Onko suurempaa

minä en...

tälläisiä olemme joskus itseämme kohtaan...

armahtaa, kirjoitti:

minä en...

tälläisiä olemme joskus itseämme kohtaan...

   
Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa (Luuk.6:36).

Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi (Ps.65:3).

Jumalan Sana on niin ja aamen ja siihen voit uskoa, jos kerran olet anteeksi pyytänyt.

vaan kun Jumalan Sana sanoo niin, niin siihen on uskottava. Jos me ihmiset perustamme uskomme tunteisiin ja tuntemuksiin, niin menee penkin alle.

Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti aivan täysin riippumatta olemmeko me iloisia tai surullisia, toivorikkaita tai toivottomia.

Siksi on turvallista. Siksi Jumala on turvallinen, koska Hän ei muutu.

Maru.anne kirjoitti:

   
Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa (Luuk.6:36).

Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi (Ps.65:3).

Jumalan Sana on niin ja aamen ja siihen voit uskoa, jos kerran olet anteeksi pyytänyt.

Taivaan Isältä, että Hän varjelisi meitä 'äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta' , koska vaikka Jumala antaakin anteeksi ja ehkä muut ihmisetkin (no jaa, sekin on vähän kiikun kaakun) mutta juuri tuo, että antaa anteeksi itselleen, se on se vaikein tehtävä. Siihen tarvitaan Jumalan voimaa.

Mitä syvemmälle syntiin olemme langenneet, sitä vaikeampi on elää itsensä kanssa sen jälkeen, sitä vaikeampi on uskoa armoon ja anteeksiantoon. Mutta kun olemme tosissamme katuneet ja pyytäneet anteeksi, meidän täytyy vaan uskoa, että saamme anteeksi. Saamme sitten myös pyytää Jumalalta voimaa parannuksen tekoon. Jumalalla on tuhat keinoa varjella meitä, jos meillä itsellä on vaan tahtoa.