Uskoin nuorena jumalaan,siihen joka istuu pilven reunalla taivaassa ja tuomitsee pahat teot.Siis uskoni oli lapsen uskoa.Aikuistuin ja monet kovat ajat seurasivat toisiaan. Ristin usein käteni,polvistuinkin rukoilemaan.En löytänyt apua,en edes mielenrauhaa,ainoastaan ajatuksia,mitä olin tehnyt niin suurta syntiä,että minua näin rangaistaisiin kerta toisensa jälkeen.Siis hyvin oli mennyt oppi perille "synneistä rangaistaan".
Sitten tuli päivä,että silmäni alkoivat avautua todellisuudelle,tajusin että ei ole mitään siellä taivaassa ei ketään itseäni korkeampaa henkiolentoa missään,joka tuomitsee tai auttaa.Muistan vieläkin,kun ensi kertoja ajattelin "jumalaa ei ole",se hirvitti,mutta samalla helpotti.Ja sen asian kokonaan ymmärtämiseen meni aikaa,tottakait,koska uskonto oli ollut päivänselvä asia koko lapsuuteni ja nuoruuteni (en kuulunut mihinkään lahkoon).
Olen ilmeisesti ateisti,tai en tiedä mikä olen.En ole asiaa sen kummemmin koskaan ajatellut,koska on tuntunut että jos sanoo olevansa jokin/jotain niin ikäänkuin asettaa itsensä johonkin valmiiseen muottiin ja se ei tunnu hyvältä.Mutta nyt,kun olen vanhentunut,olen alkanut pohtia jälleen syvemmin elämää,sen tarkoitusta ja merkitystä.Toivoisin jonkun kertovan mitä ateismi on. (varmasti tällä palstalla tästä toki kerrottu paljonkin,mutta olen tässä ensi kertaa ja siksi utelias saamaan vastauksia nyt ja tällä hetkellä)
Asun sellaisella paikkakunnalla,josta löytyy lahkoja joka lähtöön,"kulissi" uskovaisia siis.Toivoisin löytäväni täältä ihmisiä,jotka miettivät myös syvällisemmin elämää,löytäväni tavallisia ihmisiä etten tuntisi olevani yksin ajatusteni kanssa.
Sitten tuli päivä,että silmäni alkoivat avautua todellisuudelle,tajusin että ei ole mitään siellä taivaassa ei ketään itseäni korkeampaa henkiolentoa missään,joka tuomitsee tai auttaa.Muistan vieläkin,kun ensi kertoja ajattelin "jumalaa ei ole",se hirvitti,mutta samalla helpotti.Ja sen asian kokonaan ymmärtämiseen meni aikaa,tottakait,koska uskonto oli ollut päivänselvä asia koko lapsuuteni ja nuoruuteni (en kuulunut mihinkään lahkoon).
Olen ilmeisesti ateisti,tai en tiedä mikä olen.En ole asiaa sen kummemmin koskaan ajatellut,koska on tuntunut että jos sanoo olevansa jokin/jotain niin ikäänkuin asettaa itsensä johonkin valmiiseen muottiin ja se ei tunnu hyvältä.Mutta nyt,kun olen vanhentunut,olen alkanut pohtia jälleen syvemmin elämää,sen tarkoitusta ja merkitystä.Toivoisin jonkun kertovan mitä ateismi on. (varmasti tällä palstalla tästä toki kerrottu paljonkin,mutta olen tässä ensi kertaa ja siksi utelias saamaan vastauksia nyt ja tällä hetkellä)
Asun sellaisella paikkakunnalla,josta löytyy lahkoja joka lähtöön,"kulissi" uskovaisia siis.Toivoisin löytäväni täältä ihmisiä,jotka miettivät myös syvällisemmin elämää,löytäväni tavallisia ihmisiä etten tuntisi olevani yksin ajatusteni kanssa.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Jos et ole itsekään varma, niin miten me voisimme tietää? Turha tässä on markkinoida mitään ateismia, agnostiikkaa tai muutakaan.
Ole itsellesi rehellinen ja kyllä se oikea uskonto tai uskonnottomuus sieltä löytyy. Siihen saakka voisit kutsua itseäsi vaikka ihmiseksi.
Kysellä voit tarkennuksia. Ikävä kyllä ateismissa, kuten uskonnoissakin, ei ole yhtä oikeaa vastausta.
"Ikävä kyllä ateismissa, kuten uskonnoissakin, ei ole yhtä oikeaa vastausta."
Tuo on totta vain puolittain. Ateismissa ei ole vastausta, sensijaan kristinuskossa on vastaus. Se on totta.
Unohdit mainita että ateismi on homoutta, moraalittomuutta, jumalanpilkkaa ja vastuuttomuutta.
Raamatun Jumala antaa uskovaisiensa kärsiä, ja joutua sotiin.
kristinuskossa Jumala jättää ihmisen heitteille
Tietäen
Nimimerkki
ihmisen heitteille
mainittakoon, että kaikki ateistit ei ole homoja (osa on impotentteja)
Taas tätä lokeroimista. Juuri kun ajattelin että viimeinkin olin löytänyt jonkin lokeron jonne sovin edes sukanvarren verran niin sitten tulet senkin ilon pilaamaan.
Eli kun en ole homo enkä impotentti niin en sitten ole ateistikaan. Dääm, mikäköhän heimo se oli joka brasiliassa puita palvoi...olisikohan...
mitä etsit ei ole täällä...
Kuulostaa pelkältä fraasilta viestisi! Ajatteletko todella oikeasti noin.
Jos ihminen aiheuttaa toiselle kärsimystä, voidaanko Jumalaa syyttää, eikö syyllinen pitäisi tuomita? Mutta syyttömät, niin naiset, lapset kuin uskovat kärsivät siitä, että Viisaat Johtajat maassa päättävät omista! eduistaan. Tämä on väärin. Tehdään ydinaseita muka rauhan! turvaamiseksi.(Bush on kristitty niin varmaan Blair myös. hitlerkin oli.) Kyllä ihmisellä on valinnan vapaus,oikeus; siihenhän perustuu koko oikeudenmukaisuuskin. Jumala on oikeudenmukainen, jokaiselle osapuolelle! - Uskovana tai ei-uskovana kuolla on raju ero: se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa. Muuten, syylliset tullaan tuomitsemaan kun aika loppuu. Joten älä huolehdi heistä. katso itse eteesi.
... että vastaus löytyy kristinuskosta. Aloittaja olisi kuitenkin varmaan kirjoittanut uskonnollisille palstoille, jos hän kaipaisi saarnaa.
Tämän palstan teemana on kuitenkin ateismi.
ollut tänäänkin paljon keskusteluja. No, ateisti ei usko jumaliin. Siinä se on yksiselitteisesti.
Se onkin sitten ihan eri asia, mitä mietteitä jumaliin uskomattomalla muuten on maailmasta ja elämästä.
Olen siis ateisti,tuo tuli nyt selväksi.
Elämään kuuluu myös kuolema,onko se aihe josta ei puhuta täällä? Se mietityttää paljon.Mitä mieltä itse olet asiasta?
"Elämään kuuluu myös kuolema,onko se aihe josta ei puhuta täällä?"
Ei ole.
"Mitä mieltä itse olet asiasta?"
Kuolemassa tietoisuus loppuu. Ruumis jatkaa elämän kiertokulussa. Jos tietoisuuden loppuminen tuntuu vaikealta käsittää, niin se on samanlainen tila kuin ennen kuin olit olemassa vain vanhempiesi ajatuksissa. Kuolema voi olla pelottava asia, mutta sen hyväksyminen tosiasiana ei ole kuitenkaan vaikeaa tai edes mahdotonta. Kuoleman jälkeen et ole enää miettimässä, mitä olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä. Elämä on siksi arvokasta, että kuolemme joskus.
Tuossa ajatuksiani lyhyesti.
Kirjoitat: Kuolemassa tietoisuus loppuu. - Et pysty todistamaan mielipidettäsi. Ertert,sinulle on valehdeltu.
Kyllä se on totta. Naru vaan kaulaan ja kokeilemaan. Takaan, että et tule pettymään, jos osaat kunnon solmun köyteen tehdä. Jos et onnistu todistetta saamaan, niin se johtuu siitä, että et vain yrittänyt tarpeeksi vilpittömästi.
täällä kyllä puhutaan paljonkin ja varsinkin ateistin kuolemanjälkeisestä ikuisesta kidutuksesta helvetin tulessa.
Tietysti ihminen miettii kuolemaa siinä kuin elämääkin. Niin harmillista kuin ajatus varsinkin omasta kuolemasta onkin, niin pakollista se on. En tosiaan usko elämään kuoleman jälkeen, eli en usko sielun olemassaoloon.
Minän käsite on mielenkiintoinen. Minän kuoltua, katoaa koko maailmankaikkeus. Minälle sitä ei enää ole, eikä myös minää. Muut ovat, mutta minä ei siitä ole enää tietoinen.
Niin,en usko helvettiin en taivasosuuksiin,mutta se ihmisen pieni,mutta ainutlaatuinen minuus,sitä mietin tässä,kait vielä hakusassa tämä "mikä minä olen".Sitä pohtii,että loppuuko se minuus sitten siihen viimeiseen päivään (tai yöhön,milloin nyt sattuu kupsahtamaan).Rakastan sanaa "maailmankaikkeus".Se on jotain niin käsittämättömän suurta,mitä kaikkea se sisältääkään.Seitin ohut ajatus mielessäni,että minuus ei kuitenkaan koskaan kuole kokonaan,en tiedä miksi ajattelen noin.(Hapuilen todellisuutta)
että menee meren rannalle retkeilemään ja kun saa yöllä katsella taivaalle, niin tajuaa ihanasti, kuinka pieni itse on koko maailmankaikkeudessa.
Minun piti se kirjoittaa ylös, mutta en kirjoittanut, enkä nyt löydä sitä. Siinä oli vielä hieno lause lopuksi, jossa hän kuvasi itseään evoluution helmeksi tai jotain.
Elämä on jännittävää, joillakin se surkeaa, jotkut kärsivät lyhyen elämänsä jokaisena hetkenä ja sitten vielä näitä kärsimyksiä tahallaan tuotetaan.
Harmittaa joskus suunnattomasti, kun tietää kuolevansa, mutta ei minulla mitään sellaisia kuvitelmia ole, että jokin "minä" olisi vielä kuoleman jälkeen olemassa. Kun ei ole olemassa, niin eihän siitä tietoinen ole, kuten ei ollut ennen syntymäänsäkään.
Olen vaan iloinen siitä, että synnyin tänne, enkä johonkin beduiinitelttaan.
"Toivoisin jonkun kertovan mitä ateismi on."
Ateismi on sitä, että ei usko jumaliin. Mitään sen ihmeellisempää se ei ole.
"Toivoisin löytäväni täältä ihmisiä,jotka miettivät myös syvällisemmin elämää,löytäväni tavallisia ihmisiä etten tuntisi olevani yksin ajatusteni kanssa."
Kyllä heitä täällä on, mutta täällä on liian paljon kaikenlaisia sekopäitä, että oikeasta keskustelusta ei tule oikein mitään.
Voit toki aloittaa ketjuja halumastasi aiheesta, mutta varoituksen sanana voin mainita, että luultavasti joku idiootti senkin tulee pilaamaan.
Tämän takia juuri kaipasinkin ateisteille omaa foorumia. Taidan kohta laittaa pystyyn sellaisen itse. Jos ei muuten niin saan itsekseni pölistä.
Poimin kirjoituksista ne joita ymmärrän,ja jotka koskettavat juuri minua.Kiitos sinulle,olit ystävällinen kun vastasit.
##Mutta nyt,kun olen vanhentunut,olen alkanut pohtia jälleen syvemmin elämää,sen tarkoitusta ja merkitystä.Toivoisin jonkun kertovan mitä ateismi on.##
Kylläpä asetit meille kysymyksen. Miksi haluat tietää juuri ateismista? Olisiko se mielestäsi vastaus mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin?
Tuskin. Sinulla oli lapsena vääristynyt kuva Jumalasta, etkä oppinut tuntemaan, minkäläinen Hän todella on.
He, jotka uskovat Jumalaan kolmiyhteisenä (Isä, Poika ja Pyhä Henki), tietävät, että Hän on RAKKAUS. Hän ei tuomitse ketään.Hän rakastaa sinuakin. Hän etsii sinua ja kaipaa yhteyttä sinuun odottaen, että annat luvan Hänelle astua elämääsi.
Kun rukoilit Häntä, et ilmeisestikään antanut Hänelle aikaa vastata sinulle ja odotit tietynlaista vastausta. Siksi sinulta jäi huomaamatta, että Hän on yhä kuulolla.
Vain Jeesus voi antaa mielenrauhan ja ilon Hänessä itsessään. Maailmasta sitä et löydä.
Kun olet Hänen ystävänsä, Hän ei sinua koskaan petä eikä jätä. Mistä löydät sellaisen ihmisen
ystäväksesi?
Kanna syntisi Jeesukselle, ristin juurelle, ja laske taakkasi siihen. Kun tunnustat ne ja pyydät niitä anteeksi, Hän armahtaa sinua ja saat anteeksi, sillä Hän on ne jo sovittanut.
Silloin saat mielenrauhan sydämeesi. Ateismi ei sitä anna.
Kun opit tuntemaan Jeesuksen, löydät kyllä ihan tavallisia ihmisiä,jotka myös tuntevat Hänet ja joiden kanssa on helppo kommunikoida.
Siunausta ja rauhaa elämääsi.
Kiitos,mutta ei kiitos.Tuota en todellakaan halua,tuota soppaa saan ympäristöstäni ihan tarpeeksi.
Kiitos kun vastasit,mutta ei tarvi sinun
kaltaistesi enempää vastata.
kirj: Kun rukoilit Häntä, et ilmeisestikään antanut Hänelle aikaa vastata sinulle ja odotit tietynlaista vastausta. Siksi sinulta jäi huomaamatta, että Hän on yhä kuulolla.
olen samaa mieltä kanssasi. Toivon ketjun aloittajalle HYVÄÄ matkaa etsintään!
Saman on meistä moni käynyt läpi: kristinuskon aivopesun lapsena ja sen harhaiseksi havaitsemisen vähän vanhempana.
Kuten Kössi sanoi, ateismi on sitä ettei usko jumaliin. Rohkenenpa väittää, että heitä/meitä on Suomessa valtaosa, virallisesta statuksestaan huolimatta. Pelkästään siitä ei vielä maailmankatsomusta löydy.
Miksi uskontoja tarvittaisiin kun mietitään elämän tarkoitusta? Uskonnoilla on tarjolla vain vuosisatojen varrella kertyneitä taikauskoisia käsityksiä ja heikkojen ja tietämättömien luomia dogmeja. Samanlaiset ihmiset kuin me (paitsi tietämättömämmät) ovat kirjoittaneet ns. pyhät kirjoitukset, Koraanin, Raamatun ja muut.
On pakko ottaa itse vastuu ja vaiva siitä miten elämämme elämme, vanhoista miehistä ei ole siinä paljon apua.
Kiitos,kirjoitat juuri sellaista tekstiä jota ymmärrän.Oli hyvä tulla tänne juttelemaan,ja tajuta ettei tosiaan olekkaan yksin.
Tärkeintä on havahtua, etä olet ainutlaatuisen lahjan saanut -elää- ja tutkia ympäristöä.
Sitten pitäis miettiä mistä tullaan ja kunnioittaa alkulähdettä. Pitää joko Jumalan Luomuksena, tai älyttömästä räjähdyksestä polveutuneena ja kunnioittaa Älytöntä.
Minä, joka olen uskova himmeäkuuppainen olen älynnyt, että meidän pitäisi oppia tuntemmaan Kristuksen Rakkaus. Kaiken elämän alkulähde, joka säteilee rakkautta kokoajan ihmisille. Ihmisten rakkauden opimme tuntemaan kyllä helposti, mutta Hengen Hedelmänä annettu Jumalan Rakkaus on kaiken tiedon yläpuolella, silti tämäkään hedelmä ei tule valmiina vaan se kypsyy hiljalleen elämän aikana.
Elämässä on luotava arvoja ja ateismi ei mielestäni anna syvällistä tietoisuutta ihmisen henkisiin tarpeisiin. Rakkaus on kaiken a ja OO.
Maailma on arvojen temmellyskenttä. Valitse sieltä itsellesi parhaat. Esimerkiksi humanismista ja buddhalaisuudesta löytyy sellaisia.
Turhaa kunnioitus on turhaa. Sinun ei tarvitse kunnioittaa Jumalaa ymmärtääksesi elämän arvon. Sama asia rakkauden kanssa.
Henkiset tarpeet voit löytää monista asioista. Ystävistä, luonnosta, taiteesta, sosiaalisuudesta tai vaikkapa harrastuksista.
Tämä siis noihin kadunnaisen tarjoamiin kohtiin, mutta aloittajalle tarkoitettuna.
no mutta. Kuinka ateisti suosittaa buddhaa! Sehän on uskonto!
En suosittele buddhaa vaan tutustumista buddhalaisuuteen. Monet muutkin uskonnot ovat mielenkiintoisia.
niinpä! :) Kristinuskossa on se mielenkiintoisuus, että Raamattu avautuu kuin kerroksittain. Loputtomasti. (Jos ei ole uskossa oikeasti, se on lukittu salaisuus.)Paljosta jää paitsi...
Budha ei tietääkseni perustanut mitään uskontoa
Monista jutuista löytyy hyviä asioita, joista voi arvonsa rakentaa eikä niihin kuitenkaan tarvitse mennä täysillä mukaan.
Oletkin jo varmaan tätä ketjua lukiessasi huomioinut ateistien ja uskonnollisten eron, joten sitä ei tarvinne enempää käsitellä?
@kadun_nainen:
Kyllä minä ainakin rakastaa osaan. Jos sinä et sitä usko niin minkäs sitä sille voi tehdä? Toisaalta. miksi pitäisi voida?
Huomasin kyllä eron,samaa litaniaa kertovat,jumaliinsa uskovat,melkein harmittaa puolestaan.Eivätkö he kyseenalaista mitään.
kirjoitit:Ristin usein käteni,polvistuinkin rukoilemaan.En löytänyt apua,en edes mielenrauhaa,ainoastaan ajatuksia,mitä olin tehnyt niin suurta syntiä,että minua näin rangaistaisiin kerta toisensa jälkeen.Siis hyvin oli mennyt oppi perille "synneistä rangaistaan". - Et ole yksin kokemuksesi kanssa. Minä olen tuskaillut samalla tavalla. On olemassa Syyttäjä, joka valehtelee. Huomaan että olet uskonut valheet. tiedän ihmisiä, jotka ovat polvistuneet ja huutaneet: JOS olet Jumala olemassa, ilmaise itsesi. Ja tiedän, että he ovat saaneet vastauksen, jos ei ihan sekunnissa, niin lähiaikoina hyvin selkeästi. Muistan itse 14-vuotiaana kun olin hirveän ahdistunut, että jos Jumala autat minut tästä, niin sitten,,, enkä sitten muistanut, vaikka sainkin avun. noin 10 vuotta myöh. eräässä tiukassa tilanteessa mieleeni tuli muistutus, että olen joskus luvannut... siinä sitten olin: pakko vastata lupauksiin:tahdon. Ja tänään menee todella hyvin. Jumala on ja auttaa, mutta siinä välissä on se Valehtelijain Isä. Älä usko kaikkea.
Alottaja tuolla jo sanoikin, että on kuullut tarpeeksi tuollaista soopaa. Voisitko siis yrittää olla myrkyttämättä tätä ketjua. Pidetään tämä ketju kehittävänä keskusteluna, ei saarnapenkkinä.
"Alottaja tuolla jo sanoikin, että on kuullut tarpeeksi tuollaista soopaa"
"Uskoin nuorena jumalaan,siihen joka istuu pilven reunalla taivaassa ja tuomitsee pahat teot.Siis uskoni oli lapsen uskoa.Aikuistuin ja monet kovat ajat seurasivat toisiaan. Ristin usein käteni,polvistuinkin rukoilemaan.En löytänyt apua,en edes mielenrauhaa,ainoastaan ajatuksia,mitä olin tehnyt niin suurta syntiä,että minua näin rangaistaisiin kerta toisensa jälkeen.Siis hyvin oli mennyt oppi perille "synneistä rangaistaan".
Sitten tuli päivä,että silmäni alkoivat avautua todellisuudelle,tajusin että ei ole mitään siellä taivaassa ei ketään itseäni korkeampaa henkiolentoa missään,joka tuomitsee tai auttaa.Muistan vieläkin,kun ensi kertoja ajattelin "jumalaa ei ole",se hirvitti,mutta samalla helpotti.Ja sen asian kokonaan ymmärtämiseen meni aikaa,tottakait,koska uskonto oli ollut päivänselvä asia koko lapsuuteni ja nuoruuteni (en kuulunut mihinkään lahkoon).
Olen ilmeisesti ateisti,tai en tiedä mikä olen.En ole asiaa sen kummemmin koskaan ajatellut,koska on tuntunut että jos sanoo olevansa jokin/jotain niin ikäänkuin asettaa itsensä johonkin valmiiseen muottiin ja se ei tunnu hyvältä.Mutta nyt,kun olen vanhentunut,olen alkanut pohtia jälleen syvemmin elämää,sen tarkoitusta ja merkitystä.Toivoisin jonkun kertovan mitä ateismi on. (varmasti tällä palstalla tästä toki kerrottu paljonkin,mutta olen tässä ensi kertaa ja siksi utelias saamaan vastauksia nyt ja tällä hetkellä)
Asun sellaisella paikkakunnalla,josta löytyy lahkoja joka lähtöön,"kulissi" uskovaisia siis.Toivoisin löytäväni täältä ihmisiä,jotka miettivät myös syvällisemmin elämää,löytäväni tavallisia ihmisiä etten tuntisi olevani yksin ajatusteni kanssa."
Hassua, minusta tuossa ei missään lukenut niinkuin ertert väitti. Standardirehellisyyttä kiihkoateistilta tämä ertertin väite.
kirjoitit: Pidetään tämä ketju kehittävänä keskusteluna,- siis mikä tässä kehittää... Sanoissasi oli todella myrkyllinen haju. Eikö keskustelu olekaan sitä, että voi olla ERI mieltä. aloittaja ihmetteli elämäänsä. siis oli pettynyt. Voisit vähän syventyä varsinaiseen ongelmaan ja pysyä asiassa.
Yritäs lukea koko ketju ennenkuin tuomitset: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000036762416
Alottaja jo tuolla ilmaisi, että on kyllästynyt sellaiseen soopaan. Miksi pitää väkisin yrittää tyrkyttää jotain, mitä ei haluta.
Lainaus: "Hassua, minusta tuossa ei missään lukenut niinkuin ertert väitti. Standardirehellisyyttä kiihkoateistilta tämä ertertin väite."
Olisit nyt sen verran vaivautunut että lukisit edes mitä ketjun aloittaja on tänne kirjoitellut. Kuten tyhmä sokea kanakin voi nähdä, aloittaja hyvin selkeästi toi esille juuri sen mistä ertertkin mainitsi:
URL; http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000036762416
Lainaus: "Kiitos,mutta ei kiitos.Tuota en todellakaan halua,tuota soppaa saan ympäristöstäni ihan tarpeeksi.
Kiitos kun vastasit,mutta ei tarvi sinun
kaltaistesi enempää vastata."
Tuon selvemmin sitä ei voine sanoa. Luulen tosin että et kiihkomielisyydessäsi kykene edes häpeämään joten aivat turha tuhlata sinuun enempää aikaani.
Arvoisa lähimmäinen,
et suinkaan ole ajatustesi kanssa yksin, joten toivottavasti tuot näitä pohdintojesi hedelmiä kauan kaivattuun asialliseen keskusteluun.
"En ole asiaa sen kummemmin koskaan ajatellut,koska on tuntunut että jos sanoo olevansa jokin/jotain niin ikäänkuin asettaa itsensä johonkin valmiiseen muottiin ja se ei tunnu hyvältä.Mutta nyt,kun olen vanhentunut,olen alkanut pohtia jälleen syvemmin elämää,sen tarkoitusta ja merkitystä."
Muotteja on monenlaisia ja yhteiskunnastamme löytyy paljon ihmisiä, jotka eivät juurikaan ole uskaltaneet kyseenalaistaa saamaansa oppia, vaikka sisimmässään olisivat kokeneet sen tarpeelliseksi. Tuo näkyy usein ateistien kantavana väitteenä, mutta jostakin syystä näkyy hyvin harvoin kypsää itsekritiikkiä, joka olisi halukas koettelemaan ateistisia perustuksia. Ehkä osaltaan tähän vaikuttaa se ajatusvääristymä ettei ateismissa itsessään ole mitään yhteistä opillista pohjaa, jota koetella. Yksittäisen ajattelijan kannalta tilanne on tietenkin toinen. Hänellä on syynsä uskoa niinkuin uskoo, vaikka sitten uskoisi ateistisesti. Olipa tämä usko sitten kovastikin tunnustuksellista, tai alitajuista ja siten ehkä teoissa näkyvää, niin pidän hyvänä kuinka joillekin - kuten sinun tapauksessa - tulee vaihe, jossa kokee tarpeelliseksi tarkastella asioita uudelleen. Silloin ei enää vaivaa liiallinen tunneriippuvuus, joka saattaa olla leimallista sellaiselle, joka ei ole vielä saanut omalle kasvatukselleen ja maailmankuvalleen vaihtoehtoista mallia, jota pitäisi pyrkiä tutkimaan mahdollisimman objektiivisesti.
'Niin on, jos siltä näyttää'
Tämän väittämän haluaisin kyseenalaistaa. Ateistit kokevat monesti todistetun kuinka kristinusko ei voi pitää paikkaansa. Todisteluun sisällytetään 'faktoina' monia sellaisia seikkoja, joita yhteiskunnassamme useimmat kristitytkin pitävät selvinä. Sellainen kristillisyys unohtaa silloin kuinka Raamattu varoitti eksyttävistä opeista. Jos on saatana, tällä on keinonsa. Puhuihan Jeesus saatanasta miten tuo on tämän maailman ruhtinas. Yhteiskunnallinen päätöksenteko ja globalisaatio sopisivat ainakin tämän pahan työrukkasiksi. Ei siis ole yhdentekevää miten me suhtaudumme koko suureen koneistoon ja hyväksymmekö kritiikittä sen tuottamat opit ja ihanteet.
"Toivoisin jonkun kertovan mitä ateismi on."
Määritelmällisesti se on juuri niin tylsää kuin millaisina ateistit sen esittävät. Jos asiaa tarkastelee laajemmin, siis ei vain omana itsenään, vaan rationaalisesti eli suhteutettuna koko uskomusten ja maailmankatsomusten kenttään, niin silloin ateismi on paljon enemmän, joskin samalla erimielisyydet sen olemuksesta kasvavat räjähdysmäisesti. Ateisti voi kieltää Jumalan monella tapaa. Kristillisesti tulkittuna ateisti on samalla viivalla niiden kanssa, jotka kieltävät Jumalan armon muilla tavoin, tai jotka vääristävät hyvää sanomaa jotenkin, tai jotka omassa elämässään kääntävät kaiken huomionsa Jumalasta pois eivätkä kuuntele silloin kun vielä olisi aikaa.
En tiedä koetko itselläsi olevan hengellisen nälän, maailmankuvallisen jäsentämisen tarpeen, vai ehkäpä todisteita johonkin muuhun tiettyyn suuntaan, vai oletko avoin kaikille vaihtoehdoille. Itse olen kristitty, mutta en voi sanoa kuinka olisin sitä erityisen vakaumuksellisesti. Monien asioiden kohdalla olen kokenut paitsi turhaa hengellistämistä, myös sen vastaista ilmiötä, liiallista psykologisoimista. Ymmärrettävästi tunteet ja suhtautuminen jopa samaan tapahtumaan vaihtelee, riippumatta siitä kuinka perinpohjaisesti asian pyrkisi käsittelemään - rukouksella ja ilman. Kaipa se kuuluu ihmisluontoon, jos haluaa/joutuu/pakottaa itsensä kanssa Jaakobin painiin.
Nykyiselläni uskon hyvin eri tavoin kuin aiemmin. Kristillisyyden ydinsanoma ei ole muuttunut uskossani - jos aina uskossa voin edes sanoa olevani - mutta elämän myrskyissä olen huomannut kuinka totuutta voi oppia muutenkin kuin helpomman kautta. Samoin voi ymmärtää kuinka paljon maailmassa on valhetta, ja sitä kautta päästä kiinni totuuteen. Tästä ei voi puhua yksityiskohtaisemmin toista tavoittaen ennenkuin tämä on osoittanut kuinka haluaa ja on valmis hylkäämään opitut ajatusmallit tarpeen vaatiessa - mutta toki asiaankuuluvan todistusmateriaalin velvoitteella. Moni kun ei täälläkään taivu minkään todisteen edessä, vaan helmiä sioille -lausahdus tulee väkisinkin mieleen näiden kanssa asioidessa.
Toivotan sinut tervetulleeksi tänne jo siksikin, että päästäisiin turhista epäkeskusteluista eroon;)
On se vaan kumma juttu. Ateistit kehoittavat aloittajaa etsimään vastausta omasta itsestään niin uskovaisten kuumalinja 24/7 on ehtinyt tuottamaan pitkän rivin ateisteja soimaavia viestejä.
Ja me olemme ahdasmielisiä? Onneksi aloittaja ei ole rekisteröitynyt, jolloin emailin saisi selville. Voisi olla hemmetin tukkoista siellä päässä juuri nyt.
Noh, i rest my case. Usko siihen mikä tuntuu hyvältä ja oikealta.
"Kristillisesti tulkittuna ateisti on samalla viivalla niiden kanssa, jotka kieltävät Jumalan armon muilla tavoin, tai jotka vääristävät hyvää sanomaa jotenkin, tai jotka omassa elämässään kääntävät kaiken huomionsa Jumalasta pois eivätkä kuuntele silloin kun vielä olisi aikaa."
On aivan sama, mitä sinä ajattelet sen kristillisesti tulkittuna olevan. Pysytää ihan niissä yleisissä määritelmissä, niin ei tarvitse alentua sinun kuvitelmiisi.
miten niin voi uskoa siihen mikä tuntuu hyvältä? jos tuntuu hyvältä kaivaa puukolla toisen mahalaukkua, onko se oikein? Eikö uskominen ole ateistillekin jotakin konkreettista. Olen luullut että ateismikin on uskonto, jolla on KOHDE. Jos aate perustuu siihen, että se todistaa esim kristinuskon Jumalan epätodeksi, ollaan naurettavuuden puolella. kerro, e.k.v. mitkä ovat ateistin "kymmenen käskyä"(vast.kristinusk), mistä ne tulee ja miksi.
"jos tuntuu hyvältä kaivaa puukolla toisen mahalaukkua, onko se oikein?"
Niin, mietipä sitä. Minulle asiassa ei ole mitään epäselvää.
"Olen luullut että ateismikin on uskonto, jolla on KOHDE."
Olet luullut väärin.
"Jos aate perustuu siihen, että se todistaa esim kristinuskon Jumalan epätodeksi, ollaan naurettavuuden puolella."
Tuo ei olekaan ateismia.
"kerro, e.k.v. mitkä ovat ateistin "kymmenen käskyä"(vast.kristinusk), mistä ne tulee ja miksi."
Sellaisia ei ole.
Kysyin: mitkä ovat ateistin "kymmenen käskyä"(vast.kristinusk), mistä ne tulee ja miksi."
Vastaat: Sellaisia ei ole. - Pitäiskö ilmoittaa sopimattomaksi sinun viestisi, kun väität ettei ole eettisiä arvoja? Ehkä ymmärrän väärin, joo varmaan. Kuulostat vaaralliselta, mutta kellonajan huomioon ottaen. Mene nukkumaan. :)
Siis eikö ole arvoja, hyveitä tms.? Josko vihdoin tulisi se kehittävä keskustelu tälle palstalle...
"kun väität ettei ole eettisiä arvoja?"
En ole sellaista väittänyt.
Jos joku rohkenee esittämään omasta tulkinnastasi poikkeavan käsityksen, alat rähjäämään. Ei näytä auttavan, vaikka keskustelussa sinulle pyrittäisiin teroittamaan kuinka on näkemys A ja B, josta nyt pyritään tarkastelemaan nimeltä mainiten kohtaa A, sitten B. Ei siis ole mitään yleistä näkemystä A, tai asioista ei yksinkertaisesti kukaan voisi mitään vuoropuhelua virittääkään. Sinä haluat jostakin syystä virittää vain riidan.
Todellakin suotavaa, jos joku haluaisi vaihteeksi tulla keskustelemaan.
""kerro, e.k.v. mitkä ovat ateistin "kymmenen käskyä"(vast.kristinusk), mistä ne tulee ja miksi."
Sellaisia ei ole."
Ottaen huomioon kuinka sinulla ei ole mitään selviä doktriineja, lauot jostakin syystä käsittämättömän tiukkoja absoluutteja puolustaessasi kaikkea suhteellista.
Osaan myös perustella ne, mutta sinulle en vaivaudu helmiä heittelemään.
Oletko huomannut, että tämä on ateismi-palsta.
Se, mitä kristitty ajatelee tuolla edellä mainituista asioista kuuluu kristityiden omalle palstalle.
"Todellakin suotavaa, jos joku haluaisi vaihteeksi tulla keskustelemaan."
Kuules H.H. Sinun keskustelusi ei ole keskustelua vaan saarnaamista.
Lainaus: " miten niin voi uskoa siihen mikä tuntuu hyvältä? jos tuntuu hyvältä kaivaa puukolla toisen mahalaukkua, onko se oikein?"
Mielestäni täysin typerä ja aiheeton "vertauskuva" uskonnollisuudesta ja oikein tekemisestä. Ei maksa vaivaa edes vastata.
Lainaus: " Eikö uskominen ole ateistillekin jotakin konkreettista. Olen luullut että ateismikin on uskonto, jolla on KOHDE."
Juuri tämän takia onkin keksitty mainio sanonta; luulo ei ole tiedon väärti. Suosittelen tutkiskelemaan enemmän ateismia ja palaamaan sitten takaisin keskustelemaan lisää.
Lainaus: "Jos aate perustuu siihen, että se todistaa esim kristinuskon Jumalan epätodeksi, ollaan naurettavuuden puolella."
Mahdoton yhtälö. Olemassaolemattomuutta ei voi todistaa. Todista minulle että ei ole olemassa kuusipäisiä kenguruita jotka ovat väriltään punaisia? Kuulostaako älyttömältä? Tiedän, mutta todista minulle ettei niitä ole.
Lainaus: "kerro, e.k.v. mitkä ovat ateistin "kymmenen käskyä"(vast.kristinusk), mistä ne tulee ja miksi."
Tietääkseni sellaisia ei ole. Miksi pitäisi? Etkö sinä sitten erottaisi oikeaa ja väärää ellei sinulla olisi noita kymmentä käskyä kerrottu?
Ankaraa hybristä?
... kirjoituksessasi kohta, jossa kerroit, kun ensimmäisiä kertoja ajattelit, että jumalaa ei ole.
Useinhan sanotaan, ettei ihmiselle anneta enempää kuin hän jaksaa kestää. No, kun selvästikin joidenkin osalle kasautuu käsittämättömän järkyttäviä kohtaloita, tulin itse jo melko nuorena sellaiseen loppupäätelmään, että "ei näitä kukaan annostele". Elämän potkaisut ovat sattuman kauppaa. Myös minusta se kyllä tuntui helpottavalta.
"Toivoisin löytäväni täältä ihmisiä,jotka miettivät myös syvällisemmin elämää,löytäväni tavallisia ihmisiä etten tuntisi olevani yksin ajatusteni kanssa."
Kuten olet varmaan jo huomannut, tämä tuskin on se paikka. Tiedän kyllä muutaman foorumin, mutta niistä ei viitsi täällä kailottaa, että kaikenmaailman vänkyrät eivät löydä niihin.
Onhan netti pullollaan sivutoja. Monissa keskustelun aiheet ovat aika vapaita vaikka niillä olisikin joku kohderyhmä (harrastus, filosofia) jne. Suomenkielisiä ateisiten palstoja en tiedä. Yhden englanninkielisen tiedä, jossa löytyy paljonkin saman tien kulkeneita kuin sinä.
jos et usko jumalaan/jumaliin niin olet ateisti.
Pohtiminen meneekin sitten filosofian puolelle =)
Kiitos vielä sinullekkin,täältä löytyi monta jo joiden tiedän ajattelevan samalla tavalla kuin itsekkin,en siis todellakaan ole yksin.Oikeastaan huvittaa noiden ns.uskovaisten vastaukset (siis lainkaan heitä väheksymättä),ihan tuli mieleen joku seurakunnan "hyväsydämminen" täti-ihminen joka "tietää" parhaiten miten kaikki oikeasti on.Itselleni oli ainakin helpotus päästä irti siitä hallitsevasta ja syyllistävästä uskosta jota koin nuoruudessani ja vielä jonkin aikaa aikuisenakin.Kuolema aiheena taitaa olla aika vaikea pala kuitenkin,kait.Se mietityttää kuitenkin,kun se "pieni lamppu" viimeisen kerran sammuu,niin loppuuko kaikki siihen,sitäkin mietin.
Tutkin oikeastaan alunperin nettiä löytääkseni liittymäkohtia uskonnon ja filosofian välillä. ja päädyin tälle palstalle. :) Platonin ajatuksia on perusteellisesti hyödynnetty katolisessa kirkossa, luin, että mm. harhaoppituomiot ja inkvisiittiot, ym vainot perustuivat juuri näihin. Tuomas Akvinolaisen kirjastoon. On sääli, että ihmisiä sekoitetaan näillä asiolla. Ei platonin ajatuksissa itsessään ole vikaa, ovat vain osatotuuksia elämästä. Kyseenalaistan kuitenkin edelleen Tuomaksen retoriikat... Vaikuttavat siis nykyisinkin yleiseen mielipiteeseen Euroopassa ja meilläkin, huomaan.
kuulostaa! Alkuosa voisi olla itseni kirjoittama. Ihan sitä myöten, miltä tuntui, kun ensimmäistä kertaa tuli se ajatus, ettei jumalaa ole.
Monta vuotta meni siten, että en oikein ajatellut koko asiaa - en oikein tiennyt, uskonko vai enkö usko ja se uskonto tuntui niin ahdistavalta ja uskomisen lopettaminen taas pelottavalta (helvetti jne...). Joten en vain pystynyt ajattelemaan, liian ahdistavaa.
Monta vuotta kului ja lopulta olin valmis ihan siihen, että tiedostin olevani ateisti. Se oli uusi helpotuksen hetki! Nyttemmin olen kirkosta eronnut enkä siihen yhteisöön tule koskaan liittymään.
Tällä hetkellä tunnen suurta vastenmielisyyttä sellaisia juttuja kohtaan, joissa uskovainen yrittää käännyttää minua - piittaamatta siitä, että minulle uskonto oli hyvin ahdistavaa ja että olen nyt onnellinen. Syinä ahidstukseeni ovat näiden saarnaajien mielestä aina joko vanhempani, odotusteni epärealistisuus tai etten vain yrittänyt tarpeeksi kauan / oikein. Mikään niistä ei pidä paikkaansa. Tiedän, että ajatukset tasoittuvat kun lisää aikaa kuluu - tunnen paljon nykyisiä ateisteja, jotka olivat ennen uskovaisia, ja näillä ystävilläni reitti on kulkenut hyvin paljon samoin kuin minun.
Älä suotta stressaa luokittelusta. Anna ajan kulua. Ajattele kun siltä tuntuu, unohda kun et jaksa ajatella. Vähitellen se oikea ratkaisu kypsyy kyllä. Sanoi kuka vain mitä vain, se on oma päätöksesi ja oma elämäsi. Pohtiminen ja ajattelu on aina antoisaa =) Se on yksi asia, jota en uskovaisena uskaltanut kunnolla tehdä - ajatukset kun saattoivat olla syntiä myös. Nyt mikään ei estä ja nautin siitäkin täydestä sydämestäni.