksen armon edelle,
http://www.patmos.fi/media/mp3/TMV/tmv_0705_070204.mp3