Jos en tuhnuttaisi, asuisin velkaisessa neukkulätissä. En varmaankaan edes tietäisi olevani olamassakaan, jos en olisi kurkkuani myöten täynnä yläkerran norsua, naapurin parveketupakoitsijaa ja alakerran pianonrääkkääjää.
Minä tuhnutan ja odotan rommausta. Siis olen. Jos nipistän itseäni, sattuu. Rommauksen jälkeen ostan oman ja muutun kenties eläväksi kuolleeksi. Ehkä nipistäminenkään ei enää satu.
Nyt kuitenkin saan naureskella maha kippurassa tuulipukukansan hätää, kun korot ovat nousussa ja hinnat romahtamassa. Tuhnutan - siis olen.
Minä tuhnutan ja odotan rommausta. Siis olen. Jos nipistän itseäni, sattuu. Rommauksen jälkeen ostan oman ja muutun kenties eläväksi kuolleeksi. Ehkä nipistäminenkään ei enää satu.
Nyt kuitenkin saan naureskella maha kippurassa tuulipukukansan hätää, kun korot ovat nousussa ja hinnat romahtamassa. Tuhnutan - siis olen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jos kerran olet, niin mikä olet?
Ja kuka sen määrittelee mikä olet?
Määritelmäni on että olet nolla, siis ei mitään.
Mikäkö olen? Olen tuhnuttaja, henkilö joka myi kuplahinnalla lättinsä pois ja nyt odottelee rommausta.
Määrittelyn suoritan itse.
Jos minä olen nolla, niin mikä sinä sitten olet? Miinus 10 vai? Minä sentään olen olemassa, mutta oletko sinä? Vai oletko ikivelkainen pankin torppari, joka zombiena matkustaa aamuisin töihin hikisessä hkl:n bussissa rikkauksista haaveillen?
kun kerran itse voi itsensä määritellä niin minä olen:
oikeaan aikaan ostanut omakotiasuja, tyytyväinen
ja lähes velaton, alle nelikymppinen elämän voittajiin kuuluva älykkö.
Virtuaaliomakotitalo on tietty mukava haave, mutta nipistäpä nyt itseäsi. Onko siellä joku? Sinäkö? Omakotitalo on vain haave ja kerrostalokasarmi huonomaineisen kaupunginosan laitamilla masentaa. Mutta ehkä jonain päivänä.
leikkisä?
Määritelmäni sinusta menikin näköjään pahasti pieleen; et olekaan nolla, olet paranoidinen kyynikko joka ei usko muilla olevan sitä mikä itseltä puuttuu.
Toivotan sinulle kuitenkin voimia, ja toivottavasti katkeruutesi ei kalva sinusta elämäniloasi.
Eiköhän ne melkein kaikki meistä ole olleet samassa tilanteessa.
Ennen kuin aloitin ikivelallisen uran, niin oikein vitutti, kun töissä pomo paukutti henkselitä talollaan.
Nyt kun on päässyt itse samaan tilanteeseen, niin pitäisi ymmärtää pitää suunsa supussa.
Ei siitä nyt niin pitkää aikaa ole.
Tsemppiä ja hyvää säkää...niitä tarvitaan.
Kannattaa nauttia siitä talosta niin kauan kuin pystyy. Voutin soitto on kuin kalman huuto helvetin syvyyksistä... se on nyt ohi!
jos se oloa helpottaa.
Mutta muista se, että mitään ei saa jos ei mitään koskaan uskalla.
Eikä tässä nyt mitään niin ihmeellistä ole, kun tähän tottuu.