Olen ollut jonkin aikaa uskossa ja usko on minulle tärkein asia mitä minulla on. Suurin osan lahjoista mita minulle on annettu, on annettu uskon kautta. Usko on ehdottomasti paras asia mitä koskaan olen saanut ja se on tuonut elämääni paljon hyvää.
Viimeaikoina kuitenkin minun on ollut vaikeuksia suhtautua vakavasti kuolemaan tai sen läheisyyteen. Minusta tuntuu etten osaa surra edes läheisien poismenoa. Tänään juuri kuulin erään tutun henkilön kuolleen ja totesin rauhallisesti, että "kuolipa nuorena". Olin myös vähällä ajaa erään vanhan miehen päälle, eikä sekään paljon hetkauttanut.
Itsellenikin on aika sama elänkö vai kuolenko. Eihän kuolema ole kristitylle loppu. Helpommalla vain pääsisi.
Kuulostaa kirjoitettuna aika kierolta ajattelulta =(. En pidä itseäni itsetuhoisena henkilönä, enkä voisi riistää omaa henkeäni koska se on vastoin Jumalan tahoa. Kuitenkin joskus vaikeina aikoina olen rukoillut Jumalalta kuolemaa.
Vaikka pidän ystävistäni, perheestä, harrastuksista ja seurakunnista jotka elämääni on annettu, en jaksaisi odottaa sitä parempaa joka tulee. Joskus ajattelen etten jaksa odottaa enää 60 vuotta ennenkuin pääsen sinne.
En siis pidä kuolemaa kovin pelottavana, tai edes ei-toivottuna asiana. Kuolinilmoituksia lukiessani olen suorastaan kateellinen.
En tiedä mitä sellaista elämällä olisi antaa minulle, mitä kannattaisi odottaa tai mitä sellaista minulla olisi annettavana maailmalle?
Onko kenelläkään uskovalla vastaavia kokemuksia? Olenko vain tunnekuollut tai masentunut?
Onko kieroutunutta vähätellä kuoleman vakavuutta?
Toki se on vakava paikka ei-uskovalle.
Viimeaikoina kuitenkin minun on ollut vaikeuksia suhtautua vakavasti kuolemaan tai sen läheisyyteen. Minusta tuntuu etten osaa surra edes läheisien poismenoa. Tänään juuri kuulin erään tutun henkilön kuolleen ja totesin rauhallisesti, että "kuolipa nuorena". Olin myös vähällä ajaa erään vanhan miehen päälle, eikä sekään paljon hetkauttanut.
Itsellenikin on aika sama elänkö vai kuolenko. Eihän kuolema ole kristitylle loppu. Helpommalla vain pääsisi.
Kuulostaa kirjoitettuna aika kierolta ajattelulta =(. En pidä itseäni itsetuhoisena henkilönä, enkä voisi riistää omaa henkeäni koska se on vastoin Jumalan tahoa. Kuitenkin joskus vaikeina aikoina olen rukoillut Jumalalta kuolemaa.
Vaikka pidän ystävistäni, perheestä, harrastuksista ja seurakunnista jotka elämääni on annettu, en jaksaisi odottaa sitä parempaa joka tulee. Joskus ajattelen etten jaksa odottaa enää 60 vuotta ennenkuin pääsen sinne.
En siis pidä kuolemaa kovin pelottavana, tai edes ei-toivottuna asiana. Kuolinilmoituksia lukiessani olen suorastaan kateellinen.
En tiedä mitä sellaista elämällä olisi antaa minulle, mitä kannattaisi odottaa tai mitä sellaista minulla olisi annettavana maailmalle?
Onko kenelläkään uskovalla vastaavia kokemuksia? Olenko vain tunnekuollut tai masentunut?
Onko kieroutunutta vähätellä kuoleman vakavuutta?
Toki se on vakava paikka ei-uskovalle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
uudestisyntyminen Jumalan Sanasta ja Pyhästä Hengestä, mutta ehkäpä jo kohtakin saat sen kokea, sillä itsellänikin oli kauan, kauan sitten suuria vaikeuksia enne uudesti syntymistä, mutta uudestisyntymisen yhteydessä ne kaikki pyyhittiin poissa ja alkoi hyvä elämä ja rauha on kaiken aikaa läsnä ja toivo ei ole hekeksikään hellittänyt.
Rakastan elämää täällä, mutta olen valmis milloin tahansa täältä lähtemään, eli en pelkää kuolemaa, mutta en haluaisi sen vielä tulevan, sillä on niin paljon mielenkiintoista tässä elämässä ja varsinkin tämä hengellinen työ, johon Jeesus kauan sitten minut valjasti.
Minun on sanottava, että rakastan elämää, mutta se ei tarkoita maailman rakastamista, vaan rakastan sitä elämää, jonka Jumala minulle antoi. Se on hyvää elämää ja siihen kuuluu täysi turvallisuus ja ihana rauha.
Älä menetä toivoasi, sillä jokainen, joka uudestisynnytetään Jumalasta joutuu ensin puhdistettavaksi, eikä se ole mikään kiva kokemus, mutta johdattaa totisesti hyvään lopputulokseen. Keskustele uskovaisten kanssa ja lue evankeliumeja, näin sinä kiinityt Jumalan Sanaan, joka Pyhän Hengen kanssa on sinut uudestisynnyttävä ja muista, että pelko ei kuulu Jeesuksen omille, sillä täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.
Vielä sinä näet, että elämä on ihanaa, Jumalan antama elämä, sillä siinä on meille kaikki, eli Jeesus toi meille yltäkylläisyyden ja rauhan.
tarpeemme, että ne täytetyksi tulisivat, eli vaikka me olemmekin uskovaisia, niin silloinkin Jeesus puhdistaa meitä, jotta kantaisimme yhä runsaammin hedelmää, eli emme me täällä ole muuten täydellisiä, kuin Jeesuksen täytetyssä työssä, itsessämme me emme ansaitse edes Jumalan lapsiksi kutsumista, vaan se on sanomattoman suurta armoa.
Kultaiset astiat Jeesus puhdistaa kultaa hohtaviksi, eli kultaiset astiat saavat kovan ja kivuliiaan puhdistuksen ja toiset kevyemmän ja puhdistuksen aikana se tuntuu tosi vaikealta, mutta siitä tulee se hyvä Hedelmä, joka osoittaa meille itsellemme ja jokaiselle lähimmäisellekin, että me olemme puhdistettuja oksia, jotka hedelmöivät rakkautta. Rakkaus on laintäyteyteys ja rakkaus tulee puhdistettuun astiaan täydellisenä ja pitää huolta siitä, että matkan aikana meihin pyrkivät synti tulee torjutuksi ja puhdistetuksi Jeesuksen veren vihmonnassa.
Jeesuskessa me olemme synnittömiä, koska uskomme Jumalan Sanan ja vaikka lihallisuutta on tämän ajan lopuun asti meissä, niin sen me elämme Jumalan Pojan uskossa, eli Jumalan Sana johdattaa meitä parannuksen kautta uudistukseen, eli armo riittää, se riittä koko tälle matkalle ja tämä Jeesuksen kanssa kulkemamme matka johdattaa meitä tavoittelemaan sitä täydellisyyttä, jonka vain Jumalan rakkaus voi antaa.
Joh. 15:2
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
opettaa uudestisyntymisestä, mutta koska meidän ymmärryksemme on vajavainen, niin Jeesus tyytyy lopulta sanomaan, että tuuli puhaltaa missä tahtoo ja ihminen kuulee sen huminan, eli ei näe, eikä käsitä, mutta silti tuuli puhaltaa ja tällä Hän tarkoittaa, että kun Pyhä Henki ja Jumalan Sana, eli elävän veden lähde, Herra tekee ihmisestä uuden, niin sen jälkeen ihminen vasta täydellisesti ymmärtää mistä on puhe.
Johannes 3
1 Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.
2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."
3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."
9 Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?"
10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!
11 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.
12 Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?
13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.
14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
nyt ihminen voi olla tässä rikkinäisessä maailmassa.
En tietenkään varmaksi osaa sanoa oletko uudestisyntynyt vai et, mutta oman todistuksesi pohjalta uskoisin että olet.
On minullakin uskovaisenakin ollessa ollut tunteita että tahtoisin jo kuolla, kun on ollut oikein vaikeaa.
Mutta niinhän Jobikin tahtoi kuolla suurissa kärsimyksissä ja koetuksissa ollessaan, nekin ovat kokemaniihmiselle tavallisia tunteita ja reaktioita.
Mainitsit tuosta tunteettomuudestasi jota ihmettelet itsessäsi, minullakin on ollut ja on edelleenkin samanlaisia kokemuksia.
Esim, kun isäni kuoli sanoin vain sunnilleen ai jaa, vai niin, jota tunteettomuutta itsekkin ihmettelin.
Uskon näin, että tunteeni on niinsanotusti syväjäässä, sen on aiheuttanut monet kielteiset kokemukset elämässäni, hylkäämikokemukset ja
kokemani rakkaudettomuus jo pienenä lapsena.
Jumala on puhunut siitä minulle ja Hän tahtoo parantaa ja antaa terveen tunneelämän että voin elää täyttä elämää Hänessä.
Hän sanoi 9vuotta sitten että parantaa minut sisältä, ja on tehnyt työtään minussa, Esim, ennen en kyennyt edes itkemään, nyt olen senkin ihmeellisen kokemuksen saanut tuntea.
Rukoile Jumalaa parantamaan sisimpäsi huomaat moni muukin asia helpotuu samalla. Kuten huomaat tämä kaikki saattaa viedä paljonkin aikaa, mutta paremipi myöhään kun ei milloinkaan, Jumala vastaa rukouksiin.
Siunausta!
Kiitos edelliselle kirjoittajalle =)
Arvelinkin että aloitukseeni tulisi "et ole uskossa"-tyyppisiä vastauksia =/.
Vaikuttaa siltä että jos kirjoittaisin että "elämä on ihanaa ja linnut laulaa" niin saisin siunauksia, mutta jos kirjoitan että elämä on toisinaan raskasta ja masentavaa, saan "et ole uskova"-tyyppisiä kommentteja. Onpa ihmiset nopeita tuomitsemaan :/
Mikäli mitään tiedän uudestisyntyneistä ihmisistä, pidän itseäni sellaisena.
Jos todella maanpäällä on olemassa ihminen jolla on täysin "hyvä elämä ja rauha on kaiken aikaa läsnä" uudestisyntymisen jälkeen, kuten ensimmäinen vastaaja kertoi itsellään olevan, haluaisin sellaisen tavata ja oppia häneltä. Toki asiat muuttuivat paremmiksi, muttei täydellisiksi.
"pelko ei kuulu Jeesuksen omille" Kuten aloituksessa mainitsin, en pelkää kuolemaa koska sillä ole valtaa minuun =)
Voisin tiivistää omat tuntemukseni lainaten laulua: "Minä tahtoisin Isä jo kotiin, Isä minua väsyttää".
Toisaalta surullista, koska en ole kovin vanha.
Voi olla että minua vaivaa sama tauti kuin edellistä kirjoittajaa, eli "tunteeni on niinsanotusti syväjäässä"
"Rukoile Jumalaa parantamaan sisimpäsi huomaat moni muukin asia helpotuu samalla." Näin teen =)
parin muunkin vastauksen antaja. Olen kokenut paljon ja siksi uskallan neuvoa, kun näen tarvetta siihen. Hyvä, jos olet uudestisyntynyt ja sen syntymisen kyllä itsessään huomaa, sillä se muuttaa ihmisen, eli tekee kaiken uudeksi.
Itse olen aina uskonut, mutta en ymmärtänyt, että minun pitää tunnustaa Jeesus suullani ihmisten edessä. Toisella vuosikymmenellä ollessani Jumala kutsui voimakkaasti minua uskomaan Jeesukseen, mutta kieltäydyin. Kutsu tuli kymmenen vuoden kuluttua uudelleen ja otin sen silloin vastaan. Siitä alkoi kiinnittyminen Jumalan Sanaan, eli Jumala laski minuun väkevän tarpeen lukea ja lukea Raamattua ja ensin se alkoi evankeliumeista.
Olisi pitkä tarina kertoa tämä kokonaisuudessaan, mutta Jumala puhdisti minua Sanallaan ja teki minut aivan tyhjäksi, mutta sitten täytti yllättäen Pyhällä Hengellä, eli sain syntyä uudeksi ja siitä alkoi elämä, joka on kohdallani ollut rauhaa, tasapainoa ja USKOA.
Usko on lahja ja Jumala vaikuttaa meissä tahdomisen ja tekemisen ja synnyttää jokaisen omansa uudeksi, vaikka siinä saattaa kulua useita vuosia uskoon tulosta, koska ensin on Jumalan Sanaan kiinnittyminen ja puhdistus. Kaikille kaikki ei tapahdu samalla tavalla, mutta kohdallani noin tapahtui. Uudstisyntymisestä tulee ensi Pyhäin päivänä kuluneeksi 25 vuotta ja elämä on tietenkin kerinnyt temppuillakin välillä ja melskatakin, mutta rauha ja ilo eivät ole väistyneet.
Uskon tie on kasvun tietä ja jos olet jo uudesti syntynyt, niin silloin sinä olet turvassa, sillä sinu ajatuksesi ja tekoski kulkevat Jumalan kautta, mutta jos et ole varma uudestisyntymisestä, niin sitä saa pyyttää ja se on luvattu jokaiselle, joka täydestä sydämestä uskoo Jeesukseen ja tahtoo kulkea Hänen askeleissaan.
Uudestisyntymisen hetki on usein valtava, sillä silloin Jeesus avaa tien taivaaseen ja siinä hetkessä ei ole pisarakaan pelkoa, mutta iloa senki edestä.
Hyvä että uskallat kertoa kokemuksesta. Olen kuitenkin kokenut 4-5 vuotta sitten kuvailemasi kokemuksen sanan "uudestisyntyminen" sijasta olen kutsunut sitä useimmitan "uskoon tuloksi". Ja ollut mukana hengellisessä työssä omalla pienellä osallani 2 vuotta. Vuosi sitten koin Pyhän Hengen vahvasti kun sain puhua uusilla kielillä. Tunnustani kyllä uskoni ihmistenkin edessä. Jumalaan olen uskonut koko lyhyen ikäni 18 vuotta. En puhu näistä minään meriitteina, vain pelkästään että tietäisit hieman taustaa ennenkuin tuomitset.
Tietenkin hengellinen elämä on jatkuvaa kasvua, mutta voitko tosissasi sanoa että jos en ole jatkuvasti masennuksenkin hetkillä iloinen, en ole uudestisyntynyt ja näin vailla pelastusta? Eikö ihminen pelastukkaan armosta ja uskosta? Pitääkö siihen olla tietyt tunteet?