Mitä mieltä ateistit ovat yksinhuoltajista. Minut on jätetty puille paljaille pienten lasten kanssa ja mies katosi kuin tuhka tuuleen. Hänellä oli pelihimo ja kun rahatilanne koko karmeudessaan paljastui, hän otti jalat alleen.
Sosiaalitoimiston kautta sain hänen uuden osoitteensa kahden kuukauden kuluttua selville ja silloin hänellä olikin jo yhteinen koti toisessa kaupungissa uuden naisen (höynäytettävän) kanssa.
Jumalasta ei ollut minulle apua, kirkosta erosin koska en mihinkään enää uskonut ja tarvitsin elatukseen nekin rahat jotka kirkollisveroon upposivat.
Päivi Räsänen kimitti siihen aikaan televisiossa, miten lapsella on hyvä olla isä ja äiti ja miten huonossa asemassa on lapsi jolta toinen puuttuu. Koulussakin lapseni vatsakipu tulkittiin avioerosta johtuvaklsi. Lääkäri tosin totesi myöhemmin laktoosi-intoleranssin ja kivut katosivat kun maito jätettiin pois! Mutta tuntui ihan että oltiin voitonriemuisia koulussa kun päästiin sanomaan, että mitäs erosit, nyt on lapses vatsa kipeä.
Kirkon perheasiain neuvottelukeskus tosin oli hyvä apu: kun hain miehestä virallisen eron, siellä annettiin tukea ja ymmärrystä eikä velvoitettu yrittämään avioliiton jatkamista ja anteeksi antamista yhtään pitempään.
On raskasta lukea ja kuulla usein kommentteja siitä että yksinhuoltajat saavat tukia ja elävät yhteiskunnan sivellä. Itse en mitään tukia saa paitsi yh-korotuksen lapsilisään, mikä ei ole paljon. Työssä käyn ja onneksi jo pikku hiljaa on taloudellinen tilanne hiukan helpottanut vaikka rikastunmaan en ikinä pääse. On sentään jo varaa mennä lasten kanssa silloin tällöin mäkkäriin tai vesipuistoon.
Ovatko ateistit samaa mieltä että lapsella on pakko olla kaksi vanhempaa eri sukupuolta. Olen seurannut palstaa ja tuntuu että ateisteilla on paljon enemmän myötätuntoa sellaisille ihmisille joilla elämä tai suuntautuminen ei ole mennyt kirkollisen kaavan mukaan. Uskovaisilta sen sijaan näkee tosi tylyjä kommentteja. Raamatulla hakataan päähän.
Kerjään siis myötätuntoa, kyllä :-)
Sosiaalitoimiston kautta sain hänen uuden osoitteensa kahden kuukauden kuluttua selville ja silloin hänellä olikin jo yhteinen koti toisessa kaupungissa uuden naisen (höynäytettävän) kanssa.
Jumalasta ei ollut minulle apua, kirkosta erosin koska en mihinkään enää uskonut ja tarvitsin elatukseen nekin rahat jotka kirkollisveroon upposivat.
Päivi Räsänen kimitti siihen aikaan televisiossa, miten lapsella on hyvä olla isä ja äiti ja miten huonossa asemassa on lapsi jolta toinen puuttuu. Koulussakin lapseni vatsakipu tulkittiin avioerosta johtuvaklsi. Lääkäri tosin totesi myöhemmin laktoosi-intoleranssin ja kivut katosivat kun maito jätettiin pois! Mutta tuntui ihan että oltiin voitonriemuisia koulussa kun päästiin sanomaan, että mitäs erosit, nyt on lapses vatsa kipeä.
Kirkon perheasiain neuvottelukeskus tosin oli hyvä apu: kun hain miehestä virallisen eron, siellä annettiin tukea ja ymmärrystä eikä velvoitettu yrittämään avioliiton jatkamista ja anteeksi antamista yhtään pitempään.
On raskasta lukea ja kuulla usein kommentteja siitä että yksinhuoltajat saavat tukia ja elävät yhteiskunnan sivellä. Itse en mitään tukia saa paitsi yh-korotuksen lapsilisään, mikä ei ole paljon. Työssä käyn ja onneksi jo pikku hiljaa on taloudellinen tilanne hiukan helpottanut vaikka rikastunmaan en ikinä pääse. On sentään jo varaa mennä lasten kanssa silloin tällöin mäkkäriin tai vesipuistoon.
Ovatko ateistit samaa mieltä että lapsella on pakko olla kaksi vanhempaa eri sukupuolta. Olen seurannut palstaa ja tuntuu että ateisteilla on paljon enemmän myötätuntoa sellaisille ihmisille joilla elämä tai suuntautuminen ei ole mennyt kirkollisen kaavan mukaan. Uskovaisilta sen sijaan näkee tosi tylyjä kommentteja. Raamatulla hakataan päähän.
Kerjään siis myötätuntoa, kyllä :-)
Vastaukset 39
Vanhimmat
ja toivon että asiasi järjestyvät parempaan päin. Itselläni ei ole lapsia, koska en koskaan tavannut miestä joka olisi niitä halunnut. Enkä ole tavannut vieläkään.
Koeta nauttia lapsistasi kärsimyksistäsi huolimatta. Pian he aikuistuvat ja sinulla on sisältöä elämääsi heidän kauttaan kun vanhenet ja he saavat omia lapsia. Sinulla on kuitenkin perhe.
Minusta tulee vain kissamummo :D
Sait apua kirkon perheneuvonnasta. Hyvä niin.
Sinua en syyllistä, vaan yleisellä tasolla totean, että tuotakaan palvelua kirkko ei voi ylläpitää, ellei sillä ole maksavia jäseniä.
että et syyllistä meikäläistä siitä että TOINEN osapuoli häipyi.
Tällaista pyhäilevää asennetta minä just tarkotin!
Kyllä minä maksoin kirkollisveroa tarkkaan ottaen 19 vuotta niin että enköhän ollut sen verran oikeutettu perheasiain neuvottelukeskuksen apua saamaan. Sitten kun erosin kirkosta en mennyt enää sinnekään penkkejä kuluttamaan.
Hyvä muisto kuitenkin siitä psykologista jäi. Oli hyvin inhimillinen, sanoi suoraan itsekin, että epäilee välillä koko Jumalaa, kun niin pahoja asioita tapahtuu maailmassa, pikkuvauvoja ja raskaana oleviakin tapetaan sodissa jne. Että on vaikea uskoa Jumalaan, kun sellaista tapahtuu, mutta kirkon työntekijänä ei oikein voi ääneen puhua.
"Sepä hienoa että et syyllistä meikäläistä siitä että TOINEN osapuoli häipyi.
Tällaista pyhäilevää asennetta minä just tarkotin!"
---
Sinulla lienee niin paljon ikäviä kokemuksia, että ymmärsit ajatukseni täysin väärin.
Tarkoitin tietenkin sitä, että en syyllistä sinua siitä, että et ole (enää) maksamassa käyttämistäsi kirkon palvelusta.
En ottanut kantaa toiseen osapuoleen enkä mielestäni ole pyhäilevä, mitä se sitten lieeekään.
Joskus on niin vaikea tulla ymmärretyksi.
ehkä ymmärsin väärin. Käsitin, että sanoit että "en syyllistä sinua että olet eronnut miehestä".
Mutta miksi pitäisikään olla kirkon jäsen jos ei enää usko ensimmäistäkään kohtaa esim. uskontunnustuksesta?
Mutta no hard feelsings, ok ? :)
Räsänen & companyn väite putkahtelee aika ajoin esille. He nimenomaan painottavat sitä isä-äiti-perhemallia. Kaksi samaa sukupuolta on heille kauhistus, kuten myös yksinhuoltajuuden lisääntymistä voivotellaan. Minkäs teet kun toinen häipyy.
Keskustan Mauri Salo siitä miehen mallin tärkeydestä toitotti lesbojen ja yksin elävien naisten hedelmöityshoidoista keskusteltaessa. Ja painottipa vielä sitä turvallisuuden tunnetta, jota lapsi voi kokea vain miehen ja naisen muodostamassa perheessä.
Saipa kuitenkin aika kipakan vastauksen, kun hänelle sanottiin, että poliisi ja turvakodit voivat valistaa edustaja Saloa miehen mallista useissa tämän päivä perheissä.
En minä ymmärrä miksi yksinhuoltajia morkataan. Tuttavani kertoi, että kun hän oli eräässä ravintolassa, niin eräs mies haki tanssimaan ja hetken jutustelun jälkeen tämä oli kysynyt, että niin ja sä olet tietysti kolmen lapsen yksinhuoltaja. Erittäin halveksivalla äänellä jopa. Tuttavani sanoi, että en ole, lapsia on yksi ja tuo mies joka juuri tuli juotavien kanssa pöytääni ja joka katsoo sinua kiukkuisesti on minun aviomieheni. Ja jätti äijän tanssilattialle seisomaan.
Ei yksinhuoltajan elämä varmaan helppoa olekaan ja tosiaan, kun sitten niitä väitteitä vielä esitetään, että saisi kaikenlaisia tukia.
Jos joutuu sosiaalitoimistosta apua hakemaan, kyllä erittäin vähällä on tultava toimeen.
Raamattu tuntuu olevan uskiksille oiva lyömäase ja omien ennakkoluulojen pönkittäjä.
Mutta tsemppiä sinulle.
Eipä ateismi sinänsä ilmoita, mitä mieltä mistäkin asiasta pitäisi olla, mutta myötätuntoni on puolellasi kovien koettelemustesi jälkeen.
Ateisti on vapaa ilmaisemaan empatiaa ja tuntemuksiaan ilman ulkopuolisen auktoriteetin luomia säännöstöjä, joten luonnollisesti ateistien taholta vähemmän niitä saarnoja ja ylimielisyyttä tarjotaan.
Aivan hämmästyttävän moni uskovainen on sekä ylimielinen että empatiakyvytön ulkokultainen robotti, ilman omaa elämää saati tajua siitä. Nämä henkiset kapakalat sitten luonnollisesti syyttävät ateisteja materialistisuudesta ja moraalittomuudesta. ;)
nyt sitten on onko yh vai ei?
Itsekkin olen yksinhuoltajaperheestä lähtöisin...
Paitsi joidenkin uskovaisten ja myös joidenkin sovinistiäijien mielestä.
Yh-perheestä minäkin olen. Äitini jäi leskeksi ja siinä sitä oli sumplimista pientilaa hoitaessa, että rahat sai riittämään.
syrjintä ja syyllistäminen on kristillinen perinne,
kuten mielenterveyspotilaiden, vammaisten ja
muiden vähäosaisten kohtelu paskana.
Mutta ei ateisimilla ole yleistä kantaa tuohon,
jumalia ei ole, piste. Tosin henkilökohtaisesti
en pidä YH-vanhempaa mitenkään alempiarvoisempana,
ja ehkä ateisteilla on muutenkin ymmärtäväisempi
asenne kaikki heikko-osaisia kohtaan. Ainakaan
mitkään muinaiset paskalappuniput ole moraalia
vääristämässä...
"syrjintä ja syyllistäminen on kristillinen perinne,
kuten mielenterveyspotilaiden, vammaisten ja
muiden vähäosaisten kohtelu paskana."
--
En todellakaan osaa tuota allekirjoittaa.
Kristillinen perinne on ollut pitää huolta leskistä ja orvoista, muukalaisista, vangeista, nälkäisistä, alastomista, köyhistä.
Esim. kehitysvammahuolto kuten oikeastaan koko sairaanhoitojärjestelmä on lähtenyt kehittymään kristilliseltä pohjalta. Oli sydäntä ja lähimmäisenrakkautta kovan maailman keskellä.
Olkoon sitä edelleenkin. Toivottavasti myös ateisteilla.
Harvoinpa määrittelen toisen ihmisen hänen perhesuhteidensa kautta, tai seksuaalisuuden, uskonnon yms.
Mutta täytyy nostaa hattua jokaiselle yh:lle, joka onnistuu lapsistaan kasvattamaan suht täyspäisiä yhteiskunnan jäseniä. Itselläni on takana n.10kk esikoisen jälkeistä aikaa, enkä ole vakuuttunut että olisin järjissäni jollei minulla olisi kumppaniani tätä jakamassa.
Sinulla oli surkea tuuri perustettuasi perheen vastuuttoman ja todellisuusrajoitteisen äijän kanssa, mutta miksi se sinusta tekisi huonomman ihmisen/äidin kuin kenestäkään toisesta? Lapselle tärkeää on pysyvä ja turvallinen koti ja hoitaja(t). Se montako jäsentä perheeseen kuuluu, tai mitä sukupuolta, seksuaalista suuntausta he edustavat, on toisarvoista.
Voimia, ja parempaa onnea tulevaisuudessa!
Saat siis myötätuntoni.
Krisseleiltä itseltään tuntuu monasti unohtuvan tuo mitä Jeesus sanoi ensimmäisen kiven heittäjistä.
Sen verran on elämää nähnyt, ettei enää ole sormella osoittamassa ja tuomitsemassa toista ihmistä. Hyvän sanonnan mukaan pitäisi elää päivä toisen elämää ennen kuin ryhtyy sitä tuomitsemaan.
Ero on joissakin tapauksissa paras ratkaisu, sen olen nähnyt. Kamalinta mitä tiedän on ulkopuolisten besserwisserly vaikeassa tilanteessa ja uskonnollisiin auktoriteetteihin vetoaminen kärsimyksen jatkumiseksi.
Ero ei tietenkään ole alunperin kenenkään tavoitteena. Ei naimisiin mennä eikä parisuhdetta aloiteta vain että kohta erottaisiin. Kuten ei kukaan lähde ajamaan autollakaan vain ajaakseen ojaan.
Yksinhuoltajuuteenkin on monta tietä, eikä se aina ole oman ratkaisun tulos.
yh-"korotukset" ovat lähinnä vitsi, kun alkaa oikeasti makselemaan lasten vaatteet ja muut menot siitä rahasta niin ei se todellakaan mihinkään riitä. sinulle on käynyt aika ikävästi, mutta on hyvä jos jaksat sinnitellä. tsemppiä vaan jatkoon.
hihhulit ovat erittäin alttiita lyömään lyötyä ja hutkimaan kaupantekijäisinä raamatulla :(
uskikset vielä paikalle pyrähtäneet. Kumma kyllä.
Tähän yksinhuoltajuuteen vielä, että se on erityisesti lastensuojelun silmätikkuna. Jostain kumman syystä. On jotenkin oletusarvo, että yksinhuoltaja mokaa.
Eräs kaverini sanoi, (Ei tosin yksinhuoltaja) että jos sinulla on vittumaiset naapurit, niin ei hätää niin kauan, kuin ei ole lasta tai vaikkapa koiraa, mutta jos on jompikumpi, tai molemmat, niin jopa alkaa kiusanteko. Ne kun ottavat niin mielellään nimettömiä ilmiantoja. Hän oli joutunut tällaisen kohteeksi.
Ja sitten joko eläinsuojelussa tai lastensuojelussa on maininta ilmoituksesta, vaikka mihinkään seuraamuksiin ei edes olisi ryhdytty.
Kaikki ovat olleet myötätuntoisia. Ainoa hiukan pisteliäs vastaus tuli ilmeisesti uskovaiselta. Tässä se taas nähtiin. Siinä viestissä ilmeisesti yritettiin jarruttaa ihmisten kirkosta eroamista. Mutta olisi kyllä hyvä jos yhteiskunta huolehtisi tällaisesta perheneuvonnasta, niin ei tarvitsisi mennä kirkon palveluihin, jos ei kerta kirkon sanomaan usko.
Kertomistani vaiheita on kyllä jo muutama vuosi aikaa ja elämä on mennyt parempaan suuntaan. Lapset ovat terveitä, ja on koti, ruokaa ja kaikkea mitä tarvitsee. Monesti vain tuntuu että katselee ulkopuolelta sitä maailmaa, jossa mennään etelänmatkoille ja ostetaan uusia autoja. Mutta ei se mitään: minulla on oma vapaus omissa rajoissani, kukaan ei määräile minua eikä vedä minua turpiin, eikä koskaan tarvitse pelätä kun tulee kotiin. Meillä on rauhallista ja mukavaa, vaikka aika köyhää. Olen kasvanut omaksi itsekseni ja ehkä en olisi koskaan kasvanut, jos olis ollut helpompi elämä.
ja sinne etelään ehtii, ei se mihkään häviä. Sinun aikasi tulee vielä siemailla kookosdrinksua riippumatossa, älä huoli.
Ja siinä vaiheessa osaat ottaa siitä kaiken irti ja olet tyytyväinen itseesi ja saavutuksiisi.
kertoilla nykyhetkestä ja siitä, miten on selvinnyt muutamien aikojen takaisesta takaiskusta. Koska olet nuori, löydät vielä itsellesi rinnalle kunnon miehen. Katso vain, että et alitajuisesti etsi samanlaista, joka tuhlaa kaiken, mitä on tienannut.
Lapset ovat elämäsi voima ja tarkoitus. Toivon, että et kiinnity liiaksi ateismin syövereihin, sillä jo nyt sinusta alkaa kuulua uloskinpäin jonkinlainen katkeruus kirkkoa kohtaan. Sinulla on samanlaiset oikeudet kuin muillakin köyhillä ihmisillä tukeutua diakonian antamaan tukeen. Sinulta ei kysytä, kuulutko kirkkoon, olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa yksinhuoltaja.
Lapset kasvavat nopeasti. Pian ovat koululaisia ja monenlaisia huolia sekin aika äidille tuo tullessaan. Jos huolet kasvavat liian suuriksi, voit hyvin mennä sen mielestäsi hyvän psykologin luo uudelleen. Ei sinulta kysytä, mihin kuulut.
>>> Ovatko ateistit samaa mieltä että lapsella on pakko olla kaksi vanhempaa eri sukupuolta.
>>> Eihän toki ole mikään pakko. Ei tarvitse olla samaa sukupuolta, eikä kaksikaan mikään välttämättömyys ole.
Voimia ja -Tahtoa- sinulle, peliriippuvaisen savijalat eivät valitettavasti kanna vastuukysymyksiä elämässä.
Ne ovat juuri kuin alkoholistin jalat, joita hoidetaankin samoilla lääkkeillä, eli kyseessä on sairaus..siksi marttyyriksi ei kannata heittäytyä
Suhtautuminen elämään kannattaakin rakentaa siltä pohjalta, mitä on jäljellä ja mikä on tervettä
ja missä kannetaan edelleen vastuuta ja missä on rakkautta
Omat lapset ja äiti muodostavat jo perheen, yleensä alitajuinen turvattomuuss vain lisää rakkauden määrää. Siinä tilanteessa on vaikea muuntautua yhteiskunnan tai naapureiden silmiin paremmin soveltuvaksi, eikä se ole elämän tarkoituskaan.
Se että olet saanut apua samalta sukupuolelta vastuunkannossa on edelleen tervettä. Rakkaus ja myötätunto on aina tervettä omassa pyytettömyydessään, vaikka moraalinen opetus antaakin perheelle toisenlaisen mallin. Olisin sitä mieltä, että jos ihminen haluaa ja hakee hyvää elämältä ja kohtaa ja kokee tyydyttäviä ratkaisuja, jotka eivät loukkaa ketään, siihen pitäisi olla oikeus. Me olemme täällä vain jakamassa tätä rakkauden nergiaa, siksi ihan perusasioista kannattaa pitää kiinni.
"Voimia ja -Tahtoa- sinulle, peliriippuvaisen savijalat eivät valitettavasti kanna vastuukysymyksiä elämässä.
Ne ovat juuri kuin alkoholistin jalat, joita hoidetaankin samoilla lääkkeillä, eli kyseessä on sairaus..siksi marttyyriksi ei kannata heittäytyä"
- Mites nyt noin? Eikö ihmisellä olekaan vapaa tahto? Vai koskeeko se vaan uskontoa?
pieni askel sivulle riittää ja tullaan riippuvaiseksi vääryydestä, jos ei ole selkärankaa
Tarkoittanet peliriippuvuutta, vai?
No, arvostettu ministerimme Liisa Hyssälä juuri pari päivää sitten sanoi, että RAY:n peliautomaatteja ei saa vähentää, koska RAY tekee niin paljon hyvää työtä.
Kiliseekö kellot? Kirkonkellot?
Jumalaan saa tulla riippuvaiseksi ja kiusata kanssaihmisiään tällä sairaudella, koska kirkko tekee niin paljon hyvää.
Alkoakaan ei myydä sen vuoksi, että siitä tultaisiin riipuvaiseksi.
Ihminen on "bonjannut" muutamia maallisia asioita, millä voidaan vaikuttaa mielialaan positiivisesti,
mutta liika annoksina ne ovat jo myrkkyä, jopa tappavia. RAY-kin on voittoon pyrkivä yritys jonka henkeen ei kuulu sairastuttaa ihmisiä riippuvuuteen saakka.
Liikutaan kuitenkin niin herkillä alueilla, että täydellisesti maallistunut ihminen= real foliohead
saatetaan imaista pois todellisuudesta-eskapistiksi-todellisuuspakoiseksi
Elämään pitäisi kuulua henkisyys ja yhteys Jumalaan, tämä yhteys mahdollistaa ne arvot ja tavat ja tottumukset, jotka ovat terveitä ja myös muita tervehdyttäviä. Eli ei tarvitse paeta tätä maallista elämää vaan antaa sen kulkea sillä painolla kuin oli alunperin tarkoituskin. Elämästä nauttimiseen kuuluu viini ja pelikin, mutta ne eivät ole päätarkoituksia. Jumala on kaiken tarkoitus.
No, ensinnäkään RAY ei ole voittoon pyrkivä yritys, vaan:
" RAY (Raha-automaattiyhdistys) perustettiin vuonna 1938 keräämään rahapelitoiminnalla varoja suomalaisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan tukemiseen."
http://www.ray.fi/raytietoa/index.php
"Liikutaan kuitenkin niin herkillä alueilla, että täydellisesti maallistunut ihminen= real foliohead
saatetaan imaista pois todellisuudesta-eskapistiksi-todellisuuspakoiseksi"
- Tuo on jo hauskaa. Keitähän ne pelurit enimmäkseen ovat? Kirkkoon kuuluvia jumaluskoisia eläkeläisiä, jotka peliautomaatteihin työntävät vähäiset euronsa. Ei tuollaista pelitoimintaa ateistien rahoilla pyöritettäisi.
Sinulla on jumalriippuvuus, näemmä. Eikö siihen ole mitään lääkettä?
Minun on vaikea ymmärtää uskovaisten eskapismia, mutta maailma on kummallisuuksia täynnä.
Minusta alkaa tuntumaan siltä että ateismi vierotuttaa rakkaudesta. Jos A-luokan kansalaiset perustavat palstan uskovien halveksintaa varten, kyse ei ole perustarpeesta, vaan pakenemisesta todellisuudesta. Uskon puute taitaa johtaa eskapismiin. Pois rakkauden virrasta, itsekin syytät täällä aika pahasti uskovia ihmisiä sairaiksi, vaikka et omaa edes koulutuspohjaa väitteillesi.
Toisen halveksunta on aina itsetunnon puutetta
ja ihmiselle Luotiin itsetunto, olemaan tasapainossa
Jumalan yhteydessa, samaa rakkautta jakaen muille ihmisille. Näkyykö se ateistien teksteissä täällä ???
että "maallistuneet" ihmiset ovat todellisuuspakoisia. Ja nyt sitten väität, että uskon puute johtaa siihen????
Sinä uskot johonkin näkymättömään henkiolentoon, etkä ole mielestäsi todellisuuspakoinen. Hmmh.
Antaa olla, en viitsi jauhaa tästä enää sinun kanssasi.
Usko ei ole uskoa johonkin monsteriin, mitä pääsemme näkemään tikapuita kiipeämällä ja kiikaroimalla.
Ateistinen " tiede " ei omaa intuitiota, vaan ison määrän ennakkoluuloja ja varsinkin vihaa, siihen mihin ei itse kyetä. Todellisuus on Jumalan hahmottamista, alkuperässämme elämistä ja kiitosta.
Raamattu on aika erikoinen kirja, koska Sanassa on energiaa jos vain uskaltaa vastaanottaa ja on avoin
kehoitan Kössiä tutustumaan aiheeseen mikä avaa uusia uria. Täysin maallistunut ihminen osaa tappaa maapallon omilla aseillaan. Ensin vain täytyy tappaa ihmisen sielu, uskonnotkin pystyvät siihen. Henkiökohtainen parannuksen tekeminen on kuitenkin kaiken a ja o.
että olisin saanut apua vastuun kannossa samalta sukupuolelta?
Olen ihan totaaliyksinhuoltaja.
Kysyin vain pitääkö teidän mielestänne vanhempia olla kaksi, eri sukupuolta. Uskovaisilla tuntuu olevan sellainen perhekaava, kaikki muu on huonoa.
mistä sinä kuvittelet että ne testattavat hypoteesit, uudeta ajtusket ja läipmurrot sitten oikein tulevat ellei intuitiosta? Katsos, intuitio ei ole tieteentekemisessä mikään paha, vaan välttämätön väline. Vasta siinä vaiheessa mennään rytisten pöpelikköön kun pelkkä intuitio riittää todisteeksi, ja tutkiminen jätetään siihen hypoteesiin ja väitteeseen.
"Todellisuus on Jumalan hahmottamista, alkuperässämme elämistä ja kiitosta. "
Sinunko todellisuutesi on tuota? Minun meinaan on hyvin kaukana siitä. Onko sinun todellisuutesi todellisempi kuin minun?
***
vapaa tahto on samaa kuin juominen ja peliriippuvuus? Et kait sentään!
Marttyyrius on pahasta ainakin ihmistä itseään kohtaan, myös lapsia kohtaan.
Toinen huono tapa kohdistaa apuaan juoppoa kohtaan on olla "Messiaaninen". Ei ihminen kaikkeen pysty, ei kannata luulla itseään Messiaaksi.
Paras tapa auttaa holistia on olla auttamatta. Ehkä tämän huomaa pian se uusikin nainen, joka miehellä on. Ei yhtään kateeksi käy.
puolesta!
Yksi tsemppaaja vielä lisää.
Yhdyn edellisiin siinä että jos ydinperheenä elo ei suju, on parempi muodostaa toisenlainen perhe. Perhe on perhe riippumatta siitä montako ihmistä siihen kuuluu, mitä sukupuolta he ovat ja onko heidän asumisjärjestelynsä tavanomainen. Yhtä hyvin voisi arvostella ihmisiä siitä että heillä ei ole kesämökkiä tai koiraa, jos lähdetään keskiarvosta poikkeamista pitämään ei-toivottavana. Höperöä sellainen.
Jokainen perhe on omanlaisensa, teidän perheenne on nyt paremmassa kunnossa kuin silloin kun siihen kuului kiinteänä osana myös joku joka ei siihen halunnut tai voinut panostaa muuta kuin ongelmia. Onnitteluni.
***
Muista, että jokainen lapsi on oikeutettu saamaan turvallisen lapsuuden. Nyt kävi ikävä kyllä niin, että vastuunottajien määrä puolittui, hmmm.... elämä on...
Mitä tulee sitten vastuunottoon, niin nyt taisi oman "herran" tiet olla tutkimattomat. Syvältä tuollainen tietysti, mutta voiko näihin itse vaikuttaa, ennen kuin on myöhäistä?
pärjää aivan hyvin yhdenkin vanhemman kanssa, ja vanhemman ja lapsen suhteesta voi siten tulla erityisen läheinen.
Oma isäni kuoli varhain, ja elin monta vuotta yksinhuoltajaäidin lapsena. Vaikka minulla oli ikävä hyvää isääni, niin ei elämäni siitä mitenkään pilalle mennyt. Totuin ottamaan tavallista nuorempana vastuuta asioista, ja nyt elämäni on kaikin puolin hyvällä mallilla.
Huonoja isäpuolia ei yh-äidin kyllä kannata ottaa kotiinsa asumaan, vaan pitää mahdollinen seurustelukumppani eri osoittessa.
lapsesta ja siitä, miten hän voi yh-kodissa.
Kyllä se huoltajakin (on sitten äiti tai isä)tukea tarvitsee, mutta se tuntuu olevan toisarvoinen seikka.
En tiedä onko olemassa jotain ryhmiä yksinhuoltajille, joissa voisi purkaa tuntojaan ja onko jotain mahdollisuutta saada pientä korvausta vastaan hoitoapua, että pääsisi itse joskus tuulettumaan. Se nimittäin on myös tärkeää, mutta sitä eivät tunnut kaikki ajattelevan.
Ja ei, lapsi ei voi yhtään sen paremmin onko vanhempia kaksi tai yksi.
Nettikeskustelut ovat monille henkireikä, mutta tietysti on hyvä nähdä muitakin ihmisiä, eikä jämähtää neljän seinän sisälle.
Kyllä sinä pärjäät.
Nuo kertomasi asenteet tuntuvat niin tutuilta. Yksinhuoltajaäitihän on joillekin vitsi - tuskin sillä loukata halutaan, ei vain ajatella asiaa loppuun asti.
Kyllä lapset pärjäävät. Koteja on monenlaisia ja riittää, että rakkautta on. Ja sitähän sinulla on. Se, että rahaa ei kaikkeen riitä, opettaa vain lapsia arvostamaan sitä mitä saa.
Aikanaan kun erosin henkistä väkivaltaa käyttävästä lasteni isästä, minua kyllä lyötiin raamatulla päähän joka taholta. Kerrottiin, miten lasten sitten käy - kaikin tavoin huonosti tietysti. Olinkin ihan voimieni äärirajoilla kun syytin itsekin itseäni.
Nyt noista ajoista on 10 vuotta. Lapseni ovat teini-ikäisiä ja hyviä ihmisiä noista on näkynyt kehittyvän. Töitä paiskin edelleen niin paljon kuin suinkin jaksan, jotta rahat riittävät - mutta aina on pärjätty.
Kyllä sinä pärjäät. Älä häpeä pyytää apua kun tarvitset - yksinhuoltajan arki on raskaampi kuin kahdestaan vastuun kantavien.
kiitos niistä.
Yhdessä asiassa voin sanoa että olen ylpeä: tunnen yhden perheen, jossa on molemmat vanhemmat ja kolme lasta, älyttömästi rahaa, uima-altaat ja maastoautot viimesen päälle.
Äidillä olen kolme kertaa nähnyt ison mustelman kasvoissa. Ja hän on hyvin hiljainen ja katse on toivoton. Lapset kohtelevat häntä kuin räkälönttiä. Lienevät oppineet isältään, joka kyllä ihmisten ilmoille käyttäytyy silmiinpistävän ystävällisesti ja positiivisesti: ties mitä heillä siellä kotona oman porukan kesken tapahtuu.
Olen ajatellut että jos minun pitäis rahan ja tavaran vuoksi kestää ajoittain väkivaltaa, lyöntejä naamaan ja lasten hävyttömyyttä johon isän esimerkki kannustaa niin olisiko se sen kaiken mammonan arvoista.
Mieluummin olen köyhä ja rauhassa ja oman itseni herra.
Kiitos kaikille keskustelusta ja hyvää yötä.