Nyt kun on täälläkin ollut puhetta väkivallasta eri muodoissaan, niin kerronpa pienen tarinan, joka sattui omalle kohdalleni:
Tämä tapahtui ajat sitten, kun olin parikymppinen nuori mies. Olin baarissa, ja seuraani lyöttäytyi minua n. 20 vuotta vanhempi nainen, ja kilttinä poikana kuuntelin lähes koko illan hänen vuodatuksiaan. Hölmöyksissäni menin esittelemään itseni hänelle, mitä ei olisi pitänyt tehdä, enkä enää koskaan teekään vastaavissa tilanteissa niin. No, nainen ei saanut minua mukaansa, vaikka ilmeisesti olisi halunnut, ja poistuin jossain vaiheessa kotiini naisen estellessä.
Aamulla herään puhelimen soittoon. Eikö siellä ole tämä sama nainen, oli kaivanut nimeni perusteella puhelinnumeroni tiedustelusta. Koitti houkutella minua heille juomaan kotiviiniä. En tietenkään lähtenyt. Puhelun sävy muuttui koko ajan pimeämmäksi ja uhkaavammaksi. Olisi pitänyt mm. alkaa seurustelemaan hänen kanssaan. En uskaltanut sulkea puhelinta, vaan koitin puhua naiselle järkeä päähän. Uhkaukset kovenivat koko ajan, lopulta hän aikoi ottaa yhteyttä poliisiin ja kertoa minun tehneen hänelle "jotain", mikäli en suostu tulemaan hänen luokseen. Hirveässä paniikissa en keksinyt tehdä muuta, kuin soittaa puhelun jälkeen suoraan poliisille. Onneksi, sillä tämä tod.näk. pelasti minut oikeustoimilta. Poliisi totesi heti, ettei ole uskottavaa, että raiskattu soittaisi tuon sävyisen puhelun ensin raiskaajalleen, joten naisen uskottavuuspohja poliisin suuntaan oli heikko toimiensa jälkeen.
Sain tuon päivän mittaan kymmeniä puheluita tuolta naiselta. Oli todellakin soittanut (samalle) poliisille heti minun perääni, sekä sen jälkeen naapurikaupunkien poliiseille, kun sympatiaa ei herunut oman kaupungin poliisilta. Oli jopa käynyt esittelemässä mistä lie hankittuja mustelmiaan terveyskeskuksen lääkärille lausuntoa varten, että olin pahoinpidellyt hänet. Tuo päivä oli ihan hirveä, ja puistattaa vieläkin ajatella sitä, ja mitä siitä olisi pahimmillaan voinut minulle seurata. Poliisit kävivät välillä jopa minun luonani lepyttelemässä ja rauhoittelemassa minua, sillä otti aika koville tuo vainoaminen.
Seuraavana päivänä en enää vastannut naisen puheluihin. Puhelin lauloi koko ajan, ja välillä sieltä soittelivat poliisitkin, että josko suostuisin yhden puhelun verran juttelemaan naisen kanssa, oli kuulemma mieli muuttunut. Tein tämän, ja täti oli todellakin tullut katumapäälle ja oli kuulemma hirveissä tunnontuskissa. Minun olisi silti vielä pitänyt tavata hänet, että hän saisi puhuttua asian selväksi kanssani. En suostunut, ja kehoitin hakemaan terapeuttinsa muualta, minä en siihen pystyisi. Nainen yritti syyllistää minua vielä sillä, että hän tappaa itsensä, jos en suostu tapaamiseen, ja pystynkö elämään ajatuksen kanssa lopun ikäni. Vastasin pystyväni, ja puhelut loppuivat siihen.
Tässä tarina lyhyesti kerrottuna, kaikkia käänteitä en edes halua muistaa enää.
Raiskaus on toki hirvittävä rikos, mutta hirvittävälle tuntuu joutua myös syytetyksi siitä, syyttömänä. Lähinnä tunsin itseni raiskatuksi tuossa tilanteessa. On muodikasta tuomita raiskaajan välineitä (mikä toki on tietyissä tapauksissa oikeutettuakin), mutta muistakaa, että joukossa voi olla myös syyttömiä ihmisiä. On naisia, jotka käyttävät "raiskausta" lyömäaseena miestä vastaan, joko saadakseen tahtonsa läpi, tai kostaakseen. Ei minulla muuta.
Tämä tapahtui ajat sitten, kun olin parikymppinen nuori mies. Olin baarissa, ja seuraani lyöttäytyi minua n. 20 vuotta vanhempi nainen, ja kilttinä poikana kuuntelin lähes koko illan hänen vuodatuksiaan. Hölmöyksissäni menin esittelemään itseni hänelle, mitä ei olisi pitänyt tehdä, enkä enää koskaan teekään vastaavissa tilanteissa niin. No, nainen ei saanut minua mukaansa, vaikka ilmeisesti olisi halunnut, ja poistuin jossain vaiheessa kotiini naisen estellessä.
Aamulla herään puhelimen soittoon. Eikö siellä ole tämä sama nainen, oli kaivanut nimeni perusteella puhelinnumeroni tiedustelusta. Koitti houkutella minua heille juomaan kotiviiniä. En tietenkään lähtenyt. Puhelun sävy muuttui koko ajan pimeämmäksi ja uhkaavammaksi. Olisi pitänyt mm. alkaa seurustelemaan hänen kanssaan. En uskaltanut sulkea puhelinta, vaan koitin puhua naiselle järkeä päähän. Uhkaukset kovenivat koko ajan, lopulta hän aikoi ottaa yhteyttä poliisiin ja kertoa minun tehneen hänelle "jotain", mikäli en suostu tulemaan hänen luokseen. Hirveässä paniikissa en keksinyt tehdä muuta, kuin soittaa puhelun jälkeen suoraan poliisille. Onneksi, sillä tämä tod.näk. pelasti minut oikeustoimilta. Poliisi totesi heti, ettei ole uskottavaa, että raiskattu soittaisi tuon sävyisen puhelun ensin raiskaajalleen, joten naisen uskottavuuspohja poliisin suuntaan oli heikko toimiensa jälkeen.
Sain tuon päivän mittaan kymmeniä puheluita tuolta naiselta. Oli todellakin soittanut (samalle) poliisille heti minun perääni, sekä sen jälkeen naapurikaupunkien poliiseille, kun sympatiaa ei herunut oman kaupungin poliisilta. Oli jopa käynyt esittelemässä mistä lie hankittuja mustelmiaan terveyskeskuksen lääkärille lausuntoa varten, että olin pahoinpidellyt hänet. Tuo päivä oli ihan hirveä, ja puistattaa vieläkin ajatella sitä, ja mitä siitä olisi pahimmillaan voinut minulle seurata. Poliisit kävivät välillä jopa minun luonani lepyttelemässä ja rauhoittelemassa minua, sillä otti aika koville tuo vainoaminen.
Seuraavana päivänä en enää vastannut naisen puheluihin. Puhelin lauloi koko ajan, ja välillä sieltä soittelivat poliisitkin, että josko suostuisin yhden puhelun verran juttelemaan naisen kanssa, oli kuulemma mieli muuttunut. Tein tämän, ja täti oli todellakin tullut katumapäälle ja oli kuulemma hirveissä tunnontuskissa. Minun olisi silti vielä pitänyt tavata hänet, että hän saisi puhuttua asian selväksi kanssani. En suostunut, ja kehoitin hakemaan terapeuttinsa muualta, minä en siihen pystyisi. Nainen yritti syyllistää minua vielä sillä, että hän tappaa itsensä, jos en suostu tapaamiseen, ja pystynkö elämään ajatuksen kanssa lopun ikäni. Vastasin pystyväni, ja puhelut loppuivat siihen.
Tässä tarina lyhyesti kerrottuna, kaikkia käänteitä en edes halua muistaa enää.
Raiskaus on toki hirvittävä rikos, mutta hirvittävälle tuntuu joutua myös syytetyksi siitä, syyttömänä. Lähinnä tunsin itseni raiskatuksi tuossa tilanteessa. On muodikasta tuomita raiskaajan välineitä (mikä toki on tietyissä tapauksissa oikeutettuakin), mutta muistakaa, että joukossa voi olla myös syyttömiä ihmisiä. On naisia, jotka käyttävät "raiskausta" lyömäaseena miestä vastaan, joko saadakseen tahtonsa läpi, tai kostaakseen. Ei minulla muuta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos raiskaa, kuuluu linnaan. Jos ei raiskaa, ei kuulu linnaan. Miten totuutta väännellään on kokonaan eri asia. Kukaan ei varmasti halua kyseenalaistaa raiskausta rikoksena.
Tuossahan olisi ollut kasassa oikeusjuttu naista vastaan häirinnästä, solvauksesta ja maineen mustausyrityksestä. Jos minä olisin ollut tuomari, niin olisi akalle napsahtanut pitkä linnatuomio. Ehkä oppii sen jälkeen olemaan syyttämättä miehiä asioista, joihin nämä eivät ole syyllistyneet.
..tuon tapauksen jälkeen, etten halunnut kuulla koko ihmisestä enää sen jälkeen. Saatikka nähdä häntä. Siksi en nostanut juttua. Vieläkin puistattaa, kun muistelee tuota..
on rikos, tekeepä sen mies tai nainen. Raiskaussyytteissä on kova näyttökynnys, syyttömänä ei joudu tuomituksi. Mutta jo poliisitutkintaan joutuminen kaikkine riesoineen on kohtuutonta syyttömille osapuolille, aina.
Oikeasti raiskatuksi joutuneiden on ollut verrattain vaikeaa todistaa raiskaus. Ja kun se on todistettu, oikeusistuin ymmärtää raiskaajaa ihmeellisin perustein (ansiotyössä olo, lyhyt raiskaus, oma vaimo ei ole ennenkään reagoinut raiskaukseen, miksi nyt sitten jne). Raiskaukset kannattaa viedä Itä-Suomeen käsiteltäviksi - keinolla millä hyvänsä! Siellä ymmärretään.
Jospa näissäkin tapauksissa halutaan nähdä syyllinen uhrina. Kiinnitetään mielummin huomiota siihen mikä on ajanut raiskaajan epätoivoiseen tekoonsa. Se on sitä sosiaalitanttameininkiä.
...mies ei voi olla uhri, ainoastaan syyllinen. Vastaavasti nainen ei voi olla syyllinen, ainoastaan uhri. Mikäli nainen on tehnyt jonkin rikokseksi luokiteltavan teon, ei hän itse ole teosta vastuussa, vaan joku mies, joka on hänet tähän tekoon ajanut.
Näin.
on rikollisuutta, ei feminismiä. Taustojen tutkiminen on tietenkin perusteltua ja lisää tietoisuutta rikosten yllykkeistä ja siitä, mitä kenties olisi tehtävissä rikollisen käyttäytymisen vähentämiksi.
Mutta taustat eivät mielestäni saa vaikuttaa sanktioihin, samasta rikoksesta pitäisi napsahtaa sama tuomio (poislukien kuitenkin mielenhäiriöt, vajaamielisyys yms). Sosiaalinen asema, sukupuoli, etninen alkuperä tms. ei saisi vaikuttaa seuraamukseen. Suomessa on menty liian pitkälle syyllisen ymmärtämisessä ja uhrin syyllistämisessä. Tässä olen Jackin kanssa samaa mieltä (jos oikein tulkitsin).
Usein esim. vapausrangaistuksia on pidetty perusteettomina siitä syystä, etteivät ne paranna syyllistä. Omituinen peruste. Eihän vankeuden perusfunktio ole parantaa syyllistä, vaan panna syyllinen kärsimään yhteiskunnan legitiimiksi katsoma tuomio. Eli jaetaan ja saadaan oikeutta. Muussa tapauksessa korruptio tulee romauttamaan sopimusyhteiskuntien perusteita pahasti. Toissijaisesti tietyn tyyppiset rikolliset on lisäksi helpottavaa saada hetkeksi pois häiriköimästä muitten arkea.
Parannusjankutus on sitäkin kummallisempaa, kun ne ehdollisiin tuomitut ovat jatkaneet rikosuraansa ja muuttuneet kaikesta ymmärtämyksestä huolimatta ns. taparikollisiksi.
Olet tekaissut koko jutun.
Mutta jos tällaiseen viittaavaa joskus tapahtuu, niin vedä heti toisen puhuelun jälkeen puhelin seinästä tai älä vastaa kännykkään.
Näin pääset vähemmällä.
Mieti nyt sekunti keskenäsi, että jos SINÄ joudut häirinnän, uhkailun tms. kohteeksi, ja minä miehenä tulen kommentoimaan sitä että blaablaa ei voi olla noin, niin minkälaisen mielikuvan muodostaisit minusta? Aivan oikein, samaa minäkin ajattelen juuri nyt sinusta.
Ja mitä tulee tuohon neuvoosi, niin olen itselleni ikuisesti kiitollinen siitä ,etten noudattanut tuollaista toimintamallia. Näinkö todellakin luulet minun selvinneen vähemmällä, jos tämä psyko olisi ehtinyt ottaa poliisiin yhteyttä ennen minua?! En oikein jaksa uskoa. Nyt selvisin parhaassa tapauksessa raiskaus/pahoinpitelyoikeudenkäynneiltä, ja vaikka minut olisikin todettu niissä todisteiden puutteessa syyttömäksi, niin mitä luulet tuollaisen epäilyksen kohteeksi joutumisen tekevän ihmiselle? Koeta nyt hiukan eläytyä syyttömän syytetyn asemaan. Ja sitten, kun SINÄ joudut mielisairaan ja kieron ihmisen häirinnän ja uhkailun kohteeksi, niin toivon, että siinä tilanteessa kykenisit toimimaan minua rationaalisemmin. Tuon parempaan en itse pystynyt, enkä näe vielä tänäkään päivänä mitään, minkä olisin voinut tehdä paremmin.
Lopuksi, en lakkaa ihmettelemästä: mikä panee sinut ajattelemaan, että tuollaista EI VOI sattua? Miten voi ihmisen ajatusmaailma olla noin yksisilmäinen? Ei sinunlaistasi ihmistä voi oikein arvostaa, vkp.
p.s. tarina on tosi
pesemään niitä ikkunoitasi. Ja laskemaan putsattavia pintoja. Feministisisariesi pitäisi takavarikoida tietokoneesi,annat feministeistä sen verran lattaotsaisen ja mustavalkoisen kuvan.
No mitenkäs tämä Idan ohje nyt niin paljon suuttumusta herättää.
Sehän on vain tavallista maalaisjärkeä.
Ja kait nyt hyvänen aika naisella pitää jonkinlaisia todisteitakin olla jos raiskauksesta lähtee syyttämään.
Voi kaikkea sattua, mutta maalaisjärjen käyttö on kuitenkin aivan sallittua käyttää.
Kuule, jospa sinä olit liian paljastavasti pukeutunut, pippeli pullotti housujen läpi?
Kuten jo totesinkin, niin tuon ohjeen noudattaminen olisi voinut saattaa minut syvemmälle kuseen. Katson edelleen oman toimintamallini ignooraamista paremmaksi ratkaisuksi moisen hullun kanssa napit vastakkain joutuessani.
Ja, olipa todisteita minkä verran tai ei, niin usko pois, että tuollaisten syytösten kohteeksi joutuminen rassaa ja syvältä. Osaisitko itse ottaa rennosti vastaavan tilanteen edessä?
Mikä tuossa Idan vastauksessa suututti, oli asian totaalisen vähättelevä sävy ja epäusko siitä, ettäkö tuollaista voisi ollakaan. Ida sopisi järjenjuoksultaan loistavasti Itä-Suomen hovioikeuteen hommiin, siellähän taitaa olla vallalla tuommoinen Idankin edustama mentaliteetti, sukupuoliasetelmaltaan vain päinvastainen. Mutta yhtä käsittämätön anyway.
No sinunhan olisi pitänyt tuntea vain ylpeyttä siitä, että sinua ahdisteltiin, aivan niinkuin naisiakin kehoitetaan tekemään....
enkä muutenkaan edusta tuollaista ajatusmaailmaa. Joten turha minua siitä syyllistää. Näetkö, olet itse ihan yhtä huono ihminen, kuin nämä halveksimasi miehet (jotka toimivat mainitsemallasi tavalla). Ei mikään tee sinusta heitä sen parempaa, niin kauan kuin laitat "vahinkoa kiertämään", syyttöminen niskaan.
Ehkäpä tämä tapaus lisää ymmärtämystäsi naisiin kohdistuvia raiskauksia ja ahdistelua kohtaan.
Sitten se kokemus ei olekaan ollut aivan turha.
Kaiken kaikkiaan positiivinen AHAA-elämys, jos loppuun asti asiaa ajatellaan.
ihmisen uhriksi joutuminen saattaa tietenkin olla opettava kokemus itse kullekin. Hieman ala-arvoisia heittoja nuo viestisi kuitenkin mielestäni ovat.
Että sitä pitää vielä lisätä? Mistä niin päättelit, että olisin ennen tuota kokemusta jotenkin väheksynyt naisiin kohdistuvia vääryyksiä kohtaan?
Ihme ennakko-olettamuksia sinulla. Toivotan positiivissävytteisiä opettavaisia tuokioita sinunkin elämäsi varrelle, vastavuoroisesti.