Saako rukoilla että kuolisi...
saako rukoilla
yksinäinen<3
5217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niinä hetkinä, kun elämä on niin synkkää, että rukoilee kuolemaansa, niin yleensä ei saa sitä mitä tilaa eli fyysistä kuolemaansa. Sen sijaan saa vanhan ajattelutapansa kuoleman ja tilalle uuden, paremman ajattelutavan. Niin kävi minulle!
Eli vanhat, toimimattomat asenteet ja ajatukset voivat kuolla.
niin kauhean pahalta.
tuntuu kuin olisin pilannut ihan koko elämäni, syntynyt vaan mokaamaan kaiken...
ei tällaisessa elämässä ole mitään järkeä...
Kaikki tekevät virheitä elämässä...pahojakin virheitä. Ihminen erehtyy ja tekee väärin. Sitten vaan teemme semmoista pahaa, jota emme halua, mutta teemmepä vaan. Ihminen on semmoinen.
Joskus tarvitsee aloittaa ikään kuin alusta, puhtaalta pöydältä. Nollata tilanne, ikään kuin loppuelämä alkaisi nyt, ja katsoa vain eteenpäin. Jos katsoo taakseen, voi jähmettyä "suolapatsaaksi" kuten Lootin vaimo.
On hyvä heittää koko oma elämä Jumalan käsiin. Sanoa: "Tässä ole hyvä, minä pilasin sen. Isä voisitko auttaa? Osaatko korjata? Anna rakas Jumala minulle uusi, erilainen, sinun perustallesi rakennettu elämä".
Voisi tehdä hyvää puhua jonkun kanssa.
Täällä on ihmisiä, jotka haluaa kuunnella ja auttaa: http://www.evl.fi/kkh/to/kpk/pap.html
Sanasi ovat tuttuakin tutummat myös minulle. Minäkin olin tosi pahassa jamassa vielä v.2004 elokuussa (olin itsemurhan partaalla). Kun samana vuonna lokakuussa erään seminaarin rukouspalvelussa pyysin arastellen Jeesuksen elämääni ja sydämeeni, ei elämäni heti tuntunut erilaiselta, vaan tiesin, että olin tehnyt osuuteni: pyytänyt Jeesuksen tulemaan sydämeni hallitsijaksi.
Tuosta päivästä lähtien Jumala ja Hänen rakkautensa toivat eheytymisen tilanteita vastaan. Itkin erilaisten asioiden (asenteideni, tunteideni, arvojen yms.) vuoksi. Olin niin monessa kohtaa pettänyt Jeesuksen. Hän armahti ja sanoi rakastavansa minua tällaisenaan. Hän hyväksyy minut ja kehotti parannuksen tekoon. Tein parhaani ja pyysin Jumalalta voimia Hänen tahtonsa tekemiseksi. Olen tahkonnut nyt 4 vuotta ja jotain on alkanut näkymään: uusi sydän ja uudet teot, joista kiitos kuuluu Jumalalle, Jeesukselle ja Pyhälle Hengelle.
Joten: kokemuksesta tiedän, että sinäkin selviät tilanteestasi. Pyytämällä, että Jeesus tulee sydämeesi. Jumala on rakkaus ja sen voimalla sinä jaksat hetken kerrallaan. Minäkin elän hetken kerrallaan.
Jumala armahtaa ja on laupias, Hän rakastaa sinuakin, sellaisena kuin olet.
Kun kirjoitat täällä, minusta se kuulostaa että haluat elää. "Puutarhuri" kertoi ihanan asian ja voisin kertoa omasta elämästäni saman. Mutta muistan myös hetken, jolloin luulin, että todella kuolen. Makasin lamaantuneena vrk:n, itkin ja huusin Jumalalle, että mä en ole saanut MITÄÄN HYVÄÄ aikaiseksi elämässäni ja nyt mun täytyy kuolla, miksi... Siis voin sanoa että sain "harjoituskuoleman", kävin "pohjalla". Sieltä ei ole kuin yksi suunta. ylös. Jumala todella tarttui asiaan ja Hän todisti itsestään muutaman päivän sisällä todella voimakkaasti. - Tuli mieleen, oletko varma, ettei Joku kuiski ajatuksiisi kuolemankaipuusta? Jos, se on Valhetelija, älä usko sitä! Toivon sinulle ylöspäin suuntaa. Usko huomiseen, Jumala on jo siellä.
http://www.netmission.fi/fi/etusivu/?id=60