Hei!
Elän tällä hetkellä hyvin vaikeassa parisuhteen vaiheessa. Puolisoni on ollut jo pitkään masentunut ja ahdistunut, mutta vasta pari viikkoa sitten hän hakeutui lääkäriin ja pääsikin puhumaan asioistaan. Hänelle myös määrättiin mielialalääkkeitä (olikohan joku mirtatsapiini tai joku semmoinen) ja nyt hän on koko ajan entistä väsyneempi ja periaatteessa ihan pelkkä zombi. Itse olen joutunut jo kauan kannattelemaan koko suhdetta ja pitämään huolen kaikista asioista, jotka liittyvät suhteeseemme. Mies ei jaksa mitään.
Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen ja tukea, mutta tuntuu, että teen koko ajan kaiken väärin kun toinen vain huutaa minulle. Alan itsekin uupumaan ja huomaan päivä päivältä tulevani vihaisemmaksi puolisoani ja itseäni kohtaan. Olen myös itse ollut masentunut muutama vuosi sitten enkä haluaisi itse joutua takaisin kuopan pohjalle puolisoni masennuksen takia. Suhdekin tuntuu vetelevän viimeisiään ja olenkin pohtinut, milloin tulee se raja vastaan jolloin on vaan parempi erota.
Toivoisin, että sieltä jostain löytyisi joku, joka osaisi antaa vinkkejä jaksamiseen ja ymmärtämiseen. En haluaisi erota puolisostani, mutta en jaksa enää yksin tehdä kaikkea. Olen myös todella yksinäinen, koska mies ei jaksa kiinnostua mistään muusta kuin omasta tilastaan. Olen neuvoton...
Elän tällä hetkellä hyvin vaikeassa parisuhteen vaiheessa. Puolisoni on ollut jo pitkään masentunut ja ahdistunut, mutta vasta pari viikkoa sitten hän hakeutui lääkäriin ja pääsikin puhumaan asioistaan. Hänelle myös määrättiin mielialalääkkeitä (olikohan joku mirtatsapiini tai joku semmoinen) ja nyt hän on koko ajan entistä väsyneempi ja periaatteessa ihan pelkkä zombi. Itse olen joutunut jo kauan kannattelemaan koko suhdetta ja pitämään huolen kaikista asioista, jotka liittyvät suhteeseemme. Mies ei jaksa mitään.
Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen ja tukea, mutta tuntuu, että teen koko ajan kaiken väärin kun toinen vain huutaa minulle. Alan itsekin uupumaan ja huomaan päivä päivältä tulevani vihaisemmaksi puolisoani ja itseäni kohtaan. Olen myös itse ollut masentunut muutama vuosi sitten enkä haluaisi itse joutua takaisin kuopan pohjalle puolisoni masennuksen takia. Suhdekin tuntuu vetelevän viimeisiään ja olenkin pohtinut, milloin tulee se raja vastaan jolloin on vaan parempi erota.
Toivoisin, että sieltä jostain löytyisi joku, joka osaisi antaa vinkkejä jaksamiseen ja ymmärtämiseen. En haluaisi erota puolisostani, mutta en jaksa enää yksin tehdä kaikkea. Olen myös todella yksinäinen, koska mies ei jaksa kiinnostua mistään muusta kuin omasta tilastaan. Olen neuvoton...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voisithan kysyä vaikka keskusteluapua mielenterv.tstosta.
Kyl varmaan itsekkin muistat että masennus ei parane hetkessä...
Kyllähän miehelläsi on kontrolliaika lääkäriin???
Tietenkin muistan ja tiedän muutenkin, ettei masennus parane hetkessä. Mutta mieheni masennus on siis kestänyt useita vuosia jo ja ensimmäisen kerran hän kävikin juttelemassa asiasta jo viime vuoden lopulla. Toistaiseksi hän ei saanut lähetettä jatkohoitoon (vaikka aihetta kyllä olisi) mutta ilmeisesti lääkäri arvioi tilanteen uudestaan kuukauden kuluttua. Mutta en siis valittele sitä, ettei masennus jo helpota vaan sitä, etten itse pian enää jaksa vaikka kuinka yritän ja haluaisin jaksaa.
Ahaa, miehesi masennus on jatkunut vuosia. Ehdottomasti nyt sinun täytyy ajatella itsekkäästi ja yritää keksiä, mitkä helpottaisivat ja estäisivät sinua masentumasta. Et pysty ja jaksa loputtomasti miehesi asioilla taakoittaa itseäsi. Etsi jokin itseäsi auttava taho, jossa käyt keskustelemassa. Yksityiselllä psykiatrilla käynti voisi olla yksi vaihtoehto tai ihan tk.n läkärillä käynti, jossa selvittä tilanteen ja jos on mahdollista päästä esimerkiksi psykologin kanssa juttelemaan. Omien muiden ihmissuhteiden hoito on myös tärkeää, ystävän tai sukulaisen tuki.
väärät lääkkeet pahentaa asiaa...Kannattaa vaihtaa lääkitystä jos hän ei enää pysy hereillä.
Kannattaa puhua lääkärille lääkkeiden vaihdosta.
Lääkkeitä joutuu joskus kokeilemaan useampiakin, ennenkuin löytyy sopiva.
Masennus kestää aikansa, jos miehesi ei jaksa kaikkeen osallistua, voithan harrastaa itse jotain, mikä tuntuu Sinusta hyvältä ja jossa näet muita ihmisiä.
Hei!
Sain vihdoinkin aikaiseksi etsiä netistä tietoa masennuksesta ja hakupalvelussa oli linkkejä tänne keskustelupalstoille. Ajattelin vähän tsekata ja yllätyin, että masennus näyttää olevan aika yleistä. Itselläni alkoi synnytyksen jälkeen, mutta olen yrittänyt kavereiden avulla pitää positiivista ajattelua yllä. Tosin aika vaikealta tuntuu, kun hyvä kaveri juuri sai lääkityksen masennukseen. Olen moneen otteeseen jo ajatellu, että pitäisi mennä psykiatrille keskustelemaan, mutta jotenkin kynnys on vielä korkea. Liian syvällä aivosopukassa lause, on oltava vahva... Onko kenelläkään kokemusta psykiatrille menosta ilman lähetettä? Tuntuu, että Suomessa on mentävä lääkärin kautta. En nyt vastannut sinulle mitenkään, mutta ajattelin toivottaa jaksamista ja puhu hyvän ystävän kanssa, tee vaikka ulkomaanmatka ystävän kanssa. Saat asioihin välimatkaa ja uutta näkökulmaa ja toivottavasti myös sitä jaksamista ja iloa elämään.
ihan samanlainen lääkärissäkäynti, kuin mikä tahansa muukin erikoislääkärin vastaanotto, erikoisala vain on eri.
Sinne menemiseen ei tarvitse lähetettä, jos sinulla on mahdollisuus käydä yksityislääkärillä.
Tottakai se maksaa enemmän, mutta pääset nopeammin.
Terveyskeskuksissa ei ole psykiatreja, ainakaan riittävästi.
Voit toki käydä myös yleislääkärillä terveyskeskuksessa, mutta silloin aika on rajoitettu, etkä saa riittävästi aikaa puhua ajatuksiasi.
Satsaa itsesi hoitamiseen, silloin jaksat olla myös lapsesi kanssa paremmin.
Rohkeasti tilaa aika, nykyään se ei ole ollenkaan sellainen tabu, kuin joskus aiemmin.
Jaksamista!
neuvoja miehesi masennuksen parantamiseen, vaan itsellesi neuvoja omaan parisuhteeseen, taidat olla väärällä sivuilla.
Mirtatsapiini ei välttämättä ole hyvä lääke. Söin sitä aiemmin itse. Aluksi se helpotti masennusoireita, olotila koheni ja virkistyin mutta sen jälkeen suunta lähti alaspäin.
Se veti ihan lamaan, tuntui etten pysty enää edes ajattelemaan ja tuijotin vain yhteen kohtaan. Se teki minusta ihan zombin.
Itse en ainakaan enää ikinä ota sitä lääkettä, jos sattuisin vielä tarvitsemaan.
Toinen lääkäri vaihtoi lääkkeet ja auttoi.
Minusta teidän pitäisi erota ainakin toistaiseksi. Olette nyt tilanteessa, jossa teistä ei ole toisillenne mitään hyötyä. Kummallakin on voimavarat loppu ja vedätte vain toistenne oloa huonommaksi.
??????? Mitä SINÄ haluat ????????????
Mitä tarkoitat?
http://www.google.com/search?q=omaiset mielenterveystyön tukena&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA
Ota itsellesi omaa aikaa, käy lenkillä lue kirjoja ja mukavia filmejä, tapaa ystäviäsi. Anna masentuneen olla välillä omissa oloissaan, älä mene mukaan siihen eli älä ymmärrä liikaa, muuten lakkaat jaksamasta ihan kokonaan ja olette samassa pisteessä kummatkin, eli elä omaa elämääsi.Tämä ehkä tuntuu pahalta niistä jotka ovat masentuneita, ikävä juttu on, että masentunut ei pysty ajattelemaan muita kun itseään ja omaa kurjaakin kurjempaa olotilaansa, ja suomalainen mies on vielä tunnettu puhumattomuudestaan, ikävä kyllä.
Kiitoksia monista hyvistä neuvoista!
Ja tosiaan selvennykseksi vielä eräälle ihmetelleelle: en kysynyt neuvoa mieheni masennuksen hoitoon (koska en ole ammattilainen enkä voi sitä hoitaa) vaan juuri siihen omaan jaksamiseen masentuneen kanssa.
Hei
Toivoa toivottomuuteen. Masennus on yleensä pitkäkestoinen sairaus ja vaatii pitkän hoidon ennenkuin tulokset alkavat näkyä. Kuitenkin masennuksesta voi toipua ja se on raskasta vierelläkulkijalle. Kuitenkin kaikkea masentunutta arvostelevaa viestiä kannattaa vältää ja syyttäminen ei auta mitään. On osattva olla kärsivällinen jos haluaa toisen kanssa elää. Omaan jaksamiseen kannattaa panostaa, fyysisen kunnon huoltaminen ja muiden ihmissuhteiden säilyttäminen ovat tosi tärkeitä asioita, ja jos jaksa harrastaa joka virkistää mieltä on hyvä.
"ja jos jaksa harrastaa joka virkistää mieltä on hyvä." mitä sina tarkoittaa?