Ruoka monelle aivan

hinnasta päätellen. Makkaran lisäksi tarviit perunoita 1euro kilo ja leipäsi päälle vielä margariinia, noin 1 euroa rasia.

Itse jouduin työpaikalla ongelmiin omasta tahdostani riippumatta. Ongelmat kasaantuivat, seurasi työpaikkakiusaamista ja jouduin pakenemaan terveyteni vuoksi vuorotteluvapaalle. Olisi pitänyt jäädä sairaslomalle mutta se oli paniikkiratkaisu. Toisaalta en kadu, "loma" auttoi ja sain terveyteni takaisin. Olen 35 vuotias mies.

Toimeentulo tietenkin romahti. Aiemmin palkasta jäi käteen noin 1600 euroa, tällöin jotain 400 euroa. Ongelmat kasaantuivat ja kaikki meni vituralleen, asunnottomuuden ja sairaustilanteeni vuoksi (joka ei johtunut toimeentulosta) sain apua sosiaalivirastosta. Ilman sitä olisi yhteiskunnan kustannukset kohdallani kasvaneet suuriksi eläkkeelle joutumisen ym.vuoksi. Jotkut olisivat ehkä tilanteessani jo tappaneet itsensä. Itse taistelin sitä vastaan ja kiskoin kaikki lääkkeet mitä tarjottiin. Kannatti.

Rahaa jäi siis tuo 6,50 euroa per päivä. Pärjäsin sillä "hyvin". Minulla oli ennestään televisio, sohvakalusto, matto, kaikki tarvittava.

Kun tarvitsin sängyn oli sellainen ilmestynyt roskikseen. Aivan käyttökelpoinen ja hyvä Joutsen-runkopatja. Minulla oli kaikki ruokailuvälineitä myöten ennestään joten elämä kyllä sujui. Asunnon sain kaupungilta, pikkuruisen yksiön Espoosta. Parveketta tai muuta ylellisyyttä siinä ei ole mutta paikka kuitenkin. Ongelmissani tuli "yhteiskunta" avuksi, juuri tästä syystä aiemmin veroni maksoinkin kun koskaan ei tiedä milloin itse apua tarvitsee. Tilanne tulikin omalle kohdalleni vastoin tahtoani.

Ymmärrän hyvin ihmisiä joilla ei ole jostain syystä ennestään mitään. Silloin ei rahaa jää esim. sohvaan tai sänkyyn. Kun autoa ei ole, on sänkyä vaikea hakea Kierrätyskeskuksestakaan. Minulla oli sukua ja ystäviä joten tavarat liikkuivat.

Sain siis terveyteni takaisin ja palasin työelämään. Näinhän kuuluukin tapahtua. Vuosi pienillä tuloilla meni "hyvin". Toisaalta mihinkään en "päässyt", en sitä tarvinnutkaan, sairashan olin. Suokaa sain kaupasta ihan kylliksi, ei herkkuja mutten niitäkään kaivannut. Rahalla siis pysyy hengissä. Moni tahtoo sitä lisää jotta elämä ei olisi vain hengissä pysymistä vaan "elämää". Mitä se sitten kullekin tarkoittaa.

Itse opin hyvin mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä. Ystävät, lemmikki, paikka jossa saa olla ja asua. Kaikki muu on turhaa ja markkinaharhaa. Ryyppäily, turhien, kalliiden asioiden ostot jäivät pois myös jatkossa; merkkivaatteet, bailailu (lue; ryyppääminen), merkkihajut. Jopa videovuokrauksiin saa helposti pistettyä ruokarahat. Raha menee siten että sitä ei edes huomaa.

Kun palasin työelämään, olin muuttunut. Nyt rahaa riittää isompiinkin "hankkeisiin". Pistin itselleni heti tavoitteen tälle vuodelle joka maksoi lähes 3000 ja siitä olen jo 2/3 maksanutkin. Silti rahaa jää enemmän kuin "köyhyyskaudellani".

MOT: tuki riittää mutta sen tarkoitus ei ole ollakaan ikuinen. Toimeentulotuen saaminen on välivaihe ennen takaisin työelämään siirtymistä. Jos työelämään ei voi mennä on tarkistettava syy, miksi. Jos kyseessä on sairaus silloin kuntoutetaan. Se kuuluu KELA:lle. Jos tämä ei ole mahdollista siirtyy eläkkeelle, pois toimeentulotuelta.

Jos joku valittaa toimeentulotuen pienuutta, sopii kysyä miksi hän siinä joutuu roikkumaan? Mistä valitus johtuu? Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle (tämä alkaa jo näkyä), työpaikkoja vapautuu paljon. Ei ehkä lääkärinpalkkaisia, mutta töitä kumminkin. Tavallisia toimistohommia jotka kyllä oppii vähempi-älyinenkin.

NAUTI SIINÄ SITTEN PÄIVITTÄISESTÄ SHATOBRIÄÄNISTÄ.

Mutta eläkeläinen voittaa, sanoo tämä juttu.
http://www.taloussanomat.fi/sivu.php?page_id=12&news_id=200819409&rss=13

No ihan hyvin tässä eläkkeellä meneileepi.