kun eivät huomaa että puoluejohto on jo pitemmän aikaa kussut heitä suoraan silmään?!
Ovatko keput tyhmiä
Kyntöruuna
24960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Eivät keskustalaiset ole sen tyhmempiä kuin muutkaan suomalaiset.
Suomen EU-eliitti (eivät vain keput) on kussut koko kansaa silmään.
Viimeisin keskustan kannattajien silmäänkusetus on se, että tänään ilmestyneen Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa neuvotteluissa mukana ollut Heikki Haavisto on saatu valehtelemaan 141-neuvottelujen taustasta.
Haastattelussa Haavisto kertoo, että Suomi halusi ja SAI luvan maksaa PYSYVÄÄ kansallista tukea.
Suomi kyllä halusi, mutta ei saanut kuin alenevan viiden vuoden siirtymäkauden tuen.
Haavisto kertoo MT:n haastattelussa, että hän varmisti sopimuksen tulkinnan ministerineuvostolta.
Kuten tässä suomi24-keskustelussa on käynyt ilmi, kirjoitti keskeinen EU-neuvottelija Antti Kuosmanen kirjan, joka oli hätäisesti vedettävä markkinoilta ja tuhottava.
Kuosmanen tuli kertoneeksi, että pari päivää neuvottelujen jälkeen tuli hälyttävä viesti: Suomi ei saakaan, mitä oli luvattu. Asiasta hermostuivat muutamat virkamiehet ja ministerit pääministeri Aho myöten, mutta onneksi asia ei koskaan joutunut julkisuuteen.
Nyt asia on lopultakin joutunut julkisuuteen.
Maatalousministeri Korkeaojan omassa kaupungissa, Kokemäellä, ilmestyvässä SataSeutu-lehdessä on ollut asian taustasta ollut 2-osainen perusteellinen toimituksellinen kirjoitus.
Kiitos Antti Kuosmaselle, että tuli kertoneeksi totuuden!
Totuuden kertominen ei ole ollenkaan keskustalaisten häpeä.
Asia ei ole häpeä niillekään nykyisille keskustalaisille ministereille ja kansanedustajille, jotka eivät ole kyseiseen huijaukseen osallistuneet.
Mutta häpeä asia on niille, jotka eivät uskalla tunnustaa silloisen pääministeri Esko Ahon ja hänen maatalousneuvotteluja käyneen erityisavustajan, MTK:n nykyisen puheenjohtajan, Esa Härmälän tekemää kusetusta.
Kumpi on tärkeämpää, maataloustuottajien tuleva kohtalo vai keskustalaisia huijanneiden neuvottelijoiden ja Esko Ahon suojelu?
No nyt kun haluamasi totuus on tullut ilmi, niin mitä sitten?
Viimeisen gallupin mukaan EU:n kannattajien määrä on kansanäänestyksestä vain kasvanut, eli enemmistö kanslaisista on imeisesti tyytyväinen tilanteeseen.
'Haavisto kertoo MT:n haastattelussa, että hän varmisti sopimuksen tulkinnan ministerineuvostolta. '
'Kuosmanen tuli kertoneeksi, että pari päivää neuvottelujen jälkeen tuli hälyttävä viesti: Suomi ei saakaan, mitä oli luvattu. '
Missähän se Haaviston vale nyt sitten on !? Voiko olla ristiriitaisempaa kirjoitusta. No kokoomksessahan riittää kykyihmisiä.
Tärkeää tässä oli se, että muut puolueet älysivät panna Keskustapoliitikot ja Esä Härmälän keskeiseen asemaan neuvotteluissa. Nyt ei ainakaan päästä syyttämään muita mistään kusetuksesta. Tärkeää oli myös lopputulos eli se, että Suomi sain neuvoteltua liittymissopimuksen, joka kaiken lisäksi oli ihan kelvollinen. Jos vielä Keskustaa äänestävät saadaan äänestämään muita puolueita tämän seurauksena, tulos on paljon parempi kuin kukaan osasi toiveunissa nähdä. Aholle, Haavistolle ja Härmälälle pitäisi näiden saavutusten johdosta myöntää joku pro Finlandia -mitalia, sillä isänmaan kokonaisetua tässä on ajettu.
Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa Heikki Haavisto on saatu valehtelemaan. Tai sitten toimittaja on kirjoittanut omiaan.
Joka tapauksessa Maaseudun Tulevaisuuden haastattelu on valheellinen sopimuksesta, jonka Suomi todellisuudessa oli tehnyt.
Antti Kuosmanen tuli tuhotussa kirjassaan kertoneeksi totuuden.
Ei ihme, että Kuosmnen joutuu hätäisesti keräämään myynnissäkin olleet kirjansa ja tuhoamaan ne!
Päävastuun sopimuksesta ja salailusta kantaa silloinen pääministeri Aho.
Otteita ja kommentteja Haaviston haastattelusta:
" Haavisto muistuttaa Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että neuvottelujen viime hetkillä syntynyt artikla oli kynnyskysymys Suomen jäsenyydelle unionissa."
Kommentti:
Totta. Antti Kuosmanen kirjoittaa, että Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi rippumaan tuon varaan.
- Mutta millainen olikaan sopimus, jonka molemmat osapuolet saivat tulkita haluamallaan tavalla?
Ja:
" Suomi halusi ja sai tuolloin pysyväksi tarkoitetun mahdollisuuden maksaa maataloudelleen kansallista tukea koko maassa, mikäli EU:n yhteinen maatalouspolitiikka aiheuttaisi suomalaiselle tuotannolle vakavia vaikeuksia."
Kommentit:
- Suomi halusi, mutta ei todellakaan saanut, kuten haastattelussa kerrotaan.
- Ehtoa, "mikäli EU:n ..." - ei myöskään ole.
Tuo "vakavien vaikeuksien tunnustaminen" EU:n taholta oli ilmaistu sopimuksessa englannin kielen määräävällä the-artikkelilla!
Ja:
" Neuvottelujen ajauduttua umpikujaan maaliskuun 1. päivän aamuna 1994 Saksa tarjoutui vielä välittäjäksi Suomen ongelmien ratkaisemiseksi.
Suomen kaipaamat takeet kansalliselle tuelle saatiin. Haavisto varmisti vielä ministerineuvostolta, että sopimusosapuolten tulkinta artiklasta oli yhteinen. "
Kommentit:
- Saksa (Klaus Kinkel) tuli KAKSI kertaa välittäjäksi, apuun. Ensimmäisen kerran aamulla, kuten Haavisto muistaa. EU ei kuitenkaan hyväksynyt tuota Suomen ja Kinkelin tekemää ehdotusta sopimukseksi.
Toisen kerran Kinkel tuli apuun niin, että sopimus oli klo 18 valmis.
- Takeita ei todellakaan saatu. SataSeudun uutiset kertovat Antti Kuosmasen tuhotun kirjan sanoin, miten sopimuksessa oli kaikilla sanoilla ja jopa välimerkkeillä raskas latinki.
- Haavisto ei varmaankaan ole varmistanut tulkintaa ministerineuvostolta.
Kuosmanen nimittäin kertoo, että pari päivää neuvottelujen jälkeen tuli hälyttävä viesti, joka ei onneksi koskaan joutunut julkisuuteen.
SataSeutu-lehti on julkistanut asian ja aloittanut keskustelun.
Kyse ei ole maataloustuottajien lyömisestä, vaan puolustamisesta, koska tehty 141-sopimus oli tarkoitettu lyhyeksi ja väheneväksi tueksi.
Kun tuo tuki loppuu, loppuu myös Suomen maataloustuotanto kannattamattomana.
Onko se oikein?
Pyydän ystävällisesti lukijoita tallentamaan ja tulostamaan tekstini.
Kiinnostuin asiasta ja tilasin Kokemäeltä Sataseutu-lehden ja totesin, että:
SataSeutu-lehti on todellakin julkistanut asian ja aloittanut
keskustelun.
Olemassaolevien dokumenttien valossa voidaan sanoa, että kansanäänestys
oli vaalipetos. Eduskunta ei näin ollen saanut kompetenssia hyväksyä
liittymissopimusta!
Huijaten tehdyt sopimukset ja huijaukseen perustunut liittymislain
hyväksyminen eivät ole oikeudellisesti päteviä.
EU:n määräykset eivät koske Suomea. Suomi ei olekaan EU:n jäsen!
ETA-sopimus jää voimaan, eli Suomi päättäköön tästä lähin itse omasta
talouspolitiikastaan (oma raha), sisäpolitiikastaan ja omasta
maatalouspolitiikastaan.
Joulukuussa 1994 julkisuuslain asetusta muutettiin. Kyseessä oli
julkisuuslain poikkeuksien muutostarve, jota perusteltiin neuvottelujen
loppuvaiheiden asiakirjoilla, joiden julkisuuteen antamista pitää
tapauskohtaisesti harkita.
Oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki esitteli Niemivuon muistiota
joulukuussa 1994 EU-ministerivaliokunnan kokouksissa.
Kuka tiesi kertoa, että neuvottelujen loppuvaiheiden asiakirjat eivät
kestä päivänvaloa, ja että niiden julkistaminen heikentäisi Suomen
toimia kansainvälisessä yhteistyössä?
Lisäksi julkisuuteen päästäminen haittaisi jäsenmaiksi pyrkivien maiden
jäsenyysneuvotteluja!
Paljastuneiden dokumenttien valossa kansanäänestys todellakin oli vaalipetos.
SataSeudun kertoman asian selvittäminen ei todellakaan ole Keskustan kannattajien häpeä.
Salaaminen ei kuulu demokratiaan, vaan diktatuuriin.
Pistän nyt kaikkien luettavaksi uutisen 27.8.2003 ilmestyneestä SataSeutu -lehdestä.
Tallenna ja tulosta. Lue toiseenkin kertaan.
Tässä:
" Raskas tehtävä kertoa totuus EU-maatalousneuvotteluista
Mistään ”ministerin ensimetreillä hutkimisesta kuten Satakunnan Kansan Hannu Aaltonen 17.8.2003 epäili, ei ole kysymys, kun SataSeudussa on pyydetty nykyiseltä maatalousministeriltä totuutta 141 –neuvotteluista.
Esko Ahon keskustavetoinen hallitus ei kertonut aikaan totuutta Suomen kansalle, miten maataloudellemme käy EU-aikana. Toivottavasti totuus uskalletaan kertoa viimeistään nyt. Maataloutemme kansallisista tuista ei päätetä Suomessa vaan Brysselissä.
Keskustelun herättämiseksi SataSeutu julkaisee katkelmia Suomen ensimmäisen EY-virkamiehen Antti Kuosmasen kirjoittamasta EU-neuvotteluja käsitelleestä kirjasta. Kuosmanen on neuvotteluihin osallistuneena käyttänyt kirjan lähdeaineistona omia neuvottelumuistiinpanoja ja ministeriöiden asiakirjoja.
Ennen EU-kansanäänestystä vuonna 1994 ei Suomen neuvotteluja EU:n kanssa oltu käyty loppuun. Vääntö näyttää edelleen jatkuvan. Tämän vuoden loppuun mennessä joutunemme nielemään alenevan kansallisen tukitason.
Juha Korkeaoja on vaatinut näiden tukien nostamista.
Lainaus Antti Kuosmasen kirjasta koskien EU-neuvottelua 1.3.1994:
” Olimme kaikki tässä vaiheessa nälkäisiä ja valvotun yön ja useita päiviä kestäneen yhtämittaisen hermojännityksen takia uupuneita. Jo sovitut ja vielä sopimatta olevat asiat alkoivat mennä sekaisin ja maltti papereiden valmistelussa jälleen kadota. Maaliskuun ensimmäisen aamun sarastaessa pidetyssä kokouksessa EU:n troikan kanssa ministerimme eivät saaneet enää aloitetta käsiinsä Pangaloksen kanssa, mutta eivätpä näyttäneet saavan enää Saksa ja Belgiakaan.
Näytti, että pää oli tullut vetävän käteen.
Jopa Pertti Salolainenkin oli jo valmis tunnustamaan, että neuvottelutulosta ei tällä yrittämällä syntyisi. Neuvoston vanhassa rakennuksessa meille osoitettu rähjäinen toimistohuone oli täydellisessä sopusoinnussa vallinneen tunnelman kanssa.
Norjan neuvottelijoiden yhtä ankeat toimistotilat vastapäätä omiamme olivat siinä vaiheessa jo tyhjentyneet heidän neuvottelujensa keskeydyttyä. Ne olivat kolkko, konkreettinen todiste epäonnistumisesta, joka näytti olevan meidänkin kohtalomme.
Veli Sundbäck'in pyynnöstä olin laatinut lyhyen puheen pidettäväksi siinä istunnossa, jossa tämä jouduttaisiin toteamaan. Se oli parin kappaleen pituinen. Siinä olisi sanottu, että Suomi on kuluneiden päivien aikana osoittanut päättäväisyytensä pyrkiä positiiviseen lopputulokseen tekemällä maatalouteensa ja elintarviketeollisuuteensa syvällisesti vaikuttavia myönnytyksiä. Se hetki oli nyt tullut, ja ellei EU hyväksyisi sillä hetkellä pöydällä olevaa viimeisintä kompromissitekstiä, olisi pakko todeta neuvotteluissa tällä yrittämällä epäonnistutun.
Sain luonnoksesta Veliltä hyvän arvosanan: "Euroopan paras draftaaja". Sitä on pidettävä todisteena hänenkin kestokykynsä rajallisuudesta, sillä ei tuo teksti jälkeenpäin arvioiden kovin ihmeellisen puhetaidon muistomerkki olisi ollut.
Sitä puhetta ei kuitenkaan tarvinnut koskaan pitää. Saksalaisilta tuli viesti, että he halusivat vielä kerran tavata suomalaiset katsoakseen, voitaisiinko kuitenkin päästä eteenpäin. Kun palaveriin menneitä ei kuulunutkaan takaisin, arvasimme me muutkin, että neuvottelut olivat lähteneet uudelleen liikkeelle.
Se oli oikea arvaus, sillä siitä hetkestä alkoikin lopullisten kompromissien etsintä, jonka tuloksena löytyivät pohjoisen tuen luvallisuutta koskevat sanonnat, joiden varaan ratkaisu voitiin
rakentaa.”
” Suomen puolella jouduimme vielä päättämään mitä tehdä, kun selvää vihreätä valoa ei kuulunut Helsingistä. Loppujen lopuksi sitä ei odotettu, vaan päätettiin, että neuvotteluvaltuuskunta, jolle oli annettu valtuutus ja velvoite neuvotella liittymissopimus, myös voi itse päättää tuloksen hyväksymisestä ja alistaa sen sitten sellaisenaan asettajalleen. Muodollisesti siihen oli täysi oikeus, mutta sellaisen päätöksen tekeminen kysyi silti kanttia. Kuuden maissa illalla asia oli selvä."
Maratonin tulokset
"Jäsenyysneuvottelujen tärkein asiakirja ei ollut pituudella pilattu:
vajaat kaksi liuskaa. Tästä seurannut väistämätön ylimalkaisuus ja epämääräisyys aiheutti myöhemmin vaikeuksia. Toisaalta: tällaisia ovat hyvin usein tulokset kovimmista neuvotteluista. Meillä oli sentään paperi. Eräillä hakijamailla maratonistunnon tärkeimmät tulokset olivat
pelkästään suulliset.”
”Suomen EU-jäsenyyden kohtalon kannalta tärkeimmät kolme lausetta määrittelivät pohjoisen tuen alueen ja sen, mitä voitiin tehdä mikäli pohjoinen tuki ja EY:n maatalouspolitiikan välineet yhdessä eivät riittäisi."
Ensimmäisessä sanottiin:
"Jäljelle jääviä vakavia vaikeuksia varten harkitaan turvautumista kansalliseen suoraan tukeen."
Toisessa sanottiin:
"Suomen maatalouden yhteiseen maatalouspolitiikkaan integroitumisen helpottamiseksi koko maa saa pohjoista, kansallista ja/tai yhteisön tukea."
" Kaikilla sanoilla ja välimerkeilläkin oli raskaasti ladattu merkityssisältö edellä olevissa lauseissa. Oikeastaan pitäisi tarkastella alkukielistä tekstiä, jotta vivahteet tulisivat esille."
”Kautta ja- ja tai-sanojen välissä oli kaikkein tärkein yksityiskohta.
Tällä kieliopillisesti kyseenalaisella tempulla nimittäin kierrettiin tulkintaongelma siitä, voiko koko Suomessa soveltaa vakavien vaikeuksien voittamiseen tarkoitettua tukea. Edellähän totesin, että EU-puolella oli syntynyt väärinkäsitys, jonka mukaan emme tavoitelleetkaan Etelä-Suomeen muuta kuin joko LFA- tai pohjoista tukea.
Kun lopulta jouduimme luopumaan tästä vaatimuksesta, olisi Etelä-Suomi ilman vakavien vaikeuksien tukea jäänyt vain EY:n maatalouspolitiikan tavanomaisten tukien varaan.
Ilmaisu "ja/tai" salli tulkinnan, että vakavien vaikeuksien tukea voitiin maksaa koko maassa, ja siten siitä tuli viimeinen puolustuslinja, josta Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi riippumaan."
Korttitalo huojuu (s. 122) Antti Kuosmanen jatkaa kertomustaan pari päivää maratonistunnon jälkeen:
"Ennen minkäänlaisen liittymissopimuksen aikaansaamista oli kuitenkin päästävä monen esteen yli. Maratonistunnon tulos oli paperille pantunakin kuin korttitalo huteralla pöydällä, jonka jalkoja potkittiin joka puolelta. suomessa näkyi selvästi, että varsinkin Heikki Haavisto oli äärimmäisen kovassa paineessa omassa puolueessaan, maatalouspiireistä puhumattakaan. EU:n puolella taas alkoivat operaatiot sen tekemien myönnytysten vesittämiseksi.
Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen.
Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia. Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen.
Mistään tällaisesta ei suomalaisille ollut hiiskuttu sanaakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi varmaan jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen.
Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten.
Selitykseksi saatiin komissiosta, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta.”
Antti Kuosmanen kertoo kirjassaan sivulla 39:
"Maratonistunto oli neuvottelujen ehdoton huipentuma, vaikka neuvottelut eivät siihen päättyneetkään. Niiden jälkeinen vaihe oli taas laskusuhdannetta kahdestakin syystä. Ensinnäkin EU juuttui sisäisiin kiistoihin määrävähemmistökynnyksen takia (siitä on enemmän luvussa 32) ja toiseksi jouduttiin sopimustekstien laadinnan yhteydessä yllättäen käymään tiukka taisto jo kerran sovittujen asioiden puolustamiseksi EU:n avaamisyrityksiä vastaan. Neuvottelujen lopullinen päättäminen 12.4.1994 tapahtuikin vähemmän sydämellisissä merkeissä, kuten myös käy vielä ilmi.
Maatalouteen liittyvät ongelmat eivät jättäneet neuvottelijoita rauhaan varsinaisten neuvottelujen päätyttyäkään, sillä aina vuoden loppuun saakka jouduttiin käymään tiukkaa vääntöä niin sanotun kansallisen paketin hyväksymisestä. ”
” Maatalousneuvottelutuloksetkin oli näin saatu kirjoitetuksi liittymisasiakirjoihin.
Maatalousneuvottelujen tarina ei kuitenkaan
loppunut siihen. Seuraavaksi alkoi taistelu niin sanotusta kansallisesta tukipaketista."
Niinpä! Paketin sisältö oli vielä auki, sillä viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen (perjantaina 21.10.1994) hallituksen EU-ministerivaliokunta hyväksyi LOPULLISEN ESITYKSEN EU:lle lähetettäväksi!
Virkamiesten illuusio
Kursorisesti:
Maatalouskomissaari Renè Steichenin kirje ministeri Pesälälle syyskuun puolivälissä 1994 tulkittiin myönteiseksi arvioksi, että lisähinnat tulisivat hyväksytyiksi.
Suora sitaatti:
"Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasiallisiksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö saattoi lokakuun alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat."
Kursorisesti: Ja sitten tuli tieto, että komissio hyväksyykin lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle.
Suora sitaatti:
"Pahaksi tilanne pääsi, kun tieto komission kielteisestä kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina."
Sitaatti toisesta kappaleesta s.130:
"Suomessa ei kuitenkaan voitu tässä vaiheessa hyvitellä Steichenia.
Hallitus ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua suunnitelmaa kansallisen paketin täytäntöönpanosta.
Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä väitettyä lausuntoa olisi annettu.
Komissio totesi keskustelujen paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään. Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla."
” Episodi oli erityisen kova paikka maatalousministeri Mikko Pesälälle, joka ei noina päivinä tainnut nauttia herrana olemisesta. Siltä ainakin vaikutti käydessäni hänen luonaan, kun hän virkamiehineen valmistautui omaan tiedotustilaisuuteensa asiasta.
Eroilmoituskin oli lähellä, mikäli jo julkaistuja suunnitelmia olisi muutettava. Koetin rauhoitella; ei pidä puhua erosta, se vain pahentaa tilannetta."
Jatkuu seuraavassa SataSeutu-lehdessä "
” 141 - maatalousneuvottelujen taustat julki
Jatkoa edellisestä SataSeudusta
EU-liittymisneuvotteluihin osallistunut Antti Kuosmanen paljastaa tuhotussa kirjassaan EU:n kanssa käytyjen maatalousneuvottelujen todelliset taustat.
Antti Kuosmasen kirjan mukaan Suomen ja EU:n tulkintaerimielisyyden todellisuus 141-pykälästä valkeni pääministeri Aholle ja keskeisille ministereille jo ”pari päivää" maratonistunnon jälkeen, hyvissä ajoin ennen EU-kansanäänestystä vuonna 1994, mutta Kuosmasen mukaan se ei onneksi koskaan joutunut julkisuuteen.
SataSeutu kertoo nyt millainen maratonistunnon neuvottelutulos oli.
Antti Kuosmanen paljastaa myös, että maatalouden lisähinnat elivät syksyllä 1994 virkamiesten illuusioina niin, että sen mukaan hallitus teki maataloustulolain.
Maatalouskomissaari Rene Steichen kertoi vahingossa 7. lokakuuta 1994 suomalaiselle toimittajalle, ettei Suomi saa maksaa lisähintoja kuin maidolle.
Kuosmanen kertoo: "Itse asian kannalta vakavaa oli, että komissaari Steichenin yleisluontoiseen hyväksyvään arvioon tukipaketista ei todella ollutkaan sisältynyt lisähintojen hyväksyminen. Suomalaiset olivat kuvitelleet, että näin keskeisen asian oli täytynyt olla mukana kyseisessä arviossa, mutta niin ei vain ollut. Virkamiesten myönteiset arviot olivat olleet heidän omiaan."
Kuosmanenhan kirjoitti myös: "Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä väitettyä lausuntoa olisi esitetty. Komissio totesi keskustelujen paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään. Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla."
Episodi oli erityisen kova paikka Kuosmasen mukaan ”maatalousministeri Mikko Pesälälle, joka ei noina päivinä tainnut nauttia herrana olemisesta. Siltä ainakin vaikutti käydessäni hänen luonaan, kun hän virkamiehineen valmistautui omaan tiedotustilaisuuteensa asiasta."
Suora sitaatti EU-neuvotteluihin osallistuneen avustajan kirjasta:
"Tuon kokouksen yhteydessä näet saivat Brysseliin Pesälän sijasta matkustaneet suomalaisvirkamiehet selvää vihreää valoa lisähinnoille.
Lähestyvä kansanäänestys taisi taas säikäyttää.
Tämän kummempaa selvyyttä ei komissiolta ennen kansanäänestystä saatu kansallisen paketin hyväksyttävyydestä. Jos olisi tiedetty, millainen prosessi asiasta nousee, ei selvyyttä ehkä olisi alettu hakeakaan. Voi kysyä, olisiko keskustan enemmistöä saatu jäsenyyden kannalle, jos etukäteen olisi tiedetty, miten hankalaksi tämä asia muodostuu.
Kansanäänestyksen tulos oli ehkä ollut toisenlainen, jos hallitus olisi kaatunut kesällä 1994 tai jos sen rivit olisivat pahasti rakoilleet
myöhemmin syksyllä."
Satakunnan Kansan tuolloin julkaistun uutisen mukaan maatalousministeri Mikko Pesälä kertoi eduskunnan täysistunnossa kaksi päivää ennen kansanäänestystä, ettei lisähintojen suhteen ole epäselvyyksiä.
Kuitenkin vasta viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen, perjantaina 21.10.1994 hallituksen EU-ministerivaliokunta hyväksyi asiakirjan ”EHDOTUS MAATALOUDEN KANSALLISEKSI TUEKSI SIIRTYMÄKAUDEN AIKANA".
Kyseinen asiakirja löytyi Ulkoministeriön arkistosta, koska Kuosmasen antoi tämän jutun kirjoittajille vinkin kirjassaan: "Kansallisesta tukipaketista neuvoteltiin vielä loppuvuodesta".
Ulkoministeriön Tietopalvelusta lähetettyjen asiakirjojen mukaan sopimus kansallisesta tukipaketista ei ollutkaan valmis vielä kansanäänestyspäivänä, sunnuntaina 16.10.1994.
Muistin virkistämiseksi palautamme mieliin, mitä kansalta kysyttiin kansanäänestyksessä 16.10.1994: Pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin neuvotellun sopimuksen mukaisesti?
Mikä olikaan neuvoteltu sopimus? Voi jopa sanoa, että kysymyksen kolme viimeistä sanaa "neuvotellun sopimuksen mukaisesti" tekevät kansanäänestyksestä vaalipetoksen!
141-artiklan neuvottelutulos
Maratonistunnon neuvottelutulos oli asiakirja, jonka molemmat neuvotteluosapuolet saivat ymmärtää haluamallaan tavalla. Kerromme nyt ensimmäisenä lehtenä, mitä Antti Kuosmanen kertoo tuhotussa kirjassaan sivulla 119. Suora sitaatti:
" Maratonin tulokset: Jäsenyysneuvottelujen tärkein asiakirja ei ollut pituudella pilattu: vajaat kaksi liuskaa. Tästä seurannut väistämätön ylimalkaisuus ja epämääräisyys aiheutti myöhemmin vaikeuksia.
Toisaalta: tällaisia ovat hyvin usein tulokset kovimmista neuvotteluista. Meillä oli sentään paperi. Eräillä hakijamailla maratonistunnon tärkeimmät tulokset olivat pelkästään suulliset.
Muodoltaan paperi oli luettelo muutoksista EU:n viimeisimpään, 28.2.1994 esittämään tarjouspaperiin. Muutokset olivat kaikki parannuksia Suomen kannalta."
Kuosmanen jatkaa: "Ensinnäkin EU paransi ahatarjoustaan. Alkuperäinen 725 miljoonan ECUn tarjous nousi 855 miljoonaan. Tästä tosin oli nelisensataa miljoonaa silmänlumetta. Todellistakin korvausta suorasta hintasopeutumisesta oli parannetussa tarjouksessa kuitenkin 457 miljoonaa ECUa eli noin kolme miljardia markkaa. Se oli ehkä noin neljännes välittömän hintasopeutumisen kustannuksista ja alle tavoitteen, mutta lohtua saatiin siitä, että summa oli suurempi kuin yhdelläkään muulla hakijamaalla. Sikäli kuin periaatteet lämmittivät, voitiin voittona pitää myös EU:n perääntymistä vaatimuksestaan, että hakijamaat maksavat yksin välittömän hintasopeutumisen kustannukset."
"LFA-alueeksi tuli 85 % Suomen maatalousmaasta, ja paperissa vahvistettiin, että kyse olisi vuoristo-LFA:sta." Tuonnempana (Kuosmasen kirjassa) ilmenee, että "EU yritti livetä tästä sitoumuksesta, mutta kyllä se selvästi oli paperiin näin kirjoitettu."
"Suomen EU-jäsenyyden kohtalon kannalta tärkeimmät kolme lausetta määrittelivät pohjoisen tuen alueen ja sen, mitä voitiin tehdä mikäli pohjoinen tuki ja EY:n maatalouspolitiikan välineet yhdessä eivät riittäisi. Pohjoisen tuen alueen määrittely ei muuttunut siitä, mitä EU oli jo tarjonnut maratonistunnon alla. Se ulottuisi 62. leveyspiiriin asti ja pieneen siihen liittyvään alueeseen etelämmäksikin. Myös tuen ehdot pysyivät sen viimeisen tarjouksen mukaisina: kaikki 62. leveyspiirin yläpuolella olevat alueet luvattiin mukaan.
Seuraavaksi tulivat avainasemassa olevat kaksi lausetta.
Ensimmäisessä sanottiin "Jäljelle jääviä vakavia vaikeuksia varten harkitaan turvautumista kansalliseen suoraan tukeen."
Toisessa sanottiin: "Suomen maatalouden yhteiseen maatalouspolitiikkaan integroitumisen helpottamiseksi koko maassa saa pohjoista, kansallista ja/tai yhteisön tukea.
Kaikilla sanoilla ja välimerkeilläkin oli raskaasti ladattu merkityssisältö edellä olevissa lauseissa. Oikeastaan pitäisi tarkastella alkukielistä tekstiä, jotta vivahteet tulisivat esille.
(“For the remaining serious difficulties, recourse to national direct aid will be considered. In order to facilitate the integration of Finland into the common agricultural policy, the whole of Finland will
be eligible for Nordic, national and/or Community support."). "For the" merkitsi, että kyse ei ollut teoreettista vaan määritellyistä ja siis tunnustetuista vaikeuksista (tämä nyanssi ei ole helposti käännettävissä). Ilmaisu "will be" merkitsi, että harkinta tullaan suorittamaan; valinnanvaraa ei siis ollut. Parempi olisi kannaltamme ollut sanoa "permitted"n (sallitaan) eikä "considered" (harkitaan), mutta näin pitkälle ei EU taipunut.
Toisessa lauseessa avainilmaisut olivat "integroimisen" (the integration) ja "ja/tai" (and/or). Yritimme vaihtaa "ihtegroimisen" "osallistumiseksi" (participation), mutta se ei onnistunut.
Kautta ja- ja tai-sanojen välissä oli kaikkein tärkein yksityiskohta.
Tällä kieliopillisesti kyseenalaisella tempulla nimittäin kierrettiin tulkintaongelma siitä, voiko koko Suomessa soveltaa vakavien vaikeuksien voittamiseen tarkoitettua tukea. Edellähän totesin, että EU-puolella oli syntynyt väärinkäsitys, jonka mukaan emme tavoitelleetkaan Etelä-Suomeen muuta kuin joko LFA- tai pohjoista tukea.
Kun lopulta jouduimme luopumaan tästä vaatimuksesta, olisi Etelä-Suomi ilman vakavien vaikeuksien tukea jäänyt vain EY:n maatalouspolitiikan tavanomaisten tukien varaan.
Ilmaisu ja/tai salli tulkinnan, että vakavien vaikeuksien tukea voitiin maksaa koko maassa, ja sten siitä tuli viimeinen puolustuslinja, josta Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi riippumaan."
Näin jälkikäteen herää kysymys: Millainen oli uomen liittymisasiakirjan julkisuus?
Keskeinen EU-virkamies Antti Kuosmanen kirjoitti seuraavan UM:n arkistosta saamamme muistion:
"ULKOASIAINMINISTERIÖ 22.4.1994
Kauppapoliittinen osasto
Toimisto 20/MK
EU-ministeri ryhmä 25.4.1994
LIITTYMISASIAKIRJOJEN JULKISTAMINEN/TAUSTAA"
Sitaatti kohdasta 2:
"Liittymisasiakirjat EY-kielillä ovat kaikkien saatavissa EU-neuvoston lehdistötoimistossa."
ja kohdassa 3:
"Norjassa liittymisasiakirjat on annettu englanninkielisinä suurkäräjille, puolueille sekä JAA- ja EI-liikkeille. Norjankielinen versio on luovutettu suurkäräjille 19.4.1994 maininnoin, että käännös ei ole vielä lopullinen. Kummankin version tarkastaminen on käynnissä."
Kohta 4: "Suomessa englanninkielinen sopimusversio on jaettu hallituksen jäsenille ja eduskunnalle. Sopimusta ei ole annettu lehdistölle tai muille tahoille.
Sekä englanninkielinen että suomenkielinen sopimusversio ovat viranomaisten tarkastettavina. Ruotsinkielinenä sopimusversiona käytetään Ruotsin tekstiä.”
Tämä Kuosmasen muistio käsiteltiin hallituksen EY-ministeriryhmän kokouksessa 25.4. 1994.
Kohta 1:
"Todettiin. että EU-liittymisasiakirjat ovat julkisia kun ne on allekirjoitettu. Ulkoministeriö voi vastedes jakaa englanninkielisiä. yhä tarkistettavana olevia asiakirjoja.
Suomenkielistä sopimustekstiä jaettaan vasta kun se on virallisesti vahvistettu. Suomenkielisistä liittymisasiakirjoista kootaan kirja, jota jaetaan viranomaisille ja etujärjestöille ja myydään yksityisille kansalaisille."
Sarkistisesti voi todeta, että norjalaiset, jotka keskeyttivät maratonneuvottelunsa, saivat lukea sopimuksen omalla kielellään ja äänestivät jäsenyyttä vastaan.
Suomen kansalainen sai lukea sopimuksen vasta vuonna 1996, jolloin kirja on painettu suomeksi! Siis kaksi vuotta sopimusneuvottelujen jälkeen.
Kirja on "Asiakirjat Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin". Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 1996, ISBN 92-824-1410-8.
Kuosmanen kiittelee Erkki Liikasta, Veli Sundbäckiä, Antti Satulia, Esko Hamiloa, Eikka Kososta, Bo Göran Erikssonia, Lasse Aarniota, Niilo Jääskistä, Esa Härmälää ja Jarmo Vaittista, jotka ystävällisesti suostuivat lukemaan Kuosmasen kirjan käsikirjoituksen kokonaan tai osaksi.
"Lopuksi ansaitsevat kiitoksen myös kustantajani Kustannusosakeyhtiö Ultima Thulen omistajat puheenjohtaja Matti Vuoria ja hänen isänsä professori Pekka Vuoria, jotka uskoivat tähän hankkeeseen niin paljon, että ottivat taloudellisen riskin kirjan kustantamisesta."
Jokainen pohtikoon, miksi Kuosmanen joutui hätäisesti tuhoamaan kirjansa, kun sitä jo ehdittiin myymään muutama kappale!
Kiitos Antti Kuosmaselle, että kirjoitti kirjan, joka kertoo vaietut asiat. Kirjasta on saatavilla englanninkielinen versio, mutta ei suomenkielistä.
Satakuntalainen maa- ja metsätalousministeri on tätä taustaa vastaan voittaja, jos Suomi kykenee säilyttämään nykyiset 141-tukensa lähivuosina. Ja mikäli tuet pienenevät, ei syy ole nykyisessä ministerissä, vaan vuosina 1993-1994 EU-neuvotteluihin osallistuneissa virkamiehissä esim. MTK:n nykyinen puheenjohtaja Esa Härmälä ja Esko Ahon johtaman hallituksen nimeämissä poliittisissa neuvottelijoissa.
Tosiasiat olisi pitänyt kertoa kansalle jo ennen EU-kansanäänestystä. ”
http://groups.google.com/groups?hl=en&lr=&ie=UTF-8&oe=utf-8&threadm=9nd84e[email protected]&rnum=1&prev=/groups?q=antti kuosmanen [email protected]&rnum=1
Ajattelin tässä pakata kapslaukkuni ja muuttaa Satakuntaan, siellä ainakin tapahtuu ja on tosi makee lehti mitä lukea. Pysyy ajantasalla - - -
On hienoa, että tuo sama kiinnostus Antti Kuosmasen tuhottuun kirjaan etenee muuallakin.
Tuon kirjan alkupuheen Kuosmanen kirjoitti Juvan Petäjäniemellä elokuussa 1999.
Kirjasta ei kuitenkaan löydy lainmukaisia kappaleita Helsingin yliopiston kirjastosta.
Eikä Helsingin yliopiston isbn-laitoksella, josta jokaiselle kirjalle etukäteen annetaan kyseinen tunnus, suostuttu selvittämään asiaa.
Selitys kirjan katoamiselle on yksinkertainen:
Suomen EU-jäsenyys ei ole oikeudellisesti pätevä.
Kirjan kirjoittaja on keskeinen vuodesta 1984, siis 19 vuoden takaa EY-asioita tehnyt virkamies.
Hän on toiminut Ulkoministeriön Kauppapoliittisen osaston päällikkönä 1.3.2002 alkaen.
Toinen kirjan kustantaneen Ultima Thule OY:n omistajista on Matti Vuoria.
Vuoria oli Kuosmasen esimies ETA-neuvottelujen aikaan. Sitten uraputki kohoni Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäälliköksi.
Sitten hänet nimitettiin Fortumin päätoimiseksi hallituksen puheenjohtajaksi.
Elokuun alusta Vuoria on toiminut valtionyhtiöiden selvitysmiehenä!
Kyseessä siis on valtionyhtiöiden myyntitoimet.
Pari iltaa sitten tuli TV:stä Olli Ainolan tekemä juttu Fortumin myynnistä. Kyseinen Vuoria on Fortumissa ollut junailemassa sitäkin puhallusta.
Isot kengät ovat jättäneet Kuosmasen kirjan tuhoamiseen johtavat jäljet.
Kuka on Suomen EU-sopimushuijauksista ja laittomasta EU-jäsenyydestä vastuussa?
Presidentti Mauno Koivisto.
UM:n valtiosihteeri Martti Ahtisaari
Presidentti Martti Ahtisaari
Pääministeri Esko Aho
Kovat nimet.
Jäljet johtavat myös Paavo Lipposeen, sillä mitä Lipponen tekikään Ahon hallituksen aikaan, kun ei ollut eduskunnan jäsen?
Liittymissopimus on ihan pätevä. Täytyy muistaa, että liittymissopimuksen toinen osapuoli eli silloinen EY on toiminut hyvässä uskossa sopimusta tehdesään. Ei sopimusta voi katsoa pätemättömäksi sen takia, että toisen osapuolen prosessissa on vähän oiottu mutkia suoraksi. Jos töppäyksen tuloksena on vielä se, että kannattamattomasta maataloudesta voidaan vähin erin luopua, se on vaan siunaukseksi suomalaisille.
Tietysti on niin, että huijaukset ovat sinällään moitittavia. Jos tässä on tosiaan jotakin huijausta tapahtunut, selvitettäköön asia viime kädessä oikeudellisessa menettelyssä. Keskustalaisillehan tuo tuomioistuinkäsittely onkin käymässä jo kovin tutuksi (ensin Juhantalo sitten Jäätteenmäki ja sitten kenties ?). Ilman kepuleita meillä ei tosin olisi näin vertaansa vailla olevia näytelmiä. Media ainakin tykästyy tällaiseen.
On aika hurjaa väittää, että presidentit Koivisto ja Ahtisaari olisivat vastuussa jostain EU-sopimushuijauksesta tai laittomasta EU-jäsenyydestä. Väitteen tueksi ei ainakaan ole esitetty mitään todisteita. Kuosmasen sen paremmin kuin kenenkään muunkaan kirjoitukset eivät ole osoittaneet, että presidenttien tiedossa olisi ollut muunlaista kuvaa asioiden tilasta kuin se, minkä silloinen ulkoministeri Heikki Haavisto on nyt esittänyt.
EU-sopimus ei myöskään ole oikeudellisessa mielessä laiton (itsestään pätemätön tai edes moitteenvaraisesti kelvottamaksi julistettavissa), vaikka äänestysprosessissa on voinutkin tapahtua tällainen virhe. Sopimuksen toinen osapuoli eli liittymissopimustamme käsitelleet vanhempien jäsenvaltioiden pitäisi osoittaa toimineen myös vilpillisesti.
Parhaiten asioiden tilasta olivat luonnollisesti perillä ulkoministeri Heikki Haavisto ja se neuvottelukunta, joka oli hänen tukenaan. Lienee selvää, että pääministeri Ahoa on informoitu tarkoin neuvottelujen kulusta ja sisällöstä. On erittäin epäselvää esitettyjen tietojen valossa, kuka minkäkinlaisella tiedolla oli varustettu neuvottelujen lopputuloksen suhteen tässä 141-tuessa.
Toinen kysymys mittailtaessa äänestuloksen oikeellisuutta, on miettiä sitä, mikä vaikutus äänestulokseen olisi ollut, jos olisi siinä vaiheessa ollut yksiselitteistä, että 141-tuki kestää mainitut viisi vuotta. Eli oliko mahdollinen salaaminen tai mahdollinen tulkintaepäselvyys vaikuttanut äänestyksen lopputulokseen? Nämä maataloustuethan eivät olleet kovin keskeisessä asemassa teemoina kuin tuottajapiirien omissa argumentoinneissa. Muutoin äänestypäätökseen näyttäisivät vaikuttaneen ihan muut asiat kuin tällainen maataloustuki saati sitten tuen tällainen yksittäiskohta. Tuensaajille kysymys on tietysti tärkeä. Mutta on kyseenalaista olisi äänestyksen lopputulos muuksi muuttunut näiden äänillä. Tuottajista moni lienee kallistunut ei-nappulan puolelle jo silloin. Jos siis voitaisiin esittää jonkinlaista huijausta tapahtuneen, se olisi toimena mahdollisesti merkityksetön eli yrityksenä vaikuttaa vaalin lopputulokseen kelvoton. Teille maajusseille asiasta on tullut maailmaa suurempi kysymys ja suhteellisuudentaju siinä silloin helposti unohtuu. Itse pidän luonnollisesti vaan Suomen etuna, jos neuvottelijoille sattui tällainen pikku kömmähdys. Mahdollisen kömmähdyksen vastuunkannon suhteen tulevat kyllä ykkösenä silloin ulkoministeri Heikki Haavisto, joka oli neuvotteluissa mukana. Muut päätöksentekijät ovat olleet enemmän tai vähemmän hänen tietojensa varassa. Jos Haavisto ilmoitti, että ministerineuvosto on kallistunut tietyn tulkinnan taakse, niin kai kohtuudella voi odottaa, että muut häntä siinä uskovat.
Erikoista teille kepuleille on myös se, että yritätte omat sotkunne saada taas vänkällä näyttämään muiden juonitteluilta. Taas vedetään Lipposta vihjaillen mukaan tähän sotkuun. Tämä on sitä perikepulaista juonittelua, joka kerta kerran jälkeen tuntuu kolhatvan omaan nilkkaan.
http://kirjasto.tampere.fi:8000/Pallas?formid=docis&previd=fulls&sesid=1064484941&celi=494&doci=366136
Uutisissa sanottiin, että 7% kaikista EU:n maataloustukirahoista menee oliviöljyn tuottajien tukemiseen. Ajatelkaa! Yhden ainoan maataloustuotteen tukemiseen tuollainen summa.
EU on myös jo pidempään yrittänyt saada aikaiseksi 300 000 euron tilakohtaista maataloustukikattoa, mutta homma on kaatunut keskieurooppalaisten tilojen vastustukseen.
Että tämmönen tapaus.
kortista!
Tässä on todiste, niille, jotka ovat väittäneet, ettei Kuosmasen kirjaa olisi ollut olemassa.
Miksi Antti Kuosmanen joutui ostamaan kustantajaltaan kirjansa koko painoksen?
Kuosmasen taustasta muistettakoon, että hän on MTK:n johtokunnan pitkäaikaisen jäsenen Lauri Kuosmasen poika.
Hyvät keskustalaiset lukijani! Todellisia keskustalaisia kansanedustajia ei taida eduskunnassa olla muita kuin Hannu Takkula ja Petri Neittaanmäki.
Muut ovat EU-eliitin puolustajia.
Hyvät lukijani. Kopioikaa ja tallentakaa. Tätä asiaa ei ole tarkoitettu luettavaksi vain netissä.
Asiaan.
Mielipidepankki kirjoitti:
" On aika hurjaa väittää, että presidentit Koivisto ja Ahtisaari olisivat vastuussa jostain EU-sopimushuijauksesta tai laittomasta EU-jäsenyydestä. Väitteen tueksi ei ainakaan ole esitetty mitään todisteita."
Tässä on todisteita:
Hallitusmuodon 33 §:n mukaan presidentit (Koivisto ja Ahtisaari) käyttivät ulkopolitiikassa ylintä päätösvaltaa.
Olisi todella ihmeellistä, että ministeripääneuvottelija Pertti Salolainen ja ulkoministeri Heikki Haavisto virkamiehineen olisivat huseeranneet presidenttien selän takana.
- Eivätkä huseeranneetkaan, sillä neuvottelijoilla oli käskytys:
1. Presidentti Koivisto käskytti pääministeri Ahoa marraskuussa 1993 tiukalla ohjeella:
"En ole aikaisemmin lausunut, mutta nyt olen valmis sanomaan: On välttämätöntä, että neuvottelut saatetaan myönteiseen päätökseen helmikuun aikana".
Neuvottelut eivät saisi kaatua Suomeen ja ne tulisi saada päätökseen ennen Koiviston kauden päättymistä, siis helmikuun lopussa 1994.
1.3. presidentti vaihtuisi.
2. Maaliskuun 1. päivän aamulla Koivisto ja Ahtisaari pukivat frakkeja päälleen.
Samaan aikaan Erkki Liikanen informoi Koivistoa neuvottelujen käänteistä.
Narsistinen (lue itsekehuinen) Liikanen kuitenkin "unohti" kirjoittaa kirjaansa "Brysselin päiväkirjat" historiallisen asian - keskustelunsa eläkkeelle jäävän presidentin, Koiviston, kanssa. Tämän viimeisenä työpäivänä!
Ratkaiseva keskustelu Koiviston ja Liikasen välillä käytiin kello 9 ja 10 välillä. Koivisto antoi suoran ohjeen ilman Ahon hallituksen muodollista päätöstä, että sopimus pitää tehdä.
Tässä tianteessa Koivisto käytti äärimmillään Suomen hallitusmuodon 33 pykälään sisältyvää valtaoikeuttaan.
Se jäikin Koiviston viimeiseksi päätökseksi.
3. Eräs Brysselissä mukana ollut henkilö kertoi minulle, ettei hän ole kuullut mitään tuosta Koiviston käskytyksestä. Mutta presidentti Ahtisaari kyllä oli soittanut ja sanonut, että sopimus pitää saada tänään aikaan.
Näin myös presidentti Ahtisaari käytti äärimmillään Suomen hallitusmuodon 33 pykälään sisältyvää valtaoikeuttaan, peräti ensimmäisenä päätöksenään.
Tämän tapaisen asian kertoo myös Toivo T. Pohjala yo. keskustelussa Satakunnan kolumnissa:
" Neuvottelujen ollessa ratkaisuvaiheessa Brysselissä tapahtui Suomessa presidentinvaihdos, Martti Ahtisaari astui virkaan 1. 3. Samaan aikaan otettiin tietääkseni Helsinkiin yhteys Saksan korkeimmalta poliittiselta tasolta. "
Heikki Haavisto "unohti" Maaseudun tulevaisuuden haastattelussa sen, milloin neuvottelut saatiin päätökseen ja sen, että Saksan ulkoministeri Kinkel tulikin liittokansleri Kohlin käskyttämänä kahdesti suomalaisten apuun.
Ahtisaarikin oli heti ensimmäisenä päivänä presidenttinä ollessaan keskustellut Suomen neuvottelujen loppuun saattamisesta saksalaisten kanssa.
Uusikin presidentti siis tiesi, että Suomen neuvotteluja ei saatukaan aamulla päätökseen kuten Heikki Haavisto "muistaa".
Heikki Haavisto "muistaa" samassa haastattelussa, että hän varmisti ministerineuvostolta sopimuksen tulkinnan.
Tuo "ministerineuvosto" on juuri se saman ministerineuvoston puheenjohtajisto, jonka kanssa Haavisto ja kumppanit tekivät ko sopimuksen Koiviston ja Ahtisaaren käskytyksestä.
Suomen neuvottelijoiden ja EU:n ministerineuvoston välisenä linkkinä toimivat seuraavat saksalaiset; ulkoministeri Klaus Kinkel, Saksan ulkoministeriön valtiosihteeri Ursula Seiler-Albring ja suurlähettiläs Hans von Plötz.
Eräs saksalainen diplomaatti on kertonut Kinkelin mukanaolosta "hänellä on Kohlin ohjeet viedä asia päätökseen ja sitä varten jotakin takataskussaan".
Kyseisestä ministerineuvostosta oli paikalla Belgian ulkoministeri Willy Claes.
Tuon tulkinnanvaraisen sopimuksen kirjoitti komission pääsihteeri David Williamson.
Brittilehti Financial Times totesi kuivasti: " Monet EU-maat pitivät Saksaa lähinnä hakijamaiden lakimiehenä."
--
Millaisen sopimuksen saksalaiset tekivätkään Suomen kanssa?
Kuosmanenhan kertoi:
"Pari päivää neuvottelujen jälkeen tuli hälyttävä viesti, ettei Suomi saakaan mitä oli luvattu. Onneksi asia ei koskaan joutunut julkisuuteen."
Edellä kertomani mukaan keskeneräiset neuvottelut menivät siis myös presidentti Ahtisaarelle tiedoksi.
Mielipidepankki kiittelee Suomen eduksi, että Suomelle sattui pikku kömmähdys.
Kyseessä ei ole mikään kömmähdys, vaan tarkoin harkittu huijaus, joka onneksi Kuosmasen ansiosta paljastui.
Tuosta huijauksesta seuraa, että kansanäänestys oli vaalipetos. Ja edelleen, että Suomi ei ole oikeudellisesti ollut päivääkään EU:n jäsen.
Mielipidepankki kirjoitti:
" Kuosmasen sen paremmin kuin kenenkään muunkaan kirjoitukset eivät ole osoittaneet, että presidenttien tiedossa olisi ollut muunlaista kuvaa asioiden tilasta kuin se, minkä silloinen ulkoministeri Heikki Haavisto on nyt esittänyt. "
Hyvät lukijani! Päätelkää tämän kirjoitukseni perusteella, millaista juonittelua Suomen jäsenyysneuvottelut olivat.
Aloitetaanpa totuuksien penkominen seuraavalla asialla:
Kysykääpä ministeri Heikki Haavistolta, kuuliko hän pari päivää neuvottelujen jälkeen tulleesta hälyttävästä viestistä, joka ei onneksi koskaan joutunut julkisuuteen.
Lopuksi:
Lipponen, samaten kuin muutkin oppositiossa olleet keskeiset demarit, oli hyvinkin informoitu neuvotteluista Erkki Liikasen kautta.
tänään:
Kolumni
0lin siellä minäkin
Ministeri Heikki Haaviston haastattelusta Maaseudun Tulevaisuudessa sain minäkin aiheen ruveta muistelemaan vuoden 1994 tapahtumia. Olin siihen aikaan MTK:n puheenjohtajana ja siinä ominaisuudessa pyrin seuraamaan mahdollisimman tarkoin käynnissä olevia EU-neuvotteluja, olin myös paikalla Brysselissä ratkaisevina päivinä.
Haavisto kertoo, kuinka neuvottelut jumiutuvat maanantai-aamuna 1.3. 1994 maatalouden ns. vakavien vaikeuksien tukeen, neuvottelujen oli ollut tarkoitus päättyä jo sunnuntai-iltana. Suomalaisten mielestä tukea tarvittiin ehdottomasti tasaamaan luonnonolosuhteita täällä pohjolassa ja asiasta tehtiin siksi ”kynnyskysymys”, mutta EU:n virkamiehet eivät ymmärtäneet asiaa ja vastustivat koko ajatusta. Olin saanut heidän mielipiteestään selvän käsityksen syksyn ja talven mittaan ko. virkamiesten kanssa käymieni keskustelujen aikana. Mikäli komission virkamiehet saisivat päättää, Suomi ei tulisi saamaan mitään erivapauksia, korkeintaan investointitukea maatalouden rakenteen muuttamiseen.
Neuvottelujen ollessa ratkaisuvaiheessa Brysselissä tapahtui Suomessa presidentinvaihdos, Martti Ahtisaari astui virkaan 1. 3. Samaan aikaan otettiin tietääkseni Helsinkiin yhteys Saksan korkeimmalta poliittiselta tasolta. Tällöin ilmeisesti sovittiin, että Saksan ulkoministeri Kinkel ryhtyy vetämään neuvotteluja ja yrittää viedä ne päätökseen. Näin myös tapahtui, vieläpä verraten nopeasti.
Olen Haaviston kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaiset uskoivat ulkoministeri Kinkelin asiaan puuttumisen jälkeen ongelman saaneen tyydyttävän ratkaisun. Haavisto kertoo siihen saadun myös ministerineuvoston suomalaisia myötäilevän tulkinnan, mutta ilmeisesti ei paperilla.
Itse en ollut asiasta lainkaan vakuuttunut. Sain lopullisen sopimustekstin käsiini vaihtaessani paluumatkalla lentokonetta Kööpenhaminassa ja aavistelin pahaa. Teksti oli mielestäni kirjoitettu siten, että kumpikin osapuoli, Suomen hallitus ja EU:n komissio voivat lukea sen omalla tavallaan. Näin on myöhemmin käynyt. Komission silloinen kakkosmies David Williamsson oli kirjoittaessaan tekstin osannut asiansa.
Sopimus Brysselissä 1. 3. 1994 tehtiin korkealla poliittisella tasolla. Niinpä asian vakiinnuttamiseksi tarvitaan jälleen korkean tason poliittinen päätös, oikeammin aikanaan tehdyn päätöksen toteaminen ja kirjaaminen. Tämä on mahdollista niin kauan kuin mukana olleet poliitikot voivat asian vielä vahvistaa.
Suomen oikeus maksaa ns. 141 tukea kasvinviljelylle ja siihen olennaisesti liittyvälle maidontuotannolle ei ole jatkossa itsestäänselvyys. Se on kuitenkin välttämätöntä näissä luonnonoloissa tuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi niin maataloudessa kuin elintarviketeollisuudessa. Asia on siten kansallisesti erittäin tärkeä. Tuntuu kuitenkin siltä, että EU:n perustuslakiin ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiat vievät kaiken huomion. Nekin ovat tärkeitä, mutta myös 141 asia on välttämättä hoidettava ja tarvittaessa maan korkeimman poliittisen johdon voimin.
On syytä todeta, että nyt saattaa olla viimeinen mahdollinen tilaisuus varmistaa ns. 141- tuen pysyvyys. Virassa oleva maatalouskomissaari tuntee omakohtaisesti asian, ja päätöksiä tekemässä olleet poliitikot ovat vielä käytettävissä. Ensi keväänä tapahtuva unionin laajeneminen mutkistaa varmuudella tilannetta suuresti, todennäköisesti tekee sen mahdottomaksi. Asian hoitamiseksi on siten juuri nyt panostettava kaikki voimat.
Pääministerin ja maan hallituksen passiivisuus ihmetyttää, vaikka edellinen pääministeri Lipponen sai muistaakseni kaksikin kertaa hyväksytyksi asiaa koskevan päätöslauselman EU:n huippukokouksissa. Ne olisi vain saatettava käytännön tasolle. Myös tuottajien etujärjestön olisi lisättävä merkittävästi aktiivisuuttaan. Siten voidaan luoda poliitikoille välttämättömiä paineita ja tarvittavaa selustatukea.
Toivo T. Pohjala
Kirjoittaja on ministeri.
--
Tästä on hyvä jatkaa. Topi ei ilmeisesti lukenut SataSeutua.
MAASEUDUN TULEVAISUUS 26.9.2003
Härmälä: 141-tavoitteet pidettävä
MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä kehottaa hallitusta pitämään tiukasti kiinni Suomen tavoitteista 141-tuen jatkosta käytävissä neuvotteluissa EU:n komission kanssa.
Ei tule kyseeseen, että Suomi lähtisi komission vaatimuksesta vesittämään liittymissopimukseen kirjattuja elintärkeitä jäsenyysehtojaan, Härmälä sanoo.
Härmälä korostaa, että Suomen tavoitteet tuen korottamiselle ja pitkäaikaiselle ratkaisulle ovat perusteltuja, ja että komissiolla on täydet valtuudet sopia asiasta Suomen kanssa.
Komission toiminta on kuitenkin ollut pettymys.
Virkamiestason neuvotteluista on välittynyt kuva, että komissio haluaa pikemminkin vaikeuttaa ratkaisun syntyä , Härmälä toteaa.
Härmälän mielestä kyse on myös jäsenmaiden tasavertaisuudesta.
Ei voida hyväksyä sellaista Euroopan unionia, jossa suuret valtiot tekevät mitä haluavat, mutta pienempien oikeuksia ollaan samalla valmiita polkemaan , hän sanoo.
Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja (kesk.) neuvottelee 141-ratkaisusta maatalouskomissaari Franz Fischlerin kanssa ensi maanantaina.
Korkeaojan mukaan hänellä on neuvotteluissa koko hallituksen tuki, ja ratkaisua haetaan nyt tosissaan.
MT 26.9.2003
Turhaa on tukien perään enää haikailla. EU:lla on kielteinen kanta. Uskokaa jo.
Katteetonta optimismia ei kaivata.
Omat neuvottelijat mokasivat jo alkumetreillä. Mitä on tehtävissä enää???
Suomen neuvottelijat eivät mokanneet vaan järjestivät kansanäänestyksestä vaalipetoksen.
Keskeinen EY/EU-neuvottelija Antti Kuosmanen tuli tuhotussa kirjassaan paljastaneeksi vaietut asiat.
Suurkiitos Kuosmaselle!
Suomen valtamedian toimitukset ovat tienneet Kuosmasen tuhotusta kirjasta, mutta ovat vaienneet, koska Kuosmasen paljastamista asioista nousee skandaali.
Valtio-oikeuden professori Antero Jyränki on kirjoittanut kirjaansa "Valta ja vapaus", että ainoa keino tällaisten asioiden sanktioitiin on asian nostaminen julkiseen keskusteluun.
Mikään huijaten tehty sopimus EI OLE oikeudellisesti pätevä.
Kiitos SataSeutu-lehdelle asian nostamisesta keskusteluun!
Kun asia tutkitaan, todetaan, että Suomi ei todellisuudessa ole ollut päivääkään EU:n jäsen.
Luin noi mielipuolisen pitkät litaniat melkein läpi enkä ymmärtänyt läheskään kaikkea lukemaani!
Olen Kyntöruunan kanssa samaa mieltä että taas yritetään kusta kansaa silmään, niinkuin tuo Härmäläkin: "141 tavoitteet pidettävä". Hah hah!
NE KUN EI OLE ENÄÄ SUOMALAISTEN MÄÄRÄTTÄVISSÄ.
Missä on Paskatalikko? Äkkiä pöyhimään paskanpuhujia Kepussa!!!
Lehmänpaska (vetelä) on melkoisella varmuudella jossain Kepujen juhlakokouksessa osallistujana!?
Mielestäni tyhmä on se, joka uskoo esitettyyn väitteeseen: "Suomea uhkaa työvoimapula". Suomessa on jo virallisestikin n. 300.000 työtöntä ja todellisuudessa enemmänkin. Eläkkeellä on kymmeniätuhansia työkykyisiä ihmisiä, jotka tarvittaessa voivat tulla täyttämään työvoimavajausta. Se ei ole viisas, joka uskoo väitteeseen, että Suomea uhkaisi työvoimapula. Päinvastoin voidaan olettaa, että työttömyys tulee entisestään lisääntymään, kun monet yritykset siirtävät toimintojaan ulkomaille. Suomea uhkaa massatyöttömyys! Ei työvoimapula.
Vaikuttaa siltä, että noista Suomen maataloustukea koskevista neuvotteluista on aikoinaan annettu liian myönteinen kuva, liioiteltu, johdettu harhaan tai jopa valehdeltu. Jonkunasteista "höynäyttämistä" lienee tapahtunut. Motiivina se, että asia on haluttu saada läpi vaikka vähän epämääräisinkin keinoin. Nyt ollaan tilanteessa, että uusissa neuvotteluissa asia tulisi hoitaa kuntoon. Kyllä maataloustuotannon tulisi pääosin jatkossakin säilyä suomalaisilla itsellään. Olen tätä mieltä, vaikka itse olen vain elintarvikkeiden kuluttaja. En syö mielelläni brasilialaista lihaa, tai valtion tuella esim. USA:ssa tuotettua viljatuotetta. Mieluummin kotimaista. Toivotetaan neuvottelijoille onnea ja menestystä!