En usko, että ?

ajatukseni oikein, mutta lue se KOKONAAN vielä kerran - ajatuksella. En minä ketään tuominnut, esitin vain erään ajatuksen, josta täälläkin on keskustelu sadat kerrat.

Ja sitten muistutan vielä mitä Jeesus sanoi:

Joh. 13:35
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."

kusipääkin on herännyt!!!

..............! kirjoitti:

kusipääkin on herännyt!!!

Huomaatko, yhtä pitkiä ovat, IANKAIKKISIA molemmat!

25:46 Ja nämä menevät pois IANKAIKKISEEN rangaistukseen, mutta vanhurskaat IANKAIKKISEEN elämään."

Pääkonferenssi=Jumalan ylin toimivalta maanpäällä joka määrää Jumalaakin.

Hirvaksen kirjoitukseen. Pitäisikö Hirvaksen uskoa kuten sinä teet? Ja jos ei usko, niin on mukamas Jumalaa vastaan???? Oletpas itsesi ja uskosi korkealle asettanut!!

Totuus on, että mitään ikuista piinaa EI OLE OLEMASSA - ei ainakaan Raamatussa. Se ei paljon sitään muutu vaikka kuiinka monet sellaiseen yhä uskovat - olisiko joaka sinunkin alkaa keskustelemaan ASIASTA - eikä ihmisístä.

Raamattu sanoo vaikka kuinka monesti että synnin palkka on kuolema ja nimenomaan TOINEN kuolema koska siitä ei enää ole ylösnousemusta.

Älä anna kaikenlaisten "helvetin saarnaajien" vääntää mieltäsi sellaiseksi että uskostasikin tulee jotain mitä et voi millään puolustaa. Kuinka voit puolustaa sellaista että KAIKEN ELÄMÄN KAIKKIVALTIAS LUOJA loisi ensin elämää ja sitten kiduttaisi sitä IKUISESTI???

MIKSI HÄN TEKISI NIIN???
Jos et halua vastata minulle niin mieti kuitenkin että kerran joudut vastaamaan siihenkin kysymykseen.
Ketä syytät silloin??
Luojaasi??

Väität Jumalaa pahemmaksi piinaajaksi mitä missään koskaan on ollut tai tulee olemaan??? ja puolustat itseäsi omatekoisilla "todistuksilla" että olet muka oikeassa!!!

Pah.

Adventisteja kiinnostavat ja ovat olennaisinta osaa:
- helvetin kesto
- EGW:n Ilmestyskirjan tulkintaunet iankaikkisena evankeliumina
- sunnuntaipedonmerkillä demonisoiminen ja ihmisten tuomitseminen helvettiin

Ts. em. ovat kultin piirteitä!

taisi uinohtua kirjoitti:

Adventisteja kiinnostavat ja ovat olennaisinta osaa:
- helvetin kesto
- EGW:n Ilmestyskirjan tulkintaunet iankaikkisena evankeliumina
- sunnuntaipedonmerkillä demonisoiminen ja ihmisten tuomitseminen helvettiin

Ts. em. ovat kultin piirteitä!

Mihin jumalaton ihminen joutuu helvetin lieskojen jälkeen?

"C.T. Russell syntyi yhdysvalloissa Alleghenyssä (kuuluu nykyään Pittsburgiin) Pennsylvaniassa 16. helmikuuta 1852. Hän oli Joseph L. Russellin ja hänen vaimonsa Ann Elizan (o.s. Birney) toinen poika. Hänen isänsä ja äitinsä olivat presbyteerejä ja skotlantilais-irlantilaista syntyperää. Charlesin äiti kuoli pojan ollessa vasta yhdeksänvuotias, mutta Charles sai pienestä pitäen vaikutteita molemmilta uskonnollismielisiltä vanhemmiltaan. Eräs C.T. Russellin myöhempien aikojen tovereista sanoikin: ´He kasvattivat pientä oksaa, ja se kasvoi Herraa kohden.´ Vaikka Charles kasvatettiin presbyteeriksi, hän liittyi myöhemmin kongregationalistiseen kirkkoon, koska hän piti sen näkemyksiä parempina." Sitten kerrotaan jo 11-vuotiaan Charlesin liikemiestaidoista. "Nuorelle Charlesille opetettiin siis, että Jumala on rakkaus, mutta että hän oli kuitenkin luonut ihmiset synnynnäisesti kuolemattomiksi ja järjestänyt tulisen paikan, jossa hän piinaisi ikuisesti kaikkia paitsi niitä, jotka oli ennalta määrätty pelastettaviksi. Sellainen ajatus tuntui teini-ikäisen Charlesin rehellisessä sydämessä vastenmieliseltä. Hän järkeili: ´Jumala, joka käytti voimaansa luodakseen ihmisiä, joiden hän etukäteen tiesi joutuvan ikuiseen vaivaan ja jotka hän ennaltamääräsi siihen, ei voinut olla viisas, oikeudenmukainen eikä rakastava. Hän olisi alhaisempi kuin monet ihmiset´." Niinpä hän katsoi, että kirkkojen uskontunnustuksissa totuuden hiukkaset olivat hautautuneet pakanallisten opetusten suohon. "Russel käänsi selkänsä kirkkojen uskontunnustuksille, ja etsiessään totuutta hän tutki joitakin johtavia idän uskontoja". (JEHOVAN TODISTAJAT-JUMALAN VALTAKUNNAN JULISTAJIA. Julkaisijat: Watch Tower Bible and Tract Society of New York Inc. ja International Bible Students Association, Booklyn, New York, USA, 1993. Jehovan todistajien kirjapaino, Vantaa, 1993. s.43)

Tässä vaiheessa lukija huomaa, että Charles ei suinkaan ollut niin rehellinen kuin teksti haluaisi antaa ymmärtää. Hän oli sensijaan vanhemmilleen tottelematon, kapinoi vastoin Jumalaa ja tajusi jossain sydämensä sopukoissa, ettei ollut menossa taivaaseen, vaan juuri tuohon ikuiseen helvettiin. Hän syytteli Jumalaa pahaksi ja valehtelijaksi ja väitti, että rakkaus ja ikuinen helvetti olisivat muka jotenkin ristiriidassa keskenään. Hänen sanansa, että Jumala "ei voinut olla viisas, oikeudenmukainen eikä rakastava. Hän olisi alhaisempi kuin monet ihmiset." näyttää, mikä oli hänen kunnioituksensa taso Jumalaan nähden. Hän siis piti Jumalaa monia ihmisiä alhaisempana.

Jos tämä nyt olisi onnellisesti loppuva kertomus, hän tunnustaisi olevansa 100 % syntinen ja huutaisi Jeesusta avuksi ja Jumala antaisi hänelle etsikkoajan ja hän tulisi uskoon. Mutta tämä ei ole onnellisloppuinen kertomus, vaan kaita tie ei tätä poikasta kiinnosta, vaan kapinointi jatkuu ja hän etsii korvasyyhyynsä itselleen sopivaa puhetta ja alkaa markkinoida näitä vääriä oppeja saaden aikaan uuden uskontokunnan, jonka saa kannattamaan näitä Raamatun vastaisia järkeilyjä. Lohduttaahan tuollainen opetus tietysti ihmistä, joka ei halua nöyrtyä Jumalan ehtojen alle, vaan haluaa tyydyttää omaa mieltään uskonnollisilla menoilla ja uskonnollisilla ajatuksilla. Tosin tämä uskonnollisuus ei häntä auta muuta kuin hänen omassa mielessään ja jos hän ei missään vaiheessa myöhemminkään nöyrry Jumalan ehtoihin, hän tosiaankin joutuu sinne pelkäämäänsä ikuiseen helvetin tuleen. Mitä sitten auttaa hänen uskonnollinen elämänsä? Ei niin mitään. Haittaa vaan sekä itselleen ja toisille, joita eksyttää.

Russellin pelkäämää ja peloissaan torjumaa ikuista helvettiä mainitaan kyllä Raamatussa useissa paikoissa.

Sitten alkoi löytyä Russellin korvasyyhyyn sopivaa sanomaa: "Charlesin yhä etsiessä totuutta tapahtui eräänä vuoden 1869 iltana jotakin sellaista, mikä lujitti uudelleen hänen horjuvan uskonsa. Kävellessään lähellä Russellien Federal Streetin myymälää hän kuuli erään talon pohjakerroksessa olevasta salista uskonnollista laulua. Hän kertoo itse: ´Näköjään sattumalta tulin eräänä iltana pistäytyneeksi erääseen tomuiseen, likaiseen huoneustoon, jossa olin kuullut pidettävän uskonnollisia kokouksia. Tahdoin nähdä, olisiko sillä kourallisella, joka kokoontui siellä, jotakin järkevämpää tarjottavana kuin suurien kirkkojen uskontunnustuksilla. Siellä kuulin ensikerran adventistein käsityksistä. Saarnaajana esiintyi herra Jonas Wendell - -. Minä myönnän täten olevani kiitollisuudenvelassa adventisteille samoin kuin muillekin lahkoille. Vaikkakaan hänen raamatuntulkintansa ei ollut aivan selvää - - oli se kuitenkin Jumalan johdolla riittävä lujittaakseen horjuvan uskoni Raamatun jumalalliseen henkeytykseen ja osoittaakseen, että apostolien ja profeettain kirjoitukset ovat tarkkaan yhtäpitävät. Se, mitä sain kuulla, johti minut innokkaammin ja huolellisemmin kuin koskaan ennen tutkimaan Raamattuani ja kiitän aina Herraa siitä, että hän johti minut sinne, sillä vaikkakaan adventismi ei johtanut minua yhteenkään totuuteen, niin oli se minulle kuitenkin suureksi avuksi, jotta hylkäsin eksytykset ja valmistauduin siten totuudelle.´ (s. 43-44)

Adventistien Ellen G. White ei poistanut helvettiä kokonaan, vaan se kestää hetken. Hän vetosi ikuisen helvetin poistamisessaan siihen, ettei Jumala voi olla niin julma, että antaisi taivaassaolijoiden surra helvetissäolijoiden puolesta näitten ikuista tuskaa. Miten tällainen inhimillinen lässytys nyt sitten kumoaisi Jumalan muuttumatonta sanaa. Sitä paitsi ei taivaassaolijat enää sure yhtään mitään "ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." (Ilm. 21:4) Siis ei ole murhetta, mutta miksi nyt Raamatun sanaa pitäisi uskoa, kun voi keksiä loputtomasti selityksiä ja niille selityksiä. Paitsi, että Raamattu myös sanoo: "Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osa, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu." (Ilm. 22:18-19) Mutta nämä Whitet ja Russelit ja heidän seuraajansa ne vaan eivät tätä halua uskoa, vaan ottavat pois tuonelan, helvetin, ikuisen elämän helvetissä ja lisäävät ikuista maan päällistä elämää ja mitä nyt keksivätkään omasta päästään tai areiolaisten vanhoista perinteistä.

Russell tutki tämän jälkeen Raamattua tuttaviensa kanssa: "Kun nämä vilpittömät totuuden etsijät tutkivat Raamattua, moni seikka kävi heille selvemmäksi. He ymmärsivät ne Raamatun totuudet, että ihmissielu on kuolevainen ja että kuolemattomuuden saisivat lahjaksi ne, joista tuli Kristuksen perijätovereita hänen taivaallisessa Valtakunnassaan (Hes. 18.19,20; Room. 2:6,7). Heille alkoi selvitä oppi Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrista ja mahdollisuudesta, jonka tämä järjestely soi ihmiskunnalle (Matt. 20:28). He tajusivat, että vaikka Jeesus tuli ensin maan päälle lihassa, ihmisenä, hän olisi palatessaan läsnä näkymättömänä henkipersoonana (Joh. 14:19). He saivat myös selville, että Jeesuksen paluun tarkoitus ei ollut hävittää kaikkia vaan siunata maan tottelevaiset sukukunnat (Gal. 3:8). Russell kirjoitti: ´Me tunsimme itsemme murheellisiksi adventistein eksytyksen tähden, he kun odottivat Kristusta lihassa ja opettivat, että maailma ja kaikki mitä siinä on lukuun ottamatta adventistejä tulisi poltettavaksi.´( s.44-45) Ja sitten hän toimi aivan samoin kuin adventistitkin eli julisti, että vain jehovalaiset pelastuu. Eli korvasi vaan toista eksytystä omalla eksytyksellään.

"Russell viittasi aivan avoimesti apuun, jota hän oli saanut toisilta Raamatuntutkimisessa. Sen lisäksi että hän tunnusti olevansa kiitollisuudevelassa adventistien Jonas Wendellille, hän puhui lämpimästi kahdesta muusta, jotka olivat auttaneet häntä tutkimaan Raamattua. Russell sanoi näistä kahdesta miehestä: ´Jumalan sanan tutkiminen näiden rakkaiden veljien kanssa vei askel askeleelta yhä vihreämmille laitumille.´ Toinen heistä, George W. Stetson, oli innokas Raamatun tutkija ja adventtikristillisen kirkon pastori Edinborossa Pennsylvaniassa. Toinen, George Storrs, oli Bible Examiner (Raamatun tutkija) -lehden julkaisija Brooklynissa New Yorkissa." Kun Stetson vuonna 1879 kuoli 64-vuotiaana piti Russell hänelle hautajaispuheen. Storrs tutki philadelphialaisen Henry Grewinin julkaisemaa aineistoa, jossa tämä puolusti oppia, jonka mukaan sielu on kuolevainen ja kuolemattomuus kristityille tuleva lahja. Storrs (kuoli 83-vuotiaana 1879) julkaisi Six Sermons-teoksen, jossa käsitteli aihetta. (s. 45-46)

"Eräänä tammikuun aamuna 1976 sai 23-vuotias Russell käsiinsä uskonnollisen aikakauslehden Herald of the Morning (Aamun airut) irtonumeron. Kansilehdestä hän tunsi sen adventistien julkaisuksi. Sen toimittaja, rochesterilainen Nelson H. Barbour, uskoi, ettei kristuksen paluun tarkoitus ollut hävittää maan sukukuntia, vaan siunata ne ja ettei hän tulisi lihassa vaan henkenä. Tämähän piti yhtä sen kanssa, mitä Russell ja hänen Alleghenyssä asuvat toverinsa olivat uskoneet jo jonkin aikaa! Oli kuitenkin kiinnostavaa, että Barbour uskoi Raamatun aikaennustusten perusteella, että kristus oli jo läsnä (näkymättömänä) ja että elonkorjuutyö ´vehnän´ (Valtakunta-luokan muodostavien tosi kristittyjen) kokoamiseksi oli jo alkanut (Matt. 13. luku). Russell oli kaihtanut aikaennustuksia. Nyt hän kuitenkin pohti: ´Olisiko mahdollisesti siten, että aika-ennustukset, joita adventistien virheellisyyksien takia niin olin ylenkatsonut, olisivat todellakin annetut osoittamaan milloin Herra tulisi olemaan näkymättömänä läsnä perustaakseen valtakuntansa?´ Russellilla oli sammumaton Raamatun totuuden jano, ja hän halusi oppia enemmän. Siksi hän sopi tapaavansa Barbourin Philadelphiassa. Tämä tapaaminen vahvisti sen, että he olivat samaa mieltä monista Raamatun opetuksista, ja antoi heille tilaisuuden vaihtaa mielipiteitä. ´Kun ensiksi tapasimme´, Russell sanoi myöhemmin, ´oli hänellä paljon oppimista minulta kaikkien puolesta maksetun lunastushinnan riittävyydestä täyden ennalleenasettamisen toteutumiseksi niinkuin minulla oli paljon oppimista häneltä aikaan nähden´. Barbour sai Russellin vakuuttumaan siitä, että Kristuksen näkymätön läsnäolo oli alkanut vuonna 1874." Russell jopa julkaisi yhdessä Barbourin kanssa kirjan Three Worlds, and the harvest of This World, jossa he käsittelivät ennallistamista ja aikaennustuksia ja vuoden 1874 Kristuksen näkymättömän läsnäolon alkamista. Russell myös lahjoitti varojaan Herald of the Morning-lehden julkaisuun, kunnes miehet riitaantuivat Jeesuksen sijaiskärsijä-asiassa. Barbour (s. 46-47) "Barbour väitti uskovansa lunnaisiin, siihen että Kristuksen kuolemasta oli meille hyötyä. Hän hylkäsi kuitenkin ajatuksen ´sijaisuudesta´ - siitä että Kristus kuoli sijastamme, että Kristus kuolemallaan maksoi synnin rangaistuksen Aadamin jälkeläisten puolesta." (s. 131)

Russell kirjoitti kirjoja ja julkaisi lehtiä ja traktaatteja viedäkseen sanomaansa eteenpäin. Russell ryhtyi pastoriksi ja puhui kokouksissa. Russell myös julkaisi saarnojaan tavallisissa sanomalehdissä. Vuonna 1908 Vartiotorni seura osti osti Brooklynistä, New Yorkista talon kokoontumis- ja toimitilakseen. (s.59)

"Herald of the Morning-lehden elo-, syys- ja lokakuun numeroissa 1875 N.H. Barbour sitten auttoi saattamaan sopusointuun yksityiskohdat, joihin toiset olivat kiinnittäneet huomiota. Käyttäen englantilaisen papin Christopher Bowenin laatimaa ja E.B. Elliotin julkaisemaa ajanlaskua Barbour sanoi pakanain aikojen alkaneen silloin, kun kuningas Sidkialta Hesekielin 21:25, 26:ssa olevan ennustuksen mukaisesti riistettiin kuninkuus, ja hän sanoi vuoden 1914 merkitsevän pakanain aikojen päättymistä." (s. 134) "Mutta miten oli vuoden 1914 laita? Russell hänen toverinsa olivat vuosikymmenien ajan julistaneet, että pakanain ajat päättyisivät vuonna 1914. Odotukset olivat korkealla. C.T. Russell oli suhtautunut kriittisesti niihin, jotka olivat William Millerin ja joidenkin adventistiryhmien tavoin asettaneet Herran paluulle joitakin määräaikoja. Mutta Nelson Barbourin kanssa solmimansa ystävyyden alkuajoista lähtien hän oi vakuuttunut siitä, että oli olemassa täsmällinen, Raamattuun perustuva ajanlasku ja että sen mukaan pakanain ajat päättyisivät." ( s.60) "Raamatuntutkijoita ei tosiaankaan viety ´kotiin´ taivaaseen lokakuussa 1914, mutta pakanain ajat kyllä päättyivät tuona vuonna." ( s.63) Siis mitään ei tapahtunut vuonna 1914, vaan tuosta vuosiluvusta keksittiin aivan omasta päästään selitys, kuten adventistit olivat keksineet vuoden 1844 pettymyksestä selityksen. Nämä veitikat kirjoittavat tästä keksinnöstään: "Kirjoituksessa esitetiin todisteita siitä, että messiaaninen Valtakunta oli syntynyt - perustettu - vuonna 1914, että Kristus oli silloin alkanut hallita taivaallisella valtaistuimellaan ja että sen jälkeen Saatana oli heitetty taivaasta alas maan läheisyyteen. Tämä oli se hyvä uutinen, joka piti julistaa, uutinen siitä, että Jumalan valtakunta oli jo toiminnassa. Tämä valistus kannusti näitä Valtakunnan julistajia suunnattomasti saarnaamaan maan ääriin saakka!" ( s. 39) Kristus alkoi hallita taivaallisella valtaistuimellaan heti taivaaseenastumisestaan lähtien eikä vuonna 1844, kuten Seitsemännen Päivän Adventistit väittävät tai 1914, kuten jehovalaiset väittävät. Ja mitä on tämä höpinä, että Saatana oli heitetty taivaasta 1914? Saatanahan heitettiin taivaasta jo kauan ennen ihmisen luomista, millä hän nyt sinne olisi uudelleen kiivennyt! Saatana kyllä saattaa Jumalan luvalla syyttää ihmisiä ja ehdotella omiaan Jumalalle, kuten esimerkiksi Jobin tapauksessa, kunnes tuhatvuotisen valtakunnan alkaessa hänet vangitaan tuhanneksi vuodeksi ja sitten vielä kerran päästetään valloilleen, jonka jälkeen hänet heitetään ikuisiksi ajoiksi helvettiin.

Russell kuoli 31.10.1916 junassa Texasissa 64-vuotiaana. Russellin kuoleman jälkeen J.F Rutherford valittiin seuran presidentiksi. Tätä ennen hän oli toiminut lainopillisena neuvonantajana. (s. 63)

taisi uinohtua kirjoitti:

Adventisteja kiinnostavat ja ovat olennaisinta osaa:
- helvetin kesto
- EGW:n Ilmestyskirjan tulkintaunet iankaikkisena evankeliumina
- sunnuntaipedonmerkillä demonisoiminen ja ihmisten tuomitseminen helvettiin

Ts. em. ovat kultin piirteitä!

enhän minä tuominnut ihmisiä helvettiin vaan että en usko iankaikkiseen helvettiin jossa ihmisiä poltetaan aina ja iankaikkisesti eikä he kumminkaan koskaan pala olemattomiin, tämmöiseen oppiin en usko, ja tällä ei ole mitään tekoa Whiten kanssa eikä pedon merkeillä, pysy asiassa äläkä mene asioiden ulkopuolelle,kiitos papiksi kutsumisesta, mutta mikä vahinko kun ei ole minulla sitä titteliä.

elina2 kirjoitti:

enhän minä tuominnut ihmisiä helvettiin vaan että en usko iankaikkiseen helvettiin jossa ihmisiä poltetaan aina ja iankaikkisesti eikä he kumminkaan koskaan pala olemattomiin, tämmöiseen oppiin en usko, ja tällä ei ole mitään tekoa Whiten kanssa eikä pedon merkeillä, pysy asiassa äläkä mene asioiden ulkopuolelle,kiitos papiksi kutsumisesta, mutta mikä vahinko kun ei ole minulla sitä titteliä.

Kyllä adventtiteologiassa opetetaan että sunnuntaipedonmerkin vastaanottajat joutuvat helvettiin.
Adventtioppi=sunnuntai pedonmerkki===> Pääkonferenssi Jumalan ylin toimivalta maanpäällä.