Nyt voitte lopettaa kaikki turhat säälihöpinät murhaajasta.
Hän on ollut täysin tietoinen mitä on tehnyt. Hän on itse sanonut ettei syytä ketään muuta kuin itseään teostaan. Hän on saanut lääkkeitä, muttei ole kelvannut, koska on pelännyt mahdollisia sivuvaikutuksia (ei siis ole edes kokeillut?).
Sivuvaikutuksista tiedetään, että ne ovat erittäin harvinaisia ja lääkärit kertovat siitä reseptiä kirjoittaessaan. Mahdollisista sivuvaikutuksista on kuitenkin pakko kertoa, koska muutoin lääketehtaat joutuvat vastuuseen. Niitä on kirjattu lääkepakkauksen sisällä olevaan lehtiseen tuhottoman pitkä lista. Siellä on mainintoja homoseksuaalisten mieltymysten mahdollisista esiin tulemisista, mahdollisista hallusinaatioista, unettomuudesta, uneliaisuudesta, ripulista ja ties miten monesta muusta vieläkin "pahemmasta". Mutta kun ne eivät selviä muutoin kuin kokeilemalla!
Tappaminen on ollut miehellä mielessä oman kertuksensa mukaan jo kuukauden päivät, hän on sitä mielessään punninnut ja suunnitellut melkoisen tarkkaan ja lopulta päätynyt kokeilemaan "omahoitokeinona". Hän on aiemmin käynyt ostamassa tekovälineen, johon on pohdinnoissaan päätynyt, sitten kahtena päivänä etsiskellyt sopivaa uhria, jolle ei jäisi alakynteen ja joka ei pääsisi pakoon. Hän on teon tehtyään nopeasti paennut murhapaikalta ja näin yrittänyt olla jäämättä kiinni.
Hän on kertonut ajatelleensa, että tappaminen saattaisi lopettaa hänen ahdistuksen tunteensa.
Tekisi nyt mieli kysyä "helpottiko?", mutta se olisi kai liian makaaberia tässä tilanteessa, jossa viaton nuori sivullinen joutui hänen lääkärileikkiensä koekaniiniksi.
Hän on siis mieluummin ottanut hirmuisen riskin elämässään sen sijaan, että olisi edes kokeillut hänelle määrättyä lääkettä. Hän myös päätti "leikkiä jumalaa" tai "kohtaloa" nuoren ihmisen hengellä. Mahtoiko hän miettiä myös hyviä ja huonoja puolia lääkkeen ottamisen ja murhaamisen välillä?
Hän on varmasti ainakin ollut tietoinen, että mikäli lääke ei sovi, sen voi vaihtaa toiseen.
Hän siis päätti tappaa jonkun "helpon kohteen". Hän murhasi 14-vuotiaan elämäniloisen, viattoman tytön täysin vailla motiivia. Tai "motiivi", jos sitä siksi voi kutsua, oli erittäin kylmä, tunteeton ja itsekäs.
Saako hän nyt sitten "palkinnoksi" murhasta haluamansa hoitopaikan? Meneekö kaikki niin kuin oli suunniteltu? Alkavatko muutkin ahdistuneet ja varttihullut ajatella samalla tavoin?
Jos "pelkän" ahdistuksen tai pahan olon, jopa kivuliaan sellaisen vuoksi ihmiset alkaisivat tappamaan toisiaan, meillä olisi täällä melkoisen karut oltavat ja tyhjät kadut.
Tiedän ainakin osittain mitä syvä ahdistus on, sillä olen sellaisen kokenut. Kesti kolme vuotta, mutta minä taistelin itseni sieltä ylös murhaamatta kärpästäkään ja itse asiassa ottamatta muuta kuin särkylääkettä silloin tällöin. En myöskään vahingoittanut itseäni.
Tiedän myös, että ihmiset kokevat ahdistuksen eri tavoin, niitä on eri asteisia ja ihmiset sietävät eri lailla ahdistuksia ja kiputiloja.
Juttu on nyt siis niin, että mies on ollut täysin tietoinen mitä on tehnyt - olkoonkin pitkään kestänyttä ahdistusta ja olkoonkin masennusta -, ja hän on ollut suunnitelmallinen. Lääkitys ei ole kelvannut, eikä hän sitä ilmeisesti ole edes kertonut lääkärilleen tai edes vanhemmilleen? Kyseessä on raaka murha, jonka tekijää kohtaan on turha tuntea sääliä tai sympatiaa.
Ihmettelen suuresti teitä, jotka täällä puolustavat tekijää nostelemalla esiin Mielenterveyshuolto Retuperällä -korttia ja unohtavat täysin uhrin, hänen vanhempansa ja muut läheiset sekä ystäväpiirinsä. Miten paljon tuskaa siellä nyt on?
Olen täysin samaa mieltä siinä, että mielenterveydenhuoltoon tulisi suunnata rajusti enemmän varoja, mutta lopettakaa nyt tuon tekijän puolusteleminen ja sääliminen. Hän ei tässä ole uhri, hän on murhaaja. Uhreja ovat he, jotka juuri menettivät 14-vuotiaan läheisensä.
Hän on ollut täysin tietoinen mitä on tehnyt. Hän on itse sanonut ettei syytä ketään muuta kuin itseään teostaan. Hän on saanut lääkkeitä, muttei ole kelvannut, koska on pelännyt mahdollisia sivuvaikutuksia (ei siis ole edes kokeillut?).
Sivuvaikutuksista tiedetään, että ne ovat erittäin harvinaisia ja lääkärit kertovat siitä reseptiä kirjoittaessaan. Mahdollisista sivuvaikutuksista on kuitenkin pakko kertoa, koska muutoin lääketehtaat joutuvat vastuuseen. Niitä on kirjattu lääkepakkauksen sisällä olevaan lehtiseen tuhottoman pitkä lista. Siellä on mainintoja homoseksuaalisten mieltymysten mahdollisista esiin tulemisista, mahdollisista hallusinaatioista, unettomuudesta, uneliaisuudesta, ripulista ja ties miten monesta muusta vieläkin "pahemmasta". Mutta kun ne eivät selviä muutoin kuin kokeilemalla!
Tappaminen on ollut miehellä mielessä oman kertuksensa mukaan jo kuukauden päivät, hän on sitä mielessään punninnut ja suunnitellut melkoisen tarkkaan ja lopulta päätynyt kokeilemaan "omahoitokeinona". Hän on aiemmin käynyt ostamassa tekovälineen, johon on pohdinnoissaan päätynyt, sitten kahtena päivänä etsiskellyt sopivaa uhria, jolle ei jäisi alakynteen ja joka ei pääsisi pakoon. Hän on teon tehtyään nopeasti paennut murhapaikalta ja näin yrittänyt olla jäämättä kiinni.
Hän on kertonut ajatelleensa, että tappaminen saattaisi lopettaa hänen ahdistuksen tunteensa.
Tekisi nyt mieli kysyä "helpottiko?", mutta se olisi kai liian makaaberia tässä tilanteessa, jossa viaton nuori sivullinen joutui hänen lääkärileikkiensä koekaniiniksi.
Hän on siis mieluummin ottanut hirmuisen riskin elämässään sen sijaan, että olisi edes kokeillut hänelle määrättyä lääkettä. Hän myös päätti "leikkiä jumalaa" tai "kohtaloa" nuoren ihmisen hengellä. Mahtoiko hän miettiä myös hyviä ja huonoja puolia lääkkeen ottamisen ja murhaamisen välillä?
Hän on varmasti ainakin ollut tietoinen, että mikäli lääke ei sovi, sen voi vaihtaa toiseen.
Hän siis päätti tappaa jonkun "helpon kohteen". Hän murhasi 14-vuotiaan elämäniloisen, viattoman tytön täysin vailla motiivia. Tai "motiivi", jos sitä siksi voi kutsua, oli erittäin kylmä, tunteeton ja itsekäs.
Saako hän nyt sitten "palkinnoksi" murhasta haluamansa hoitopaikan? Meneekö kaikki niin kuin oli suunniteltu? Alkavatko muutkin ahdistuneet ja varttihullut ajatella samalla tavoin?
Jos "pelkän" ahdistuksen tai pahan olon, jopa kivuliaan sellaisen vuoksi ihmiset alkaisivat tappamaan toisiaan, meillä olisi täällä melkoisen karut oltavat ja tyhjät kadut.
Tiedän ainakin osittain mitä syvä ahdistus on, sillä olen sellaisen kokenut. Kesti kolme vuotta, mutta minä taistelin itseni sieltä ylös murhaamatta kärpästäkään ja itse asiassa ottamatta muuta kuin särkylääkettä silloin tällöin. En myöskään vahingoittanut itseäni.
Tiedän myös, että ihmiset kokevat ahdistuksen eri tavoin, niitä on eri asteisia ja ihmiset sietävät eri lailla ahdistuksia ja kiputiloja.
Juttu on nyt siis niin, että mies on ollut täysin tietoinen mitä on tehnyt - olkoonkin pitkään kestänyttä ahdistusta ja olkoonkin masennusta -, ja hän on ollut suunnitelmallinen. Lääkitys ei ole kelvannut, eikä hän sitä ilmeisesti ole edes kertonut lääkärilleen tai edes vanhemmilleen? Kyseessä on raaka murha, jonka tekijää kohtaan on turha tuntea sääliä tai sympatiaa.
Ihmettelen suuresti teitä, jotka täällä puolustavat tekijää nostelemalla esiin Mielenterveyshuolto Retuperällä -korttia ja unohtavat täysin uhrin, hänen vanhempansa ja muut läheiset sekä ystäväpiirinsä. Miten paljon tuskaa siellä nyt on?
Olen täysin samaa mieltä siinä, että mielenterveydenhuoltoon tulisi suunnata rajusti enemmän varoja, mutta lopettakaa nyt tuon tekijän puolusteleminen ja sääliminen. Hän ei tässä ole uhri, hän on murhaaja. Uhreja ovat he, jotka juuri menettivät 14-vuotiaan läheisensä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
täysin.
Aiheesta herännyt keskustelu liittyy aiheeseen se ei tarkoita henkilön säälimistä.
Kun syyllisen mielenterveys on huono ja tässä asiassa näin on. Henkilö saa mitä todennäköisin perustein ymmärrystä vailla tai alentuneesti syyntakeinen merkinnän tuomioonsa. Kun henkilön motiivit ovat nuo ja hän ei ole oikein ymmärtänyt edes sitä että toisen ihmisen tappamienen ei ole oikeutettua vain siksi että pääsisi hoitoon.
Henkilön viimeinen hätähuutohan tuo. Se että meillä juoksee yhteiskunnassa vapaana noin huonokuntoisia ihmisiä jotka tappavat vain hoitoon päästäkseen. tuottaa aiheesta keskustelua.
Niinkuin aina, niin jokelat sun muut tragediat tuovat mielnterveyden retuperällä olon aiheena pintaan, mutta koska joku tekisi jotain. eI VARMAAN MILLOINKAAN.
Murhaaja ei ole psyykkisesti terve ja jokainen tappo ja murha menee automaattisesti mielentilatutkimukseen.
Se mitä tuo henkilö nyt puhuu ja lehti painaa. On sairaaan ihmisen heittämää tarinaa. Ja se vielä painetaan. Aivan itsekin sanoin tuon hoitootn menemisen motiivin tuohon. Otetaan käsittelyyn siis tuo fakta että henkilö luuli ahdistuksen häviävän, kun hän tekee niin.
Ei se nuori mies ole terve, jonkinlainen psykoosi tai vastaava. ja paikka johon hän pääsee on vankimielisairaala. Muutama vuosi tai lopunelämän.
möi sen puukon? eikö myyjän tai kassan hälytyskellot alkaneet soimaan, jos multa olis ton näköinen tyyppi tullu puukkoa ostamaan niin olisin ilmoittanut poliisille että ottakaapa selvää tyypistä?
Tietenkään se mitään olis auttanut oishan se tyyppi sen puukon jostain kuitenkin saanut..
Valitettavan harvoin täällä saa lukea mitään yhtä hyvää kirjoitusta. Se oli täyttä asiaa.
joidenkin sitä vähättelevän. Ei kukaan muu.
Inhimillisyys kaikkia heikompia kohtaan on unohdettu tämän maan johdossa jo ajat sitten ja seuraukset näkyvät. Poliitikot katselevat tyytyväisinä kun vanhempia ja tekijää haukutaan, sekä niitä, jotka näkevät suurempia kokonaisuuksia tämänkin tapauksen viitekehyksinä.
Kansa tappelee keskenään pikkusieluisuuttaan, jolloin päättäjät huokaisevat helpotuksesta, kun tollot eivät tajua ajaa omia oikeuksiaan. Heikot saa jatkossakin ajaa hulluuden partaalle, lisää ikäviä juttuja tapahtuu ihmisten pahoinvoinnin takia ja taas tyhmä kansa tappelee keskenään ja syyttää toisiaan.
Väärin valtaa käyttävillä poliitikoilla raha rulettaa, rotuoppi kukoistaa ja kaikki on hyvin.
Mistä näitä viisaita lauseita kumpuaa?:
"Uhrien tuskaa vähättelevät vain ne jotka sanovat joidenkin sitä vähättelevän. Ei kukaan muu."
"Poliitikot katselevat tyytyväisinä kun vanhempia ja tekijää haukutaan, sekä niitä, jotka näkevät suurempia kokonaisuuksia tämänkin tapauksen viitekehyksinä."
"Kansa tappelee keskenään pikkusieluisuuttaan, jolloin päättäjät huokaisevat helpotuksesta, kun tollot eivät tajua ajaa omia oikeuksiaan."
Ajatteletko todella näin vai kirjoititko vain kirjoittamisen halusta ihan mitä mieleen juolahtaa?
Mutta nähdä saadaan että oikeusbyrokratian ratas pyörii hellästi tekijälle psykologeineen ja hoitopaikkoineen.
Mutta tunteettoman kylmästi uhrin omaisille.
koska jossain muuallakin on hoidettu huonosti?
Ei kelpaa perusteluksi ainakaan minulle.
SAAKELI SE MITÄÄN SÄÄLIÄ OLE, että ihmiset vaativat perustuslaillisia oikeuksiaan!
Perustuslakimme takaa kaikille sosiaaliset perusoikeudet, kuten oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, oikeuden perustoimeentuloon, esim. työttömyyden, sairauden ja vanhuuden aikana, sekä oikeuden riittäviin sosiaali- ja TERVEYSPALVELUIHIN.
Ne taataan myös EU:n perusoikeuskirjassa, sekä
YK:n, ILO:n ja Euroopan neuvoston sopimuksissa, joihin Suomi on sitoutunut. Lainsäädännöllä on huolehdittava sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävyydestä. Perustuslaillista oikeutta ei voi jättää täyttämättä sillä perusteella, että siihen ei ole varattu riittävästi varoja, kuten nyt Suomessa on tapahtunut.
Tekijä oli halunnut hoitoon ja hänellä olisi ollut oikeus siihen. Suomeksi sanottuna hän halusi mielisairaalaan. Kysyä sopii, halusiko hän sillä estää tulossa olevan tragedian? Vastausta emme saa, mutta sen kyllä tiedämme, että jos hän olisi istunut mielisairaalassa, tätä puukotusta ei olisi tapahtunut.
Koska ihmisten perusoikeuksia törkeästi laiminlyödään hoitoonkin pääsyn osalta, niin vähintä, mitä valtio voisi tässä tapauksessa tehdä, on maksaa uhrin omaisille tuntuvat korvaukset. Raha ei korvaa ihmishenkeä, mutta olisi pitkästä aikaa selkeä osoitus hallituksen taholta, että yksilöihmisellä on sentään jotain arvoa tässä yhteiskunnassa - ihan niillä pienimmillä, jopa 14-vuotiaallakin.
Koska terveyspalveluja erityisesti lapsille ja nuorille ei välitetä järjestää, on säädettävä laki, että jokaisessa vastaavassa tapauksessa uhrin omaisille on maksettava korvausta miljoona euroa.
Tuo miljoona euroa määräytyy ihmisen hinnaksi siinä tapauksessa, kun yhden syrjäytyneen on laskettu maksavan yhteiskunnalle sen verran, siis peruskoulusta eläköitymiseensä asti.
Kun ei kerran hoitoa saa, niin sitten korvauksia sen puutteesta kärsimään joutuneille perheille!
KIRJOITIT MM.:
"SAAKELI SE MITÄÄN SÄÄLIÄ OLE, että ihmiset vaativat perustuslaillisia oikeuksiaan!"
"Tekijä oli halunnut hoitoon ja hänellä olisi ollut oikeus siihen. Suomeksi sanottuna hän halusi mielisairaalaan. Kysyä sopii, halusiko hän sillä estää tulossa olevan tragedian? Vastausta emme saa, mutta sen kyllä tiedämme, että jos hän olisi istunut mielisairaalassa, tätä puukotusta ei olisi tapahtunut."
VASTAUS
Hänelle oli määrätty lääkkeitä. Hän oli ne apteekista kyllä hakenut, muttei ollut niitä edes kokeillut. Pelkäsi lukemiaan sivuvaikutuksia.
Kaikilla toki on oikeus päästä ihan sisälle lataamoon, mutta kun tosiasia on se, että sinne on ihan turha ihmisiä änkeä enemmän kuin on vuodepaikkoja ja enemmän kuin mitä hoitavat lääkärit ehtivät tutkimaan ja hoitamaan. Siksi määrätään mielialalääkkeitä ja niitä PITÄÄ myös käyttää. Tämä jurpo ei käyttänyt, vaan päätti kokeilla pääsisikö pillerien sijaan murhaamalla eroon ahdistuksestaan.
Hän ei poliisin mukaan syyttänyt järjestelmää ja sen huonoa jamaa. Hän vain totesi että todennäköisesti tragediaa ei olisi tapahtunut, jos hän olisi saanut laitoshoitoa. No, totta helvetissä! Eihän murhaajan ja uhrin tiet olisi koskaan kohdanneetkaan, jos murhaaja olisi ollut sisällä laitoksessa. Mutta se on ihan turhaa jossittelua ja jälkiviisastelua. Lääkärit eivät mitenkään pysty valvomaan, että ensihoitoa lääkityksen muodossa saanut potilas hoitaa itse itseään hänelle määrätyillä lääkkeillä.
Tässä nyt yritetään väkisin irrottaa tämä (joskin muutoin ihan tarpeellinen ja oikeutettu) teema irti tästä surullisesta murhatapauksesta ja korostaa sitä.
virkoja ei ole riittävästi! Etkö ymmärtänyt lukemaasi, että perustuslaillista oikeutta (esim. hoitoon pääsylle) ei saa rikkoa sillä, että siihen ei ole pidetty tärkeänä ohjata varoja riittävästi?
Ei laitoshoitoa tarvitsevia psyykenpotilaita ole oikeutta määrätä avohoitoon sillä, että vuodepaikkoja ei ole; kun ei ole, niin niitä on järjestettävä! Eikä lääkitystä tule jättää sairaan omalle vastuulle, tästä on puhuttu jo vuosia sitten esim. metro-kirvessurman yhteydessä. Kyllä meidän veronmaksajina on vaadittava, että ihmisten perusoikeudet terveydenhoidonkin osalta toteutuvat. Ja kyllä lääkärit mielellään hoitavat hoitoa tarvitsevat ja henkilöstö valvoo lääkkeiden ottamisen, kunhan heille annetaan siihen tilaisuus.
Varat perusoikeuksien toteutumiseen, siis riittävään määrään hoitopaikkoja ja henkilöstön virkoja, myöntää eduskunta ja myönnetyt rahat kunnat budjetoivat vuosittain kuntapoliitikkojen määräämiin kohteisiin. Jos kunnan rahat loppuvat, on valtion turvattava perusoikeuksien toteutuminen myöntämällä lisärahoitusta.
Ei rikkaassa Suomessa pulaa rahasta ole ihmisten hoidotta jättämisen kohdalla. Kyse on vain siitä, mitä asioita päättäjät pitävät tärkeinä rahoituskohteina ja viime vuosikymmeninä ovat ikävä kyllä monet lasten, nuorten, vanhusten ja mielenterv.potilaiden asiat jääneet päättäjien silmissä vähemmälle huomiolle.
Tärkeitä teemoja en missään nimessä irroita tästä murhatapauksesta, vaan nimenomaan liitän tärkeät teemat toisiinsa, että nähtäisiin vähän laajemmin, miten tällaiset tapaukset voitaisiin edes yrittää estää tulevaisuudessa. Vai eikö sinulla ole todellista haluakaan siihen?
Minä taas ajattelen niin, että jos esim. joskus tulevaisuudessa sinulle rakas ja läheinen henkilö sairastuu henkisesti ja haluaa lataamoon, on hänellä oikeus päästä sinne ja saada hoitoa niin kauan, että hänen vointinsa on parantunut niin, että jatkoseuranta voi tapahtua vaikka avohoitona. Kun hän hakee apua, on turha enää silloin itkeä hoitopaikkojen puutetta, koska niiden puute on tiedetty jo vuosia ja asialle pitäisi tehdä viimeistään nyt jotakin.
Riittävään hoitoon on oikeus niilläkin, jotka eivät itsensä tappamista tai henkirikosta suunnittelekaan.
Jos päättäjät hoitavat työnsä huonosti, on päättäjät vaihdettava. Ja jos joku poliitikko käyttää valtaansa väärin ja suojelee rikollista, kuten Merikartanon vanhusten palvelutalon tapauksessa, on hänen saatava siitä rangaistus, kuten tavistallaajan kohdalla tapahtuisi. Ei suomalaista oikeudenkäyttöä tarvitse ihmetellä, jos oikeusministeri estää rikolliselle rangaistuksen antamisen, rikoksesta, jolle on silminnäkijätodistaja ja josta huolellinen poliisitutkinta oli jo tehty.
Nuo siis esimerkkeinä kuvaamaan tilannetta, että jos poliitikkojen toimissa havaitaan puutteita tai suoranaisia rikoksia, on meidän vaadittava asioihin korjausta. Näin on tehtävä, oli sitten kyse riittävistä hoitopaikoista mt-potilaille tai rikoksista saatavista rangaistuksista, joita niitäkin on arvosteltu tämän tapauksen yhteydessä.