Kuinka jaksaa eteenpäin masentuneen puolison kanssa?

Voisithan kysyä vaikka keskusteluapua mielenterv.tstosta.
Kyl varmaan itsekkin muistat että masennus ei parane hetkessä...
Kyllähän miehelläsi on kontrolliaika lääkäriin???

väärät lääkkeet pahentaa asiaa...Kannattaa vaihtaa lääkitystä jos hän ei enää pysy hereillä.
Kannattaa puhua lääkärille lääkkeiden vaihdosta.
Lääkkeitä joutuu joskus kokeilemaan useampiakin, ennenkuin löytyy sopiva.
Masennus kestää aikansa, jos miehesi ei jaksa kaikkeen osallistua, voithan harrastaa itse jotain, mikä tuntuu Sinusta hyvältä ja jossa näet muita ihmisiä.

Hei!
Sain vihdoinkin aikaiseksi etsiä netistä tietoa masennuksesta ja hakupalvelussa oli linkkejä tänne keskustelupalstoille. Ajattelin vähän tsekata ja yllätyin, että masennus näyttää olevan aika yleistä. Itselläni alkoi synnytyksen jälkeen, mutta olen yrittänyt kavereiden avulla pitää positiivista ajattelua yllä. Tosin aika vaikealta tuntuu, kun hyvä kaveri juuri sai lääkityksen masennukseen. Olen moneen otteeseen jo ajatellu, että pitäisi mennä psykiatrille keskustelemaan, mutta jotenkin kynnys on vielä korkea. Liian syvällä aivosopukassa lause, on oltava vahva... Onko kenelläkään kokemusta psykiatrille menosta ilman lähetettä? Tuntuu, että Suomessa on mentävä lääkärin kautta. En nyt vastannut sinulle mitenkään, mutta ajattelin toivottaa jaksamista ja puhu hyvän ystävän kanssa, tee vaikka ulkomaanmatka ystävän kanssa. Saat asioihin välimatkaa ja uutta näkökulmaa ja toivottavasti myös sitä jaksamista ja iloa elämään.

neuvoja miehesi masennuksen parantamiseen, vaan itsellesi neuvoja omaan parisuhteeseen, taidat olla väärällä sivuilla.

Mirtatsapiini ei välttämättä ole hyvä lääke. Söin sitä aiemmin itse. Aluksi se helpotti masennusoireita, olotila koheni ja virkistyin mutta sen jälkeen suunta lähti alaspäin.
Se veti ihan lamaan, tuntui etten pysty enää edes ajattelemaan ja tuijotin vain yhteen kohtaan. Se teki minusta ihan zombin.
Itse en ainakaan enää ikinä ota sitä lääkettä, jos sattuisin vielä tarvitsemaan.
Toinen lääkäri vaihtoi lääkkeet ja auttoi.

Minusta teidän pitäisi erota ainakin toistaiseksi. Olette nyt tilanteessa, jossa teistä ei ole toisillenne mitään hyötyä. Kummallakin on voimavarat loppu ja vedätte vain toistenne oloa huonommaksi.

http://www.google.com/search?q=omaiset mielenterveystyön tukena&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA

Ota itsellesi omaa aikaa, käy lenkillä lue kirjoja ja mukavia filmejä, tapaa ystäviäsi. Anna masentuneen olla välillä omissa oloissaan, älä mene mukaan siihen eli älä ymmärrä liikaa, muuten lakkaat jaksamasta ihan kokonaan ja olette samassa pisteessä kummatkin, eli elä omaa elämääsi.Tämä ehkä tuntuu pahalta niistä jotka ovat masentuneita, ikävä juttu on, että masentunut ei pysty ajattelemaan muita kun itseään ja omaa kurjaakin kurjempaa olotilaansa, ja suomalainen mies on vielä tunnettu puhumattomuudestaan, ikävä kyllä.

Kiitoksia monista hyvistä neuvoista!

Ja tosiaan selvennykseksi vielä eräälle ihmetelleelle: en kysynyt neuvoa mieheni masennuksen hoitoon (koska en ole ammattilainen enkä voi sitä hoitaa) vaan juuri siihen omaan jaksamiseen masentuneen kanssa.

Hei

Toivoa toivottomuuteen. Masennus on yleensä pitkäkestoinen sairaus ja vaatii pitkän hoidon ennenkuin tulokset alkavat näkyä. Kuitenkin masennuksesta voi toipua ja se on raskasta vierelläkulkijalle. Kuitenkin kaikkea masentunutta arvostelevaa viestiä kannattaa vältää ja syyttäminen ei auta mitään. On osattva olla kärsivällinen jos haluaa toisen kanssa elää. Omaan jaksamiseen kannattaa panostaa, fyysisen kunnon huoltaminen ja muiden ihmissuhteiden säilyttäminen ovat tosi tärkeitä asioita, ja jos jaksa harrastaa joka virkistää mieltä on hyvä.