Sören Kierkegaardin innoittamana annan teille vinkin: TEHKÄÄ USKONHYPPY. Siis yhtäkkiä vain päätätte, että Raamattu on kaikilta osin 100% totta. Ei tässä pitäisi olla mitään vaikeaa. Jos teidän mielestä Raamattu ei ristiriitojensa perusteella ei voi mitenkään olla totuuden mukainen, niin mitä sitten? Sehän vain osoittaa, että Raamatun uskominen vaatii entistä enemmän USKOA.
Eihän minkään ilmeisen asian uskominen ole temppu eikä mikään vaan todellinen sankaruus mitataan sillÄ, että kykenee uskomaan vaikeasti uskottavia asioita. Siitähän uskossa on kyse.
Eihän minkään ilmeisen asian uskominen ole temppu eikä mikään vaan todellinen sankaruus mitataan sillÄ, että kykenee uskomaan vaikeasti uskottavia asioita. Siitähän uskossa on kyse.
Vastaukset 26
Vanhimmat
pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel ateistille
Kiitän nauruista:D
Lueskelen parhaillaan Olli-Pekka Vainion (TT) kirjaa nimeltä Ihmiseksi tuleminen. Kirjassa kerrotaan Kierkegaardin teologiasta ja en vain malttanut olla heittämättä kärjistettyä kommenttia tänne palstalle :). Kirjassa on paljon pohtimisen arvoista asiaa, joten suosittelen lämpimästi sen lukemista.
En huomannut, että vastasit kadun*naisen kommenttiin. Täytyy hommata uudet lasit.
nauruit sait, niin todella ihmettelen mitä
vittua sinun päässä liikkuu (tai sitten ei
mitään?).
Tuota uskonhyppyä voisi verrata paskakaivoon
hyppäämiseen, etenkin kun psyykkaa ensin itsensä
koprofiiliksiin...
Kyllähän tässä maailmassa on paljon mielenkiintoisempia asioita uskottavaksi. Raamatun kertomuksiin uskominen on aika tavista. Cthulhu-mytologia on paljon mielenkiintoisempi.
Uskotte vain, että todellisen autuuden ja onnen voi saada vain ja ainoastaan Raamatun mukaisella uskolla. Tällöin voitte olla 100% varmoja, että tulette saavuttamaan suurimmat mahdolliset ihanuudet. Lisäksi voitte olla 100% varmoja, että vain ja ainoastaan tällä tavalla vältätte helvetin ikuiset piinat.
välttyä miltään, vaan pelkää joutuvansa jonkun umpihullun lahkolaisen kanssa taivaaseen (=helvetti) ikuisiksi ajoiksi?
Minä olen sen verran fiksu ihminen, että ymmärrän sen, että suostuttelemalla ja uhkailemalla tehty lupailu/kiristys ei tarkoita sitä, että se olisi totta.
Uskoisitko, jos kertoisin , että sinun KANNATTAA lähettää rahasi minulle
koska niin ei lue Raamatussa ja uskon hypyn perusteella mikään vaihtoehtoinen tarina ei voi olla totta.
todennäköisesti pelkkä provoilija, niin löydätkö yhtäläisyyksiä tähän vanhaan tarinaan:
http://www.jhuger.com/kisshank.php
Ideasi on siis ihan teoreettisella tasolla jollain tapaa bugisesti toimiva purkkakoodi mutta lopputuloksena on keskusyksikön kaatuminen.
Voisinhan mä katsos ihan varmuuden vuoksi sanoa että joo, nyt mä uskon jumalaan ja niin edelleen. Kuulostaako helpolta?
Katsos jos nyt lähdetään siitä teoreettisesta tilanteesta liikkeelle, että jesse ja jumala olisikin totta ja kaikkivoipia. Mitäs luulet? Menisikö toi mun show sille läpi?
Mä kun olen aika hemmetin huono näyttelee (ja laulamaan) ja kun vastassa olis aika rankka jätkä kun se sentäs olis kaikkivoipa. Mun tsäänssit ois kyl aika heikot.
Onko teillä siellä jesse fan klubissa ihan niinkuin vakiokäytäntönä että sanotaan vaan että ollaan uskossa kun ketään kiinnosta onko se totta vai huvikseenko se klubilainen siellä jotai läppää kädet ristissä heittää?
Fundikselle mää vastasin enklä sulle. Kaikki sen kait tajus mut ajattelin floodailla kuitenki varuiks
Kiekegaard puhuu, ettei ihmiseksi synnytä vaan ihmiseksi kasvetaan. Ihminen on aluksi vajaavainen esteetikko joka saa sisältöä elämäänsä taiteista, tieteistä, perheestään, huvituksista jne. Tämän jälkeen hän voi siirtyä eettiselle tasolle ja lopullinen päämäärä on yhteys Jumalaan jossa ja vain yksin siinä ihmisen on oikeasti hyvä olla.
Ainoa keino kasvaa täydeksi ihmiseksi on ottaa riski ja tehdä hyppy ja katsoa minne se vie. Ehkä se vie teeskentelyyn, ehkä Jumala tulee vastaan?
Hyppäsin pois jo vuosia sitten sieltä minne minut on laitettu jo silloin kun olin avuton ihmisen alku. Kristinuskosta.
Onko se sinun Jumalasi nimi Kierkegaard? Vai miksi sinä siitä koko ajan höpiset?
Tiesitkö muuten, että ateistit eivät yleinsä ole auktoriteettiuskovia?
Kieltämättä ihailen Kierkegaardia. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään auktoriteetin ihailusta vaan hän on tehnyt mielestäni loistavia oivalluksia Raamatun ja Lutherin kirjoitusten pohjalta (Luther on minun mielestäni ymmärtänyt Raamatun ehkä parhaiten).
Tuo aloitukseni liittyy Kierkegaardin pohdintaan VT:n Abrahamista. Abrahamhan oli puhtaan subjektiivisen kokemuksen perusteella uhraamaan itselleen kaikkein tärkeimpänsä eli Iisakin. Kierkegaard hylkää täydellisesti loogisen empirismin ja korottaa subjektiiviset kokemukset.
Uskovaisena minua miellyttää suuresti tälläinen puhe varsinkin kun hän esittää ajatuksilleen Raamatullisen pohjan.
"Kierkegaard hylkää täydellisesti loogisen empirismin ja korottaa subjektiiviset kokemukset.
Uskovaisena minua miellyttää suuresti tälläinen puhe varsinkin kun hän esittää ajatuksilleen Raamatullisen pohjan."
Toinen lammas toista paimentaa.
Sinullehan tietysti subjektiiviset kokemukset kokemukset ovat kaikki kaikessa, kun uskovainen olet, mutta eikö sinua ihmetytä, miten pitkälle loogisella empirismillä ihmiset ovat päässeet, kun tuohon subjekttivisiin kokemuksiin verrataan. Kertoisikohan se jotain menetelmien potentiaalin erosta.
"Eihän minkään ilmeisen asian uskominen ole temppu eikä mikään vaan todellinen sankaruus mitataan sillÄ, että kykenee uskomaan vaikeasti uskottavia asioita."
Raamatussa kehoitetaan välttämään lahkolaisuutta. Mormonismi vuorostaan ei lainkaan kuulu kristillisyyteen, vaikka heilläkin on Raamattu käytössä. Lisäkirjallisuudellaan he vesittävät Raamatun sanomaa. Miten suhtautuisit heihin, jos he vaikka muuten olisivat täysin samaa mieltä kanssasi?
"Siitähän uskossa on kyse."
Näillä edellytyksin:
1. Tess. 5:21
Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.
1. Joh. 4:1
Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. [Matt. 24:11; 1. Kor. 14:29; Ilm. 16:13]
Toki lopulta ihmiselle tulee vastaan jokin raja, jonka jälkeen voi alituisen uskon koettelemisen sijaan alkaa elämään uskossa. Ehkä se on hetki, jonka aikana ihminen on valmis ottamaan tuon uskonhypyn. Rohkeuttahan se silloinkin toki vaatii.
tämä, ja mieti ero, vitun hihhuli:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000036786729
Esitit asiattomasti asiallisen asiasi.
Aloittajan viesti jätti mielestäni seuraavat mahdollisuudet auki:
- Hän on trolli, joka järjesti ansan.
- Hän on hyväntahtoinen, mutta esitti asian ehkä hieman huolimattomasti.
- Hän on hyväntahtoinen, mutta jätti täkyn, johon jonkun napattua sitten täräyttääkin hyvin pureksimansa ja sisäistämänsä asian - ei kuitenkaan paskaa, kuten ounastellet.
- Hän ei ole hyväntahtoinen, mutta ei trollikaan. Se on ateisteille kaikkein vaarallisin vaihtoehto sillä ateisteilla ei ole mitään hengellisiä valmiuksia erotella väärää kristillisyyttä oikeasta, eivätkä he näe siihen edes mitään syytä kategorisoidessaan kaikki vain hihhuleiksi. Jos joku hurahtaa väärään kristillisyyteen, niin se on pahempi kuin olisi jäädä ateistiksi. Älä loukkaannu tuosta suotta, ymmärrät toki kuinka vilpittömästi voi asioita esittää vaikka ei ottaisikaan toisen osapuolen näkemyksiä omiksi totuuksiksi.
"vitun hihhuli"
Tätimme piti minua palstan ainoana aggressiivisena ja katkerana tapauksena, vaikka tuntee hän sinutkin. Kerrothan terveisiä.
Tuo mistä puhuin aloituksessa on fideismiä ja se on tavallaan uskon äärimmäinen muoto. Tavallaan myös täysin vastakkainen näkemys ateismille. Tämä äärimmäisyys ei ole minun mielestä ainoa oikea tapa suhtautua kristinuskoon, mutta ajattelin, että sopii tänne palstalle, koska se edustaa selkeästi vastakkaista näkemystä.
Kristinuskossahan on vallalla myös toinen äärimmäisyys ns. vahva evidentialismi, jota mm. Richard Swinburne edustaa. Sen mukaan uskoa ei tarvita oikeastaan ollenkaan, koska kristinusko voidaan perustella täysin.
Tuo Johanneksen evankeliumin kohta osoittaa hyvin, että Raamatullinen kristillisyys taitaa olla jossain fideismin ja vahvan evidentialismin välissä.
Tuohon mormoni kysymykseen sen verran, että fideisti voi tehdä uskon hypyn johonkin muuhunkin kristinuskoon.
TEHKÄÄ USKONHYPPY. Siis yhtäkkiä vain päätätte, että Koraani on kaikilta osin 100% totta. Ei tässä pitäisi olla mitään vaikeaa. Jos teidän mielestä Koraani ei ristiriitojensa perusteella ei voi mitenkään olla totuuden mukainen, niin mitä sitten? Sehän vain osoittaa, että Koraanin uskominen vaatii entistä enemmän USKOA.
Eihän minkään ilmeisen asian uskominen ole temppu eikä mikään vaan todellinen sankaruus mitataan sillÄ, että kykenee uskomaan vaikeasti uskottavia asioita. Siitähän uskossa on kyse.
Siitä vaan hyppäämään ja uskomaan sokeasti Koraaniin ja Allahiin.