Vielä kymmenen vuotta sitten juopottelin kaiket päivät ja hain sossusta rahaa, vaikka olin vain 20 vuotias.
Aina, kun sain sossusta alennetun toimeentulotuen, koska en ollut mennyt työkkärin määräämään harjoitteluun, siis 220 euroa käteen, juopottelin sillä koko viikon ja ajoin taksilla ees taas. Taksimaksuista jouduin pulittamaan ylimääräistä, koska minulla oli koko ajan kuset ja paskat housussa.
Eräänä aamuna, kun heräsin mankkaan kaatopaikalta kolme metriä paksun jätekasan alta, päätin että nyt pitää ryhdistäytyä. Kävelin Espoon keskukseen autoliikkeeseen ja ravistelin sisään mennessäni enimmät paskat vaatteista ja housuista. Kerroin automyyjälle, että nyt tuli loppu tämän pojan hulinoinnista ja teen parannuksen. Sanoin, että kun on tämä työvoimapula, niin varmaan saan töitä joten pyysin rohkeasti, silmiin katsoen autoliikkeestä minulle autoa velaksi ilman takaajia. Automyyjä sanoi kyynelsilmin, että ota tuosta rivistä mikä tahansa alle kahden tonnin auto. Otin siitä sitten siistin mersun ja kerroin, että aion aluksi asua siinä ja käydä töissä.
Siltä istumalta menin työkkäriin katsomaan työpaikkoja sillä asenteella, että otan mitä vaan hommia. Siellä oli rakennussiivoojan homma tarjolla ja koska minulla ei ollut puhelinta, menin samantien työnantajan pakeille. Matkalla kävin vantaanjoessa peseytymässä ja pesin käsin myös vaatteeni, vaikka pakkasta oli kymmenen astetta. Roskiksesta löysin vajaan deodorantti pullon ja pistin sitä kainaloon. Geeliä ei löytynyt, mutta käytin roskiksesta löytämääni marganriinia hiusten ojennukseen.
Kun pääsin työnantajan luo, pomo kertoi siellä, että nyt on hyvät mahdollisuudet, koska tällä kertaa ei ole siivoojan paikkaan kuin 60 hakijaa ja aina ahkeralle kaverille töitä löytyy. Hän otti heti minut ohi jonon soveltuvuustestiin, johon pääsi vain yksi kymmenestä eli kuusi hakijaa tuosta sakista. Testissä loistin kaikkien yläpuolella, olinhan sanavalmis ja hallitsin liuottimien käytön. Osoitin myös suurta luovuutta, koska olin sitonut housut jalkaan vanhalla kengännauhalla, kun vyötä ei ollut ja kerroin pesseeni paskan hajun vaatteistani vantaanjoen runsailla peusainejäämillä, sillä vaahdolla joen mutkassa tiedättehän.
Kyllä tuli itsevarma mieli kun ohitin muut hakijat, vaikka joukossa oli koulutettuja siivoojiakin, mutta samalla näytin heille esimerkkiä, että kyllä osaava ja ahkera kaveri aina töitä saa. Tilaisuuden jälkeen kerroin kaikille muille hakijoille mielipiteeni heistä, sanoin että ovat vai luusereita, jotka eivät yritä tarpeeksi, kyllä jokainen töitä saa kun kovin yrittää, onhan lehdessä sanottu, että työvoimapula on niin kova, ettei enää ole aina edes sataa hakijaa yhteen työpaikkaan...
Siivousfirma antoi minulle luvan laittaa niiden toimiston nurkkaan majapaikan, jossa nukuinkin sitten kolme viikkoa. Eräänä päivänä, kun olin nukkunut tavanomaiset kolmen tunnin yöuneni ja valmistauduin 20 tunnin työpäivääni, tuli luokseni kiinteistövälittäjä, joka tarjosi minulle osamaksulla asuntoa Kampista. Hän oli kuullut selviytymistarinani ja sanoi, että myyjä ei vaadi takaajia eikä mitään, vaan saan asunnon suoraan nimiini ja makselen sitä sitten vaikka pari tonnia kuussa.
Lähdin siltä istumalta kymppitonnin autollani katsomaan sitä puolen miljoonan kämppää ja ostin sen heti. Kun olin maksanut siitä puolessa vuodessa sata tonnia, otin sitä vastaan lainaa ja sijoitin Won Copitan osakkeisiin ja muihin lupaaviin verkostobisneksiin. Pian olin tienannut omaisuuden sijoituksilla, yli 50 miljoonaa.
Nyt, kun katson elämääni taaksepäin, ei ikinä uskoisi että muutama vuosi sitten parikymppisenä olin vain surkea juoppo, joka oli hummannut jo kolmekymmentä vuotta viinan ja muiden mömmöjen parissa.
En halua haukkua ketään muita, vaikkeivat menestyisikään. Haluan vain olla rohkaiseva esimerkki siitä, että kuka tahansa voi menstyä ja tulla vaikka USA:n presidentiksi, kun vain kovin tahtoo.
Aina, kun sain sossusta alennetun toimeentulotuen, koska en ollut mennyt työkkärin määräämään harjoitteluun, siis 220 euroa käteen, juopottelin sillä koko viikon ja ajoin taksilla ees taas. Taksimaksuista jouduin pulittamaan ylimääräistä, koska minulla oli koko ajan kuset ja paskat housussa.
Eräänä aamuna, kun heräsin mankkaan kaatopaikalta kolme metriä paksun jätekasan alta, päätin että nyt pitää ryhdistäytyä. Kävelin Espoon keskukseen autoliikkeeseen ja ravistelin sisään mennessäni enimmät paskat vaatteista ja housuista. Kerroin automyyjälle, että nyt tuli loppu tämän pojan hulinoinnista ja teen parannuksen. Sanoin, että kun on tämä työvoimapula, niin varmaan saan töitä joten pyysin rohkeasti, silmiin katsoen autoliikkeestä minulle autoa velaksi ilman takaajia. Automyyjä sanoi kyynelsilmin, että ota tuosta rivistä mikä tahansa alle kahden tonnin auto. Otin siitä sitten siistin mersun ja kerroin, että aion aluksi asua siinä ja käydä töissä.
Siltä istumalta menin työkkäriin katsomaan työpaikkoja sillä asenteella, että otan mitä vaan hommia. Siellä oli rakennussiivoojan homma tarjolla ja koska minulla ei ollut puhelinta, menin samantien työnantajan pakeille. Matkalla kävin vantaanjoessa peseytymässä ja pesin käsin myös vaatteeni, vaikka pakkasta oli kymmenen astetta. Roskiksesta löysin vajaan deodorantti pullon ja pistin sitä kainaloon. Geeliä ei löytynyt, mutta käytin roskiksesta löytämääni marganriinia hiusten ojennukseen.
Kun pääsin työnantajan luo, pomo kertoi siellä, että nyt on hyvät mahdollisuudet, koska tällä kertaa ei ole siivoojan paikkaan kuin 60 hakijaa ja aina ahkeralle kaverille töitä löytyy. Hän otti heti minut ohi jonon soveltuvuustestiin, johon pääsi vain yksi kymmenestä eli kuusi hakijaa tuosta sakista. Testissä loistin kaikkien yläpuolella, olinhan sanavalmis ja hallitsin liuottimien käytön. Osoitin myös suurta luovuutta, koska olin sitonut housut jalkaan vanhalla kengännauhalla, kun vyötä ei ollut ja kerroin pesseeni paskan hajun vaatteistani vantaanjoen runsailla peusainejäämillä, sillä vaahdolla joen mutkassa tiedättehän.
Kyllä tuli itsevarma mieli kun ohitin muut hakijat, vaikka joukossa oli koulutettuja siivoojiakin, mutta samalla näytin heille esimerkkiä, että kyllä osaava ja ahkera kaveri aina töitä saa. Tilaisuuden jälkeen kerroin kaikille muille hakijoille mielipiteeni heistä, sanoin että ovat vai luusereita, jotka eivät yritä tarpeeksi, kyllä jokainen töitä saa kun kovin yrittää, onhan lehdessä sanottu, että työvoimapula on niin kova, ettei enää ole aina edes sataa hakijaa yhteen työpaikkaan...
Siivousfirma antoi minulle luvan laittaa niiden toimiston nurkkaan majapaikan, jossa nukuinkin sitten kolme viikkoa. Eräänä päivänä, kun olin nukkunut tavanomaiset kolmen tunnin yöuneni ja valmistauduin 20 tunnin työpäivääni, tuli luokseni kiinteistövälittäjä, joka tarjosi minulle osamaksulla asuntoa Kampista. Hän oli kuullut selviytymistarinani ja sanoi, että myyjä ei vaadi takaajia eikä mitään, vaan saan asunnon suoraan nimiini ja makselen sitä sitten vaikka pari tonnia kuussa.
Lähdin siltä istumalta kymppitonnin autollani katsomaan sitä puolen miljoonan kämppää ja ostin sen heti. Kun olin maksanut siitä puolessa vuodessa sata tonnia, otin sitä vastaan lainaa ja sijoitin Won Copitan osakkeisiin ja muihin lupaaviin verkostobisneksiin. Pian olin tienannut omaisuuden sijoituksilla, yli 50 miljoonaa.
Nyt, kun katson elämääni taaksepäin, ei ikinä uskoisi että muutama vuosi sitten parikymppisenä olin vain surkea juoppo, joka oli hummannut jo kolmekymmentä vuotta viinan ja muiden mömmöjen parissa.
En halua haukkua ketään muita, vaikkeivat menestyisikään. Haluan vain olla rohkaiseva esimerkki siitä, että kuka tahansa voi menstyä ja tulla vaikka USA:n presidentiksi, kun vain kovin tahtoo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hienoa lukea yritteliäästä rohkeudestasi. Kateelliset tietysti mollaavat tarinaasi valheeksi :)
meillä vielä on tällaisia arjen sankareita jotka kovalla yrittämisellään ja työllään ovat nousseet pohjalta ja ovat sitten esimerkkinä muillekkin. Ikävä kyllä, kun näitä sivuja lukee niin näyttää täällä kyllä olevan lähinnä vain sellaisten ihmisten valituksia, jotka eivät muuta viitsi kuin kotonaan sohvalla maata meidän veromarkoillamme elätettävänä. Eivät itse viitsi mennä töihin, ja sitten vaan ovat kateellisia ahkerille, kyvykkäille, omalla työllään vaurastuneille menestyjille. Ei tarvitse ihmetellä miksi ovat köyhiä. Sanalla sanoen ovat luuseriainesta. Minä en ainakaan tällaisia luusereita mihinkään töihin ottaisi, vaikka heitä ilmaiseksi tarjolla olisi.
Tarkoittanet,että veroeuroillamme.
Noh, tekstisi oli typerä kokonaisuudessaan. Taidat olla itse aloittaja, joka vastailee itselleen.
Tyhmempikin näkee,että aloitusviesti oli vitsi.
Hienoa että jotkut saavat elämänsä raiteilleen. Siinä sen näkee että kenestä vaan voi tulla mitä vaan jos oikein kovin yrittää. Itse olen melko hyvin toimeen tuleva, mutta kumpa vaan sitä rahan paskoo tulisi niin paljon että voisi lähimmäisiään auttaa, meidän suvussa kun on noita köyhiä :(, vaikka pieni apu se on apu sekin.
Kuinkahan monta kertaa tuo tarina on tällä palstalla pyörinyt ja muillakin?
Kirjoittaja on joko täydellinen narsisti tai sitten pelkkä provoilija. Veikkaan jälkimmäistä mahdollisuutta.