Lueskelin tuota eutanasia- keskustelua, välillä hyvinkin hämmentyneenä siitä, kuinka Suomessa keskustelu kyseisestä aiheesta aina suistuu pahasti raiteiltaan. Keskustelun kääntäminen natsi- ideologiaan aina, ja ikuisesti, haiskahtaa hieman jopa metakeskustelulta, rinnastamalla natsien eutanasiaksi kutsutut toimet terminaalipotilaan kuolemanapuun, yritetään pitää huoli ettei oikeaa keskustelua eutanasiasta saada koskaan käyntiin.
Jollekin muuten tiedoksi, eutanasia- sana juontuu muinaiskreikasta tarkoittaen "hyvää kuolemaa", ei armomurhaa.
Vien asian hieman pidemmälle, miksi itsemurha on tuomittava, "paha" teko? Onko ainoat perusteet itsemurhan vääryydelle kulttuurisia/uskonnollisia?
Historia tuntee myös sivilisaatioita, joissa itsemurhan suorittaminen on ollut hyväksyttävä tapa päättää elämänsä, toisinaan rangaistuksena, toisinaan vapaaehtoisesti, esim. samuraiden seppuku.
Älkää toki riehaantuko, en halua kenenkään tekevän itsemurhaa, en vain osannut perustella itselleni miksen. =D
Jollekin muuten tiedoksi, eutanasia- sana juontuu muinaiskreikasta tarkoittaen "hyvää kuolemaa", ei armomurhaa.
Vien asian hieman pidemmälle, miksi itsemurha on tuomittava, "paha" teko? Onko ainoat perusteet itsemurhan vääryydelle kulttuurisia/uskonnollisia?
Historia tuntee myös sivilisaatioita, joissa itsemurhan suorittaminen on ollut hyväksyttävä tapa päättää elämänsä, toisinaan rangaistuksena, toisinaan vapaaehtoisesti, esim. samuraiden seppuku.
Älkää toki riehaantuko, en halua kenenkään tekevän itsemurhaa, en vain osannut perustella itselleni miksen. =D
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mielestäni kaaosteoriaa on aina hyvä käyttää. Puolesta tai vastaan.
Ongelmahan tuon kanssa on se, että kehittävä keskutelu lakkaa olemasta juuri samalla sekunnilla kun joku vetää ns. kaaosteoriakortin.
Antamalla eutanasialle pikkusormen, annetaan sille koko käsi, tai pikemminkin ihmiskunta. Tuohon on kohtuullisen helppoa vetää julkinen mielipide mukaan.
Että kohta sitten tapetaan vammaiset, ja varmaan homotkin. Kaaos on valmis, ja taas kerran eletään maailmanlopun aikoja.
Luotan kuitenkin siihen että olemme nyt jo päässeet irti täydellisen ihmisrodun kehittämisen tarpeesta.
Onnettomuudessa täysin vammautunut haluaa kuolla. Kuka on oikeudellinen sanomaan ettei näin saa tehdä? Jos ihmisella on vakava fyysinen rajoite, on ainakin minun mielestäni hänellä itsellään oikeus päättää elämäsä jatkumisesta.
Mikä sitten rajaksi? Sitä on tavallisen taaplaajan kait mahdotonta sanoa.
Siksi kai sitä niin usein käytetäänkin, kun joku esittää täysin absurdeja väittämiä, toki vakuuttavin sanankääntein, "sivistyneen" oloisesti, kiinnittyy asiaan perehtymättömien huomio toisarvoisiin seikkoihin, ja saa keskustelun alkuperäisen aiheen vähintääkin naurettavaan valoon. Tällähän se keltainen lehdistö elää... =D
Jos lähtökohtana on ihmisen vastuu omasta elämästään, on ihmisellä myös oikeus omaan elämäänsä, ja sen pituuteen. Näin minä sen näen, vaikka näenkin sekä vastuunani auttaa toista ihmistä näkemään mahdollisesti vielä edessä oleva elämän riemu, että myös saada apua vastaavassa tilanteessa.
Rajojen vetäminen ei tosiaankaan ole niin yksioikoista, mutta hyvin harva asia tässä maailmassa on täysin musta-valkoinen.
Hyväksyn itsemurhan yksilön tekemänä harkittuna ratkaisuna oikeasti epätoivoisessa tilanteessa, jossa omaa elämää olisi mahdotonta jatkaa ilman sietämätöntä ja pysyvää henkistä tai fyysistä kärsimystä. Tasan samat kriteerit kuin hyväksyisin myös eutanasian, itsemurhan toisen tekemänä.
Kovista kriteereistäni ilmoitettuani pääsenkin sitten ihmettelemään sitä, kuinka heppoisin perustein ihmisiä päästää itsensä päiviltä. En jaksa kuin kummastella sitä vähäistä arvoa, mitä jotkut omalle elämälleen laskevat.
"Hyväksyn itsemurhan yksilön tekemänä harkittuna ratkaisuna oikeasti epätoivoisessa tilanteessa"
Koskeeko itsemurha oikeastaan koskaan vain asianomaista, edes ateistisella oletuksella?
P.S. Toivon vilpittömiä vastauksia. Pöllytetyt ressukat pysykööt vaiti.
Kaksi läheistä olen menettänyt itsemurhan takia ja se sattuu vielä enemmän kuin ns. luonnollinen kuolema.
Mutta jos läheiseni on niin pahasti vammautunut että hän mielummin kuolee kuin elää sängyssä kykenemättä muuta tekemään kuin välttävästi puhumaan, hyväksyn hänen ratkaisunsa täysin.
Mitä tulee mainintaani itsemurhan tehneistä läheisistäni, oletan että osaat edes tämän kerran käyttäytyä. Molemmat muuten olivat uskonnollisia ihmisiä.
tilanteessa itsemurha koskee vain asianomaista itseään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ihminen on täydellisesssä umpikujassa, voi hän harkiten vakaasti selittää läheisilleen, että minun elämäni päättyy nyt ja sen surun te joudutte joskus kuitenkin kohtamaan. Olkoon se hetki nyt. Minun elämästäni tässä nyt kuitenkin on kysysmys.
Vähän samanlaiseen tulokseen pohdiskelussani päädyin, en voi pitää itsemurhaa vääränä ratkaisuna esim. pitkään jatkuneiden mielenterveydellisten ongelmien, joita on koetettu parantaa kaikin mahdollisin keinoin, siinä onnistumatta.
Itsemurhan hyväksymisen, mainituin ehdoin, koen ehkä jopa helpommaksi kuin joissain tilanteissa eutanasian. Itsemurhan tehneen oma tahto on epäilemättä toteutunut, eikä itsemurhan suorittaminen vaadi keneltäkään muulta aktiivista roolia. Vaikka olenkin joutunut tilanteeseen, jossa olisin ollut valmis aktiiviseen osaan, ja päättämään ihmisen elämän, hänen omasta pyynnöstään.
Se mikä minulle on heinäntekoa, onkin toiselle rangaistussiirtola. Miksi näin on ei varmaan selviä koskaan, mutta melko epätodennäköistä on, ettei epäonnistuneen rakkaussuhteen takia kannata päätyä tuonelan lautalle. =D
Jos tuo loppu menisi kuitenkin näin:
ETTÄ epäonnistuneen rakkaussuhteen takia kannata päätyä tuonelan lautalle. =D
=DDD
Johonkin se toisten miellyttämisen raja on vedettävä: jos tilanne oikeasti on epätoivoinen, niin kyllä ihmisellä on oikeus päättää päivänsä välittämättä muiden mielipiteistä tai tuntemuksista. Miksi jatkaa omaa kärsimistään läheisen empatianpuutteen tai omasta poikkeavan moraalikäsityksen vuoksi? Kärsiä hirvittävästi, jottei toiselle tulisi paha mieli?
Ateismista puheenollen, ateistilla ilmeisesti on huomattavasti korkeampi itsemurhantekokynnys kuin uskovaisella. Me tiedämme, että se on loppu, kun tyhjyys saapuu. Se tieto kannustaa pitämään kiinni kynsin hampain elämästä niin kauan kuin sitä riittää, koska toista tilaisuutta ei ole eikä tule.
Uskovainen tietää itsemurhan olevan uskonnossaan väärin, mutta näkyy luottavan armoon ja pelastukseen sekä uuteen mahdollisuuteen.
Itsemurha ei koskaan, tai ainakin äärimmäisen harvoin, kosketa vain asianomaista, ei edes ateistisella oletuksella, vaikken nyt ihan ymmärtänytkään tuota ehtoa. =D
Mutta kuinka pitkälle ihmisen on elettävä toisia varten? Olisitko itse onnellinen tietäessäsi läheisesi elämän olevan pelkkää kärsimystä, vain ettei sinun tarvitse kokea surua hänen kuolemastaan?
Joka tapauksessa, kaikki mikä syntyy ja elää, kuolee myös. Ennemmin tai myöhemmin.
sinä sitten täällä vielä kirjoitat, vaikka sinut on moneen kertaan pöllytetty?
En pilkkaa suruasi, vaan otan osaa siihen. Sinäkin ehkä ottaisit minun vastaavasti. Näissä keskusteluissa olevat teemat koskettavat aina joitakuita syvemmin kuin toisia ja siksi nousee esiin myös loukkaantuneiden kommentteja. On silti muistettava kuinka haavottuneita on aina rintamalinjojen molemmin puolin. Tietenkin sitä toivoisi ettei tällaista kärkevää keskustelua tarvitsisi käydä ja silti voit ymmärtää ainakin omalta kannaltasi kuinka koet tarpeelliseksi saada toiset vakuuttuneiksi niistä arvoista, jotka itse koet oikeiksi ja tärkeiksi - koska ne ohjaavat samalla sitä mihin suuntaan ihmisyytemme kulkee. Niin toimii ateisti, niin toimii teisti.
Kristitty ei ole kyvytön ymmärtämään ateistin surua. Vaikka monet ateistit eivät halua kuulla siteerauksia Raamatusta, heidän on hyvä huomata kuinka kristityt ovat aina jaksaneet hämmästellä elämän ja kuoleman Herran surua ystävänsä Lasaruksen takia.
Vaikka olet ehkä kuullut kovasydämisten kommentteja kuinka itsemurhan tehnyt ei pääse taivaaseen, niin me emme näe noiden ihmisten sydämeen emmekä tunne sitä taakkaa mikä heillä on ollut. Jollakulla on voinut voimat vain loppua, toiselta toivo, kolmas ei ehkä ollut oma itsensä. Kaikki nuo saattavat kohdata ketä tahansa meistä. Meillä ei siis ole mitään oikeutta lisätä surevien taakkaa arvioillamme noiden sielujen kohtalosta. Jos siinä jotakin haluaa kristillisesti todeta, niin muistuttaa siitä kuinka uskon ydin on armollinen Jumala, joka on hyvä.
Kaikki elämän kunnioittaminen kuuluu kristillisyyteen, koska kristitylle elämä on pyhää. Me emme voi avustaa ketään itsemurhaan, koska emme osaa nähdä asian oikeutusta Jumalan tavoin. Kristitty kokee, että Jumala antaa elämän ja Hän sen myös ottaa. Kristitty voi ottaa kantaa siihen mitä laajamittainen eutanasia tarkoittaa ihmisyydelle ja tuossa kohtaa kristityn ja ateistin näkemykset voivat radikaalisti poiketa. Toisaalta, kristittyjen näkemykset vaihtelevat asiasta aivan kuten ateistienkin. Ei tuo näkemys mikään elinikäinen vakiokaan ole, vaan se on mielipide ja sellaisena se on yksilön kohdalla ehkä moneenkin kertaan muuttuva asia. Älä tapa on silti erittäin selkeästi sanottu. Yhtä selkeää on kuinka ihminen ei ole lakia, vaan laki ihmistä varten. Jeesuskin rikkoi fariseusten mielestä sapattikäskyä, mutta oli kuitenkin vain tarkoituksenmukainen - opetuslapset saivat syödä nälkäänsä.
Pitäisikö lakia siis muuttaa eutanasian sallivaksi? Mielestäni ei. Esimerkiksi, jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää mihin tarpeeseen on tehty laki, joka kieltää lapsen fyysisen kurittamisen, mutta jokainen rakastava vanhempi kykenee edes mielikuvissaan kuvittelemaan tilanteen jossa muu ei auta. He eivät vaadi lain muuttamista, vaan toimivat niin hyvin ja vastuullisesti kuin osaavat - ja ymmärtävät kuinka laki saattaa heidät edesvastuuseen mikäli he käyttävät valtaansa vastuuttomasti ja vahingoittamistarkoituksessa. Lainsäätäjä on ymmärtänyt tämän myös ja perhettä kunnioitetaan pitkälti itsenäisenä yksikkönä ilman että poliisi tekisi koteihin yllätysratsioita kuten ylinopeuksia valvotaan systemaattisesti.
Jos siis koet eutanasian sydämessäsi oikeaksi, ehdotan sinun rukoilevan, vaikka kuinka olisit ateisti - varmuuden vuoksi. Mikäli joudut tilanteeseen, jossa omalta osaltasi sinun pitää päättää avustajaksi, tai avustettavaksi, toivon sinun huomioivan kuinka avustajan on syytä uskoa teon oikeutukseen niin paljon, että on valmis kantamaan juridiset seuraukset. Sitäkin tulee ajatella, että kaikkia seurauksia ei ihminen pysty edes kantamaan juuri siitä syystä, että kyseessä on niin peruuttamattomasta teosta. Siksi en voi edistää eutanasiaa.
Jos joskus pystyt ajattelemaan kristityn tavoin ja vaikket uskoisi, tai edes toivoisi, vaan että edes toivoisit toivovasi, niin kunpa tämä silloin edes hieman toisi lohtua:
Luuk. 20:38
Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä."
"Itsemurha ei koskaan, tai ainakin äärimmäisen harvoin, kosketa vain asianomaista, ei edes ateistisella oletuksella, vaikken nyt ihan ymmärtänytkään tuota ehtoa. =D "
Yksin autiolla saarella vailla toivoa päästä siltä pois tms. - vain sinä, uskosi ja ehkäpä jopa Jumala
Jos keskustelu tällä palstalla menisi joskus sellaiseksi että tällainenkin vuorovaikutus, kuin minulla ja sinulla nyt, olisi pääsääntöistä, niin palstasta voisi ihan oikeastikin olla iloa kaikille, uskontoon tai uskonnottomuuteen katsomatta.
Ikävää että tuohon tavoitteeseen päästään vain silloin kun toinen osapuoli tuo esille jotain noinkin ikävää.
Minä en epäile kristityn kykyä surra ateistin menetyksen puolesta. Mielestäni tuollainen kyky on ihmisessä, ei suinkaan uskonnossa.
en näe eutanasiaa yleisenä ratkaisuna tietyihin ongelmiin. En kuitenkaan näe oikeana, että esim. onnettomuudessa vakavasti loukkaantuneen pitäisi kärsiä jopa kymmeniä vuosia vain sen takia, että uskonto tai ihmisten moraali ei salli kärsivän itse päättää kohtalostaan.
Ihmisen ruumis, ja se mitä ruumis mukanaan kantaa, kuuluu ihmiselle. Se ei kuulu uskonnollisille aatteille, eikä se kuulu laille. Laki voi määrätä ihmisen linnaan, mutta se ei voi määrätä ihmistä elämään vasten tahtoaan.
En voi sanoa koska ihminen voisi olla oikeutettu päättämään että hän haluaa eutanasia kautta lopettaa elämänsä. Mielestäni tuollainen kysymys ei ole edes relevantti tässä kohtaa.
Minä en myöskään ole lääkäri, psykologi tai asiantuntija lain suhteen. En voi siis sanoa missä se raja lailliselle eutanasialle kulkee, sitä varten on oppineita ihmisiä jotta he näistä päättäisivät.
Voin kuitenkin sanoa, että mielestäni eutanasia tulisi tietyissä tilanteissa sallia. Se ei ole uskonnon tahi minkään muun aatten tulosta minussa, vaan puhtaasti minun, omantuntoni ja moraalini päättelytyön tulos.
Saat olla erimieltä, ja puolestani voimme asiasta keskustella tahi vaikka kinastellakin. Tosiasia kuitenkin on, että minua ei kiinnosta keskustella tästä asiasta raamatun kanssa.
Voltaire: "Olen eri mieltä kanssasi ja ajattelen sinun olevan täysin väärässä, mutta puolustan viimeiseen asti oikeuttasi sanoa mielipiteesi.”
Vaikka Raamattu on ateistille parhaimmillaankin vain hyvin koeteltua filosofiaa, joskin väärin jumaloletuksin ja siitä johdetuin moraalisin perustein, niin kristitylle se sitä ei tietenkään ole. Lisäksi kristitty kokee myös sen eri tavoin, että kun ateisti ajattelee kyseessä olevan vain rusinat pullasta -teorian eli kunkin lahkon erilaisten painotusten korostamista, niin kristitylle kirja on elävää Jumalan sanaa. Näissä keskusteluissa se tarkoittaa sitä, että Jumala tuo puhuttelee Raamatun kautta jokaista henkilökohtaisesti. Vaikka kirja on sama ja ilmoitus yleinen, siihen on sisällytetty myös yksityinen ilmoitus. Krisitttynä en tietenkään toivo väsyttäväni ketään luulemaan kuinka olisi tarkoitus muka saada jotkut pänttäämään raamatunjakeita toinen toisensa perään, vaan saada ihmiset huomaamaan miten sieltä löytyy paljon enemmän. Vaan, se siitä.
Kirjoittelin tuossa sinulle lähettämäni viestin jälkeen huomattavasti kevytmielisemminkin, joka oikeastaan nyt harmittaa minua. Ehkä voin emotionaalisesti mukautua hyvinkin nopeasti, mutta nimenomaan en haluaisi sen viestivän todellisuudenvastaisesti tarkoituksestani olla kevytmielinen. Näiden sanojen vakuudeksi väistyn palstalta joksikin aikaa.
Toivon, että ihmiset kohtaisivat täällä toisensa ihmisinä ja osaisivat antaa toisillensa sitä tukea, joka heillä ihmisinä sisimmässään on.
Hyvää jatkoa sinulle. Palaamme asiaan joskus tuonnempana.
että täällähän käydään ihan oikeaa keskustelua. (Ihmettelee hiljaa itsekseen) Täällä aiemmin käytyjen eutanasia ja itsemurhakeskustelujen perusteella voi kuitenkin olettaa, että joku häirikkö iskee väliin kohta.
Olen eutanasian lämmin kannattaja. Minusta lempeä kuoliapu sellaiselle ihmiselle, joka sitä haluaa on palvelus, ei murha.
Mitä sitten tulee itsemurhaan, olen sitä mieltä, että minä teen tasan saman tempun kuin prof. Jorma Palo, josta asiasta tällä palstalla on aiemminkin mainittu. Eri asia vain on, että olenko enää siinä tilassa, että pystyn itse sen päätöksen tekemään. Toivon olevani sen verran tolkuissani, että pystyn vielä kävelemään lääkekaapilleni ja asiaa vakaasti harkittuani kulauttmaan annoksen suuhuni. :-)
Herra Professori on kyllä tuttu, kuolintapa ei. Wikipedia, internetin luetetuin pseudotietokirja, mainitsee kuolinsyyksi melanooman.
Eutanasian kannattaja olen minäkin, minusta elämän pitkittäminen, ilman realistista mahdollisuutta paranemiseen ja vastoin sairaan tahtoa, ei jää kauaksi kidutuksesta, sekä sairaan, että hänen läheisiensä.
Ymmärrän hyvin ettei eutanasialain säätäminen ole yksinkertaista, mutta päivä päivältä ajankohtaisempaa.
mahdollisuus pitäisi kaikilla olla, mutta jotkut sen haluavat jumalansa nimissä kieltää. Saavat kai tyydytystä siitä, että joku kärsii vuosia kuolemaa toivoen. Minä en tuota tajua.
En minäkään ymmärrä miksi itsensä surmaaminen olisi väärin. Kai jokaisella on oikeus päättää omastaa elämästään.
Muistan lapsena ihmeteelleeni kun kaverini, pyhäköulun opettajan poika, väitti kivenkovaan, että itsemurha on suurin synti. Kysyin, että eikö sentään toisen tappaminen ole pahempi asia, mutta hänelle oli näin sanottu, eikä hän kantaansa muuttanut.
Välillä epäilyttää uskonnonvapauden toteutuminen, minä tunnen välillä joutuvani elämään muiden uskonoppien mukaan. Oikeudenmukaisuutta odotellessa...
Aborttioikeutta puoltavat puskuritarrat kelpaavat tähänkin, vain sanan vaihtamalla:
"Against euthanasia? Then don´t have one."
"Keep your theology off my biology."
Pakko matkata saarille, kiva ettei tähän kukaan trollinpoikanen ole vielä käynyt soheltamassa. Eiköhän puute ole huomiseen mennessä korjattu. =D
"Hyvän kuoleman mahdollisuus pitäisi kaikilla olla, mutta jotkut sen haluavat jumalansa nimissä kieltää"
Ateismin musta kirja kertoo kuinka ateistit ovat pelkästään 1900-luvulla tuottaneet enemmän tai vähemmän hyvää kuolemaa n. 100 000 000 ihmiselle. Masuasukkeja ei edes lasketa.
asioista mitään ymmärrä, niin miksi jatkat tuota typerää juttuasi?
Keskustele dhimmin kanssa, siinä on niin samanlainen tyyppi kuin sinä. Jaa juu, mutta tehän olettekin eräiden tietojen mukaan yksi ja sama tyyppi.
"tehän olettekin eräiden tietojen mukaan yksi ja sama tyyppi"
Minkä värisestä kommunismikirjasta tuo oli?
palstalla joku niin sanoi, enkä ollenkaan epäile sen todenperäisyyttä.
"joku niin sanoi, enkä ollenkaan epäile sen todenperäisyyttä"
:D :D :D
No, hyvää yötä.
tuon "ateismin mustan kirjan" voi hankkia? Kuka on julkaisija?
"ollekin muuten tiedoksi, eutanasia- sana juontuu muinaiskreikasta tarkoittaen "hyvää kuolemaa", ei armomurhaa."
Mikä on kreikaksi hyvä murha, hyvä raiskaus, tai hyvä kidutus? Kontrastipläjäys jälleen, mutta ehkäpä tarpeellinen sellainen. Haluan korostaa kuinka mikä tahansa asia voidaan saada näyttämään oikeutetulta jossakin mielessä. Guantanamo olisi ehkä suomalaisittain vähiten arka aihe, joten ehkäpä sen kautta ymmärtäminen voi auttaa tämän hieman suuremman asiakokonaisuuden hahmottamista. Siinähän miehittäjä on suoraan halveksinut Geneven sopimusta sekä kiertänyt omaa lainsäädäntöänsä, jotta välitettäisiin viesti sotaherrojen mahdista kaikille muille. Retoriikalla ja vesittävillä ilmaisuilla pyritään mitätöimään asian kielteinen ydin, kidutus.
"Onko ainoat perusteet itsemurhan vääryydelle kulttuurisia/uskonnollisia?
Historia tuntee myös sivilisaatioita, joissa itsemurhan suorittaminen on ollut hyväksyttävä tapa päättää elämänsä"
Historia tuntee kaikenlaisia tapoja, myös sellaisia, joissa ihmisille on tehty mitä moninaisimpia hirmutekoja kaikissa elinkaaren vaiheissa. En usko, että haluat tuoda niitä keskusteluun mukaan, vaikka loogisin perustein juuri toivotitkin ne tervetulleiksi.
Muistanet kuinka sellaiset argumentit saavat täkäläiset pääosin vain oirehtimaan, joten ehkäpä täytyy pitäytyä vain bonan tarjoamisessa.
Eutanasia on siis sitä, että kärsivän potilaan pyynnöstä häntä autetaan pääsemään kärsimyksestään. Hän pyytää saada kuolla ja hänen annetaan kuolla.
Hyvä raiskaus? No varmaan sitä, että henkilö haluaa seksiä ja saa sitä? Raiskaus kun kuitenkin nimikkeenä sisältää nimenomaan väkisin tekemisen, sitä ei voi rinnastaa näihin pyynnöstä tehtyihin.
Hyvä kidutus? Lienee masokistista toimintaa; henkilön pyynnöstä ja suostumuksella.
En tiedä, miksi asian x käsittelyyn pitää aina sekoittaa siihen kuulumattomia - siksikö, että kysymykset ovat liian vaikeita ja on helpompaa alkaa puhua asian vierestä?
"Onko ainoat perusteet itsemurhan vääryydelle kulttuurisia/uskonnollisia?"
Kyllä. Perusteet kaikelle oikealle/väärälle ovat kulttuurisia/uskonnollisia.
Jos haluan kuolla, niin haluan kuolla. Kun olen vanha ja raihnas, matkustan jonnekin, jossa mitkään v***n krisselit eivät voi estää itseäni. Harmi, etten voi näyttää keskisormea kuoltuani...
Ehkäpä sinulla silloin on siinä tarpeeksi miettimistä, kun piru näyttää sinulle sitä ja nauraa pirullisesti, toivottaessaan sinut "tervetulleeksi", paikkaan jossa ei taatusti tule kylmä...
Tätä en tietenkään sinulle toivo, mutta tulipa vain mieleen...
Kun kuolee, ei enää elä. Enpä taida paljoa katsella pirun keskisormea, kun silmät jäävät hautaan aivojen kanssa.
elämäänsä on mielestäni loukkaamaton.
Toisen elämälle ei saa tehdä vahinkoa. Oma elämä on oma elämä. Mielestäni ihmisellä on oikeus tehdä sille mitä haluaa. Kenellä muulla se oikeus olisi?
Ja kyllä, tiedän itsemurhan aiheuttaman tuskan. Tiedänpä hyvinkin...
Itsemurha rinnastetaan usein itsekkyyteen. Että miten henkilö saattoi aiheuttaa toisille sellaista tuskaa tahallaan.
Tiedättekö. Kun ihminen on syvästi masentunut ja pelkkä hengittäminen tuntuu ylivoimaiselta, on niin paha olla. Ja tuntee itsensä huonoimmaksi ihmiseksi mitä koskaan on elänyt. Siinä sairauden tilassa itsemurha voi tuntua hyvältä teolta muille, palvelukselta. Että kenenkään ei sitten tarvitse huolehtia minusta. Että surevat aikansa ja jatkavat elämää sen sijaan että roikkuisin täällä pilaamassa heidän elämänsä päivittäin.
Tottahan se ei ole. Mutta syvää masennusta sairastavan päässä on. Maailma on silloin niin pieni ja tuskainen.
Ja tiedän että tämä on herkkä aihe. En osaa tästä kovin hyvin kirjoittaa, sillä tähän liittyy itsellenikin äärimmäisen kipeitä asioita. Haluan vain sanoa, että itsemurha ei aina ole itsekäs teko.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että kun ihminen on syvässä masennuksessa, hänen ajatuksensa ja tunteensa ovat sellaisia ettei meidän tule niitä arvoteleman.
Lainaus: "Itsemurha rinnastetaan usein itsekkyyteen. Että miten henkilö saattoi aiheuttaa toisille sellaista tuskaa tahallaan."
Olen turhankin liki päässyt tuota näkemään. Ja vaikka vain näen (en koe) niin välillä tuntuu että itsemurhan itsekkyyteen vetoaminen on hölmöä. Teen kyllä itsekin niin kun tavantakaa toitotan ettei itsemurha ole ratkaisu.
Välillä sitten tulee muistoihin ne hetket jotka on viettänyt äärimmäisessä masennuksessa olevan kanssa.
Jotkut sanovat että itsemurhan tehnyt on heikko. Että kyllä sitä nyt muutkin pääsee takaisin ylös, vaikka tosissaan vituttaisikin.
Noiden ihmisten kanssa mielestäni ei maksa vaivaa asiasta edes keskustella.
Lainaus: "En osaa tästä kovin hyvin kirjoittaa, sillä tähän liittyy itsellenikin äärimmäisen kipeitä asioita. Haluan vain sanoa, että itsemurha ei aina ole itsekäs teko."
No sitten pääsen ainakin jollain tapaa samalle aaltopituudelle, kun itsekin olen kokenut vastaavaa. Monesti sanonut olen että itsemurha on itsekästä. Aina jälkeen päin harmittaa. Mikä helvetti minä olen tuomitsemaan toista hänen teoistaan tässä tapauksessa, kun en kuitenkaan voi olla hän, ja kokea kuten hän.
Jos kerran olet kokenut itsemurhan tuoman tuskan, uskoisin sinun ymmärtävän (ja varmaankin jo olevan samaa mieltä) miksi typerintä mitä osaaottava voi tehdä, on sanoa "tiedän miltä sinusta tuntuu". Ei hän tiedä.
tappoi itsensä jokunen vuosi sitten. Kun näin hänet ensimmäisen ja myös viimeisen kerran totesin kotiin tullessamme, että siinäpä surullinen oloinen kaveri. Sitten meni puolisen vuotta ja olikin jo hautajaisten vuoro.
Mutta ei toisen pään sisään voi nähdä.
on ajattelemisen arvoinen asia, Suomessa missä suurin osa kuolevat yksinään ja täydessä yksinäisyydessä.
Kristinuskon koen itse, että siinä vältetään kuoleman lähestymistä kuolevan näkökulmasta sekä jälkeenjäävien, väsynyttä jutustelua taivaasta ja enkeleistä.
Kuolema fyysisestä todellisuudestamme on väistämätön, en ala tappelemaan mitä sen jälkeen tapahtuu, koska kukaan ei tiedä.
Viime kesänä olin 30v. nuoren miehen jäähyväistilaisuudessa, ennen kuin hän lähti viettämään viimeiset muutaman elonviikkoaan Intiaan (syöpäpotilas).
Tilaisuudessa kaveri istui kunniapaikalla ja hänelle laulettiin jäähyväislauluja ja hänen kanssaan tiiviisti eläneet ystävät pitivät kauniita puheita yhteisistä ajoistaan ja asioista mitä he olivat häneltä oppineet. Hänen kunniakseen pidettiin tuliseremonia ja lopuksi hänen päällensä heitettiin ruusunterälehtiä ja kaikilla oli mahdollisuus henkilökohtaisesti jättää hyvästit tai kirjoittaa viesti ennen hänen lähtöään. Tavallaan hautajaiset pidettiin vielä hänen eläessään, ja se oli todella koskettavaa. Koska se oli ensimmäinen kerta elämässäni kun koin jotain tällaista ja olin päivittäin nähnyt ja ollut hänen seurassaan viimeisen 6kk ajan, järkytys vei minut lentokentälle samana iltana ja vietin itse viikon ulkomailla prosessoiden asiaa. Tilaisuus oli elämäni merkittävin ja arvokkain.
Emotionaalisessa mielentilassa näin keskellä päivää tällaisen näyn, missä taivas aukeni yläpuolellani kirkkaudessa ja näin tämän kaverin kultaisessa varustuksessa valkoista valoa säkenöivin silmin seisovan jonkinlaisen kaupungin muurin vieressä. Kaveri ei ollut kristitty, eikä näyssäni ollut mitään kristillistä.
Yksikään sukulainen ei ollut läsnä tilaisuudessa ja olen pahoillani heidän puolestaan, että he eivät pystyneet käsittelemään asiaa vielä kaverin eläessä.
Oliko tuo juhla tämän miehen oma idea, vai jonkun muun?
Usein potilas jätetään sairaalaan yksin ihmettelemään ja odottamaan omaa kuolemaansa. Omaiset käyvät joskus katsomassa, jos käyvät. Mahtaa olla tuskallista.
Intiasta,hyvästellä kuoleva vielä kun se elää.
Muistan katselleeni tuossa jokin aika sitten dokumenttia miten eutanasia on laillinen Tanskassa (muistaakseni...). Siinä seurattiin ihmisiä jotka tahtoivat eutanasian, muistaakseni kaikilla oli parantumaton sairaus, joka väistämättä vie kuolemaan.
Ihmiset kokoontuivat ryhmään (useasti), jossa käsiteltiin asiaa, ja tunteita, aina varmisteltiin onko ihminen todellakin valmis ja varma päätöksestään.
Eutanasiaa haluava päätti päivämäärän milloin haluaa "pois". Tällöin ryhmässä mukana oleva lääkäri tuli henkilön kotiin ja sekoitti juoman jonka henkilö itse sai juoda ja näin päästä pois. Ei ollut kyse mistään piikeistä tai siitä että joku "pakottaisi" kuolemaan. Vaan tässä viime hetkiin asti ihminen sai päättää ja valmistautua, ottaako juoman vai ei.
Kyseisiin ryhmiin tuli ulkomailtakin vakavasti sairaita ihmisiä jotka halusivat poistua ennen kärsimystä. Dokumentti antoi "positiivisen" kuvan eutanasiasta, ja todellakin siitä että ihminen voisi itse päättää milloin kuolee.
Asia on vaikea ja tosiaan mihin niitä rajoja vedetään.
Ymmärrän myös itsemurhan tehneitä. Tosin joskus syyt ovat niin "heppoisia", että ei voi ymmärtää niitä kuitenkaan aina. Kaikki on vaan niin suhteellista. Toisen pään sisään kun ei pääse. Itsemurha on kuitenkin niin äärimmäinen ja "rohkea" teko, että varmasti ihminen on käyttänyt kaikkensa ja yksinkertaisesti vain päätynyt radikaaleimpaan tekoon, ainoaan mikä vapauttaa kärsimyksestä.
se on laillinen. Minäkin muistan nähneeni tuon dokkarin.
En ollenkaan ymmärrä tuota eutanasian vastustusta. Kuka haluaa kitua letkuissa viimeiset päivänsä tai viikkonsa. En minä ainakaan ja se on minusta ihmisoikeusrikos, jos ihmiseltä viedään päätöksenteko-oikeus omasta elämästään.