Imetyksen lopetus

Noin 9-18-kuukautinen tiedostaa yhä selkeämmin kuinka riippuvainen on vanhemmistaan ja elää ns. eroahdistuksen vaihetta. Imetys tulee näinä kuukausina entistä tärkeämmäksi. Eräässä tutkimuksessa todettiin lasten vastustavan vieroitusta eniten 13-18 kk:n iässä, tämän jälkeen reaktiot olivat sen lievemmät, mitä vanhemmaksi lapsi kasvoi. Lapset toki kehittyvät eri tahtiin, mutta jos lapsesi joutuu paniikkiin jo kun poistut huoneesta, ei varmasti ole oikea aika vieroittaa. Muutoinkin on varmasti parempi vieroittaa lapsi hänen oman kehitysvaiheensa kuin kronologisen iän perusteella.

Jos haluat vieroittaa, tee se silloin, kun lapsi on henkisesti hyvinvoiva ja fyysisesti terve. Jos lapsi reagoi voimakkaasti (järkyttyy, taantuu, yöheräilee, kiukkuilee,...), voit hyvin hidastaa tai muuttaa vieroitusta tai luovuttaa hetkeksi ja yrittää uudelleen muutamaa kuukautta myöhemmin. Vieroituksen ei myöskään tarvitse aina olla lopullista (vrt. kuivaksi opettelu). Kun lapsesi on mielestäsi vieroitettu, hän todennäköisesti pyytää vielä joskus saada maistaa maitoa (ja varmistaa, että hänet yhä hyväksytään). Imetyksiä harventamalla maitomäärä kuitenkin vähitellen pienenee eikä hitaasti heruva rinta ole lapselle enää yhtä palkitseva. Hän myös huomaa vähitellen selviytyvänsä hankalista tilanteista muillakin keinoilla kuin rinnan avulla. Pienelle voi olla ihan hyvä kokemus olla välillä isän tai naapurin kanssa ilman äitiä ja rintaa.

Moni lapsi itkee, kun ei vieroitettaessa saa maitoa aina halutessaan. Tätä menetyksen surua emme saa vähätellä. Vasta kun lapsi on toipunut vieroituksen surusta, häntä voi pitää täysin vieroittuneena. Lapsi vieroittuu itse harvoin alle 4-vuotiaana. Kun näin käy, äiti usein unohtaa miten hän on auttanut ja kannustanut, esim. tarjonnut rinnan sijasta muuta ruokaa ja juomaa tai lykännyt imetyksiä.

Ei ole olemassa oikeaa aikaa tai tapaa vieroittaa ja usein äidillä on ristiriitaisia tunteita asian suhteen. Ennen lopullista päätöstä haluat ehkä miettiä vieroitusta myös itsesi kannalta: Viimeistään vieroitus tuo takaisin kuukautiset ja hedelmällisyys palautuu. Mitä kauemmin nainen imettää, sitä enemmän pienenee riski sairastua moniin syöpäsairauksiin. Vieroitettaessa oksitosiinin rauhoittava vaikutus lakkaa. Imetyksen lopettaminen vähentää mahdollisuuksia levätä päivällä tai helposti lohduttaa ja nukuttaa lasta. Imetysajan suuret rinnat ovat toisille ilo, toisille haitta, mahdolliset rintaongelmat kuitenkin loppuvat. Saatat myös laihtua, mikäli syöt tarpeen etkä tottumuksen mukaan. Vieroitettuasi voit pukeutua erilaisiin vaatteisiin, laihduttaa, juoda vapaammin alkoholia ja ehkä myös olla entistä kauemmin poissa kotoa.

On olemassa monia syitä, miksi äidit haluavat vieroittaa. 1-2 –vuotiaan äideillä yleisiä syitä ovat uusi raskaus (normaalissa raskaudessa terve äiti voi jatkaa imetystä), julkinen imettäminen ujostuttaa, lapsi syö kaiken aikaan tai erityisesti öisin tai äitiä on virheellisesti varoiteltu lapsen hampaiden reikiintymisestä. Jotkut lapset syövät kiinteitä tämän ikäisinä vielä hyvin vähän. Jos äiti on hyvin ravittu ja lapsen paino nousee, lapsi saa kyllä tarvitsemansa mahdollisesti vain tippoina annettavaa D-vitamiinia (tästä on monenlaisia mielipiteitä) ja rautaa lukuun ottamatta (mikä on helppo mitata neuvolassa). Äiti on vastuussa sitä mitä ja milloin tarjoaa lapselle ja lapsi siitä, paljonko syö.

Lapsen voi hyvin antaa imeä rintaa niin kauan kunnes tämä on itse valmis siitä luopumaan. Ihmisen lajityypillinen vieroittumisikä on 2½ - 7 vuotta. Vieroitusajankohta on vaihdellut perinteisissä kulttuureissa, mutta harvoin vieroitusta on edes aloitettu ennen kuin lapsi on täyttänyt kaksi tai kolme vuotta. Keskimääräinen vieroittumisikä maailmanlaajuisesti on arvioitu olevan 3-5 vuotta. Mm. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee jatkamaan imetystä vähintään 2 vuotta ja sen jälkeenkin niin kauan kun se äidistä ja lapsesta hyvältä tuntuu.

Ihanteellista olisi tietysti, että vieroitus tapahtuisi sekä lapsen että äidin kannalta oikeaan aikaan. Näin ei kuitenkaan voi aina tapahtua. Vieroituksesta päättää kuitenkin aina äiti ja/tai lapsi, ei naapuri, anoppi, neuvola tai imetystukiryhmä. Vieroitusta ei tule ajatella vain negatiivisena terminä: Se ei tarkoita menetystä tai suhteen loppumista vaan siirtymistä uudenlaiseen suhteeseen. Muinaisissa kirjoituksissa vieroittaminen (engl. wean) sanana tarkoitti kypsymistä ja lapsen vieroittaminen oli juhlallinen tapahtuma: lasta arvostettiin täytenä lapsena, jolla oli edellisen vaiheen ansiosta edellytykset edetä itsenäisemmin lapsuuden seuraavaan vaiheeseen. Lapsen elämä on muutoinkin täynnä vieroituksia: pois kohdusta, vieroitus rinnasta, kotoa kouluun ja koulusta työelämään. Nykyisin vieroitus-sanaa käytetään muutoinkin, esim. vieroitamme itsemme televisiosta tai tupakasta. Monet psykologit ja psykiatrit ovat sitä mieltä, että vieroitustapa paljolti määrittää persoonallisuutta.

Taaperoimetys ja vieroittaminen
Taaperon imettäminen ei ole Suomessa kovinkaan yleistä ja harva äiti suunnittelee etukäteen jatkavansa imetyst taaperoikään asti. Jos imetys sujuu hyvin ja on äidille ja lapselle mieluisaa puuhaa, on luonnollista, ettei vieroitushetki osu päivämäärän perusteella esimerkiksi yksivuotisjuhliin. Imetyksen kesto on yksinomaan äidin ja lapsen valinta.

TAAPEROIMETYS – Miksi ihmeessä?
Kulttuurisidonnainen kysymys: tällä hetkellä Suomessa yli 1-vuotiaan imetys on "vähän outoa", mutta Johannes Virolainen muistelee lämpimästi käyneensä rinnalla 4-vuotiaaksi asti…
"Luonnollinen" vierotusikä n. 3-7 vuotta… (arviot pohjautuvat vertailuihin lähimpien eläinsukulaisten ja ns. luonnonkansojen kanssa jne.)
Äidinmaito ei muutu missään vaiheessa epäkelvoksi ravinnoksi: se on aina lapselle hyvää ruokaa.
Puolesta litrasta äidinmaitoa 1-vuotias saa esim. 31% päivän energian tarpeesta, 38% proteiinin tarpeesta, 45% A-vitamiinin tarpeesta ja 95% C-vitamiinin tarpeesta (WHO:n dokumentti WHO/CDR/93.6)
Äidinmaidon sisältämät immunologiset tekijät tukevat lapsen immuunijärjestelmän kehitystä ja auttavat sairastunutta lasta toipumaan nopeammin; vatsataudissa äidinmaito voi olla ainoa sisällä pysyvä neste.
Pitkä imetys vähentää äidin riskiä sairastua ainakin rintasyöpään ja munasarjasyöpään.
Helppo tapa lohduttaa, rauhoittaa, ruokkia sairasta.
Jos lapsi aloittaa päivähoidossa, imettäminen on kätevä tapa löytää yhteys hoitopäivän jälkeen ja torjua uusia pöpöjä, joita lapsi väistämättä tapaa tässä vaiheessa.
Uusi raskaus ei ole välttämätön syy vieroitukselle. Peukalosääntö: jos raskaus on niin riskiraskaus, että seksi on kielletty, silloin voi olla viisasta lopettaa imetys. Voi olla että lapsi vieroittuu itse maidon maun muuttuessa tai määrän vähetessä, tai äidin rinnat ovat liian kipeät imetykseen.
Tandem-imetys? Sekä isompi sisarus että vauva saavat rintaa. Ensin pitää tyydyttää vauvan tarpeet, mutta mitä pienempi isoveli/-sisko, sitä tärkeämpi voi rinta olla hänellekin.
Eikö muu maistu kuin rinta? Jos kyseessä ei ole flunssa, stressiaika, elämänmuutos: Saako lapsi tarpeeksi huomiota ja "tekemistä"? Toisinaan rinnan tarjoaminen on automaatti eikä tule miettineeksi muita tarpeita.
Rasittaako? Auttaako ajatus, että voisit lopettaa imetyksen koska vain? Entä miten olisi yövieroituksen tai muun osittaisvieroituksen kanssa, auttaisiko se? Tai toisaalta voihan olla, että vieroitus ei auttaisi yhtään, vaan kyseessä on joku ihan yleisesti tämän ikäisiin liittyvä asia…
VIEROITUS – vähitellen, rakkaudella
Kuka päättää vieroituksesta? Äiti ja/tai lapsi, ei naapuri, anoppi, neuvola, imetystukiryhmä…
Lapsentahtinen vieroitus: lapsi saa päättää vieroituksen aikataulusta (äidin mahd. avustamana): Don’t offer, don’t refuse – Älä tarjoa rintaa lapselle, älä kiellä rintaa lapselta.
Äidintahtinen versio: korvaa imetyshetket yksi kerrallaan vähintään parin päivän välein jollain muulla toiminnolla. Liika kiire saattaa kostautua täysinä rintoina, tiehyttukoksena, rintatulehduksena!
Hätävieroitus, "cold turkey": jos vain mahdollista, mieluummin vähän hitaampi, koska se on sekä lapselle että äidille parempi niin fyysisesti kuin henkisestikin!
Anna erityisen paljon hellää huomiota vieroitettavalle lapselle: painiskelua, sylittelyä mutta ei ehkä siinä imetysasennossa vaan pystymmässä, kasvojesi lähettyvillä, välipalaa, ulkoilua…
Isän tai muun läheisen ihmisen apu voi olla tarpeen esim. yöimetysten karsimisessa.
Älä istuskele tutussa imetystuolissa yläosattomissa...
Jos jostakin syötöstä luopuminen tuntuu erityisen vaikealta, ota vähän takapakkia ja kokeile uudelleen vähän myöhemmin.
Reilusti alle vuoden ikäinen saattaa tarvita tuttia tai tuttipulloa imutarpeensa tyydyttämiseen; toisaalta ei kannata välttämättä opettaa pullolle, jos osaa jo juoda mukista tai nokkamukista.

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=67&Itemid=165

vieroitukseen kirjoitti:

Noin 9-18-kuukautinen tiedostaa yhä selkeämmin kuinka riippuvainen on vanhemmistaan ja elää ns. eroahdistuksen vaihetta. Imetys tulee näinä kuukausina entistä tärkeämmäksi. Eräässä tutkimuksessa todettiin lasten vastustavan vieroitusta eniten 13-18 kk:n iässä, tämän jälkeen reaktiot olivat sen lievemmät, mitä vanhemmaksi lapsi kasvoi. Lapset toki kehittyvät eri tahtiin, mutta jos lapsesi joutuu paniikkiin jo kun poistut huoneesta, ei varmasti ole oikea aika vieroittaa. Muutoinkin on varmasti parempi vieroittaa lapsi hänen oman kehitysvaiheensa kuin kronologisen iän perusteella.

Jos haluat vieroittaa, tee se silloin, kun lapsi on henkisesti hyvinvoiva ja fyysisesti terve. Jos lapsi reagoi voimakkaasti (järkyttyy, taantuu, yöheräilee, kiukkuilee,...), voit hyvin hidastaa tai muuttaa vieroitusta tai luovuttaa hetkeksi ja yrittää uudelleen muutamaa kuukautta myöhemmin. Vieroituksen ei myöskään tarvitse aina olla lopullista (vrt. kuivaksi opettelu). Kun lapsesi on mielestäsi vieroitettu, hän todennäköisesti pyytää vielä joskus saada maistaa maitoa (ja varmistaa, että hänet yhä hyväksytään). Imetyksiä harventamalla maitomäärä kuitenkin vähitellen pienenee eikä hitaasti heruva rinta ole lapselle enää yhtä palkitseva. Hän myös huomaa vähitellen selviytyvänsä hankalista tilanteista muillakin keinoilla kuin rinnan avulla. Pienelle voi olla ihan hyvä kokemus olla välillä isän tai naapurin kanssa ilman äitiä ja rintaa.

Moni lapsi itkee, kun ei vieroitettaessa saa maitoa aina halutessaan. Tätä menetyksen surua emme saa vähätellä. Vasta kun lapsi on toipunut vieroituksen surusta, häntä voi pitää täysin vieroittuneena. Lapsi vieroittuu itse harvoin alle 4-vuotiaana. Kun näin käy, äiti usein unohtaa miten hän on auttanut ja kannustanut, esim. tarjonnut rinnan sijasta muuta ruokaa ja juomaa tai lykännyt imetyksiä.

Ei ole olemassa oikeaa aikaa tai tapaa vieroittaa ja usein äidillä on ristiriitaisia tunteita asian suhteen. Ennen lopullista päätöstä haluat ehkä miettiä vieroitusta myös itsesi kannalta: Viimeistään vieroitus tuo takaisin kuukautiset ja hedelmällisyys palautuu. Mitä kauemmin nainen imettää, sitä enemmän pienenee riski sairastua moniin syöpäsairauksiin. Vieroitettaessa oksitosiinin rauhoittava vaikutus lakkaa. Imetyksen lopettaminen vähentää mahdollisuuksia levätä päivällä tai helposti lohduttaa ja nukuttaa lasta. Imetysajan suuret rinnat ovat toisille ilo, toisille haitta, mahdolliset rintaongelmat kuitenkin loppuvat. Saatat myös laihtua, mikäli syöt tarpeen etkä tottumuksen mukaan. Vieroitettuasi voit pukeutua erilaisiin vaatteisiin, laihduttaa, juoda vapaammin alkoholia ja ehkä myös olla entistä kauemmin poissa kotoa.

On olemassa monia syitä, miksi äidit haluavat vieroittaa. 1-2 –vuotiaan äideillä yleisiä syitä ovat uusi raskaus (normaalissa raskaudessa terve äiti voi jatkaa imetystä), julkinen imettäminen ujostuttaa, lapsi syö kaiken aikaan tai erityisesti öisin tai äitiä on virheellisesti varoiteltu lapsen hampaiden reikiintymisestä. Jotkut lapset syövät kiinteitä tämän ikäisinä vielä hyvin vähän. Jos äiti on hyvin ravittu ja lapsen paino nousee, lapsi saa kyllä tarvitsemansa mahdollisesti vain tippoina annettavaa D-vitamiinia (tästä on monenlaisia mielipiteitä) ja rautaa lukuun ottamatta (mikä on helppo mitata neuvolassa). Äiti on vastuussa sitä mitä ja milloin tarjoaa lapselle ja lapsi siitä, paljonko syö.

Lapsen voi hyvin antaa imeä rintaa niin kauan kunnes tämä on itse valmis siitä luopumaan. Ihmisen lajityypillinen vieroittumisikä on 2½ - 7 vuotta. Vieroitusajankohta on vaihdellut perinteisissä kulttuureissa, mutta harvoin vieroitusta on edes aloitettu ennen kuin lapsi on täyttänyt kaksi tai kolme vuotta. Keskimääräinen vieroittumisikä maailmanlaajuisesti on arvioitu olevan 3-5 vuotta. Mm. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee jatkamaan imetystä vähintään 2 vuotta ja sen jälkeenkin niin kauan kun se äidistä ja lapsesta hyvältä tuntuu.

Ihanteellista olisi tietysti, että vieroitus tapahtuisi sekä lapsen että äidin kannalta oikeaan aikaan. Näin ei kuitenkaan voi aina tapahtua. Vieroituksesta päättää kuitenkin aina äiti ja/tai lapsi, ei naapuri, anoppi, neuvola tai imetystukiryhmä. Vieroitusta ei tule ajatella vain negatiivisena terminä: Se ei tarkoita menetystä tai suhteen loppumista vaan siirtymistä uudenlaiseen suhteeseen. Muinaisissa kirjoituksissa vieroittaminen (engl. wean) sanana tarkoitti kypsymistä ja lapsen vieroittaminen oli juhlallinen tapahtuma: lasta arvostettiin täytenä lapsena, jolla oli edellisen vaiheen ansiosta edellytykset edetä itsenäisemmin lapsuuden seuraavaan vaiheeseen. Lapsen elämä on muutoinkin täynnä vieroituksia: pois kohdusta, vieroitus rinnasta, kotoa kouluun ja koulusta työelämään. Nykyisin vieroitus-sanaa käytetään muutoinkin, esim. vieroitamme itsemme televisiosta tai tupakasta. Monet psykologit ja psykiatrit ovat sitä mieltä, että vieroitustapa paljolti määrittää persoonallisuutta.

Taaperoimetys ja vieroittaminen
Taaperon imettäminen ei ole Suomessa kovinkaan yleistä ja harva äiti suunnittelee etukäteen jatkavansa imetyst taaperoikään asti. Jos imetys sujuu hyvin ja on äidille ja lapselle mieluisaa puuhaa, on luonnollista, ettei vieroitushetki osu päivämäärän perusteella esimerkiksi yksivuotisjuhliin. Imetyksen kesto on yksinomaan äidin ja lapsen valinta.

TAAPEROIMETYS – Miksi ihmeessä?
Kulttuurisidonnainen kysymys: tällä hetkellä Suomessa yli 1-vuotiaan imetys on "vähän outoa", mutta Johannes Virolainen muistelee lämpimästi käyneensä rinnalla 4-vuotiaaksi asti…
"Luonnollinen" vierotusikä n. 3-7 vuotta… (arviot pohjautuvat vertailuihin lähimpien eläinsukulaisten ja ns. luonnonkansojen kanssa jne.)
Äidinmaito ei muutu missään vaiheessa epäkelvoksi ravinnoksi: se on aina lapselle hyvää ruokaa.
Puolesta litrasta äidinmaitoa 1-vuotias saa esim. 31% päivän energian tarpeesta, 38% proteiinin tarpeesta, 45% A-vitamiinin tarpeesta ja 95% C-vitamiinin tarpeesta (WHO:n dokumentti WHO/CDR/93.6)
Äidinmaidon sisältämät immunologiset tekijät tukevat lapsen immuunijärjestelmän kehitystä ja auttavat sairastunutta lasta toipumaan nopeammin; vatsataudissa äidinmaito voi olla ainoa sisällä pysyvä neste.
Pitkä imetys vähentää äidin riskiä sairastua ainakin rintasyöpään ja munasarjasyöpään.
Helppo tapa lohduttaa, rauhoittaa, ruokkia sairasta.
Jos lapsi aloittaa päivähoidossa, imettäminen on kätevä tapa löytää yhteys hoitopäivän jälkeen ja torjua uusia pöpöjä, joita lapsi väistämättä tapaa tässä vaiheessa.
Uusi raskaus ei ole välttämätön syy vieroitukselle. Peukalosääntö: jos raskaus on niin riskiraskaus, että seksi on kielletty, silloin voi olla viisasta lopettaa imetys. Voi olla että lapsi vieroittuu itse maidon maun muuttuessa tai määrän vähetessä, tai äidin rinnat ovat liian kipeät imetykseen.
Tandem-imetys? Sekä isompi sisarus että vauva saavat rintaa. Ensin pitää tyydyttää vauvan tarpeet, mutta mitä pienempi isoveli/-sisko, sitä tärkeämpi voi rinta olla hänellekin.
Eikö muu maistu kuin rinta? Jos kyseessä ei ole flunssa, stressiaika, elämänmuutos: Saako lapsi tarpeeksi huomiota ja "tekemistä"? Toisinaan rinnan tarjoaminen on automaatti eikä tule miettineeksi muita tarpeita.
Rasittaako? Auttaako ajatus, että voisit lopettaa imetyksen koska vain? Entä miten olisi yövieroituksen tai muun osittaisvieroituksen kanssa, auttaisiko se? Tai toisaalta voihan olla, että vieroitus ei auttaisi yhtään, vaan kyseessä on joku ihan yleisesti tämän ikäisiin liittyvä asia…
VIEROITUS – vähitellen, rakkaudella
Kuka päättää vieroituksesta? Äiti ja/tai lapsi, ei naapuri, anoppi, neuvola, imetystukiryhmä…
Lapsentahtinen vieroitus: lapsi saa päättää vieroituksen aikataulusta (äidin mahd. avustamana): Don’t offer, don’t refuse – Älä tarjoa rintaa lapselle, älä kiellä rintaa lapselta.
Äidintahtinen versio: korvaa imetyshetket yksi kerrallaan vähintään parin päivän välein jollain muulla toiminnolla. Liika kiire saattaa kostautua täysinä rintoina, tiehyttukoksena, rintatulehduksena!
Hätävieroitus, "cold turkey": jos vain mahdollista, mieluummin vähän hitaampi, koska se on sekä lapselle että äidille parempi niin fyysisesti kuin henkisestikin!
Anna erityisen paljon hellää huomiota vieroitettavalle lapselle: painiskelua, sylittelyä mutta ei ehkä siinä imetysasennossa vaan pystymmässä, kasvojesi lähettyvillä, välipalaa, ulkoilua…
Isän tai muun läheisen ihmisen apu voi olla tarpeen esim. yöimetysten karsimisessa.
Älä istuskele tutussa imetystuolissa yläosattomissa...
Jos jostakin syötöstä luopuminen tuntuu erityisen vaikealta, ota vähän takapakkia ja kokeile uudelleen vähän myöhemmin.
Reilusti alle vuoden ikäinen saattaa tarvita tuttia tai tuttipulloa imutarpeensa tyydyttämiseen; toisaalta ei kannata välttämättä opettaa pullolle, jos osaa jo juoda mukista tai nokkamukista.

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=67&Itemid=165

Lue lisää

meillä kanssa imettiin tissiä parin tunnin välein. aloin korvaamaan imetyskertoja tutilla. aluksi vastusteli, mutta pari ekaa heräilyä sain lopulta tutille ja taas aamuyöstä tissiä. yöimetykset loppuivat itsestään meillä kuin seinään 13 kk iässä. siihen asti nukuin lapsen vieressä ja imetin parin tunnin välein ja olin uuvuksissa. menin sinä yönä eri huoneeseen nukkumaan lapsen nukahdettua ja isä meni lapsen viereen. kun lapsi heräsi tissille, oliki isä vieressä. sanoi, että nyt nukutaan ja tutti suuhun. ihmetteli, otti tutin ja jatkoi unia ilman yhtään itkua. sitten palasin taas lapsen viereen nukkumaan seuraaviksi öiksi, mutta hän ei enää hae tissiä yöllä, joskus harvoin ottaa tutin. niin ja päivällä saa tissiä aina ku haluaa (eli tulee syliin ja nostaa paidan) :)

Eli yritä hitaasti lapsen ja rintojenkin kannalta. yritä sitä tuttia ensin.

Kiitos neuvoista. Viime yönä ei ollut "kuin" enään tunnin itkua. Aika kauhealta se itku tuntuu, kun tietää mitä lapsi haluaa.. Aamu oli myös vaikea,kun poika tottunut kömpimään viereen ja ottamaan huikat ja jatkamaan vielä tunnin verran unia. En antanut, koska en halua että nukkuu tissi suussa, jos vaikka isäkin saisi joskus nukuttaa. Onko ideoita miten yöllä saisi rauhoitettua omaan sänkyyn? Meillä pakko kävellä, laulella ja keinutuolissa kiikkua, omassa sängyssä jos paijailee niin poika vain suuttuu ja huutaa selkä kaarella.

Kauanko teillä muilla on yöitkut kestäneet? Päivällä päätin imettää vain jos en saa pojan huomiota käännettyä mitenkään muualle, eli en siis tarjoa itse tissiä. Haikeaa, mutta oman jaksamisen kannalta pakko. *huokaus* Inhottava itkettää poikaa, mutta kaikki imettävät varmaan käyvät saman läpi?