Palaan vielä täällä käytyyn maatalouskeskusteluun, koska siihen tuli aivan tuore uusi kannanotto hyvinkin arvovaltaiselta taholta. Maailmanpankin pääekonomisti Nicholas Stern ilmeisesti lukee aktiivisesti tätä palstaa, kun hän eilen ripitti rikkaita maita niiden jakamista maataloustuista. Lukija Y:n ja muidenkin, jotka uskovat maataloustukien autuaaksi tekevään vaiktukseen, kannattaisi välillä tutkailla maailmalla puhaltavia tuulia ja tuoreita ajatuksia.
Tässä sitaatti päivän Hesarista, joka koskee johtavien teollisuusmaiden ryhmän G7 ja Maailmanpankin sekä kansainvälisen valuuttarahaston Dubaissa pitämää vuosikokousta: "Maailmanpankin pääekonomisti Nicholas Stren haukkui rikkaat maat lyttyyn niiden jakamien maataloustukien tähden maanantaina Dubaissa, missä käynnistyivät Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vuosikokoukset.
Stern: "Ollaanpa rehellisiä. Se (maataloustuki) on poliittisesti vanhentunutta, taloudellisesti typerää, ympäristön näkökulmasta tuhoisaa ja eettisesti anteeksiantamatonta. Rikkaiden maiden on aika lopettaa maataloutensa tukeminen", Stern sanoi. Köyhien maiden vaatimus rikkaille maille leikata 300 miljardin dollarin vuosittaisia maataloustukiaan oli keskeinen syy siihen, että Maailman kauppajärjestön WTO:n kokous Meksikossa epäonnistui reilu viikko siitten. Sternin mukaan on törkeää, että Yhdysvallat käyttää kolme kertaa niin paljon rahaa puuvillan viljelijöidensä tukemiseen kuin kehitysapuun vuosittain. Hän suomi myös EU:n sokeritukea pohjoismaisille viljelijöille, kun unioni samaan aikaan estää sokerin tuonnin matalien tuotantokustannusten Mosambikista." Näin siis tämän päivän Helsingin Sanomat Dubain kokouksista.
Sternin puheessa on kaikki ne argumentit, joita olen täällä itsekin tuonut esille väittäessäni maataloustukia ja suojatulleja järjettömäksi maatalouspolitiikaksi. Näistä luopuminen olisi parasta kehitysapua köyhille maille. Silloin voitaisiin luopua kaikesta huonosti tuottavasta kehitysavusta, joka toimii kädestä suuhun periaatteella. Näin tuli arvovaltaisella tasolla osoitetuksi (=väitetyksi), että maataloustuet ja maatalouden suojatullit ovat maailmantalouden syöpä.
Tässä sitaatti päivän Hesarista, joka koskee johtavien teollisuusmaiden ryhmän G7 ja Maailmanpankin sekä kansainvälisen valuuttarahaston Dubaissa pitämää vuosikokousta: "Maailmanpankin pääekonomisti Nicholas Stren haukkui rikkaat maat lyttyyn niiden jakamien maataloustukien tähden maanantaina Dubaissa, missä käynnistyivät Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vuosikokoukset.
Stern: "Ollaanpa rehellisiä. Se (maataloustuki) on poliittisesti vanhentunutta, taloudellisesti typerää, ympäristön näkökulmasta tuhoisaa ja eettisesti anteeksiantamatonta. Rikkaiden maiden on aika lopettaa maataloutensa tukeminen", Stern sanoi. Köyhien maiden vaatimus rikkaille maille leikata 300 miljardin dollarin vuosittaisia maataloustukiaan oli keskeinen syy siihen, että Maailman kauppajärjestön WTO:n kokous Meksikossa epäonnistui reilu viikko siitten. Sternin mukaan on törkeää, että Yhdysvallat käyttää kolme kertaa niin paljon rahaa puuvillan viljelijöidensä tukemiseen kuin kehitysapuun vuosittain. Hän suomi myös EU:n sokeritukea pohjoismaisille viljelijöille, kun unioni samaan aikaan estää sokerin tuonnin matalien tuotantokustannusten Mosambikista." Näin siis tämän päivän Helsingin Sanomat Dubain kokouksista.
Sternin puheessa on kaikki ne argumentit, joita olen täällä itsekin tuonut esille väittäessäni maataloustukia ja suojatulleja järjettömäksi maatalouspolitiikaksi. Näistä luopuminen olisi parasta kehitysapua köyhille maille. Silloin voitaisiin luopua kaikesta huonosti tuottavasta kehitysavusta, joka toimii kädestä suuhun periaatteella. Näin tuli arvovaltaisella tasolla osoitetuksi (=väitetyksi), että maataloustuet ja maatalouden suojatullit ovat maailmantalouden syöpä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
On kaunis ajatus uskoa, että maailma toimisi kuin yksi kansakunta, ilman mitään tukiaisia ja tulleja. Jos sellaiseen tilanteeseen päästäisiin, on mahdollista, että Suomessa olisi esim. 600.000 työtöntä nykyisen 300.000 :n asemesta. Erilaisia suojatulleja ja tukia tarvitaan juuri siksi, että tilannetta voidaan hallita, eikä pääse syntymään arvaamattomia ja haitallisia sivuvaikutuksia. Jos Stern on sitä mieltä mitä on, ei se suinkaan todista, että hän olisi nimenomaan oikeassa.Hän voi yhtä hyvin olla väärässä. Ei hänen mielipiteensä kautta voida osoittaa, että maataloustuet ja maatalouden suojatullit olisivat maailmantalouden syöpä. Ei ole takeita maailmanpankin pääekonomisti Sternin todellisista tavoitteista. Ne ovat hämärän peitossa. M uskoo vahvasti globaaliin yhtenäistettyyn talouteen. Ajatuksena se on kaunis, mutta tuskin siihen päästään, eikä se taida olla järkevääkään.
Suomessahan on nytkin oikeasti vähintään 550.000 työtöntä.Luulisi tuokin jo tulleen kaikille selväksi.
Virallisesti työttömiä on noin 300.000 . Arvioin niitä olevan saman laskutavan mukaan n. 600.000 , jos kaikki suojatoimet poistetaan. Tämähän on puhdas ennustus tai arvio.
Maailmassa on kehitystasoltaan ja olosuhteiltaan kovin eritasoisia kansoja ja valtioita. Jotta olosuhteita voitaisiin hallita, tarvitaan erilaisia suojatoimia kansainvälisessä kanssakäymisessä - tulleja, maatalouden tai teollisuuden tukemista jne... Ne ovat tarpeellisia, ei suinkaan turhia. Kyllä noissa tuissa ja muissa rajoituksissa saattaa silti olla paljon korjaamisen varaa, mutta niiden täydellinen ja yhtäkkinen poistaminen todennäköisesti ei olisi viisas menettely, vaan aiheuttaisi monenlaisia sosiaalisia, ym. häiriöitä.
Stren ei näytä olevan ajatuksineen ihan yksinäinen susi. Nyt Maailmanpankin pääjohtaja James Wolfensohn jatkaa siitä, mihin Stern jäi. Myös Wolfensohn esitti eilen kovaa kritiikkiä rikkaiden maiden maatalous- ja sotilasmenopolitiikkaa kohtaan. Asiantuntijapiireissä ollaan yhä selvemmin näkemässä, miten tällainen tukijärjestelmä heikentää koko maailman talouden kehitystä ja lisää rikkaiden ja köyhien maiden välistä kuilua. Rikkaat maat antavat kyllä avustuksia köyhille maille, mutta estävät niiden pääsyn omille jaloilleen. Kun kehitysmaista edes osa voisi nousta kädestä suuhun eläjästä pitkäjänteisemmäksi taloudeksi, se hyödyttäisi koko maailmantaloutta, kun aktiivisia toimijoita tulisi lisää ja markkinat kasvaisivat sekä kilpailu lisääntyisi. Kehitysavusta voitaisiin sitä mukaa luopua, kun näin käy. Tämä ei ole mitään toiveajattelua, sillä esim. Kaakkois-Aasian maat ovat esimerkkejä siitä, kuinka kehitysmaista talouden rakenteita muuttamalla voi kehkeytyä merkittävä talousalue. Nyt esim. Kiinan talous kasvaa nopeimmin maailmassa ja länsimaat ovat Nokiaa myöten havainneet sen potentiaalin, mikä Kauko-idässä on.
Globaaliin markkinatalouteen on syytäkin uskoa. Se on maailman menoa tasa-arvoistava tekijä, kunhan vain kaikkien annetaan päästä kyytiin mukaan. Suljettujen talouksien aika on ohi. Suljeutut sosialistitaloudet osoittivat "toimivuutensa". Meillä Suomessakin meinattiin jäädä idänkaupan loukkuun ja keinotekoisen suureksi paisuneesta NL:n kaupasta seurasi meillä joukko konkursseja ja se oli taloudellisen laman yksi keskeinen taustatekijä. Markkinataloudessa kaikkinainen keinotekoinen suojaaminen ja tukeminen ovat opin vastaisia ja vääristävät kilpailua. Koko EU on rakennettu vapaan markkinatalouden oppien mukaan yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Ja se poikkeus on maatalous, josta tulee nykymenolla EU:lle suuri rasite ja Euroopan talouden kehitystä hidastava tekijä. Tämä on kyllä hyvin EU-maiden eri asiantuntijoiden mieltämä asia, mutta poliittisesti hankala erityisesti Ransakalle. Iso-Britannia olisi suurista maista halukkain luopumaan maataloustuista ja siirtymään maisemanhoitotukiin. Saksa on puoltanut luomutuotantoa, mikä ympäristön kannalta katastrofaalinen vaihtoehto. Sakut ovatkin nyttemmin ottaneet lusikan kauniiseen käteen ja lähentyneet mitä ilmeisimmin brittiläisen järkevän mallin kannattajaksi. EU:n poliittinen tilanne kuitenkin voi muuttua uusien jäsenmaiden tullessa mukaan. Niistä erityisesti Puola on merkittävä maatalousmaa. Ranskan kanssa samaan konservatiiviblokkiin on odotettavissa Espanjaa, Italiaa, Kreikkaa ja Puolaa. Jos Ukraina ja Valko-Venäjä pääsisivät mukaan, ne olisivat oikopäätä valmiit tukemaan tätä jäykän talouden politiikkaa. Tässä valossa pidän aika epärealistisena, että maatalouspolitiikkaan tulee suuria muutoksia, ellei se selkeästi romahduta EU-taloutta. Kansainvälisen kilpailussa EU tulee tällaisen jäykkyyden vuoksi kärsimään lisääntyvässä määrin kilpailutappiota suhteessa Yhdysvaltoihin ja Kauko-Itään. Eurooppa on jäämässä vähitellen kolmossijalle kansainvälisessä taloudessa siitäkin huolimatta, että EU-laajentuminen on edennyt suunnitellusti. Tässä mielessä globaalin talouden kannattaminen ei ole vain kaunis ajatus, vaan myös järkevä ja se on järkevä ihan itsekkäistäkin syistä.
Suomessa on näiden lisäksi noin 100.000 työtöntä, jotka syljeksivät kattoon talvisin. Oikeaa työtä he tekevät keväällä ns. toukotöiden aikaan ja syksyllä ns. elonkorjuun aikaan. Toukotöiden ja elonkorjuun välillä kuljetaan kylällä.
EU elättää näitä pinnareita.
Pera
EU:n budjetista yli puolet on maataloustukia.
Miksi?
Kysymys on ruuasta. Sitä jalostavat ylikansalliset elintarviketeollisuudet, joiden pitää saada raakaaine puoli-ilmaiseksi.
EU:n maataloustuottajat ovat komission valvomia elintarviketeollisuuden renkejä.
EU tietenkin puolustaa omaa etuaan WTO-neuvotteluissa.
EU:n tavoitteena on, että maataloustuotanto siirretään sinne, missä tuotanto on viljelyolosuhteiden mukaan parasta.
Kansallista elintarvikehuoltoa ei tässä ajatella ollenkaan, koska EU:n elintarketeollisuuden tarkoitus on rahastaa niitä, jotka ruokaa tarvitsevat.
Muistutan lukijoita, että EY:ssä siirryttiin vuoden 1993 alusta ACA-tukijärjestelmästä CAP-järjestelmään.
Tuo tukijärjestelmämuutos romahdutti EY:n tuottajahinnat. Romahdusta kompensoimaan alettiin maksaa yksikkökohtaisia tuotantotukia.
Suomessa tuottajat saivat tuolloin tuotantopanoksiin perustuvan hinnan tuotteistaan.
Tuo tuotantohinta ei ratkaisevasti poikennut EY:n tuottajahinnoista ennen CAP-järjestelmää.
Pertti Salolaisen markkinoiman EY-jäsenyyden ylivertaisuutta EY:n romutetut tuottajahinnat tietenkin palvelivat mukavasti, koska Suomen tuottajahintoja verrattiin EY-maiden hintoihin, ei suinkaan Ruotsin ja Norjan hintoihin.
Syytä siihen, miksi EY:n tuottajahinnat olivat niin alhaalla, ei Suomalaisille kuluttajille tietenkään kerrottu.
EU-jäsenyyden seurauksena myös Suomen maataloustuotteiden hinnat romutettiin. Maataloustuottajien tulotaso laski, vaikka maatalous saa tukea.
Koska tuotantotaso on Suomessa EU-maita huonompi, pitäisi Suomen saada EU-maita suurempi tuki.
Mutta EU-tukiperusteet ovatkin täysin päälaellaan, koska ne maat, joissa on parhaat sadot, saavat myös suurimmat yksikkötuet!
Maataloustuottajien on ollut pakko lisätä tuotantoa saadakseen elantonsa.
Toiset luopuvat, koska ei kannata. Toiset laajentavat tuotantoaan teollisuusmaiseksi, koska vähäinen tuotantokate ei kannata.
Mutta kyllä isossakin yksikössä on riskinsä, koska sitä varten tehdyt investoinnit aiheuttavat suuret menot.
Jos maailman maataloustuet lopetettaisiin, tuottajahinta hakisi tasonsa.
Tämän seurauksena elintarvikkeiden hinnat nousevat, koska teollisuus ei enää saakaan ostaa tuella keinotekoisesti alennuttua raakaainetta!
Parasta olsi, että tuotantoa olisi sellaisilla perheviljelmillä, joita jaksaa hoitaa.
Teollisuusmainen tuotanto, johon EU-tuet ovat johtaneet loppukoon.
Tästä seuraisi, että pienemmille tiloilla säilyisi työpaikkoja.
Kansantaloudellisesti Suomen kannattaa panostaa omaan maataloustuotantoonsa.
Kansalliseen maatalouteen kuuluu tietenkin suojatullit.
Kun suositaan oman maan tuotantoa, saadaan raha kiertämään omassa kansantaloudessa sen sijaan, että rahat karkaavat pois maasta muita hyödyttämään!
Aika lailla tähän suuntaan! Siis mm. seurauksena maataloustukien ja suojatullien poistamisesta ruoan hinta reippaasti nousisi, eikä vain 10-20% kuten Tane arveli, vaan reilusti enemmän. Toinen oikea ajatus oli, että Suomen tulisi saada vähän parempi tuki, kuin edullisemman keski-Euroopan, jotta Suomen maatalous olisi kilpailukykyinen, tai Suomea olisi tuettava suojatullein. Kolmas hyvä ajatus oli, että Suomi tarvitsee oman maatalouden, eikä meidän tule ajatella asiaa Euroopan ylikansallisen elintarviketeollisuuden edun mukaisesti, vaan Suomen kansallisen edun mukaisesti. Tähän kun vielä lisää, että suojatulleilla ja maataloustuilla on myös myönteisiä vaikutuksia mm. kokonaistilanteen ohjailun kannalta, niin kuva tilanteesta täydentyy.
on sosialistisia talousjärjestelmiäkin analogisesti pyritty viimeiseen asti puolustamaan vapaan kilpailun kirouksilta. Ja tulokset on nähty.
tuo sosialististen maiden juttu.
Sosialistisissa maissa tilanne taloudellisen vakauttamisen kannalta olikin erilainen kuin EU:ssa.
Neuvostoliitossa (esimerkiksi) suojeltiin koko supervaltaa kokonaisvaltaisesti.
Myös Super-EU suojelee maatalouttaan ja elintarviketeollisuuttaan ym. tuontitulleilla.
Pitää myös muistaa, että Suomen tulli tilittää kolmansista maista (EU:n ulkopuolelta) tuoduista tuotteista EU:lle suojatullin, jonka se sai ennen jäsenyyttä kantaa oman valtion kassaan.
Esimerkkeinä mainittakoon banaanit ja tonnikala sekä elektoniikan komponentit, joista ei ennen jäsenyyttä kerätty tullia(, jotta Suomen elektroniikkateollisuus sai kilpailukykyä).
EU:lla ja NL:lla on kuitenkin ratkaisevana erona valuutan arvon ylläpitäminen.
Erona on, että eurovaluutta on luotu väkisin.
Koska jokainen EU-jäsenmaa (kansallisvaltio) joutuu omalta osaltaan puolustamaan euroaluetta kasvu- ja vakaussopimuskriteereillä, jotka on suhteutettu kansallisvaltion bruttokansantuotteeseen, on Suomen kohtalona näivettyä BKT:n laskiessa, verotulojen vähetessä ja ruokarahojen siirtyessä hyödyttämään muiden kansallisvaltioiden BKT:tä.
Toinen ihmeellisyys on jäsenmaiden asettaminen samaan euro-alueeseen, vaikka niiden verotus ja verotuksen tarve poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä.
Tämä korostuu vielä voimakkammin 1.5. 2004, kun EU saa lisää jäseniä.
Suomen teollisuus karkaa Baltian maihin, josta seuraa, että työttömyys lisääntyy edelleen ja verotulot vähenevät.
EU:lla ei ole kansantaloutta, joka toimisi. Euroalue on vain väkisin sotkettu sotkujen sotku.
Jokainen terve kansantalous puolustaa itseään.
On typerää verrata oman kansantalouden puolustamista entisiin sosialistimaihin.
Mielipidepankin saldo kansantalouksien ymmärtämisen suhteen on pahasti pakkasen puolella.
Tässä on esiintuotu ajatusta, että kaikkinainen maatalouden tukeminen, mukaanlukien erilaiset suojatullit olisi poistettava. Täydellisen "vapaa kilpailu", kaikki tuet pois, olisi toteutettava. Tämä on tietysti ajatuksena kaunis, mutta käytännössä valtioiden on pakko ajatella, mitä hyvää tai huonoa joku menettely aiheuttaa käytännössä kyseisen valtion ihmisille. Tässä kommentteja tuollaista ratkaisua vastaan:
1)Esim. vapaan kilpailun esitaistelijana usein pidetty USA maksaa merkittäviä maataloustukia. Kai niihin joku perustelu on. Samoin tehdään Euroopassa. Yksi voi olla halpa ruoka.
2)Kaikkinaisten tukien ja suojatullien poistaminen maataloudesta varmasti auheuttaisi monenlaisia suuria ongelmia ja häiriöitä. Miksi hankkia suuria vaikeuksia, vain senvuoksi, että voi sanoa "Nyt vapaa kilpailu on toteutettu". Tämä muistuttaa niitä hallinnon uudistajia, jotka piirtelevät paperille laatikoita niin, että asia näyttää niin sievältä ja selvältä, mutta he ovat vierautuneet todellisesta käytännön elämästä. Myös negatiiviset vaikutukset on huomioitava.
3)Täytyy huomata, että maatalouden tukemisella ja suojatulleilla myös tasapainoitetaan asioita ja pyritään estämään erilaisten ongelmien syntymistä. Tosin samaa menettelyä voidaan käyttää myös ongelmien synnyttämiseen. Se on joka tapauksessa viisaasti käytettynä työkalu asioiden hallitsemiseen, niin että ei pääse syntymään kaaosta.
Perimmäinen tarkoitukseni ei ollutkaan esittää vaatimus maataloustukien poistamiseksi, vaan asioiden taustojen valaiseminen Mielipidepankin kaltaisille, jotka eivät tiedä maataloustukien taustoista.
Muistikuvani mukaan USA suojelee/tukee maatalouttaan (elintarviketuotantoaan) eniten maailmassa.
Näiden tukien takia myös EU:n "vapaan kilpalun" pelisääntöihin kuluu tukiaiset.
Lukija Y on perillä asioista.
Voihan sitä väittää, ettei toinen tunne taustoja. Kun muut argumentit eivät pure, niin tämä toisen leimaaminen tietämättömäksi nyt ainakin. Tältä varalta otinkin esille lehtitiedoista nämä Maailmanpankin edustajien käsitykset. Heidän täytyy siis minun laillani olla melkoisen tietämätöntä väkeä, kun ehdottavat tukiaisista ja suojatulleista luopumista. Kaiken lisäksi vakavissaan. Minusta kyse on näkökulmaerosta ja eri asioiden suhteellisesta painotuksesta. Minusta Suomen kaltainen yhteiskunta hyötyy siitä, mitä pienemmäksi sen omavaraisuus elintarvikkeista saadaan supistettua.
Tätä todistaa oikeastaan jo lähihistoriakin. Meillä oli tilojen määrällä mitattuna ja maataloustuen suhteellisella osalla mitattuna 50-, 60-, 70- ja 80-luvuilla suurempi maatalous. Välillä oli huomattavaa ylituotantoa ja sitä on vieläkin. Aina on kuitenkin mtk-laisten piirien taholta pidetty täysin välttämättömänä, että maataloustukien tasoa mielluummin korotetaan kuin vähennetään. Miten on käynyt, kun tilojen määrä on vähentynyt ja tuen suhteellinen osuus pienentynyt EU-kaudella. Onko ruuan hinta mahdollisesti kallistunut? Syömmekö huonompilaatuista ruokaa kuin ennen? Onko tällä ollut katastrofaalisia vaikutuksia Suomen talouteen?
En ole esittänyt mitään kertarysäystä. Tehomaataloutta tulee ajaa alas hallitusti, vähitellen. Tämä on sitä sopeutumista siihen, mikä tulevaisuudessa on välttämätöntä. Meillä nykyisen kaltaisen maatalouden puolustajat ovat jämähtäneet juoksuhautoihinsa käymään asemasotaa, kun oikea tie olisi uudistaa tuotantoa suuntaan, jossa se on tukemattomanakin kannattavaa. Maaseudun elävöittämisen kannalta tämä merkitsee meillä pientilavaltaista erikoistunutta maatalousyrittämistä, jossa kannattamattomasta bulkkituotannosta luovutaan tai se pääsoin siirretään kotitarveviljelyn luontaiseksi. Pientilaviljely takaa varmasti riittävän kotimaisen varmuusvaraston sekä "puhtaan" kotimaisen ruuan saatavuuden sitä haluaville. Kyllä tällainen markkinarako on aina olemassa, koska mtk-laisissa piireissä on niin paljon tähän kotimaisuuteen vannovia. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että jotkut haluavat maksaa "hyvästä" enemmän kuin ulkomailta tuodusta.
Väite ruuan hinnan noususta on enemmän tai vähemmän todistamatonta hölynpölyä. Nyt tukimaat tuottavat väestön veromarkkojen turvin voittoja elintarviketeollisuudelle ja kaupalle. Jos raaka-aine saa vapaasti markkinoilla etsiä hintansa, voi aivan hyvin käydä niin, että nykyisen menekin takaamiseksi elintarviketeollisuudessa ja kaupan alallakin syntyy enemmän kilpailuja, kun ilmaiset eli tuetut lounaat loppuvat.
Maailmanpankinedustajien käsitykset eivät kuulu suomalaiseen ruuantuotantoon millään tavalla.
Kansainvälisten elintarviketeollisuuksien perimmäinen tehtävä on vallata mmailamnmarkkinat ja saada maksimaaliset voitot.
Mielipidepankin traumaattinen maatalousvastaisuus näkyy kapeakatseisuutena, suorastaan ajattelemattomuutena.
Nimimerkki kirjoitti:
" Minusta Suomen kaltainen yhteiskunta hyötyy siitä, mitä pienemmäksi sen omavaraisuus elintarvikkeista saadaan supistettua. "
Tosiasia on, että jos Suomen maatalous ajetaan alas, on kysymys myös koko elintarvikeketjusta ja siten myös sadoista tuhansista työpaikoista!
Tästä seuraa, että työttömyys lisääntyy, verotulot vähenevät ja ruokaan käytetyt rahat karkaavat hyödyttämään muita kuin suomalaisia.
Jokainen maa pitää huolta kansantaloudestaan. Tieten tahtoen ei kannata antaa rahaa muiden EU-maiden bruttokansantaloutta kasvattamaan.
Toinen ajattelemattomuus on seuraavassa sitaatissa:
" Pientilaviljely takaa varmasti riittävän kotimaisen varmuusvaraston sekä "puhtaan" kotimaisen ruuan saatavuuden sitä haluaville. "
Miten pientila kertakaikkiaan voi kannattaa, koska isommat tilatkaan eivät kannata!
Mielipidepankin kaltaiset ihmiset eivät näytä ymmärtävän liiketoiminnan perusteista yhtään mitään. Heidän olisi syytä selvittää itselleen maataloustuotannon tulot ja menot sekä se, mitä jää viivan alle.
Myös EU:n tuottajahintojen äkkirysähdykseen johtanut ACA-järjestelmästä CAP-järjestelmään siirtyminen kannattaa selvittää itselleen ennenkuin jatkaa asiapohjaa vailla olevia mustatuntuu -kirjoituksia.
Olen usein noilla muillakin saiteilla julkaissut kirjoitukseni maatalouden tukiaisista silloin, kun joku intoutuu niistä asiaa tuntemattomana vouhaamaan.
TUKIAISET
Vuonna 2002 maataloustulo muodostui seuraavasti:
(Suluissa 1000 x € tilaa kohti, aktiivitiloja oli silloin 73000)
Maatalouden tulot 3,9 miljardia € (53), joka jakaantui: markkinahintainen myynti 2,1 (29), tuet 1,8 (25), josta EU:n osuus 44 %.
Kustannukset 2,8 mrd. € (38), joka jakaantui: poistot, korot, vuokrat 1,0 (14) ja muut kustannukset 1,8 (25).
Maataloustuloksi, joka on sama kuin verotettava tulo, muodostuu viljelijälle jäävästä palkasta ja sijoitetun oman pääoman korosta, jäi siis 3.9 – 2.8 = 1,1 mrd. € (15).
Maatalouden merkitys kansantaloudelle pienenee nopeasti, vuosittain poistuu tuotannosta tuhansia tiloja. Maatalouden osuus v. 2002 bruttokansantuotteesta oli 1,2 %. Viljelijäväestön osuus aikuisväestöstä 2,3 %. Päätoimisia viljelijöitä on nyt enää n. 40000, mikä on 1,0 % aikuisväestöstä.
Suomessa maksettava tuki on asukasta kohti EU-maiden keskitasoa.
Tukien osuus EU-aikana on ratkaisevasti kasvanut, sillä varsinaiset tuottajahinnat määräytyvät pääsääntöisesti maailmanmarkkinoilla. Kuitenkin unionijäsenyyden aikana viljelijöiden tulot ovat pienentyneet sen sijaan yleinen ansiotaso on noussut roimasti. Nykyään jo yli puolella maatalousyrittäjistä on lisätulon lähteenä muuta yritystoimintaa tai he tekevät palkkatyötä.
Tukia maksetaan käytännössä kaikkialla maailmassa. Se johtuu siitä, että kaikkien maiden pyrkimyksestä jonkinasteiseen omavaraisuuteen elintarviketuotannossa. Se johtaa maailmanlaajuisen ylituotantoon. Ylituotantoa yritetään hillitä maksamalla pääosin tuet viljelypinta-alojen ja kotieläinten pääluvun mukaan eikä tuotettujen määrien mukaan.
Markkinoilla myydään ylijäämäeriä millä hinnalla hyvänsä. Näin määräytyvät maailmanmarkkinahinnat pysyvät niin alhaisena, ettei niillä hinnoilla pystytä missään tuottamaan.
Jos tuista jossakin maassa luovuttaisiin, se johtaisi maatalouden loppumiseen siinä maassa. Jos tukiaisista luovuttaisiin kaikkialla, maailmanmarkkinahinnat nousisivat kannattavalle tasolle suurin piirtein niin, että tukiaiset siirtyisivät suoriin tuottajahintoihin. Kuluttaja aina joutuu maksamaan tuotantokustannuksia vastaavan hinnan. Nyt hän maksaa tukiaisina lähes puolet elintarvikkeiden raaka-aineiden hinnasta.
Tukiaisiin liittyvät vielä maisemanhoito- työllisyys- ja valtakuntien asuttuna pitämiskysymykset. Viime aikoina myös kotimaisen puhtaan elintarvikkeen vaatimus on levinnyt moniin maihin. Voi myös olla, että ajatellaan nykyinen systeemi olevan sosiaalisempi, sehän alentaa kuluttajahintoja. Kaikki syövät yhtä paljon tukemisen kohteena olevia elintarvikkeiden raaka-aineita, mutta pienituloiset eivät maksa paljokaan veroja, joilla tukiaiset rahoitetaan.
Tukien lopettaminen lopettaisi myös hallitusten pyrkimykset käyttää maataloutta em. monien kansallisten tavoitteiden toteuttamisessa.
EU on ottanut maatalouden suoraan hoitoonsa pyrkimyksenään niin jäsenmaiden kuin sen suoraan maksamien tukien määrän tarkalla rajoittamisella hillitä ylituotantoa. Unionin pyrkimyksenä on myös edellä kuvattujen kansallisten pyrkimysten rajaaminen yhteisten sääntöjen asettamiin puitteisiin. Toisaalta koko EU:a ei olisi syntynytkään, jos elintarvikkeiden raaka-aineiden tuotanto olisi päästetty säätelemättömään vapaakauppaan.
Tätä maailmanlaajuista tukiaisongelmaa yritetään ratkaista WTO:n puitteissa, mutta huonolla menestyksellä: pari vuotta sitten Seattlen kokous ajautui tässäkin suhteessa umpikujaan. Viime vuotuisessa Duhan kokouksessa päätettiin tutkia asiaa lähivuosina. Kaikkein eniten maatalousyrittäjät itse haluaisivat päästä siitä byrokraattisesta tukiaisviidakosta eroon.
Oiva Härkönen