Oikea rotu

olet valmis koiran kanssa tekemään/harrastamaan/trimmaamaan/kouluttamaan jne. Harmittavan usein näkee ihmisillä koiran, joka tarvitsisi paljon enemmän toimintaa/hoitoa/rakkautta mitä omistaja pystyy/viitsii tarjota. Sitten valitetaan, kun koira ei tottele. Näin sekä sinulla että koiralla on huomattavasti parempi alku pitkälle yhteiselle taipaleellenne. :))

Pidän kaikista eniten suomalaisista roduista, suomenpystykorva on ehdoton suosikki, koska minulla oli sellainen lapsena. Tai siis isäni koirahan se oli. Suomenlapinkoira vaikuttaa minulle sopivalta, mutta turkinhoito huolettaa, sekä se, pystynkö tarjoamaan riittävästi liikuntaa.

Muita rotuja, joita olen harkinnut, ovat collie ja lagotto romagnolo, joista myöskin pelkään, etten pysty tarjoamaan niille riittävästi liikuntaa. Löwchen on ihana pikkukoira, mutta toivoisin kuitenkin että koirassa olisi ehkä kokoa vähän enemmän ja se turkin hoidon määrä vähän pelottaa. Ystävälläni on tuon rotuinen koira ja tykkään siitä valtavasti. Tiibetinspanielia olen myös miettinyt, mutta sekin on pikkukoira, enkä tiedä onko sen rotuisista agilityyn, mitä tahtoisin kovasti kokeilla kun koiran vielä jonain päivänä hankin. Kääpiöpinseri sopisi siihen, mutta kaikki tapaamani rodun edustajat ovat olleet niin vauhdikkaita, etten tiedä pysyisinkö perässä.

En siis ole mikään himoliikkuja, mutta jos minulla olisi koira, tottakai se pääsisi päivittäin ulos. Tykkään itsekin samoilla luonnossa jne. Kiinnostaisi kokeilla agilityä, mutta ei välttämättä kisamielessä, ainakaan toistaiseksi.

Kaikista ihanteellisin olisi lyhyt, sileä tai karkea turkki, koska turkinhoito ei ole minulle tuttua. Vaikka saattaisin siitä kyllä innostua. Ja pitkä karva on hyvin hoidettuna niin kaunis... Näyttelyjä en ole ehkä valmis harrastamaan...

Koska en ole aiemmin yksin omistanut ja hoitanut koiraa, tahtoisin rodun olevan "helppo", tarkoitan, että sillä olisi olemassa palvelunhalu ihmistä kohtaan jo valmiina. En tahdo että ensimmäisestä koirastani tulee elämäni taistelu, jotta sen saa koulutettua kunnolliseksi. Ulkonäön ja koon puolesta ja melkein luonteenkin puolesta esim. amstaffi olisi unelmakoira, mutta taistelukoiramenneisyys pelottaa aivan liikaa, jotta uskaltaisin ottaa riskin. Mitä jos mokaan kasvatuksen täysin ja eräänä päivänä koirani puree jonkun sairaalaan? Uskon kuitenkin pystyväni kasvattamaan kunnollisen koiran sellaisesta rodusta, joka ei vaadi sotilaskuria.

Huolettaa myös se, onko minulla riittävästi aikaa koiralle -käyn vuorotöissä ja välillä jopa 10h vuoroja. Yksin elellessä ei voi luottaa siihenkään että joku muu olisi koiran seurana. Eli koiran tulisi olla melko sopeutuvainen. Välillä se saisi enemmän aktiviteettia, välillä vähemmän.

Sanokaa ihmeessä jos olen aivan hakoteillä, voiko kaikkea edes saada... Ihanasti olette vastailleet mun keskustelunaloitukseen, kyllä koiraihmiset on kermaa ;)

hau kirjoitti:

Pidän kaikista eniten suomalaisista roduista, suomenpystykorva on ehdoton suosikki, koska minulla oli sellainen lapsena. Tai siis isäni koirahan se oli. Suomenlapinkoira vaikuttaa minulle sopivalta, mutta turkinhoito huolettaa, sekä se, pystynkö tarjoamaan riittävästi liikuntaa.

Muita rotuja, joita olen harkinnut, ovat collie ja lagotto romagnolo, joista myöskin pelkään, etten pysty tarjoamaan niille riittävästi liikuntaa. Löwchen on ihana pikkukoira, mutta toivoisin kuitenkin että koirassa olisi ehkä kokoa vähän enemmän ja se turkin hoidon määrä vähän pelottaa. Ystävälläni on tuon rotuinen koira ja tykkään siitä valtavasti. Tiibetinspanielia olen myös miettinyt, mutta sekin on pikkukoira, enkä tiedä onko sen rotuisista agilityyn, mitä tahtoisin kovasti kokeilla kun koiran vielä jonain päivänä hankin. Kääpiöpinseri sopisi siihen, mutta kaikki tapaamani rodun edustajat ovat olleet niin vauhdikkaita, etten tiedä pysyisinkö perässä.

En siis ole mikään himoliikkuja, mutta jos minulla olisi koira, tottakai se pääsisi päivittäin ulos. Tykkään itsekin samoilla luonnossa jne. Kiinnostaisi kokeilla agilityä, mutta ei välttämättä kisamielessä, ainakaan toistaiseksi.

Kaikista ihanteellisin olisi lyhyt, sileä tai karkea turkki, koska turkinhoito ei ole minulle tuttua. Vaikka saattaisin siitä kyllä innostua. Ja pitkä karva on hyvin hoidettuna niin kaunis... Näyttelyjä en ole ehkä valmis harrastamaan...

Koska en ole aiemmin yksin omistanut ja hoitanut koiraa, tahtoisin rodun olevan "helppo", tarkoitan, että sillä olisi olemassa palvelunhalu ihmistä kohtaan jo valmiina. En tahdo että ensimmäisestä koirastani tulee elämäni taistelu, jotta sen saa koulutettua kunnolliseksi. Ulkonäön ja koon puolesta ja melkein luonteenkin puolesta esim. amstaffi olisi unelmakoira, mutta taistelukoiramenneisyys pelottaa aivan liikaa, jotta uskaltaisin ottaa riskin. Mitä jos mokaan kasvatuksen täysin ja eräänä päivänä koirani puree jonkun sairaalaan? Uskon kuitenkin pystyväni kasvattamaan kunnollisen koiran sellaisesta rodusta, joka ei vaadi sotilaskuria.

Huolettaa myös se, onko minulla riittävästi aikaa koiralle -käyn vuorotöissä ja välillä jopa 10h vuoroja. Yksin elellessä ei voi luottaa siihenkään että joku muu olisi koiran seurana. Eli koiran tulisi olla melko sopeutuvainen. Välillä se saisi enemmän aktiviteettia, välillä vähemmän.

Sanokaa ihmeessä jos olen aivan hakoteillä, voiko kaikkea edes saada... Ihanasti olette vastailleet mun keskustelunaloitukseen, kyllä koiraihmiset on kermaa ;)

Lue lisää

eli jos vähän tiivistäisin

- pärjää itsekseenkin tarvittaessa tietyn aikaa, mutta innostuu helposti, eli ei passivoidu jos on päivät yksin
- kokoa saa löytyä keskikokoiseen asti, jopa mieluummin vähän isompi kuin ihan mini
- turkki suhteellisen helppotöinen
- kaipaa jonkin verran liikuntaa, mutta pärjää vähemmälläkin
- kouluttaminen palkitsemalla helppoa, lempeä luonne
- sopeutuu elämään kerrostalossa, muutenkin "letkeä luonne", ehkä vähän hömelö.

Ennen kaikkea toivon löytäväni koiran, josta tulee minulle ystävä, jonka kanssa koen kaikenlaista uutta ja jaan vanhaa.

hau kirjoitti:

eli jos vähän tiivistäisin

- pärjää itsekseenkin tarvittaessa tietyn aikaa, mutta innostuu helposti, eli ei passivoidu jos on päivät yksin
- kokoa saa löytyä keskikokoiseen asti, jopa mieluummin vähän isompi kuin ihan mini
- turkki suhteellisen helppotöinen
- kaipaa jonkin verran liikuntaa, mutta pärjää vähemmälläkin
- kouluttaminen palkitsemalla helppoa, lempeä luonne
- sopeutuu elämään kerrostalossa, muutenkin "letkeä luonne", ehkä vähän hömelö.

Ennen kaikkea toivon löytäväni koiran, josta tulee minulle ystävä, jonka kanssa koen kaikenlaista uutta ja jaan vanhaa.

Lue lisää

Kylläpä pisti hymyilyttään tuo amstaffi homma! :) Itse päädyin juuri amstaffiin ja se täyttää syksyllä jo vuoden! :) Siitä tuli mieleen sulle staffi, mutta se ei ehkä jaksa odottaa sua kotona niin kauaa tuhoamatta paikkoja?! (Tosin ainahan koiraa häkittää sen yksinoloajan) Colliesta ja suomenlapinkoirasta löytyy lyhytkarvaisetkin versiot, eli lyhytkarvainen collie ja lapinporokoira. Mutta tuosta tiivistyksestä tuli mieleen belgianpaimenkoira! :) Se saattaa näyttää vaativalta poliisitehtävissä, mutta "taviksella" se on juuri tuo hömelö,erittäin miellyttämisen haluinen kaikkien kaveri!

Belgianpaimenkoiria on ainakin neljää eri sorttia:

Belgianpaimenkoira groenendael
Belgianpaimenkoira laekenois
Belgianpaimenkoira malinois
Belgianpaimenkoira tervueren

Turkin laadun saa valita ;)

Sitten on tietty terrierit. Jos tykkäät Lagotto romagnolosta, vähän samanlainen on vehnäterrieri (ulkonäöllisesti ainakin mun mielestä xD)
Kerrynterrieri tai kettuterrierit! Mutta terrierit on aina terriereitä, ne vaatii aina aavistuksen ennenmän ;)

vaan....=) kirjoitti:

Kylläpä pisti hymyilyttään tuo amstaffi homma! :) Itse päädyin juuri amstaffiin ja se täyttää syksyllä jo vuoden! :) Siitä tuli mieleen sulle staffi, mutta se ei ehkä jaksa odottaa sua kotona niin kauaa tuhoamatta paikkoja?! (Tosin ainahan koiraa häkittää sen yksinoloajan) Colliesta ja suomenlapinkoirasta löytyy lyhytkarvaisetkin versiot, eli lyhytkarvainen collie ja lapinporokoira. Mutta tuosta tiivistyksestä tuli mieleen belgianpaimenkoira! :) Se saattaa näyttää vaativalta poliisitehtävissä, mutta "taviksella" se on juuri tuo hömelö,erittäin miellyttämisen haluinen kaikkien kaveri!

Belgianpaimenkoiria on ainakin neljää eri sorttia:

Belgianpaimenkoira groenendael
Belgianpaimenkoira laekenois
Belgianpaimenkoira malinois
Belgianpaimenkoira tervueren

Turkin laadun saa valita ;)

Sitten on tietty terrierit. Jos tykkäät Lagotto romagnolosta, vähän samanlainen on vehnäterrieri (ulkonäöllisesti ainakin mun mielestä xD)
Kerrynterrieri tai kettuterrierit! Mutta terrierit on aina terriereitä, ne vaatii aina aavistuksen ennenmän ;)

Lue lisää

ja yleensä luullaan, että sen turkin hoito on työlästä. Mutta päinvastoin, jos turkki vain on hyvälaatuinen, se on erittäin helppohoitoinen. Collie harjataan 1(-2) x kk:ssa, liiallinen harjaus nimenomaan huonontaa turkin laatua.

Minun tietääkseni lyhytkarvaiset colliet ovat toimeliaampia (tarvitsevat enemmän aktiviteetteja) kuin pk:t. Tämä vain tiedoksesi. Toivottavasti löydät oman rotusi. :)

hau kirjoitti:

eli jos vähän tiivistäisin

- pärjää itsekseenkin tarvittaessa tietyn aikaa, mutta innostuu helposti, eli ei passivoidu jos on päivät yksin
- kokoa saa löytyä keskikokoiseen asti, jopa mieluummin vähän isompi kuin ihan mini
- turkki suhteellisen helppotöinen
- kaipaa jonkin verran liikuntaa, mutta pärjää vähemmälläkin
- kouluttaminen palkitsemalla helppoa, lempeä luonne
- sopeutuu elämään kerrostalossa, muutenkin "letkeä luonne", ehkä vähän hömelö.

Ennen kaikkea toivon löytäväni koiran, josta tulee minulle ystävä, jonka kanssa koen kaikenlaista uutta ja jaan vanhaa.

Lue lisää

Musta kans noista aun kriteereistäs tuli ensimmäisenä mieleen collie, pitkä- tai lyhytkarvainen. Kannattaa käydä rotuyhdistyksen sivuilla http://www.collieyhdistys.fi/ ja lukea niillä olevat tiedot tarkkaan. Mikäli rotu vaikuttaa miellyttävältä, ota yhteyttä kasvattajiin ja käy katsomassa heidän koiriaan luonnossa, niin saat hyvän kuvan rodusta kokonaisuutena.

Ja päädyt mihin tahansa rotuun, kehoitan käymään rotuyhdistyksen sivuilla, sillä sieltä löytyy varmasti paikkaansapitävää tietoa kyseisestä rodusta.

Tuohon kommenttiin, että lapinporokoira olisi suomenlapinkoira lyhytkarvaisena, niin kyllä niissä roduissa on muitakin eroja kuin vain karvan pituus. Muutenhan ne olisivat pitkä- ja lyhytkarvainen suomenlapinkoira eikä suomenlapinkoira ja lapinporokoira.

mjm kirjoitti:

Musta kans noista aun kriteereistäs tuli ensimmäisenä mieleen collie, pitkä- tai lyhytkarvainen. Kannattaa käydä rotuyhdistyksen sivuilla http://www.collieyhdistys.fi/ ja lukea niillä olevat tiedot tarkkaan. Mikäli rotu vaikuttaa miellyttävältä, ota yhteyttä kasvattajiin ja käy katsomassa heidän koiriaan luonnossa, niin saat hyvän kuvan rodusta kokonaisuutena.

Ja päädyt mihin tahansa rotuun, kehoitan käymään rotuyhdistyksen sivuilla, sillä sieltä löytyy varmasti paikkaansapitävää tietoa kyseisestä rodusta.

Tuohon kommenttiin, että lapinporokoira olisi suomenlapinkoira lyhytkarvaisena, niin kyllä niissä roduissa on muitakin eroja kuin vain karvan pituus. Muutenhan ne olisivat pitkä- ja lyhytkarvainen suomenlapinkoira eikä suomenlapinkoira ja lapinporokoira.

Lue lisää

"Tuohon kommenttiin, että lapinporokoira olisi suomenlapinkoira lyhytkarvaisena, niin kyllä niissä roduissa on muitakin eroja kuin vain karvan pituus. Muutenhan ne olisivat pitkä- ja lyhytkarvainen suomenlapinkoira eikä suomenlapinkoira ja lapinporokoira."

Kyllähän mä sen tiedän ja ymmärtää varmasti aloittajakin, että kun on erinimet niin on erirotukin, mutta puhuinkin ainoastaan ulkonäöstä. Netti on siitä jännä paikka että kaikki asiat pitäisi kirjoittaa aina pilkkua viilaten ja melkeinpä tavuttaen, että se menee kaikille perille, muuten joku aina näpäyttää.

hau kirjoitti:

Pidän kaikista eniten suomalaisista roduista, suomenpystykorva on ehdoton suosikki, koska minulla oli sellainen lapsena. Tai siis isäni koirahan se oli. Suomenlapinkoira vaikuttaa minulle sopivalta, mutta turkinhoito huolettaa, sekä se, pystynkö tarjoamaan riittävästi liikuntaa.

Muita rotuja, joita olen harkinnut, ovat collie ja lagotto romagnolo, joista myöskin pelkään, etten pysty tarjoamaan niille riittävästi liikuntaa. Löwchen on ihana pikkukoira, mutta toivoisin kuitenkin että koirassa olisi ehkä kokoa vähän enemmän ja se turkin hoidon määrä vähän pelottaa. Ystävälläni on tuon rotuinen koira ja tykkään siitä valtavasti. Tiibetinspanielia olen myös miettinyt, mutta sekin on pikkukoira, enkä tiedä onko sen rotuisista agilityyn, mitä tahtoisin kovasti kokeilla kun koiran vielä jonain päivänä hankin. Kääpiöpinseri sopisi siihen, mutta kaikki tapaamani rodun edustajat ovat olleet niin vauhdikkaita, etten tiedä pysyisinkö perässä.

En siis ole mikään himoliikkuja, mutta jos minulla olisi koira, tottakai se pääsisi päivittäin ulos. Tykkään itsekin samoilla luonnossa jne. Kiinnostaisi kokeilla agilityä, mutta ei välttämättä kisamielessä, ainakaan toistaiseksi.

Kaikista ihanteellisin olisi lyhyt, sileä tai karkea turkki, koska turkinhoito ei ole minulle tuttua. Vaikka saattaisin siitä kyllä innostua. Ja pitkä karva on hyvin hoidettuna niin kaunis... Näyttelyjä en ole ehkä valmis harrastamaan...

Koska en ole aiemmin yksin omistanut ja hoitanut koiraa, tahtoisin rodun olevan "helppo", tarkoitan, että sillä olisi olemassa palvelunhalu ihmistä kohtaan jo valmiina. En tahdo että ensimmäisestä koirastani tulee elämäni taistelu, jotta sen saa koulutettua kunnolliseksi. Ulkonäön ja koon puolesta ja melkein luonteenkin puolesta esim. amstaffi olisi unelmakoira, mutta taistelukoiramenneisyys pelottaa aivan liikaa, jotta uskaltaisin ottaa riskin. Mitä jos mokaan kasvatuksen täysin ja eräänä päivänä koirani puree jonkun sairaalaan? Uskon kuitenkin pystyväni kasvattamaan kunnollisen koiran sellaisesta rodusta, joka ei vaadi sotilaskuria.

Huolettaa myös se, onko minulla riittävästi aikaa koiralle -käyn vuorotöissä ja välillä jopa 10h vuoroja. Yksin elellessä ei voi luottaa siihenkään että joku muu olisi koiran seurana. Eli koiran tulisi olla melko sopeutuvainen. Välillä se saisi enemmän aktiviteettia, välillä vähemmän.

Sanokaa ihmeessä jos olen aivan hakoteillä, voiko kaikkea edes saada... Ihanasti olette vastailleet mun keskustelunaloitukseen, kyllä koiraihmiset on kermaa ;)

Lue lisää

joka tosian on maailman kiltein tapaus! Kaikki tutut ja tuntemattomat se tervehtii vilpittömästi. Ja joo, tosin pentuaika aika paljon yksin ollessaan sisusti, mutta hän sai sitten sisätilaan kopin jossa rautakalterit ikkunoissa, koska oveen puri ison läpimentävän reijän :)
Mahtava tapus!
Itselläni nyt tosiaan 3kk vanha AB joka uskoo hyvin kun kieltää ja tuntuu niin oikelta, kiltiltä koiralta. Minä en jaksa uskoa tohon taistelutaustaan. Se pätee kuinka sen koiran koulutat

Että kun koira tulee lapsiperheeseen se tulee toimeen sen lapsen kanssa.
Halusin isomman koirn kun buudelin. Että pääsee ihan remmilenkkiä tekemään.
Halusin koiran lyhyellä, helppohoitoisella turkilla.
Halusin koiran joka kotona on suht "huomaamaton". Ei siis kohella ja sähellä joka käänteessä.
Halusin suht helposti oppivan koiran.

ja ennenkaikkea iloisen ja tyytyväisen koiran.

Meilä on 12vkn amerikanbulldoggi

Jossei tykkää pikkukoirista,niin ei niistä silloin tykkää.... pikkukoira se on toi cottoniki

Tietenkin jokaisen mielestä oma koira on paras :)

Tuttavallani on ollut cottoneita jo vuosia, mutta ei se vaan tunnu omalta rodulta. Suloisia kavereitahan ne on olleet kuin mitkä, mutta ehkä etsin astetta "atleettisempaa" tyyppiä.

Kai minä "sen oikean" vielä löydän...

hau kirjoitti:

Tietenkin jokaisen mielestä oma koira on paras :)

Tuttavallani on ollut cottoneita jo vuosia, mutta ei se vaan tunnu omalta rodulta. Suloisia kavereitahan ne on olleet kuin mitkä, mutta ehkä etsin astetta "atleettisempaa" tyyppiä.

Kai minä "sen oikean" vielä löydän...

Lue lisää

hau, (sori taas tulee oman koiran mainostusta ;)) mun mielestä Lapinkoira olis sulle kyllä passeli koira. Turkinhoitoa ei todellakaan ole niin paljon kuin luulisi. Lisäksi paimensukuisilla lapinkoirilla (varsinkin nartuilla) on mielestäni ohuempi ja lyhyempi karva. Vain keväisin saa kunnolla harjata karvanlähdön aikaan. Muuten riittää mielestäni n.kerran kuukaudessa korvien ja tassujen takaa harjaus, riippuen yksilön turkista. Muutenkin lapinkoira on mielestäni aivan ihana luonnossa liikkuja. Kotioloissa "lapinkoira on aina läsnä, muttei koskaan tiellä". Lisäksi lapinkoiralla on lempeä luonne j se on helposti koulutettavissa. Itse harrastan lappalaiseni kanssa agilitya. Lappalaisen kanssa ei vauhtia ole vain ihan huipulle asti. Ainut huono puoli on herkkähaukkuisuus. Jotkut lappalaiset haukkuvat kuulemma ohi lentävät itikatkin, väitän kuitenkin, että omani ei räksytä turhaam: ainoastaan jos joku tulee pihaan.
Sitten tuli mieleen vielä ne sun 10h:n työvuorot: en usko, että lappalainen hajoittaisi paikkoja. Kuitenkin jos koiralla ei ole ulkotarhaa vaan se joutuu olemaan sisällä niin mielestäni dogsitterin palkaaminen olisi huippu juttu :) tunnin lenkki keskellä päivää niin koirakin pysyy pirteänä ja iloisena ja muutenkin saa tarpeensa tehtyä.