Alkaa jo pikkaisen ahistamaan kun olen jo 24v. nainen ja edelleen neitsyt. No kysymys ei ole siitä, että olisin NIIN ruma etteikö joku sänkypuuhia haluaisi kanssani harrastaa, vaan enpä ole vielä törmännyt sellaiseen ihmiseen jonka kanssa MINÄ haluaisin seksiä eka kertaa kokeilla, eikä viitsisi ihan kenen tahansa kanssa sänkyyn hypätä.
Ahistusta tässä tuottaa enemmänkin se, että jos tässä nyt joku päivä siihen "oikeaan" törmää, niin mahtaakohan tälle edes viitsiä myöntää olevansa kokematon (tässä iässä!!). Harmittaisi ettei osais ensialkuun miellyttää sängyssä, vaikka kait nuo hommat melko nopeesti oppii. Eipä minulla muuten mitään kiirettä seksiä harrastamaan, vaikka TÄYSIN valmis siihen jo olisinkin, hah.
Onko teistä hassua, että joku on täysin kokematon tässä iässä? Tai onko kohtalontovereita? :)
Ahistusta tässä tuottaa enemmänkin se, että jos tässä nyt joku päivä siihen "oikeaan" törmää, niin mahtaakohan tälle edes viitsiä myöntää olevansa kokematon (tässä iässä!!). Harmittaisi ettei osais ensialkuun miellyttää sängyssä, vaikka kait nuo hommat melko nopeesti oppii. Eipä minulla muuten mitään kiirettä seksiä harrastamaan, vaikka TÄYSIN valmis siihen jo olisinkin, hah.
Onko teistä hassua, että joku on täysin kokematon tässä iässä? Tai onko kohtalontovereita? :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Et voi syödä kakkua ja sitä säilyttää.
Yllättävän yleistä tuo on. Itse tapasin sen kivan ihmisen, jonka kanssa oli mukava asiaan tutustua 23-vuotiaana. Ennen sitä oli samanlainen tilanne. Täytyy vaan jaksaa olla sosiaalinen, tavata uusia ihmisiä ja tietenkin myös onnekas:) Kun on toisen kanssa samalla aaltopituudella, asia menee ihan omalla painollaan. Hyvää jatkoa!
ite olen 25 poitsu ja edelleen poikuus tallella en tiedä miksi mahdollisuuksia ois kyllä ollut. välillä ahistaa mut ite olen yrittäny ajatella et sitte jos se oikea kohdalle joskus sattuu niin se ymmärtää minua. ja luulisin et suurin osa miehistä olisi mielissään jos saisi olla sen oikean ensimmäinen.
Muulta meni 32v poikuus. Olen itselleni kiitollinen, että säästin poikuuteni sille tosi-rakkaudelle, joka oli tuleva vaimoni. Ja yllätys- myös neitys.
Kun paljastimme suuren neitys-salaisuutemme toisillemme, meitä ei sen jälkeen erota mikään mahti.
Ja mikä ihmeellisintä ;-) en ole uskovainen. Jesse oli hyvä tyyppi varmaan mutta uskonto sinänsä on... no jätetään väliin. Olen vain pahuksen ujo!!!
Eli sinuna en ottaisi paineita. Odota. Etsi. Luota itseesi. Älä hannkiudu väkisin neitsyydestä eroon. On poikia jotka on neityitä, ja sehän on suuri salaisuus jota ei paljasteta jätkäporukassa.
Sulla on suuri aarre hallussasi, älä anna sitä halvalla pois. Usko minua!
Edellinen kirjoittaja kirjoitti erityisen fiksusti :) Kunelkaa häntä, sillä ei kai tässä kiire ole.
Ikää on itselläkin jo 20, enkä ole miehen kanssa alasti paininut, mutta jospa sitä tässä joskus... :)
Että ihminen on mestari valehtelemaan. Etenkin itselleen.
Kun menetin sen neitsyyteni.Onneksi jaksoin odottaa sitä oikeaa, sen ihanampaa tämä ei voisi olla.Itsekkin olin yhtä ronkeli kuin sinäkin.Tuskailin monesti ja häpesin tunnustaa sen sitten kun löysin oikean rakkaan.Mutta onneksi uskalsin tunnustaa, se kannattaa....älä häpeä.Se on vain niin piintynyt olettamus, että neitsyyttä pitäisi hävetä, ei sitä pidä.Ole iloinen, voit tarjota jotain ainutlaatuista sille rakkaalle kunhan sen löydät!
siinä on jos on neitsyt? Yllättäväähän se olisi mutt a mitäpä tuosta vaikka mieluummin haluaisin itse kokeneemman naisen joka olisi hyvä sängyssä, kaikki temput oppineena. Ennenvanhaanhan oli kunnia-asia olla neitsyt, nykyään "hyvä koulutus" luetaan eduksi..ei ne paikat käytössä kulu.
Ja ihan selvennyksen vuoksi: en ole mitenkään supervaativa kumppanin suhteen. Minä vain haluaisin, että edes vähän saisin arvostusta, eikä minua ajateltaisi vain reikänä johon tyhjentää lastinsa.
mahtaa olla sille miehellekin kova kokemus, ku joutuu tollasen puhkaiseen....
haha, aijaa...eli onhan se tietty liikaa vaadittu jos haluu vähän arvostusta.
Olisipa tuleva vaimoni neitsyt. Arvostaisin koskemattomuutta äärimmäisesti.
Tapaisinpa Sinut.
muistan sen hetken, kun minä (32v) ja tuleva vaimoni totesimme, että olemme kummatkin neitsyitä.
Tuntui, että muulla maailmalla ei ole väliä. Vain tuo ihminen ja minä olemme jotain. Me kahdestaan saamme sen kokea. Se on voimakas tunne, joka luo todellisen rakkauden kahden ihmisen välille. Sitä ei voi rahassa mitata. Ja sitä ei kenenkään kannata antaa ilmaiseksi pois.
Jos tämä ajatus jotakuta ärsyttää - se on ok. Olet vain kateellinen! ;-) Neitsyydestä minulla on vain mahtavat muistot, joita mikään v---lu ei voi ottaa pois. Olen kaiken vit*lun yläpuolella, säilytin neitsyyteni vaimolleni, jota rakastan, jolle tein lapsen ja jonkä viereen minut haudataan. Ainoa ihminen elämässäni, jonka kanssa rakastelen.
Sun ikäisenäsi olin itsekin vielä mies, jolla poikuus tallella. Jälkeenpäin ei ole kaduttanut yhtään, että säästin sen puolisolleni.Seksuaali-
suus on niin hieno asia, ettei sitä kannata tuh-lata huonoon suhteeseen.Toisaalta se on niin hie-no lahja, että siitä oppii jokainen iloitsemaan aikanaa. Hienoa löytöretkeä elämääsi.
Itse olen 22 vuotias ja sopusuhtainen ja komeaki, oon vaan vähä ujo ollu aina. Voisi vaihtaa ajatuksia. Mun galleria sivulta löytää mun spostin mikäli oot kiinnostunu
Ei siinä mitään väärää ole vaikka olisikin neitsyt vielä. Ainakin sinulla on arvot kohdallaan, että anna ihan jokaiselle vastaan tulijalle. Mutta kannattaa asiasta mainita sitten kun tapaat sen oikean. Rehellisyys on valttia. :)
jos löydät sen oikean ensimmäisenä, niin sitä alkaa pohtimaan, että millaista olisi muiden kanssa ja ...
Hei, olen piakkoon 28-vuotta täyttävä mies, jolla on poikkuus tallella. Asia stressaa minua päivittäin, en ole nirso lainkaan, siis oikeasti minulle kelpaisi kuka vain. Ongelmana on se ettei minua ujompi varmaan löydy. Minun 28-vuoden aikana en ole kertaakaan käynyt trffeillä, suudellut tai edes hallinnut toista sukupuolta olevaa. Yksi ongelma siinä on se etten tunne oikeastaa yksilään naispuolista ystävää. Ja muutenkin kavereita on toella vähissä ja nekin asuvat toisella paikkakunnalla. Olen elämänsä aikan pyytänyt noin. 10 tyttö ulos, mutta joka kerta olen saanut pakit. Yleensä minulla menee puoli vuotta saadakseen rohkeutta pyytää toista ulos. En tiedä mitä voin tehdä? Tuntuu ettei se ole enää minusta kiini.
Itse olen vasta 23 vuoden ikään yltänyt, mutta usein musta tuntuu etten koskaan vaakamamboa pääsis kokeilemaan. Oikeastaan olen aika okei sen kanssa.
Kyllähän se ois ihan mukava ainakin kerran elämässään kokea, mutta jos siltä tuntuu ja on okei asian kanssa, niin kyllä kai sitten ilman sitä kokemusta voi elää.
Ite olen sellanen antisosiaalinen persoona. Ei mulla kamujakaan ollut sitten yläasteen. Naistutuista sitten puhumattakaan. Tuntuu että kaikki naiset joihin edes jotenkuten tutustuu, ovat joko liian nirsoja tai sitten kaikki on varattuja.
Toivo menny jo, mutta en anna asian lannistaa.
T: Varmaan vielä 28 vuotiaana(kin) neitsyt, eikä haittaa.
hei olen aika nuori ja neitsyt mutta haluaisin kyllä kokea jotai ns "vanhempaa" ja menettää hänelle neitsyyteni olisko tää sun mielest iha mahdotont? vastaile sähköpostii;)