Kun elämä ei ole enää elämisen arvoista....

Voit valita monta asiaa joita pelätä: epäonnistuminen tulevaisuudessa; menneisyyden seuraamukset; muiden tuominta; hylätyksi tuleminen; yksinäisyys; kipu.
Joka tapauksessa, Universumi on suunniteltu tukemaan elämää, ei haittaamaan. Voitko luottaa tämän viisauden ytimeen? Sinut on suunniteltu että rakastaisit ja vastaanottaisit rakkautta - Omalta Itseltäsi. Voitko luottaa siihen että Sinä valitset mikä sinulle on parasta? Sinulla on yhteys Jumalalliseen Viisauteen joka ikinen hetki. Annatko itsesi tietää sydämessäsi kaiken mitä sinun tarvitsee tietää, vaikka et tietäisikään sitä mielessäsi?
Enkelit ovat aina puolellasi, rakastaen ja tukien jokaista valintaasi. He luottavat sinuun. Luotatko Sinä?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000059&posting=22000000035538649

Kirjotan sulle ku 18v poika tytölle.

Meidän ihmisten elämä on valintoja täynnä.
Otamme askeleita moniin eri suuntiin.

Minä yritän saada sinut ottamaan askeleen auttavaa kättä kohti koska näin se menee.
Ihmisten kuuluu auttaa toisiaan.
Auttaa toista kävelemään ylämäet ylös.

Suomessa on paljon ammattiauttajia.
Masennuksen suhteen he ovat nähneet kaiken.
Sinä saisit apua ja masennus olisi häivenevä muisto vain.

Soita vaikka heti huomenna ja kerro tilanteesi.
Muistaakseni lähimmästä terveyskeskuksesta saa varattua aikoja.
Mutta moni tällä palstalla tietää nämä asiat paremmin kuin minä.

Minäkin uskon Jumalaan.
Hän on antanut minulle paljon ja auttanut vaikeiden aikojen läpi.
Koska itse olen nuoruuden intoa täynnä niin haluan käyttää lahjojani muiden hyväksi.
Niin se menee.
Oma askeleeni pitäisi aina mennä avun tarvitsijaa kohti.

Ota sinä askel kohti omaa auttajaasi.

Elämämme on askelia täynnä.
Ottakaamme ne oikeaan suuntaan.
Taivaan kotiin ne vielä johtavat kun vain oikein valitsemme.

Vielä ei ole sinun aikasi.
Voita masennus.

Hän haluaa että elät :)

Jumalan siunausta :)

Soitat heti aamulla psykiatrian polille ja sanot tarvitsevasi ajan samalle päivälle. Jätät vaikka muut työt kokonaan koko päivältä ja haet apua!!!!!!!!!! On olemasssa kriisi aikoja jotka saa samalle päivälle, sanot jo puhelimessa yrittäneesi kerran itsemurhaa ja kohta yrität taas jos et saa apua. Lääkkeiden vaikutus ei ala heti, koita jaksaa vähän aikaa vielä kunhan ne saat. Kyllä sun elämä vielä iloksi muuttuu. Ex-poikaystävällesi voisit kertoa mikä mieltäsi painaa, hän saattaa olla helpttonut ettei vika ollutkaan hänessä ja hän jopa saattaisi tukea sinua jatkossa. Ja tukeahan sinä nyt tarvitset!!!

Elämä vaan on,ei muuta.








>En oo mikään "hihhuli", mutta mä uskon Jumalaan.


Minusta juuri se on hihhulin määritelmä..





>Mä tiedän ja uskon, että kuoleman jälkeen on elämää>


Ahaa..no tuota mitenkä noin niinkun tiedät sen?







>mutta luotan siihen että seuraavassa elämässä kaikki voi olla paremmin. Kyllä mä uskon näihin taivas-juttuihinki>


Just..hihhuli mikä hihhuli..

Se että uskot johonkin tai luotat johonkin ei
vaikuta yhtään mitään siihen että mitä kuoleman jälkeen on.


Miksi seuraavassa elämässä kaikki olisi paremmin?
Saisitko sen palkinnoksi siitä että tapat itsesi vai..?
Jos uskot niihin "taivasjuttuihin" niin oletkohan
kuullut koskaan sellaisesta jutusta kuin Helvetti..?



Kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen on.

Ainoa asia mikä on varma on se että kuolema
on olemassa,muuta siitä ei tiedetä.

Ihan sen perusteella mitä tämä elämä on maanpäällä
en pidä kovin todennäköisenä että se mahdollinen
kuolemanjälkeinen elämäkään tämän parempaa olisi.
Se voi olla vaikka 1000-kertaa pahempaa.

Kuolema on todellinen,tuntematon.


Et voi tehdä koko elämäsi tärkeintä päätöstä
vain sillä perusteella että "susta tuntuu siltä".


Sinulla on se järki varmaan jossain
siellä piilossa..käytä sitä nyt.

Nyt on suorastaan vaikea puhua mitään. Olen tässä nykyään paljon huonompi kuin ennen. Itse olen elänyt masennuksen kanssa n. 12-vuotiaasta asti, eli se on ollut elämässäni läsnä valtaosan elämästäni. Ylä- ja alamäkineen. On ollut valoisaa ja erittäinkin pimeää. Sinun iässäsi se oli pahinta. Tänä päivänä kuitenkin depiksen kanssa on oppinut elämään. Vaikka välillä tuntuu siltä että olisi niin paljon helpompaa rasvata köysi ja sanoa morjens, mutta hetken aikaa itsesäälissä ryvettyään ja yhden uuden sävelletyn biisin jälkeen sitä miettii että haista paska maailma, niin helposti ei tämä jätkä luovuta.

Kerro sille entiselle poikaystävällesi miltä tuntuu. Jos se on todella kiltti ukko, niin hän ymmärtää kyllä. Se helpottaa enemmän kuin tänne kirjoittelu. En minäkään varmaankaan enää istuisi tässä jollen olisi keskustellut näistä ystävieni kanssa. Ja etenkin erään syvästi rakastamani tytön.

Myös Sentenced on suuri syy miksi tässä vielä maailmalle vittuillaan (ei niinkään sen ihmisille). Bändi on hyvin hitaasti avautuva, mutta kun jaksa kuunnella ja lukea sanoitukset, niin ainakin tämmöinen ukonroikale kokee olonsa jollain kierolla tavalla hyväksi. En tykkää tyrkyttää, mutta jos joku muukin löytää niin suuren avun kuin minä, niin miksen.

Ei muutakuin luovut siitä viimeisestä päivämäärästäsi ja potkit elämää takaisin päähän.


http://www.youtube.com/watch?v=fW-2Q47_zOU

http://www.lyricsdownload.com/sentenced-no-one-there-lyrics.html

olen ollut monesti itsetuhoisten asioiden kanssa tekemisissä, kuten monet muutkin elämään väsyneet. Siinä tilanteessa tuntee olevansa umpikujassa , eikä näe muuta mahdollisuutta enää elämässä kuin kuolema. Paljon puhutaan enkeleistä ja edellisestä elämästä, mutta jos haluat kokea jotain todellista niin tutustu Jeesukseen. Siitä avautuu sulle aivan uskomaton maailma jota ei voi selittää muuten kuin että se täytyy itse kokea ja alkaa taas aurinko paistaa. Voimia sulle ja unohda ihmeessä itsetuhoiset jutut, ne ei oikeasti ole oikotie onneen vaikka tuntuisikin houkuttelevalle vaihtoehdolle.

Mulla on kokeiltu kaikenlaisia lääkkeitä, ja välillä tuntuu että ne auttaa, mutta ne ei poista syytä masennukseen, vaikka voivatkin sitä auttaa.

Minulla syy masennukseen on se että minun arvomaailmani on ja pysyy, eikä muutu "muotivirtauksien" mukana, ja viimeiset 20 vuotta tämä "yleisesti hyväksytty" arvomaailma on ollut ihan eri, mitä minä edustan.
Yritän täällä pitää kiinni viimeisestä oksasta ja toivoa ettei minun arvomaailmastani teilata viimeisintäkin toivonkipinää.

Elän niinkuin eläisin viimeistä päivää. En jaksa ajatella terveyttäni, koska en näe siihen mitään syytä. Dokaan kuin viimeistä päivää jatkuvasti. Pohdin joka päivä suunnitelmaa miten pääsisin sairaseläkkeelle niiksi muutamiksi vuosiksi, mitä parhaassa tapauksessa kroppani kestää tätä nykyistä elämäntyyliäni.

Mulla on ihania ystäviä, perhe ja tää ex-poikaystävä, mutta enmä vaa pysty puhumaan niille tällasist asioista

On vaan niin suuri kynnys mennä yksin jollekin lääkärille hakemaan esim. jotain masennuslääkkeitä

----

Olin itse vuosia epätoivoinen, olo oli niin paha että itkin itseni iltaisin uneen. Myöhemmin tämä johti masennukseen. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Tiedätkö mitä? Olet jättänyt 2 tärkeintä asiaa tekemättä, jotka käynnistäisivät toipumisesi. Mun parantuminen alkoi siitä, että kerroin lähimmille omaisille tuskani ja menin lääkäriin hakemaan apua. Sinunkin pitää tamä askel ottaa seuraavaksi. Älä vain anna periksi, vaan tee kaikkesi nyt tilanteesta selviytymisen eteen.Tilanteestasi voi selvitä, avun hakemisessa ei ole mitää hävettävää ja voit vielä elää hyvää ja onnellista elämää! Olet nuori. Sinulla on vielä valtavasti vuosia edessä ja ne voivat olla upeita kun sairautesi voitetaan.
Voin kokemuksesta sanoa että lääkärissä on helppoa käydä ja myöhemmin ihmettelet itsekin, ettet mennyt aikaisemmin. Itsellänikin se oli kynnys, mutta ylitin sen ja olen nykyisin terve.
Sairautta täytyy hoitaa ja oikealla lääkityksellä toivut tuosta. Tiedän ihmisiä jotka ovat olleet samassa tilanteessa kuin sinä ja ovat nyt terveitä.
Aloitat nyt tekemään tilanteellesi jotain. Kerrot ongelmistasi jollekin läheiselle ihmiselle ja lähdet hakemaan apua. Älä ystävä hyvä enää kärsi turhaa, kun toivoa on!
Jotkut asiat voivat tuntua hankalilta kuten lääkäriin meneminen ja ongelmista puhuminen mutta ne täytyy vain ylittää. Eikä kynnys ole lopulta niin korkea kuin ajattelet. Sinun täytyy nyt itse ottaa ratkaisevat askeleet, vaikka ne eivät helppoja olisikaan.

Tällä hetkellä hän on enkeli ja vihdoin onnellinen

Kaksisuuntainen mielialahäiriön sairastaminen on varmasti rankkaa. Ei ole kuitenkaan hätää, koska keinoja tuota hoitaa on, ja apua on saatavissa. Asia erikseen olisi, jos mitään ei olisi tehtävissä. Ajattele sitä! Hoidosta saat todella hyvän avun kun vaan menet hakemaan sitä. Sinun täytyy mennä, koska tarvitset hoitoa välttämättä tuohon. Epätoivosi ja itsemurha-ajatukset johtuvat sairaudesta ja elämääsi tulee valoa kun saat tarpeellisen hoidon.

Ehkä mä en vaa halua järkyttää niitä.

Tuo ei ole oikein ajateltu. Sairaus ei ole sinun syysi ja kaikista pahinta on jos uhraat oman terveytesi. Nyt on kysymys elämästäsi ja hyvinvoinnistasi. Kerro nyt rohkeasti vanhemmillesi tai jollekin muulle.

Tosi ikävää että sinulla on tuollainen hankala tilanne nyt. Voisit soittaa vaikka näihin puhelinnumeroihin, kertoa vähän tilanteestasi ja kysyä neuvoa. Numerot ovat valtakunnallisesti toimivia.

Lasten ja nuorten puhelin
Keskusteluapua elämän eri ongelmissa.
0800-120 400
(Ma-to 13-20, pe 13-22, la 18-22, su 17-20)
Lastenjanuortennetti.net
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Nuorten kriisipisteen kriisipuhelin
Keskusteluapua kriisitilanteissa
09-7535 121
(Ma-to 10-22, pe 10-17)
Helsingin Kaupunkilähetys ry

Luin viestisi ja se kuullosti niin tutulta... :(
Itsekkin masennuin vakavasti 16-vuotiaana. Pitkään, siis ihan vuosia, elämä tuntui toivottomalta. Toki oli joitain jaksoja kun voin paremminkin. Heti kun tajusin masennukseni hakeuduin terveyskeskuslääkärille. Hän kirjoitti vähän nukahtamislääkkeitä ja se oli siinä. Yksi kerta kun oikein ahdisti niin vedin viinaa ja ne lääkkeet kerralla. Sairaalaan tietysti jouduin vaikka lääkkeiden määrä olikin vähäinen, suurempaa vaaraa ei siis ollut. Sairaalasta sain sitten lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle jossa kävin yli 18-vuotiaaksi. Psykologini oli aivan ihana ja tykkäsin käydä hänen luonaan juttelemassa. Toki sain masennuslääkityksenkin sitten. Meni vuosia ennen kuin sopiva lääkitys löytyi ja terapiasta rupesi olemaan apua. Nuorisopsykiatrian polilta siirryin sitten aikuis puolelle ja terapiassa käyn edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Kuitenkien vasta parin vuoden sisällä olen jotenkin saanut elämäni järjestykseen ja tunnen olevani onnellinen. Onnellinen elämän pienistä asioista. Vaikka matkanvarrella on ollut monia itsemurha yrityksiä ja sairaala hoitoja olen kuitenkin nyt selvinnyt niistä ja olen onnellinen siitä että elän! Nyt olen 24v pienen ja myöskin onnellisen tytön äiti.

Huoh, siinä mun tarina noin lyhennettynä.
Olen aivan varma että kaikki selviää kunhan vaan uskallat hakea apua!

Kaikki ei tapahdu hetkessä. Terapeuttia voi joutua vaihtamaan tai lääkityksiä muokkamaan mutta jossain sinua odottaa se hyvä ja onnellinen elämä!!

VOIMIA!

Valittevasti joudun nyt ilmoittamaan, että mitään "Jumalaa" ei ole olemassa. Ihan vaan tiedoksi. Se on ihan tavallisten kuolevaisten keksimää roskaa.

Kun sanot uskovasi Jumalaan, niin uskot varmaan myös Joulupukkiin/Pääsiäispupuun... Uskomatonta liirum-laarumia

Haluan sanoa sinulle, että olet nyt kertomuksesi mukaan tilanteessa, jossa ehdottomasti tarvitset apua ja sitä sanoitkin toivovasi.

Muutamissa aiemmissa vastauksissa oli hyviä neuvoja, varsinkin ne auttavat puhelinnumerot, joihin voit soittaa ja kannattaa soittaa.

Tarvitset kuitenkin käyntiä lääkärissä. En tiedä, missä asut ja mitä mahdollisuuksia paikkakunnallasi on päästä erikoislääkärille eli tässä tapauksessa psykiatrille, mutta jos sinulla on mahdollisuus, niin yksityislääkärille pääsee yleensä nopeammin.

Jos sinusta tuntuu, että puhuminen ei ole siellä helppoa, niin ota kopio viestistäsi ja näytä se lääkärille.
Kirjoitit hyvin ja selkeästi ajatuksistasi ja tunnoistasi. Siitä lääkäri saa hyvän kuvan tilanteestasi, eikä mahdollinen jännittäminen vastaanotolla sitten haittaa.

Paljon voimia!

Tiedän tasan kuinka ahdistavalta sinusta tuntuu!!

Mutta olen PÄÄTTÄNYT asian toisin päin: en tee itsaria! Vaikka kuinka hankalaa ja toivotonta olisi.

Hakeuduin hoitoon, tee sinäkin se itsesi vuoksi.

KAIKKEA HYVÄÄ SINULLE, ÄLÄKÄ ANNA PERIKSI !!

VALITSE PARANTUMINEN !!

sinua täysin.
Oma tyttäreni hautoi kuulema itsemurhaa n. 16-17-vuotiaana - en tiennyt sitä silloin! Vasta nyt, aikuisena ja nuorena äitinä, hän on kertonut päiväkirjoistaan...
------
Koin itse vuosi sitten "romahduksen" - en nyt kertoile syitä, mutta jouduin sairaalahoitoon, mielenterveysosastolle. Itse halusin, itkin lääkärille, etten jaksa enää...
Minua testattiin, minusta välitettiin, näin "kohtalotovereita" (etupäässä nuoria, kuten sinäkin). Sain jutella heidän kanssaan.

Minulla todettiin keskivaikea masennus:elämästä oli kadonnut ilo ja näköalat, kaikki oli yhtä samaa pötköä maustettuna muutamalla kroonisella sairaudella - joita en ollut jaksaa enää hoitaa...

Löysin sielunkumppaneita osastolta -jossa olin 10 vrk. Sain lääkityksen ja lähtiessä oli testikaavake jo ihan toisennäköinen, kuin mennessäni.
Päätin silloin, että JOS SAAN YHDENKIN IHMISEN NÄKEMÄÄN VALOA TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ, en parantunut turhaan!

Antaisitko minun olla SINULLE se ihminen?
Olet HURJAN PITKÄLLÄ, kun haluaisit apua. Jäin vain kovasti ihmettelemään, mikset voi pyytää vaikka äitiäsi kansssai lääkärille? On turvallista, kun on tuki mukana. Kerroithan, miten vanhempasi rajoja ja sääntöjä asettaessaan siten rakastavat sinua.
Etkö voisi avautua äidillesi (tai isällesi?) ja kertoa oikeesti, miltä sinusta tuntuu? Olen varma, että he haluavat auttaa.
Ethän sinä yksin ole! Sait juuri äsken taas yhden ihmisen (minut) joka haluaa, että pääset tasapainoon, näet elämän mahdollisuutena, löydät ilon.
Kuule: UPEA asia, ETTÄ USKOT JUMALAAN! USKO SIIS MYÖS SIIHEN, ETTÄ HÄN KUULEE SINUN RUKOUKSESI.

Pyydä Jumalaa puuttumaan elämääsi ja johdattamaan sinua - itse olen löytänyt pienen hengellisen piirin: juttelemme, laulamme joitain ihania hengellisiä lauluja - ja rukoilemme yhdessä. Saan siitä suurta voimaa!

Rakas lapsi! Kaikki järjestyy - pysy sinä vielä pitkään enkelinä täällä maan päällä. Sinusta voi tulla jonain päivänä jonkun toisen auttaja!
Onko paikkakunnallasi Mielenterveystoimistoa? Entä yksityisiä kriisipalveluja? Netissä on joku "helpnetti" tms. -googleta! Valitettavasti en muista tarkkaa nimeä.

Kerro viikon päästä kuulumisiasi - minä odotan...

Olisiko sinulla mahdollista löytää itsellesi jonkinlainen tukihenkilö? Joku vapaaehtoistyötä tekevä henkilö joka olisi valmis juttelemaan sinun kanssasi, jotta voisit purkaa mieltäsi. Sellainen kuka lähtisi sinun kanssa mukaan lääkäriin ja auttaísi näiden käytönnän asioiden järjestämisessä? Onko tälläistä mahdollisuutta?

vain näyttäisit tämän viestiketjun vanhemmillesi tai vaikka laittaisit ex-poikaystävällesi tekstarilla tämän sivun osoitteen? Se olisi alku. Toivon sinulle hyvää ja haluan vielä sanoa, toisen masennusta vierestä seuranneena, että vaikka masentunut ei sitä itse näe; mahdollisuuksia onneen on varmasti tulossa.

moi,

ikävä lukee tollasta juttua. mullaki on nii pahaa masennusta ollu jo kauan et oon jopa yrittäny itsemurhaa ja melkein onnistuin siinä. tiiän oikeesti vastauksen masennuksiin ja aika moneenkin ongelmaan. hypnoositerapia! olen nyt käynyt siellä jonkun aikaa ja joka kerralla elämä tuntuu paremmalta, koska ollaan saatu hoidettua niitä ongelmia jotka aiheuttaa masennusta yms. suosittelen oikeesti, että käyt hypnoositerapiassa koska jo ekalla kerralla huomaa eron. (ei tietenkää katoa kokonaan,mutta yleensä huomaa että se tomii. Mä ainaki huomasin että se oikeesti auttaa, vaikka luulis ihan hölynpölyks, mut hypnoositerapia on oikeesti vahvin lääke moneen ongelmaan)

Heipä vaan taas kaikille! :)

Ajattelin kertoa tässä omia kuulumisiani..
Tuntuu että siitä olisi kulunut jo ikuisuus kun viimeksi kirjoitin tänne.
Niin moni asia on muuttunut mun elämässäni sen jälkeen ja ennen kaikkea, tunnen taas olevani elossa. Elämä jatkuu ja mä pidän siitä kiinni.
On niin monta asiaa, joista mä kiitän

Voi ei älä edes mieti tuollaisia tyhmyyksiä...Minä voin rukoilla sinun puolesta! Olet yhtä tärkeä ja rakas kun kuka tahansa!

Terv. Koko seurakunnan puolesta...

Nuoreni kärsii huostadsat,minulta on kuollut äiti ja muita omaisia. Onko elämisen arvoista elämää??? Mikään ei tuo onnea.