Vieläkin puistattaa se pelko, kun "oli pakko lähteä seuroihin" kuuntelemaan huivipäämummujen yhteiskiitoskiljuntaa. Saarnamies paasasi kuin viimmeistä päivää ja mummut kiljuivat.
Olin pieni poika, pieni paikkakunta. Ikä alle 10 v. Muita lapsia ei sitten ollutkaan. Selitystä sille, miksi mummut kiljuu, ei annettu.
Huonot oli tulevaisuudennäkymät vl-piireissä.
Olin pieni poika, pieni paikkakunta. Ikä alle 10 v. Muita lapsia ei sitten ollutkaan. Selitystä sille, miksi mummut kiljuu, ei annettu.
Huonot oli tulevaisuudennäkymät vl-piireissä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Surkiat muistot jää tästä kirjoituksestasikin, jossa ei ole totuutta edes siteeksi. "Muita lapsia ei sitten ollutkaan" - Eivät tainneet olla VL-seurat? Missähän seuroissa mahdoitkaan olla? Ehkä jossain helluntailaisten henkipallokokouksessa? Oli miten oli, uskoa sinun juttujasi ei silti voi.
Sinä ja kaikki muutkin elävän uskon parjaajat voisitte vähitellen lopettaa. Myönnän, ettei tätä palstaa ole pakko kenenkään lukea, mutta jos kuitenkin erehtyy lukemaan, saa erittäin pahan mielen palkkioksi. Ei näiden kirjoitusten perusteella oma usko horju, mutta takuulla haluaa entistä visummin pysyä omissa porukoissa, kuin tämän maailman väärien profeettain riepoteltavana.
Itse olen lestadiolainen ja siitä iloinen. Ei ole loppujen lopuksi olennaista millä nimellä minua kutsutaan, koska sydämmessäni on Pyhän hengen todistus siitä, että tässä uskossa minä pelastun.