elämään. Minulla on vammainen lapsi, josta KELA yrittää väkisin tehdä terveen. Kyseessä aivovamma, josta koskaan ei voi parantua.
Itse olen uupunut ja masennuksen vuoksi työkyvytön.
En jaksa enää taistella byrokratiaa vastaan. Jos lastani ei olisi, tekisin viimeisen ratkaisuni heti.
Itse olen uupunut ja masennuksen vuoksi työkyvytön.
En jaksa enää taistella byrokratiaa vastaan. Jos lastani ei olisi, tekisin viimeisen ratkaisuni heti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jotka pidämme itsemme hengissä vain huollettavamme takia.
Itselläni on sama juttu tuon työkyvyttömyyden takia. Byrokratian kanssa en jaksa enää taistella, joten annan kaiken olla.
Suorastaan odotan sitä päivää, ettei ole ketään kenestä on vastuussa. Silloin pystyn toteuttamaan, jo unelmaksi kohonneen asian, lopettamaan elämäni.
Yritetään vain jaksaa siihen asti, mikäli yhteiskunta antaa siihen kohta pienintäkään mahdollisuutta.
mutta eipähän olla yksin tässä tilanteessa.
Minäkin olen kahden vaikean ja parantumattoman sairauden vuoksi kansaneläkkeellä ja samoin sairaan lapsen ainoa hoitaja, koska resurssipulan vuoksi terveyden huollon puolesta ei ole tarjota enää kuin ei oota.
Itsemurha tai ihme jolla pääsisi muuttamaan tästä maasta pois, on ollut ainoa vaihtoehto enää vuosiin, sillä meidän tilanne ei tästä muuten parane, sairaana ei pääse mennä töihin vaikka halua olisi, ja lapsi on hoidotta tuomittu samoin työkyvyttömyyteen ja köyhyyteen.
lapsen, pojan, joka oli saman ikäinen kuin oma lapseni. Hän istui erikoisrakenteisessa pyörätuolissa ja hänellä oli kurkussaan letku, jonka kautta hän hengitti.
Poika näytti levolliselta, saman näköiseltä kuin muutkin lapset, hän halusi limpparia ja tietokone- ja sarjakuvalehtiä. Hänen seuralaisensa osti hänelle niitä yli 40 eurolla.
Istuin kauan autossani ja mietin kaikenlaista. Olen työtön, rahat eivät enää riitä tärkeimpiinkään laskuihin kun ne menevät ruokaan ja bensiiniin. Aina kun aallonpohja uhkaa viedä mukanaan, tulee jokin joka pysähdyttää niille sijoilleen ja antaa oikeat suhteet asioille. Onhan maailmassa vaikka mitä sellaista, jota en ole vielä nähnyt. On asioita, joita on todella ilo tehdä, eikä maksa paljoa. Voi piirtää, lukea, maalata ja kuunnella musiikkia. Voi vaikka ryhtyä valokuvaamaan jos saa jostakin käytetyn digikameran (ei tarvitse olla paljon pikseleitä tavallisiin valokuviin). Itse asiassa parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia ja yksi niistä on ehdottomasti terveys. Joku viisas kehotti katsomaan itseään peilistä ja hymyilemään.
Kun muuta ei voi, niin ainakin voi olla antamatta periksi. Mihin meiltä aikuisilta katoaa se lapsen ihmeellinen kyky arvostaan itseään sellaisena kuin on.
Elämässä on ylä- ja alamäkiä, toiset päivät ovat niin pahoja, ettei tiedä miten selviäisi. Useimmiten aamu kuitenkin nauraa illan töille. Se parempi päivä voi tosiaan olla jo huomenna.
Jaksamista arvokkaassa työssänne!
piirtänyt hymynaamakuvan, ja alle tekstin "hymy ei maksa mitään". Mutta vaikka kuinka tsemppaisi, tuntuu että tämä on tässä...
ap.
köyhä JA sairas, on vain aika lohduton yhdistelmä.
Ainakin tässä maassa ja yhteiskunnassa -niitä parempia päiviä on melko turhauttava odotella, kun se on niin pieni mahdollisuus voittaa siinä lotossa...
mutta en koskaan, ikinä, anna kenenkään alistaa itseäni. Olen olemassa huolimatta kaikista yrityksistä suistaa minut tieltä. Täällä olen ja pysyn koska minulla on siihen oikeus.
"Täällä olen ja pysyn koska minulla on siihen oikeus."
- lauseen voisi laittaa vaikka seinälle huoneentauluksi muistutukseksi ja rohkaisuksi!