Onko tämä ADHD-lapsi

saat puhnumeroita ja muuta tietoa roppakaupalla, ei tarvitse arvailla eikä pähkäillä ja löydät vertaisseuraa ja tukea!
VOihan olla että on vaan muuten utelias ja tiedonhaluinen (tunnistan itseni tuosta ja mut lytättiin kanssa!ties miten hyvä toimittaja muissa on mennyt hukkaan kun vaan liiskattiin ja liiskattioin aina ja aina!)

Heippa! Ítse erityisopena seurailen välillä tätä palstaa ja tulee vastailtua.
Tyttösi menee syksyllä eskariin ja minusta teidän olisi hyvä siellä heti kertoa havainnoistanne, ammatti-ihmisiä siellä on töissä. He osaavat kyllä kertoa huomioistaan ja neuvoa tarviottaessa jatkotutkimuksiin. Toivottavasti siellä on varhaiserityisopettaja käytettävissä, joka voisi paremmin tarkkailla tilannetta. Kyseleminen ei ole vielä ADHD-oire, mutta tilannetta ei kannata unohtaa. Onhan ADHD selvästi periytyvä vaikeus. Yleensä se tulee kuitenkin esille selvemmin vasta kouluiässä, kun lapsi ei yksinkertaisesti vain pysty kuuntelemaan opettajaa tunnilla, ei pysy paikallaan, tekee omia juttujaan...jne.

Hyvää kesää teille ja tosiaan käy tuolla ADHD-seuran nettisivuilla lueskelemassa, kuten edellinen viestittäjä taisi vinkata.

Ainoastaan meidän tyttö ei ole "pomo", paitsi veljilleen:)
Meillä myös isällä ollut 80-luvulla suuria ongelmia jolloin ei vielä tiedetty adhd:sta mitään.
Tyttö on syntymästään saakka ollut kova menijä, ei hetkeäkään paikallaan. Ohjeet ja käskyt menee kuuroille korville ja välillä tuntuu että ei tosiaan kuulekaan mitään, on niin omissa ajatuksissaan. Ei vierasta ketään, vaan höpöttää kaikille vastaan tulijoille. Pienempänä karkaili ja sai tosi kauheita raivareita.
Nyt on vähän rauhoittunut. Kävi eskarin päiväkodin pienryhmässä ja nyt menee ekalle avustajan kanssa. Ei adhd diagnoosia, vaan pelkkä keskittymisvaikeus. Eskari teki ihmeitä ainakin meidän tytölle.

heipparallaa,
tiedustelit mahdollisesti tyttäresi käyttäytymisestä voisiko kyseessä olla adhd.
Hyvin epätodennäköistä,kuullostaa normaalilta uhmaikäiseltä neidiltä.

Ketään yleistämättä,niin usein koitetaan omaan neuvottomuuteen hakea syytä adhd:stä ymmärtämättä kuitenkaan että se on neurologinen sairaus...lapsi on silloin yhteiskunnan mukaan vammainen...

Tässä muutama syy miksi en usko tytölläsi olevan aivoissa vikaa...
1.leikkiminen muiden lasten kanssa,
pomottaminen yleistä,muiden rautainen hallusapito kokoaikaista,ei itkeskelyä jos joku mnee vikaa,kostamista...
2.huomionhaku,adhd lapsella puutteellinen empatiakyky,lähtee vieraan mukaan aivan surutta.Pikkuveljellä/siskolla merkitystä.(oma tyttäreni 6vuotta sitten ruhjoi pikkuveljensä kylkiluut kaurapuuroksi)
3.adhd lapsi ei pystyisi kommentoimaan opastetulla kierroksella,keskittymiskyvyn puute pitkällä ajanjaksolla aiheuttaa mm,nykimisliikkeitä,ääntelyitä,huutamista yms....

No tässä nyt muutamia seikkoja ja muistuttaisin vielä että jokainenhan on yksilö mutta tuskin teillä tytön kanssa aivan toivoton tilanne?uskoisin että eskarivuoden jälkeen kun on tullut paljon harjoitusta ryhmänä toimimisessa,säännöissä,uuden opettelussa,voi asiaa katsoa jo uudelta kantilta.

Meillä adhd todettiin eskari vuoden jälkeen keväällä mutta ongelmat alkoivat jo 9kk,jolloin tyttö puri hiekkiksella toiselta lapselta palan pois poskesta.
Nyt tyttö 10 vee ja voin sanoa että rankkaa on ollut ja välillä tehnyt mieli luovuttaa,nyt alkaa elämä voittamaan...ja maistumaan

Sinulla on normaali, utelias, pirteä ja älykäs lapsi.

Kuulostaapa tutulta. Meillä 9-vuotias poika, jolle aloitetaan lääkitys. Monta vuotta tehty työtä eri tahojen kanssa. Poika viisas ja lahjakas kun mikä, mutta käyttäytyminen ei suju ja kavereita ei ole. Koulu ei suju juuri tuon käyttäytymisen takia. Nyt sitten vielä kokeillaan lääkitystä jos tavallinen koulu alkais sujua, jos lääkitys ei tehoa ja koulu ei suju sitten ei tiedä mihin siirretään lahjakas poika pois standardi lapsien seurasta. Semmoista se on.