Miten

Jeesus ja Nikodemos

1 Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen.
2 Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan."
3 Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
4 Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.
7 Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'
8 Tuuli* puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." [Alkutekstin sana pneuma merkitsee sekä tuulta että henkeä.]
9 "Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi.
10 Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
11 "Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme.
12 Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista!
13 Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
14 "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava,
15 jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.
16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
17 "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
18 Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.
19 Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden.
20 Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.
21 Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."

Tuo on suoraan Raamatusta. Minulle se avautuu kysymyksesi osalta näin: olen saanut minua kasvattaneiltä ihmisiltä arvoja, asenteita, oppeja jne. He ovat siis kertoneet ajatuksiaan, mielipiteitään ja ehkä luulojaankin. Kun kasvan aikuiseksi, saatan ryhtyä ihmettelemään miksei jokin asia toimikaan elämässäni, vaikka "sain kasvattajiltani elämän eväitä". Tutkittuani arvojani, asenteitani jne. huomaan, etteivät ne olekaan muuta kuin pajunköyttä, siksi ne eivät toimi minun elämässäni. Joillakin (siis kasvattajillani) ne saattoivatkin toimia, mutta ei minulla. Minä rukoilen Jumalalta viisautta, jotta löydän "omat" tavat ajatella rakkaudellisesti ja toimia sen mukaisesti, rakkaudellisesti. Syntyminen uudesti, ylhäältä, tarkoittaa ehkä sitä, että muuttaa ajattelutapojaan rakkaudellisemmiksi. Ja kun ajattelee rakkaudellisemmin, osaa toimia myös rakkaudellisesti niin itseään kuin toisia kohtaan.

Vaikuttaisiko tämä loogiselta sinun mielestäsi? Vai kuulostaako pajunköydeltä? ;)

Kun ihminen syntyy, hän ikään kuin kantaa kuoleman siementä sisällään. Aluksi sitä on vaikea uskoa, kun lapsi kehittyy ja kasvaa hienosti. Mutta tiedämme, että kuolema on jo alkanut tehdä työtä hänen soluissaan, ja pikkuhiljaa se alkaa näkyä, kunnes lopulta ei muuta enää näykään. "Mikä lihasta on syntynyt on liha"..." "liha ja veri eivät ole perivä Jumalan valtakuntaa".

Tarvitaan uusi elämä.

Uudessa syntymässä kylvetään ihmiseen toisenlainen, katoamaton siemen (1 Piet 1:23). Sekään ei aluksi ole näkyvä, mutta sen tulee saada kasvaa ja kehittyä. Jos uudestisyntynyt pysyy Jumalan yhteydessä, ruokkii tätä siementä kuuntelemalla Jumalan Sanaa ja käymällä ehtoollisella, on lopputulos selvä: uudesti syntynyt ihminen ei kuole koskaan. Siksi 1. Piet. 1:23 kuuluu ja jatkuu näin: "Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. Sillä ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta Herran sana pysyy iäti. Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu."

Siksi tarvitaan uutta syntymää, Jumalan ihmeellistä pelastustekoa jokaisen kuolevaisen ihmisen kohdalla. Se sana, joka antaa ihmiselle uuden elämän on evankeliumi. Se, että kuulee siitä, että Jeesus on kuollut ristillä kantaen meidän rangaistuksemme. Että hän kärsi rangaistuksen, että meillä olisi Jumalan kanssa rauha. Pelastumme uskon kautta Jeesukseen.

Uudesti syntyminen - Missä ja miten?

1 Piet 1:22-25 kertoo, että uudestisyntyminen tapahtuu Jumalan sanan, evankeliumin kautta. Evankeliumi kertoo Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta (1 Piet 1,3). Tämä on kristillisen uudestisyntymisen ainoa peruste.

Tiitus 3:5 puhuu "uudestisyntymisen pesusta" ja Joh 3:5 Jeesus kertoo, että on synnyttävä "vedestä ja Hengestä".

Vedestä, hengestä, Jumalan sanasta.

Vedellä viitataan selvästi kristilliseen kasteeseen. Uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa. Siinä pakanasta tulee kristitty ja saadaan Pyhä Henki. Pelkkä vesi ei tosin vaikuta mitään, vaan siihen sidottu Jumalan sana, evankeliumi.

Sana "syntymä" opettaa, että pieni lapsikin voi ottaa kasteen lahjan vastaan: vaikkei hän muuta osaisikaan, niin syntymisen hän hallitsee paremmin kuin aikuiset.

Moni hylkää kuitenkin kasteessa saamansa lahjat. Jos tällainen tuhlaajapoika / tyttö palaa takaisin Isän luo, saa senkin aikaan vain Jumalan sana. On vaikeaa pohtia, tapahtuuko tällöin uudestisyntyminen. Uutta kastetta ei tarvita, sillä vanha on voimassa: Jumala ei riko liittoaan niin kuin ihmiset. Ehkä muut Uuden testamentin sanat sopivat paremmin: kääntyminen, parannus, henkiin virkoaminen. Samasta on kyse: itsessään hengellisesti kuollut ihminen virkoaa eloon.

Kun ihmisessä on uskon siemen, se on se uusi elämä, jonka Jumala on ihmisen sydämeen synnyttänyt.

Ydin siinä on tämä: kuolleesta tulee elävä.

"hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. (Ef. 2:5)

Jumalaa vihaavasta kadotetusta ihmisestä tulee hänen lapsensa. Tätä ihmettä kuvatessaan Uusi Testamentti käyttää erilaisia kielikuvia ja ilmaisuja. Näitä ilmaisuja ovat esim. uudestisyntyminen, kääntyminen, mielenmuutos. Ne kuvaavat aivan samaa tapahtumaa eri näkökulmasta - eri puolia korostaen.

"Kääntyminen" kuvaa kuilun suuntaan kävelevää kaveria. Hän kääntyy ympäri, lähtee kulkemaan takaisinpäin. Lievä suunnanmuutos ei auttaisi.

"Mielenmuutos" kuvaa sitä, että ihminen alkaa ajatella toisin; koko ajatus- ja arvomaailma keikahtaa ylösalaisin.

Itse asiassa useiten nykyään käytetyt "tulla uskoon", "tehdä ratkaisu", "antaa itsensä / sydämensä Jumalalle" eivät ole Raamatun itsensä käyttämiä ilmaisuja. Raamatun sana "uudestisyntyminen" korostaa päinvastaista: ei kukaan synnytä itseään tai päätä syntyä. Jumala toimii - Hän synnyttää. Jumala luo tuhoutuneen tilalle uutta. Hän synnyttää uskon Jeesukseen, joka sovitti ihmisen synnit Jumalan edessä.

"Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan" (Kol. 1:13)

Uudesti syntyminen tapahtuu Jeesuksen opetuksen mukaan "vedestä ja hengestä". Tämä on yhdenmukainen lähetyskäskyn kanssa: (Matt. 28:19), jossa Jeesuksen opetuslapseksi tehdään kastamalla ja opettamalla, ja "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark. 16:15-16). Taivaaseen tarvitaan kaste ja usko.

Kasteessa pestään puhtaaksi: "teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta." (1.Kor.6:11)

"hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät." (Tit.3:5)

Jeesus kertoo kylväjä-vertauksen (Luukas 8:1-15) kautta miten uudelle, syntyneelle elämälle voi käydä. Jumalan kylvämä ikuisen elämän siemen voi kylväytyä tien laitaan, kalliolle, ohdakkeisiin tai hyvään maahan.