Ennen minun syntymääni äidilleni oli tullut kesken meno. Sitten minä synnyin sen jälkeen. Eräs selvännäkijä (jonka kaikki sanomat ovat käyneet toteen ja pitäneet paikkaansa)sanoi äidilleni, että minä olin epäröinyt syntyä silloin, kun synnyin. Miksihän?
JA TOIVOTTAVASTI tällä palstalla ei tarvitse lukea kiihkoilua uskonnoista> vastauksena kysymyksiini. Toisin kuin eräällä palstalla...
Sitten eräs omituinen asia. Joskus kun olen katsonut itseäni peilistä kauvan silmiin. Pelästyn kauheasti. Aivan kuin joku outo ihminen katsoisi. Se on käynyt kahdesti. Ihan kuin kasvot olisivat muuttuneet jotenkin. Voiko se olla jokin edellisen elämän kasvo ?
KIITOS asiallisista vastauksista. Ei kiitos ilkeitä vastauksia...
JA TOIVOTTAVASTI tällä palstalla ei tarvitse lukea kiihkoilua uskonnoista> vastauksena kysymyksiini. Toisin kuin eräällä palstalla...
Sitten eräs omituinen asia. Joskus kun olen katsonut itseäni peilistä kauvan silmiin. Pelästyn kauheasti. Aivan kuin joku outo ihminen katsoisi. Se on käynyt kahdesti. Ihan kuin kasvot olisivat muuttuneet jotenkin. Voiko se olla jokin edellisen elämän kasvo ?
KIITOS asiallisista vastauksista. Ei kiitos ilkeitä vastauksia...
Vastaukset 51
Vanhimmat
Yksi siskostani odotti kerran vauvaa, joka kuoli 7kk ikäisenä kohtuun. (napanuora kuristi pojan) Synnytyksen jälkeen siskoni vaan vuoti n. 5kk. sai ajan kaavintaan. Myöhemmin selvisi, että hän oli raskaana. Ollut jo kaavinnan aikana. (lääkäriltä todella huolimaton työ)
Poika syntyi, mutta on hieman erikoinen. En osaa sanoa millä lailla, koska näemme harvoin ja poika on eristäytynyt ja arka. Muistan vaan kun hän oli viiden ikäinen, hän sanoi minulle, että ihmisten ilmeet pelottaa.
Poika on nyt 12v. Ehkä kohta hänenkin kyvyt ilmenee, jos niitä on.
Voi poikaraukka!! :,( Toivottavasti hänellä ei ole mitään hätää nyt kun kasvaa. **lähetän enkeleitä hänelle**
Poika oli siis kohdussa joutunut kokemaan väkivaltaa eli kaavinnan, jos oikein kirjoituksesi ymmärsin. Tuollainen on hyvin traumaattinen kokemus sikiölle, joka pystyy aistimaan jo hyvin pienenä asioita. Ihmettelen koko tapahtumaa: sikiö kohdussa ja kaavinta, joka ei kuitenkaan tuhonnut sikiötä. Merkillistä. Tuo trauma on ihan varmasti pojan sisällä ja on vaikuttamassa hänen käytökseensä kuten kerrot. Tällaisia sikiöaikaisia traumoja on uskovilla Pyhä Henki paljastanut ja vapauttanut heidät erilaisista vaikeuksista, mitä sisäinen tiedostamaton trauma on elämän aikana aiheuttanut, mm. jollakin on homouden syy juontunut ihan sikiöajoista asti.
Ei kannata 'iloita' mistään paranormaalien kykyjen puhkeamisesta, vaikka se mahdollista olisikin ottaen huomioon suvussasi ilmenneen selväunirasitteen, joka ei välttämättä ole mikään Jumalan antama lahja vaan sieltä pimeältä puolelta.
Jeesus on lähettänyt minulle terveisiä näilläkin sivuilla. etenkin kun esiinnyn eri nimellä, tai siis kun en ollut ottanut vakionimeä.
Uskovaiset ovat sanoneet, että Jeesus rakastaa minua.
???
Eikä mikään pimeä puoli tee ihmisestä näkijää.
Ja jos näkijä tukahduttaa näkynsä, hän kieltää itsensä ja sitä kautta myös Jumalan.
Minä ainakin rakastan suhteessa enemmän kun vihaan.
autan apua tarvitsevia suhteessa enemmän, kun itse pyytäisin apua tai kieltäytyisin avun annosta.
Tapan ainoastaan kirvoja kukistani, joo ja hyttysiä ja iiik hämähäkkejä.
Ja oikeesti, näen kaunettu myös selaisessa, missä muut näkee vaan rumuutta.
(jos olisin pimeyden voimien alaisena, tuskin olisin sitä mitä olen)
Jumala rakastaa syntistä mutta ei syntiä, ja siksi Jeesuksen oli kuoltava meidän edestämme, meidän syntiemme sovitukseksi.
Mitä syntiä on ennalta näkeminen?
Olen tavallaan pelastanut ihmisiä, näkemällä ennalta. En nyt puhu kuolemasta pelastamista, vaan suistumista alas. -et ehkä ymmärrä mitä tarkoitan.
Jos minusta tulisi uskovainen, joka lukisi raamattua ja kävisi kirkossa joka sunnuntai ja yrittäisin käänyttää ihmisiä uskoon, menisin oikeasti taaksepäin kehityksessä.
Tottakai rakastan Jumalaani, mutta en näe häntä isänä, herrana. Hän ei ole minulle ihmisen kuva eikä mies, vaan jotain paljon enemmän. Ymmärrätkö?
Jeesus taas ei ollut Jumalan ainoa poika. Minusta "Jeesuksia" on ollut täällä enemmänkin. Ja itse Jeesus on saattanut olla täällä useamminkin.
Tottakai Jeesus oli viisas ja hyvä mies, sitä en kiellä, mutta ei niin ainutlaatuinen, kun raamattu antaa ymmärtää.
Paholainen ja demonit taas ovat vähän käsittämätön juttu. En usko ns. saatanaan ja helvettiin, mutta en kiellä pahojen henkien olemassa oloa, mutta en oikein uskokkaan, koska en ole koskaan kuullut että missään olisi oikeasti joku demoni jotain riivannut (manaaja leffan tositapahtumiin perustuva juttukin mainoskikka).
Tunsin nuoruudessani pojan, joka oli pahemman luokan saatanan palvoja. Kaulassa risti väärinpäin ja hautausmaalla tuhosivat hautakivejä ym. lapsellista ja tyhmää. Sitten tyyppi rakastui ja alkoi seurustelemaan. Nyt naimisissa, kolme lasta ja hoitaa vanhuksia työkseen. Hän ei tullut uskoon. mutta, ei hän mitään saatanaakaan koskaan tavannut. Kirjoittelee hauskoja juttuja lähinnä juopoista ja urheiluhulluista.
Miksi? - koska saatanaa ei ole.
Kyllä Raamatun "palvominen" on mielestäni älytöntä ja se, että joku vaahtoaa, että kun on uskossa, Jumala ikäänkuin avaa tajunnan ymmärtämään kirjan sisällön. Kirja on, niinkuin on monesti sanottu, ihmisen kirjoittama.
Vaikka me kaikki näkisimme samaan aikaan saman näyn, niin jokainen meistä tulkitsisi sen omalla tavalla. Vaikka oltaisiin kaikki Jumalan valaisemat. Ihmismieli on niin kumma, että hän muistaa parhaiten juuri ne asiat, jotka itselleen ovat tärkeimmät tai vastaa omaa kokemusta tai jotain.
Esim. rikospaikalla silminnäkijöillä erit kertomukset.
...Ja minä nyt satun kyseenalaistamaan kaiken. En heti purematta niele.
Kaikki nämä; ennustaminen,telepatia,telekinesia,astraalimatkailu *henkinen kehittyminen ja kyvyt ylipäänsä* ovat "pahoja", eliittin takia, koska jos kaikki ihmiset tämän älyäisi, että nämä asiat ovat ihan hyväksyttäviä ,luonnollisia ja jopa hyödyllisiä, olisi eliitti menettänyt täysin valtansa. Kylläkin eliitin valta on jo lipsumassa...
Vallan takia, tehdään alistavia asioita, kuten uskonnot (raamattu myös). Ihmiset jos ymmärtää itsenä täysin yksilönä, johon kukaan ei voi mitenkään vaikuttaa, on tällöin voittamaton.
katsoa itseään silmiin peilistä. Jonkin ajan kuluttua voi nähdä useita eri kasvoja. Entisiä elämiä.
Ehkä sinäkin näit jonkun entisen itsesi.
//Sitten eräs omituinen asia. Joskus kun olen katsonut itseäni peilistä kauvan silmiin. Pelästyn kauheasti. Aivan kuin joku outo ihminen katsoisi. Se on käynyt kahdesti. Ihan kuin kasvot olisivat muuttuneet jotenkin. Voiko se olla jokin edellisen elämän kasvo ?//
- Ehkä tämä liittyy siihen 'näkijöiden' tekniikkaan, jossa tuijottelu lammen pohjattomaan sameuteen, sai kuvia nousemaan mieleen.
Kasvojen joita tuijotella ei tarvitse muuten olla omat, nimittäin jos sattuu olemaan kumppani, jonka kanssa saa[joutuu ;P] yönsä jakaa, voi vilkaista yön hämyisinä tunteina hänen kavojensa muuttuvia muotoa pidempään.
Yksi mielenkiintoinen tilanne kasvoista ja varsinkin silmistä puhuttaessa paljastuu, kun uni-tilassa saa kontaktin peiliin ja näkee kuvansa ja varsinkin siellä silmänsä.
joku näkijä? :o Silloin kun ne tapahtuivat oli ilta. Olin ihan selvin päin. Päätin vain tuijottaa itseäni wc:ssä peilistä. En ollut mitenkään väsynyt yms... Pelottaa monesti jos jään katsomaan liian pitkäksi aikaa. Hyi että se oli niin karmivaa. :s
Eli mitä hohdokasta on tuollaisessa näkemisessä, joka on pelottavaa? Intensiivistä tuijottamista käyttävät kristallipallosta ennustajat. Mitään todellista tulevaisuuden asiaahan sieltä ei näy vaan tuijotuksessa mieli tyhjenee ja silloin ovat pahat henget kärppänä paikalla antamassa omia näkyjään.
Näit paholaisen, ei sen kummempaa.
Aikoinaan nuoruudessani näin rakastamani silloisen tyttöystäväni kuvassa vastaavanlaisen "ilmiön".
Rumat kasvot seurasivat toisiaan kunnes kuvassa näkyi irvistävä pääkallo ja sen jälkeen kuvassa näkyi leijona!
Kyseessä oli jonkin sortin "parantamistaika" jonka yksityiskohtia en nyt viitsi teille (ähäkutti) tässä ja nyt paljastaa. Oikeastaan kuitenkin koko homman pointti on aito rakkaus. Ilman sitä mikään "taika" ei voi toimia. ;)
Pahantahtoisia henkiä on siis oikeastikin olemassa. Se ovatko ne langenneita enkeleitä vaiko ihan jotain muuta on itsellenikin hieman epäselvää. Jos jotain ihmistä voi sanoa piruksi niin miksei sitten yhtä hyvin jotain henkeäkin?
Itselläni on se käsitys, että nämä henget käyvät lähinnä pyhien ihmisten kimmppuun eli kaikki te jotka olette nähneet kasvojenne muuttuvan olette todennäköisesti juuri näitä pyhiä ihmisiä. Onnittelut!!! ;)
Ja kyllä mäkin vähän skitsona sillon samaisessa nuoruudessani kattelin kynttilän valossa vessassa kasvojeni muuttumista. Näyttäs siis olevan aika yleistä?
Jotkin kristityt muuten uskovat, että "viimeisinä aikoina" paholainen keskittyykin vain pyhien ihmisten piinaamiseen koska siten se voi saada suurimman "torjuntavoiton". :/
No, mitä se pyhyyskin sitten oikeastaan on? Syntisiähän ne pyhätkin on joten ei ole aihetta ylpeilyyn. Pyhät nyt vaan ovat poikkeuksellisen kilttejä, rehellisiä, fiksuja ja nöyriäkin ihmisiä eli juuri niitä "vanhoja sieluja". ;)
Mistähän olet saanut perin originellin käsityksen että pahat henget kävisivät lähinnä pyhien ihmisten kimppuun? Eiköhän tuossa ole ihan vaan ihmisen ikiaikainen ylpeyden siemen singahtanut ilmoille; onhan se hienoa kuvitella olevansa erityisen pyhä, jolle vain näitä asioita tapahtuu. Varmaa kuitenkin on että paholainen yrittää eksyttää ihan kaikkia ihmisiä.
Mitähän tuo ajatuksesi viimeisten aikojen pyhien piinaamisesta ja torjuntavoiton saamisesta tarkoittaa?
>Pyhät nyt vaan ovat poikkeuksellisen kilttejä, rehellisiä, fiksuja ja nöyriäkin ihmisiä eli juuri niitä "vanhoja sieluja">
Pyhiä ei ainakaan ole ne, jotka paholaisen töistä riehaantuvat, kuten peilistä eri hahmojen näkemisiä!
Muistaakseni ajatus tuli M Scott Beckin bestselleristä Rakkauden Psykologia tai sitten se oli sen jatko-osa Pahan Psykologia? :)
Mut eix se oo vaan ihan loogista, että kun huomaa häviävänsä sodan niin keskittää viimeiset voimansa sinne mistä on vielä saatavissa suurin mahdollinen torjuntavoitto? Ek sää ymmärrä sodankäynnistä mittään? No, sä ootkin nainen eikä sun kai tarttekkaan tietää siitä mitään! ;)
On tosin naisia joita sotiminen ja sodat tuntuvat kovasti kiinnostavan?
Mä olin kakruna ihan sotahullu. Onneksi paranin siitä vaikka yhä vieläkin saatan nähdä unia niistä sotaleluista! 8-|
Juu, mä olenkin erityisen pyhä ihminen! Semmonen madonna, huora ja pyhimys samassa vaikka mies olenkin! 8-|
Pitäskö pyhän sitten esittää jotain muuta kuin on? Mitens mahtaa olla? Eiks sellanen muun teeskentely ole vähän typerää? ;)
No, tottakai mä tiesin, että sulla taas menee yli se, että kehtaan kutsua muita ja itseäni pyhäksi. Se nyt oli täysin odotettavissa. Sua on helppoa lukea vaikka aika fiksu oletkin. Mut pidä mua vaan hulluna niin kaikki on varmasti ihan hyvin! ;)
Siis millä tavalla paholainen saisi suurimman torjuntavoiton juuri uskovista? Millainen se torjuntavoitto olisi? Koska eihän se saa voittoa uskovista, vaan se häviää. Tämähän kerrotaan Raamatussa.
En kyllä sodankäynnistä ymmärräkään!
Ei kait täällä ole yhtään pyhää ihmistä, joten sen esittäminen on juuri sitä teeskentelyä. Eikä minulla mitenkään 'yli' mennyt, halusin vaan heittää kommentteja hassuihin käsityksiisi. :)
mitäpäs muuta.
Tieksä mikä sussa vähän mua huvittaa? Sä oot jo vähän liiankin nöyrä. Se onkin vähän ongelmana kaltaisillasi fiksuilla uskovilla. Ja toinen juttu on sitten vielä se paranoia tästä saatanasta. Se vaanii kaikessa ja kaikkialla. Aika ahistavaa sellanen arkielämä, että pitää kokoajan miettiä sitä mistä se seuraavaksi hyökkää? :/
No, nyt sä sitten sanot, että et sellaista mieti, etkä koe. Ihan samma...
Joskus olen vaan lukenut täällä netissä näitä uskovien helvettikokemuksia ja ainakin niissä kerrotaan monista uskovista, jotka mokas jotenkin täällä maan päällä sen uskonsa. Tuli liian ylpeeksi omasta uskostaan ja muuta sellasta. Ett sellasta torjuntavoittoa. ;)
Jaa, että niinku pyhää ihmistä ei ole sitten olemassakaan? No, ehkä ainakin täältä netistä heitä voi olla vähän vaikeeta bongata. Myönnän sen. ;)
Kyllä mun mielestäni ihmisestä voi sanoa, että hän on pyhä. Ei se mulle ole ainakaan yhtään vaikeaa. Tosin ei nyt tule yhtään sellaista ihmistä heti mieleen. Mulla taitaakin olla vaan aika suppea tämä ihmispiiri ympärilläni? Ja ehkä tää aikakin on vähän tällanen, että ei oikein voi kenestäkään varmuudella sanoa yhtään mitään? :/
Ennen tais olla vähän helpompaa löytää se pyhimyskin? Mihin on kaikki mystikotkin maailmasta kadonneet?
Ai, että mulla on hassut käsitykset? No, mikäs siinä. Hassuhan on ihan hassua! Oikeastaan mä olen nyt vähän otettu! ;)
Mut mitäs jos hassut käsitykset onkin oikeita? Musta sekin on vaan pelkästään hassua ja jos olisin Jumala niin verhoaisin kaikki salaisuudet hassuuteen! Niin, että vain riittävän lapsenmieliset voisivat ne löytää!
Niin, unohtu vielä mainita sekin, että pyhät on myös hyvin lapsenmielisiä ihmisiä! Ei se Jessekään turhaan lapsenmielisiä kehunu! ;)
Juu, ei ollu otsikon nimestä huolimatta nyt oikein mitään sotaisaa juttua...sodat on syvältä sieltä...
;)
>Tieksä mikä sussa vähän mua huvittaa? Sä oot jo vähän liiankin nöyrä.>
Jaa, minä kyllä eppäilen että näiden nettikeskustelujen perusteella kykenisit minun nöyryydestäni sanomaan yhtään mitään!
Ylipäänsä luokittelusi kummeksuttaa, koska kuka pystyy määrittelemään, minkälainen on 'liian nöyrä'?
Saatanan paranoiaa en kyllä itsessäni tunnista. En ajattele koko ajan sitä saatikka mieti 'kokoajan' mistä se seuraavaksi hyökkää. Tapasi leimata saatanalliseksi paranoiaksi kirjoitukseni, joissa realistisesti tuon esille sitä hengellistä todellisuutta, jossa me elämme, kummeksuttaa. Sen sijaan itse myötäilet vailla minkäänlaista kritiikkiä kaikki mahdolliset hengelliset kokemukset a´la naamanvääntelyt joksikin hienoksi ja nöyrän chic! 8-? ihmisen tuntomerkiksi.
>No, nyt sä sitten sanot, että et sellaista mieti, etkä koe. Ihan samma... >
No eihän se nyt ihan samma ole!!
Sinähän kummia löpiset. Kannattaako sinun kanssasi keskustellakaan sitten, jos et kunnioita ihmisten omia tuntemuksia ja määrittelyjä vaan teet omia käsityksiäsi vajaiden viestien perusteella.
Kaikkeahan ei tarvitse uskoa, mitä netissä lukee [epämääräiset helvettikokemukset] ja niiden perusteella heitellä uskovista yleisellä tasolla leimaavia kommentteja.
Sinulla mielipiteet ovat vähän hajanaisia eli olet yhtä mieltä mutta sitten jos sitä vähän kritisoi, liudennat mielipidettäsi. Se hiukan rassaa kun kokee aivan kuin yrittäisi saada kiinni sammakon kudusta eikä oikein tiedä miten päin sitä tarkastelisi.
;)
Olenhan sen varmaan ennenkin täällä sinulle todennut, että meidän suurin eromme taitaa olla siinä, että suhtaudut kovin vakavasti näkemyksiisi ja uskoosi, ja minä taas en ota oikein mitään kovinkaan vakavasti. ;)
Uskovat kai kilvoittelevat käsittääkseni keskenään nöyryydessäkin tai heidän ainakin pitäisi niin tehdä, jotta olisivat mahdollisimman hyviä uskovia? Eiks siellä Raamatussa näin kehoteta tekemäänkin? ;)
Ja nöyryys voi helposti mennä överiksikin ihan siinä missä kaikki muukin touhu. Juutalaisilla on sanonta: "liian nöyrä on puoliksi ylpeä". En ole oikein koskaan tosin ymmärtänyt mitä se tarkalleen tarkoittaa? Pitäshän sitä vähän ylpeäkin olla. Tietysti sillä oikealla tavalla.
Enkä tarkoittanut mitään "saatanallista paranoiaa" vaan paranoiaa saatanasta mistä niin monet täällä kirjoittelevat uskovat tuntuvat kärsivän. Saatana on siellä ja saatana on täällä ja plaaplaaplaa.
No, sä et sitä yhtä selvästi esille tuo mutta sullakin on sitä ihan samaa suhtautumista havaittavissa aina silloin tällöin. Enkä mä tiijä onko sitä oikeesti olemassa? Sellainen tuntuu vaan jotenkin niin elämän ja rakkauden vastaiselta ja rakkaushan on kaiken olemassa olevan lähde. Täysin rakkaudeton olento tuntuu siksi täysin mahdottomalta asialta.
Kokeileppa elää vaikka yksi päivä vihaten kokoajan kaikkea ja huomaat tulevasi hulluksi! Kiroappa vaikka tunti kaikkea.
Mullahan on toki se oma kokemukseni näistä "pimeyden voimista" mutta en todellakaan voi ajatella siitäkään täysin mustavalkoisesti. Mielestäni asiaan kun liittyy kaikenlaisia lapsellisia kuvitelmia ja vääriä uskomuksia. Toki uskova uskokoon mitä Raamatussa näistä "olennoista" kerrotaan. Demonit eivät ole mikään uusi asia, vaan jo alkeellisilla luonnonkansoillakin on niistä omat käsityksensä.
Ootkos muuten lukenu sen Paholaisen kirjeopiston? Hassu kirja! Suotittelen ;)
Ja mulla on vielä sellanenkin käsitys itsestäni, että olen ansainnut joutua demonien kiusaamaksi karmani vuoksi. Ehkä ne ei olekaan mun kiusaajia vaan oikeastaan "kouluttajiani"?
Ja muistaakseni "Exorcism of Emily Rose" (perustuu tositapahtumaan) elokuvassa esitetään myös näkemys, että tämä riivattu "Emily" olisi myöskin pyhä. Tätä ajatusta siis löytyy vähän sieltä sun täältä. Sua nyt selvästi näyttäs vähän ahdistaa ajatus siitä, että joku ihminen voisi olla pyhä? Koet sen eräänlaisena ylpeyden muotona. Sana se vaan on! Relaa hei! ;)
>>No eihän se nyt ihan samma ole!!
Sinähän kummia löpiset. Kannattaako sinun kanssasi keskustellakaan sitten, jos et kunnioita ihmisten omia tuntemuksia ja määrittelyjä vaan teet omia käsityksiäsi vajaiden viestien perusteella.>Kaikkeahan ei tarvitse uskoa, mitä netissä lukee [epämääräiset helvettikokemukset] ja niiden perusteella heitellä uskovista yleisellä tasolla leimaavia kommentteja.>Sinulla mielipiteet ovat vähän hajanaisia eli olet yhtä mieltä mutta sitten jos sitä vähän kritisoi, liudennat mielipidettäsi. Se hiukan rassaa kun kokee aivan kuin yrittäisi saada kiinni sammakon kudusta eikä oikein tiedä miten päin sitä tarkastelisi.
;)
Mistähän sinä nyt tiedät miten vakavasti minä mihinkin suhtaudun? Eiköhän ole vähän liian riskaabelia sanoa näiden kirjoitusten perusteella noin leimaavaa ja ahtaaseen karsinaan pakottavaa käsitystä toisesta?
Ja olenhan minäkin sinulle aiemmin sanonut että tiukkuus, jota ehdottomaksi rehellisyydeksi kutsun, johtuu saamastani kokemuksesta, jota kenties voi verrata [roimasti lievempänä tosin] Jumalan ehdottomuuteen ihmisten pahuuden ja synnin suhteen.
Minulle on tärkeää että puheet on joko 'on, on' tahi 'ei, ei' mutta ei 'ei on'. Tätä minä painotan ja luulen että käsityksesi kumpuaa tästä.
Olin itsekin ennen uskoon tuloa hyvinkin
'laajakatseinen', — mukamas, ja pyh!
Oli niin helppoa oman mielen mukaan valita uskomuksia ja häilyä tavallaan mistään mitään välittämättä.
Jos kärsimys tekee pellen, ts. ettei ota mitään oikein vakavasti, niin herää kysymys onko kärsimyksellä ollut mitään merkitystä?
No jokaisella meillä on tiemme kuljettavana. Kirjoituksillani olen yrittänyt tuoda julki sitä tietä, jolle itse olen armosta saanut päästä. Yhtä hyvin voisin olla tällä hetkellä rajatiedon rampauttama 'guru' ja kirjoitella täällä jälleensyntymisestä ja itsessä olevasta jumaluudesta ym. 'hömpästä', jona sen nyt näen kun Jumalan varjeluksen ansiosta en sille väärälle tielle joutunut.
Siis saatanahan ON todellinen, miksi ihmeessä kun itsekin olet kokenut pahaa, puhut paranoiasta suhtautumisesta saatanaan? Miksi ei saisi kirjoittaa siitä hengellisestä todellisuudesta, jossa me kaikki elämme?
>Enkä mä tiijä onko sitä oikeesti olemassa? Sellainen tuntuu vaan jotenkin niin elämän ja rakkauden vastaiselta ja rakkaushan on kaiken olemassa olevan lähde. Täysin rakkaudeton olento tuntuu siksi täysin mahdottomalta asialta. >
Se ON olemassa. Oikeasti. Ei tunteesi että se on rakkauden vastaista, ole mikään todiste sen olemassaolottomuudesta. Saatana valitsi rakkauden vastakohdan ja kärvistelee omassa liemessään ja vetää ihmisiä mukaan siihen keitokseensa!
>Täysin rakkaudeton olento tuntuu siksi täysin mahdottomalta asialta. >
Se oli sen oma valinta.
>Kokeileppa elää vaikka yksi päivä vihaten kokoajan kaikkea ja huomaat tulevasi hulluksi! Kiroappa vaikka tunti kaikkea. >
Siis nythän todistat itsekin että pahuus on olemassa!
>Demonit eivät ole mikään uusi asia, vaan jo alkeellisilla luonnonkansoillakin on niistä omat käsityksensä.>
Vanhojahan ne ovat, jo ennen ihmistä ne olivat olemassa!
Jonkun elokuvan käsitys pyhyydestä ei välttämättä perustu totuudellisuuteen. Taas teet puolestani diagnoosin sisäisestä tilastani. ;)
Eihän minua ahista mikään ajatus että joku voisi olla pyhä. Tietäen ihmisen pahuuden [ja siitä on tässä ihan lähellä yksi esimerkki] on pyhyydestä puhuminen jotensakin kornia. Taivaassa olemme pyhiä, täällä vajavaisia.
> Sitä varten on netmission ja muut jos haluaa olla hirveen vakavasti otettava uskova. >
Missioni ei ole saarnata uskoville vaan oikaista palstalla viliseviä vääriä uskomuksia kristinuskosta.
>Se on vaan juuri siinä, että en ota itseäni enää vakavasti ja se voi tuntua susta siltä, että leikkisin vain kanssasi.<
Onko siis ei-vakavasti otettavuus sitä että puhuu ' on ei' samassa lauseessa?
>Ongelma on vaan siinä, että uskot sen olevan ainoa ja oikea tapa ja kaikki muu tapa elää ja uskoa on vain tie helvettiin tai ainakin jonnekin kadotukseen. >
Uskon Raamatussa esitettävään sanomaan Jeesuksesta ainoana tienä. Ei siis ole minun sanoma ja tapa elää. Minä en kenellekään kadotustuomiota lausu kun ei se ole vallassani.
>Ei tää maailma voi olla yksinkertaisesti niin alkeellinen paikka, että itse voisin sellaiseen uskoa. Sama kuin asuis tynnyrissä näkemättä miten valtaisa paikka maailmankaikkeus onkaan. >
Jeesus sanoi että kadotukseen vievä tie on lavea mutta iankaikkiseen elämään vievä kaita. Maksoi mitä maksoi, haluan kulkea kaitaa tietä tämän niin mahdottoman lyhyen elämän ajan. Jumala on luonut maailmankaikkeuden, joka ei ole alkeellinen vaan syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisen mieli 'alkeellistui'.
>Mulla on ehkä sellainen kyky nähdä asiat aika monelta eri kantilta ja sillon ei osaa enää oikein tuomita mitään.<
Asioita voi tarkastella monilta kanteilta ja nähdä että kaikki kantit eivät ole oikein ja totta.
>Kristinusko on parhaimmillaan varmasti todella toimiva ja hyvä juttu! Sillä on oma tärkeä paikkansa tässä maailmassa mutta se ei ole ainoa tärkeä asia tässä maailmassa. Näin sen vaan koen.>
Ainoa tärkeä? No onhan maailmassa tietenkin paljon tärkeitä asioita, mutta minusta tärkein on kristinuskon sanoma.
>Vai olenko vaan jakautunut persoona? Yksi persoonani on ateisti, toinen uskova, kolmas mikälie hindu? <
No huh huh. Sanonpa että kyllä kokonaisena tai siis kokomiehenä olisi nastempaa! Kun kolme persoonaa riipii sisällä, niin eihän se nyt mikään ihme olekaan jos puheet ovat 'on ei'. ;)
Oikein hengäistyin kun tekstiäsi luin...
No, ei se mittään. Yleensä kai muut hengästyy lukiessaan mun juttuja. Tai ainakin ne jotka ei niitä oikein ymmärrä. Mutta aika monet on tässä vuosien varrella kiitelleet näkemyksiäni ja olen siitä varsin otettu. Eräskin ikäiseni (keski-ikäinen) nainen sanoi jo vuosia sitten, että juttuni vaikuttavat siltä, että olen todella sinut itseni ja harmoniassa universumin kanssa. Moneen kertaan hänellekin mainitsin olevani ihan hullu, mutta se ei häntä hämännyt. Mielummin kyllä esitän hullua ja olen jopa oikeastikin hullu, kuin mikään guru täällä kenellekään. Eipä sellanen edes kauheesti kiinnosta vaikka jopa sattuisinkin tietämään kaiken kaikesta. Ei kaikille voi sitä paitsi kaikkea edes kertoakaan. Ne voi mennä vaan siitä sekasin. No, onneksi nekin siitä kyllä selviävät. Mulla on ihan omakohtasta kokemusta tästä asiasta. Olen mä joskus puolivahingossa "manannut" jonkun ihmisen ihan hysteeriseksi, enkä todellakaan ole siitä ylpeä. :/
>>Mistähän sinä nyt tiedät miten vakavasti minä mihinkin suhtaudun? Eiköhän ole vähän liian riskaabelia sanoa näiden kirjoitusten perusteella noin leimaavaa ja ahtaaseen karsinaan pakottavaa käsitystä toisesta? >Ja olenhan minäkin sinulle aiemmin sanonut että tiukkuus, jota ehdottomaksi rehellisyydeksi kutsun, johtuu saamastani kokemuksesta, jota kenties voi verrata [roimasti lievempänä tosin] Jumalan ehdottomuuteen ihmisten pahuuden ja synnin suhteen. >Minulle on tärkeää että puheet on joko 'on, on' tahi 'ei, ei' mutta ei 'ei on'. Tätä minä painotan ja luulen että käsityksesi kumpuaa tästä.>Olin itsekin ennen uskoon tuloa hyvinkin
'laajakatseinen', — mukamas, ja pyh!
Oli niin helppoa oman mielen mukaan valita uskomuksia ja häilyä tavallaan mistään mitään välittämättä.>Jos kärsimys tekee pellen, ts. ettei ota mitään oikein vakavasti, niin herää kysymys onko kärsimyksellä ollut mitään merkitystä? >No jokaisella meillä on tiemme kuljettavana. Kirjoituksillani olen yrittänyt tuoda julki sitä tietä, jolle itse olen armosta saanut päästä. Yhtä hyvin voisin olla tällä hetkellä rajatiedon rampauttama 'guru' ja kirjoitella täällä jälleensyntymisestä ja itsessä olevasta jumaluudesta ym. 'hömpästä', jona sen nyt näen kun Jumalan varjeluksen ansiosta en sille väärälle tielle joutunut.>Siis saatanahan ON todellinen, miksi ihmeessä kun itsekin olet kokenut pahaa, puhut paranoiasta suhtautumisesta saatanaan? Miksi ei saisi kirjoittaa siitä hengellisestä todellisuudesta, jossa me kaikki elämme? >Se oli sen oma valinta.>Siis nythän todistat itsekin että pahuus on olemassa!>Vanhojahan ne ovat, jo ennen ihmistä ne olivat olemassa! >Uskon Raamatussa esitettävään sanomaan Jeesuksesta ainoana tienä. Ei siis ole minun sanoma ja tapa elää. Minä en kenellekään kadotustuomiota lausu kun ei se ole vallassani.>Jeesus sanoi että kadotukseen vievä tie on lavea mutta iankaikkiseen elämään vievä kaita. Maksoi mitä maksoi, haluan kulkea kaitaa tietä tämän niin mahdottoman lyhyen elämän ajan. Jumala on luonut maailmankaikkeuden, joka ei ole alkeellinen vaan syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisen mieli 'alkeellistui'. >Asioita voi tarkastella monilta kanteilta ja nähdä että kaikki kantit eivät ole oikein ja totta.>Ainoa tärkeä? No onhan maailmassa tietenkin paljon tärkeitä asioita, mutta minusta tärkein on kristinuskon sanoma. >No huh huh. Sanonpa että kyllä kokonaisena tai siis kokomiehenä olisi nastempaa! Kun kolme persoonaa riipii sisällä, niin eihän se nyt mikään ihme olekaan jos puheet ovat 'on ei'. ;)
>Mikä sua siinä ahistaa kun sanon, että sinä VAIKUTAT olevan sitä sun tätä? Luokitteluko sua kauheesti kauhistuttaa?>
Miksi sinun pitää tehdä toisista määritelmiä?
Kun sanon ettei minua ahdista tai kauhistuta määrittelyt, niin saanko sinut uskomaan sanoihini? Pointtini vaan on että täällä pitäisi keskustella VAIN asioista eikä tehdä diagnooseja toisen persoonasta. Tosin olen joutunut itsekin menemään henkilötasolle ja sanomaan tiukasti joillekin, kun asiat menevät ensin heidän taholtaan väärille urille.
>Ei mulla ole mitään pakkoa laittaa muita ihmisiä mihinkään lokeroon>
No jos ei ole, niin voisitko lopettaa henkilötason kommentit.
>Ainakin sä siis myönnät olevas vähän "tiukkis"?>
Kommenttisi osoittaa ettet tainnut ymmärtää mitä tarkoitin.
Siis miten saisin sinut ymmärtämään, kun tuntuu että kaikki toisten kokemukset tuikkaat oman 'rännisi' kautta ja möyhennät ne itselle sopiviksi.
En vedä mitään 'roolia', en uskiksen enkä minkään muunkaan. Rentous ja hellyys ei ole minultakaan hukassa suhteessa itseeni, vaikka kaikkinaista venkulointia vierastankin.
>Mitens se Jeesuskin jotenkin sanoi, että sen joka pitää itseään viisaana, pitää tulla ensin hulluksi.>
Enpä tiedä sanoiko, lienee ihka omaa tulkintaasi.
Minusta kun ei edes ole olemassa hulluja ihmisiä.
Jeesus muuten sanoi että se, joka sanoo 'sinä hullu' on ansainnut helvetin tulen.
Mielestäni pitäisi syntyä uudenlainen suhtautuminen mielenterveysasioihin ja koko sana 'hullu' pitäisi poistaa kielestä. Ihmiset ovat todella ymmärtämättömiä kun lapsilleen opettavat toisten leimaamisen 'hullu' -määreellä.
Itse ymmärrän elämän epätasa-arvoisuuden syntiinlankeemuksesta käsin. Tämä maapallo kärsii synnin vuoksi. Ihmisen geeniperimä on heikentynyt vuosituhansien aikana, ylipäänsä on ihme että ihminen ei ole kuollut sukupuuttoon, niin pahasti perimä on heikentynyt, myös luonto kärsii ihmisen syntitaakan tähden. Tämä on yksi syy mm. mielenterveysongelmiin ja niistä kumpuaviin inhimillisiin tragedioihin.
Jumala ei kiusaa ketään kuten Raamattu sanoo vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa. Myös hengelliset lait ovat täällä vaikuttamassa. Monet epäonnistumiset siirtyvät sukupolvien ketjussa eteenpäin, työttömyys, alkoholismi, rikollisuus. Lapsi imee sen hengen joka perheessä on. Totta kai ihminen voi vaikuttaa itse omaan kohtaloonsa jos ymmärtää ja voi valita ja taistella irti itsensä huonoista lähtökohdista. Kolmanteen ja neljänteen polveen asti Jumala tuo esi-isien synnit, ei siis kosta inhimillisen kosto-ajatuksen tavoin.
Kostaa-sanan taustalla on yhdeksän erimerkityksistä sanaa, jotka suomalainen Raamattu kääntää yhdellä sanalla kostaa: maksaa, tasata, palauttaa, saattaa löydetyksi, asettaa päälle, vaatia, ottaa huomioon, korvata, sovittaa. Nämä sanat puhuvat Jumalan oikeudenmukaisuudesta eikä Hänen kostavasta luonteestaan.
Olemme itse mählineet olot täällä epätasa-arvoisiksi, Jumalaa siitä on turha syyttää.
Ikuista helvettiä ei tarvitsisi ottaa maailmankatsomusvalintansa perustaksi. Jumala on valmistanut Jeesuksessa valmiin tien yhteyteensä, jos tämän oivaltaisi, ihminen kilvan rientäisi sille tielle eikä jäisi jäkättämään jostain ikuisesta piinasta.
>Onhan se totta, että on helpompi elää kun uskoo mustavalkoisesti kaikkeen. Mielestäni se on kuitenkin itsepetos silloin kun rahkeet riittäisivät parempaankin. Moni yksinkertainen ja hieman hupsu ihminen ei pysty parempaan ja siksi se on hänelle vain suotava. Se väite, että uskovien älykkyysosamäärä olisi alhaisempi kuin muun valtaväestön ei todellakaan tunnu tuulesta temmatulta.>
Ei puhe 'on on' tai 'ei ei' tarkoita sitä että maailmassa olisi vain mustaa tai valkoista! Se tarkoittaa suorapuheisuutta, että kun puhuu, niin puhuu totta eikä häily ees taas välillä tätä mieltä ja seuraavassa hetkessä vastakkaista mieltä, vastuun ottamista omista sanoista. Kun ihmiseltä kerran kysytään tunnustitko Jeesuksen pelastusteon omalle kohdallesi, siihen voi vastata vain joko kyllä tai ei. Ei ole muuta selittelyä tyyliin: no olisinhan minä mut ku uskikset olivat niin tyhmiä, no olisinhan minä mut ku pelastustyö kuulosti niin pöljältä, mut ku uskoin jälleensyntymiseen, mut ku...
Eli mielestäni olet ymmärtänyt väärin ja tästä väärästä lähtökohdasta sitten saarnaat ja leimaat uskovia tyhmiksi...
On todella hupaisaa tutkimukset joissa muka uskovien älykkyys olisi muita alhaisempi! Nuo tutkimukset kertovat vain sen että omaan älyynsä luottavien on vaikeaa nöyrtyä jonkun itseä korkeamman olennon edessä. Tutkimukset kertovat vain ihmisen itsekkyydestä, ei mistään älykkyydestä. On hyvin kapea-alaista määritellä älykkyydeksi vain niitä osa-alueita, joita älykkyystutkimukset mittaavat.
Tähän kopsaan kasvatuksen teorian ja tradition professori sekä käytännöllisen filosofian dosentti Tapio Puolimatkan kirjasta 'Usko, tiede ja Raamattu':
"Haluan ateismin olevan tosi ja tunnen oloni epämukavaksi, koska jotkut kaikkein älykkäimmistä ja informoiduimmista tuntemistani ihmisistä ovat uskovia. Ei ole pelkästään niin, etten usko Jumalaan ja siten luonnollisesti toivo olevani oikeassa tässä uskomuksessani, vaan että toivon, ettei mitään Jumalaa ole olemassa! En halua maailmakaikkeuden olevan sellainen...
Arvaukseni mukaan tämä kosmisen auktoriteetin mahdollisuuden tuottama ongelma ei ole harvinainen tila ja siitä johtuu suuri osa aikamme tieteismistä ja reduktionismista". (Nagel 1997)
Suosittelen lukemaan Puolimatkan kirjan.
http://www.uusitie.com/fin/etusivu/uusin_lehti/?id=20&selectedNumber=145&selNews=808
http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/tapio-puolimatka---usko,-tiede-ja-raamattu(24026).ece
Minun mielestäni juuri uskovien kirjoitukset ovat täällä kaikkein selväjärkisempiä. Taas on monta ketjua, joissa ihmiset kehuskelevat itseään ja sättivät toisiaan sen sijaan että keskustelisivat palstan aiheesta! 8-@
Oikein ihmetyttää ihmisten hengellinen sokeus kun selviä psyyken vinoutumia vedetään joksikin 'henkisiksi' erityisominaisuuksiksi. Kun ollaan niin herkkiä niin herkkiä että imetään toisilta ihmisiltä vaikutteita kuin pesusieni ja matkitaan toisia ja kuulostellaan toisten tunteita ja suunnistetaan niiden mukaan. Eli eletään toisten ehdoilla omaa minuutta typistäen. Sellainen ei ole mikään 'erityisihmisen' merkki vaan terapiassa oman itsen löytämistä vaativa kasvuprosessin paikka.
Tällaiset toisten tunteita kuulostelevat ihmiset ovat tosi rasittavia, niihin on tullut törmättyä! Siinähän ei 'kuulostelija' kunnioita toisen ihmisen reviiriä vaan 'tunkee' henkilökohtaiselle alueelle kuulostelemaan toisten tunteita. Tällä en tarkoita että pitäisi olla norsuna posliinikaupassa, mutta liiallinen 'herkkyys' tekee kanssakäymisen tympeäksi.
Lähimpien ihmisten kanssa, kuten lapset ja aviopuoliso, on eri asia, mutta kunnioitus toista kohtaan pitää säilyttää lähimmässäkin suhteessa.
>Mä olen Jumalaa "syvyydestä" huutanut ainakin muutaman kerran apuun ja kertaakaan se ei ole mua jättänyt vaille apuaan. Ja sitten tulee joku uskova joka sanoo, että olen saatanan vallassa!<
Kyllä Jumala auttaa ihan kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat. Mutta Jumala haluaa että se ei jäisi vain siihen yhteen kertaan, vaan ihminen suostuisi jättämään elämänsä Hänen johtoonsa kokonaan. Monestihan se on niin että vasta hädässä turvaudutaan ylöspäin ja sitten kun apu on tullut, unohdetaan ja jatketaan itsekkäästi oman tahdon tiellä.
Uskovien käyttämä sanonta olla saatanan vallassa tarkoittaa sitä että ihmiset ovat joko Jumalan tai saatanan hallintavallan alla. Kaikki synnymme 'saatanan omaksi' eli olemme syntiinlangenneen ihmiskunnan jälkeläisinä ilman yhteyttä Jumalaan. Ei se tarkoita sitä että ihminen olisi nyt varsinaisesti joku saatanan palvoja tai olisi yhteydessä saatanaan. Se on se hengellinen todellisuus, jossa elämme täällä. Saatana viskattiin tänne maanpiiriin, ja me olemme sen hepun heiteltävinä niin kauan kunnes siirrymme vapaaehtoisesti toisen valtakunnan leiriin.
>Katos jos olet tuolla jossain paskat housussa niin tuskin enää kykenet mitään vakavaa ihmistä esittämään. Se nöyryys katos kun tulee vain sellaisen kautta. Voit kokeilla vaikka kadulla asumista ja housuihin paskomista jonkin aikaa ja sitten vähän tutkiskella miten se on sinuun vaikuttanut? Ootko oppinu relaamaan vai ootko jossain haudassa?>
En oikein ymmärrä mitä ajat takaa.
Eikö juuri nöyryys ole vakava paikka? Kun joutuu kohtaamaan oman itsensä niin naurattaako se? No joku voi tietenkin nauraa, onko se sitten hysteeristä naurua vai mitä. Puhutko sittenkin sosiaalisen kontrollin menettämisestä, jota esim. alkoholistit kokevat. Ei ole enää kykyä hienosäätää käytöstään sosiaalisissa tilanteissa tai ei ole enää mitään merkitystä vaikka henkilökohtaisen intimiteetin rajat tulevat julkiseksi.
>Mitäs kompromissia tuo nyt on olevinaan? Eiks se ollut vaan yksi tie: Jeesus?>
Ja taas menee yli hilseeni. Kun kerron että voisin olla rajatiedon syövereissä nyt, niin mitä ihmettä tarkoitat tuolla kommentillasi? 8—O
>Sulla on kieltämättä suuri tarve julistaa minkä tuokin tekstisi jo paljastaa. Vai väitätkö jotain muuta?>
Väitän.
En koe tarvetta julistamiseen.
Taas astut sen rajan yli, jonne sinulla ei ole asiaa!
Olen kertonut miksi täällä kirjoittelen, joten en sitä enää toista. En kirjoittele täällä minkään julistushimon takia! Jepulis sun kaa...
Vastailet aktiivisesti viesteihini ja sitten kun aloitan keskustelut kanssasi, leimaat minut julistushaluiseksi! Tai milloin miksikin. Olet kiero, pöö... ö=)
Olen nyt ollut tällä palstalla vajaan vuoden ja saanut kystä kyllin!
Asiallisia keskusteluja on täällä vaikea käydä palstahäiriköiden takia. Ihmiset kehuvat itseään ja haukkuvat toisia. Pitävät itseään jonain erityisvalaistuneina maailmankaikkeuden salat hallitsevina, toisten planeettojen elämää tuntevina, asettavat itsensä muita ylemmäksi, loogisuusaspekteista viisveisaavat, tämän maailman lainalaisuudet hilpeän huolettomasti ylikävellen ja itselle mieluisaksi selittäen, hengellisen todellisuuden tietämättään väärinkäsittävät...
Ei enää oikein viitsi laittaa aloituksiakaan koska heti siihen iskee vakijankkaaja hölmöilemään. Minulla olisi monta aloituksen aihetta mutta saa nähdä jääkö ne omaan arkistooni...
>Mä nyt toistan juttujani, mutta tää tuntuu olevan sulle vaikea asia käsittää? Sä siis luulet, että joku voi pelkästään vihata ja silti elää vuosimiljoonia?>
Ei lainkaan vaikea käsittää. Inhimillistämällä henkimaailmassa oleva olento ihmismäiseksi asia onkin yli ymmärryksen käyvä. Ota huomion että saatana oli korkein enkelihierarkiassa, täydellisesti toisenlainen olento kuin ihminen. Ja kun sen hyökkäyksiä saa jatkuvasti kokea, niin sen olemassaoloa ei ole lainkaan mahdotonta käsittää.
Ei meistä kukaan ole mitenkään erikoinen ihminen, kaikki tarvitsemme Jeesuksen sovitustyötä syntien anteeksisaamiseksi ja jumalyhteyden löytymiseksi.
Minua pohdituttaa sekä ateistien että tämän palstan kirjoittajien käsitys Jumalan kaikkitietävyydestä ja mitä siitä pitäisi seurata. Siis jos Jumala ennalta tiesi että sekä enkelit että ihminen tulisivat lankeamaan, niin Hänen olisi pitänyt olla luomatta heitä! 8-O Hepskukkuu logiikkaa...
> Luulis tollasen Jumalan aika tulevan jo aika pitkäksi? Tietää kaiken jo etukäteen...hohhoijakkaa...>
Niinpä niin, inhimillisen mielen mielestä, mutta Jumala onkin enemmän kuin me pystymme ymmärtämään. Väärät käsitykset Jumalasta tuottavat täälläkin pelkkiä hölmöläisketjuja, joissa joku rajatiedon ihminen laittaa aloitukseksi omia ennakkoluulojaan, joita väittää uskovien käsityksiksi ja sitten riidellään... hohhoijakkaa...
>Tottakai se on olemassa. Mutta mitä se oikeasti on? Jeesus vastasi tähän kysymykseen ristillä. Se on YMMÄRTÄMÄTTÖMYYTTÄ! Mutta kun ymmärtämättömyys on jotenkin niin tylsää. Paljon mielenkiintoisempaa on pimeyden voimat ja "voi vain olla yksi!", tai "Voima olkoon kanssasi" satuilut. Siis HALLOO!>
Siis oletko sinäkin sitä mieltä että pahuus on ymmärtämättömyyttä? Mistä ihmeestä tämmöinen käsitys tulee? Pahuus on pahuutta ja ymmärtämättömyys on ymmärtämättömyyttä. Ymmärtämättömyyden vuoksi voidaan tehdä pahoja tekoja, mutta pahaa voi tehdä ihan tieten tahtoenkin ja ymmärtäen tekojen olevan pahoja. Joten väitteenne on pelkkää astraalislangia, joka ei perustu mihinkään loogiseen aspektiin.
>Kirjoissa on paljon juttuja, mutta mikään ei mene oman kokemuksen yläpuolelle.>
Tuokaan ei pidä paikkaansa; gramma kokemusta hakkaa...
miten se menikään...
Kun ihminen tulee uskoon, hän astuu jumalallisen viisauden sisäpiiriin ja alkaa kasvaa siitä jumalallisesta viisaudesta, jos vain tahtoo ja siihen aktiivisesti pyrkii. Raamattu on jumalallisen viisauden lähde, mutta se on suljettu luonnolliselta ihmiseltä. Vasta uskoontulossa tapahtuva hengen uudestisyntyminen avaa ihmisen sisimpään vastaanottimen, joka kykenee Raamatusta viisautta ammentamaan. Sanat ovat tärkeitä. Maailma luotiin sanalla, ihminen petettiin sanalla, pelastus siitä petoksesta saadaan sanasta ja sanalla: joka tunnustaa Jeesuksen ihmisten edessä, hänet Jeesus tunnustaa Isän edessä. Mikään ei saa mennä Jumalan sanan edelle, ei edes se niin mieleinen oma kokemuskaan.
>Kuten nyt nämä Raamatun käännöksetkin osoittavat. Kuka piru enää ottaa niistä selvän, kun jo 2000 vuotta sitten nekin kreikaksi aluksi kirjattiin?>
Huolimatta käännösvirheistä on Raamattu ihan luotettava, on vain tietämättömyyttä sanoa Raamattua sekavaksi ja epäluotettavaksi. VT:n alkukieli oli heprea ja Qumranin käsikirjoituslöydöt ovat osoittaneet että tekstit ovat säilyneet lähes muuttumattomina. UT kirjoitettiin kreikaksi.
Voi sinua mitä puhut! Vai on uskovan elämä kloonielämää!
>Sä olet tullut tavallaan vähän sokeaksi tälle "lavealle" tielle mikä on tietenkin aivan ymmärretävää. Mä ainakin kuljen "laveaa" tietä siksi, että ymmärtäisin sen turhuuden ja samasta syystä muutkin täällä sitä kulkevat.>
Mitä sinulle kirjoittaisin? Kun aina vaan teet puolestani päätöksiä miten minä elämää koen. Älä vaan nyt ala taas höpisemään mistään ahdistuksesta!
En taaskaan ymmärrä ajatuksenjuoksuasi sokeudestani lavealle tielle. ? ? Kyllähän uskova lavean tien houkutukset tietää...
Aika hassua tuo lavealla tiellä kulkemisperustelusi. Kyllä juttu on niin että ihminen kulkee laveaa tietä ihan pelkästä tietämättömyydestä, itsekkyydestä ja halusta hallita itse itseään. Etkö siis ole jo oppinut että lavea tie ei anna syvintä tyydytystä? Eikö se ole jo opettanut sen mitä siitä oppia tarvitsee...
>Jos tiede tekee uuden läpimurron tai alienit tulee ja kertoo totuuden ihmiskunnasta ja vähän kaikesta muustakin? Joku hemmetin järkihän tähän kaikkeen pitäs jo vähitellen saada jotta elämä sais jatkua täällä maan päällä.>
Järkeä löytyy jos sen vain haluaa vastaanottaa. Ihmiset ovat tämän pallon järjettömyyden aikaansaaneet. Ja yhä järjettömämmäksi aika ja tapahtumat käyvät. Tämän varmasti jokainen joka vähääkään muistaa vuosikymmenien takaisia asioita ja vertaa niitä nykymenoon. Vain höpsähtänyt idealisti hokee että 'valaistuneet' ihmiset ovat uusi rotu, joka tuo tänne uudenlaisen ja paremman elämänmenon.
Tässä elämässä ON mahdollista päästä selvyyteen ja totuuteen. Nihilistinen asenne ei johda mihinkään.
Menipä jutut taas ohi aloituksen, joka oli kasvoista mahdollisesti nähtävät entiset elämät. ;)
>>Miksi sinun pitää tehdä toisista määritelmiä?
Kun sanon ettei minua ahdista tai kauhistuta määrittelyt, niin saanko sinut uskomaan sanoihini? Pointtini vaan on että täällä pitäisi keskustella VAIN asioista eikä tehdä diagnooseja toisen persoonasta. Tosin olen joutunut itsekin menemään henkilötasolle ja sanomaan tiukasti joillekin, kun asiat menevät ensin heidän taholtaan väärille urille. >Enpä tiedä sanoiko, lienee ihka omaa tulkintaasi.
Minusta kun ei edes ole olemassa hulluja ihmisiä.
Jeesus muuten sanoi että se, joka sanoo 'sinä hullu' on ansainnut helvetin tulen.>Mielestäni pitäisi syntyä uudenlainen suhtautuminen mielenterveysasioihin ja koko sana 'hullu' pitäisi poistaa kielestä. Ihmiset ovat todella ymmärtämättömiä kun lapsilleen opettavat toisten leimaamisen 'hullu' -määreellä. >Itse ymmärrän elämän epätasa-arvoisuuden syntiinlankeemuksesta käsin. Tämä maapallo kärsii synnin vuoksi. Ihmisen geeniperimä on heikentynyt vuosituhansien aikana, ylipäänsä on ihme että ihminen ei ole kuollut sukupuuttoon, niin pahasti perimä on heikentynyt, myös luonto kärsii ihmisen syntitaakan tähden. Tämä on yksi syy mm. mielenterveysongelmiin ja niistä kumpuaviin inhimillisiin tragedioihin.>Jumala ei kiusaa ketään kuten Raamattu sanoo vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa. Myös hengelliset lait ovat täällä vaikuttamassa. Monet epäonnistumiset siirtyvät sukupolvien ketjussa eteenpäin, työttömyys, alkoholismi, rikollisuus. Lapsi imee sen hengen joka perheessä on. Totta kai ihminen voi vaikuttaa itse omaan kohtaloonsa jos ymmärtää ja voi valita ja taistella irti itsensä huonoista lähtökohdista.>Ei puhe 'on on' tai 'ei ei' tarkoita sitä että maailmassa olisi vain mustaa tai valkoista! Se tarkoittaa suorapuheisuutta, että kun puhuu, niin puhuu totta eikä häily ees taas välillä tätä mieltä ja seuraavassa hetkessä vastakkaista mieltä, vastuun ottamista omista sanoista. Kun ihmiseltä kerran kysytään tunnustitko Jeesuksen pelastusteon omalle kohdallesi, siihen voi vastata vain joko kyllä tai ei. Ei ole muuta selittelyä tyyliin: no olisinhan minä mut ku uskikset olivat niin tyhmiä, no olisinhan minä mut ku pelastustyö kuulosti niin pöljältä, mut ku uskoin jälleensyntymiseen, mut ku...>"Haluan ateismin olevan tosi ja tunnen oloni epämukavaksi, koska jotkut kaikkein älykkäimmistä ja informoiduimmista tuntemistani ihmisistä ovat uskovia. Ei ole pelkästään niin, etten usko Jumalaan ja siten luonnollisesti toivo olevani oikeassa tässä uskomuksessani, vaan että toivon, ettei mitään Jumalaa ole olemassa! En halua maailmakaikkeuden olevan sellainen...
Arvaukseni mukaan tämä kosmisen auktoriteetin mahdollisuuden tuottama ongelma ei ole harvinainen tila ja siitä johtuu suuri osa aikamme tieteismistä ja reduktionismista". (Nagel 1997) >Suosittelen lukemaan Puolimatkan kirjan.
http://www.uusitie.com/fin/etusivu/uusin_lehti/?id=20&selectedNumber=145&selNews=808
http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/tapio-puolimatka---usko,-tiede-ja-raamattu(24026).ece
>Minun mielestäni juuri uskovien kirjoitukset ovat täällä kaikkein selväjärkisempiä. Taas on monta ketjua, joissa ihmiset kehuskelevat itseään ja sättivät toisiaan sen sijaan että keskustelisivat palstan aiheesta! 8-@
>Oikein ihmetyttää ihmisten hengellinen sokeus kun selviä psyyken vinoutumia vedetään joksikin 'henkisiksi' erityisominaisuuksiksi. Kun ollaan niin herkkiä niin herkkiä että imetään toisilta ihmisiltä vaikutteita kuin pesusieni ja matkitaan toisia ja kuulostellaan toisten tunteita ja suunnistetaan niiden mukaan. Eli eletään toisten ehdoilla omaa minuutta typistäen. Sellainen ei ole mikään 'erityisihmisen' merkki vaan terapiassa oman itsen löytämistä vaativa kasvuprosessin paikka. >Tällaiset toisten tunteita kuulostelevat ihmiset ovat tosi rasittavia, niihin on tullut törmättyä! Siinähän ei 'kuulostelija' kunnioita toisen ihmisen reviiriä vaan 'tunkee' henkilökohtaiselle alueelle kuulostelemaan toisten tunteita. Tällä en tarkoita että pitäisi olla norsuna posliinikaupassa, mutta liiallinen 'herkkyys' tekee kanssakäymisen tympeäksi.
Lähimpien ihmisten kanssa, kuten lapset ja aviopuoliso, on eri asia, mutta kunnioitus toista kohtaan pitää säilyttää lähimmässäkin suhteessa. >Kyllä Jumala auttaa ihan kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat. Mutta Jumala haluaa että se ei jäisi vain siihen yhteen kertaan, vaan ihminen suostuisi jättämään elämänsä Hänen johtoonsa kokonaan. Monestihan se on niin että vasta hädässä turvaudutaan ylöspäin ja sitten kun apu on tullut, unohdetaan ja jatketaan itsekkäästi oman tahdon tiellä. >En oikein ymmärrä mitä ajat takaa.
Eikö juuri nöyryys ole vakava paikka? Kun joutuu kohtaamaan oman itsensä niin naurattaako se? No joku voi tietenkin nauraa, onko se sitten hysteeristä naurua vai mitä. Puhutko sittenkin sosiaalisen kontrollin menettämisestä, jota esim. alkoholistit kokevat. Ei ole enää kykyä hienosäätää käytöstään sosiaalisissa tilanteissa tai ei ole enää mitään merkitystä vaikka henkilökohtaisen intimiteetin rajat tulevat julkiseksi.>Ja taas menee yli hilseeni. Kun kerron että voisin olla rajatiedon syövereissä nyt, niin mitä ihmettä tarkoitat tuolla kommentillasi? 8—O >Väitän.
En koe tarvetta julistamiseen.
Taas astut sen rajan yli, jonne sinulla ei ole asiaa!
Olen kertonut miksi täällä kirjoittelen, joten en sitä enää toista. En kirjoittele täällä minkään julistushimon takia! Jepulis sun kaa...
Vastailet aktiivisesti viesteihini ja sitten kun aloitan keskustelut kanssasi, leimaat minut julistushaluiseksi! Tai milloin miksikin. Olet kiero, pöö... ö=) >Olen nyt ollut tällä palstalla vajaan vuoden ja saanut kystä kyllin!
Asiallisia keskusteluja on täällä vaikea käydä palstahäiriköiden takia. Ihmiset kehuvat itseään ja haukkuvat toisia. Pitävät itseään jonain erityisvalaistuneina maailmankaikkeuden salat hallitsevina, toisten planeettojen elämää tuntevina, asettavat itsensä muita ylemmäksi, loogisuusaspekteista viisveisaavat, tämän maailman lainalaisuudet hilpeän huolettomasti ylikävellen ja itselle mieluisaksi selittäen, hengellisen todellisuuden tietämättään väärinkäsittävät...>Ei lainkaan vaikea käsittää. Inhimillistämällä henkimaailmassa oleva olento ihmismäiseksi asia onkin yli ymmärryksen käyvä. Ota huomion että saatana oli korkein enkelihierarkiassa, täydellisesti toisenlainen olento kuin ihminen. Ja kun sen hyökkäyksiä saa jatkuvasti kokea, niin sen olemassaoloa ei ole lainkaan mahdotonta käsittää. >Ei meistä kukaan ole mitenkään erikoinen ihminen, kaikki tarvitsemme Jeesuksen sovitustyötä syntien anteeksisaamiseksi ja jumalyhteyden löytymiseksi. >Minua pohdituttaa sekä ateistien että tämän palstan kirjoittajien käsitys Jumalan kaikkitietävyydestä ja mitä siitä pitäisi seurata. Siis jos Jumala ennalta tiesi että sekä enkelit että ihminen tulisivat lankeamaan, niin Hänen olisi pitänyt olla luomatta heitä! 8-O Hepskukkuu logiikkaa...>Niinpä niin, inhimillisen mielen mielestä, mutta Jumala onkin enemmän kuin me pystymme ymmärtämään. Väärät käsitykset Jumalasta tuottavat täälläkin pelkkiä hölmöläisketjuja, joissa joku rajatiedon ihminen laittaa aloitukseksi omia ennakkoluulojaan, joita väittää uskovien käsityksiksi ja sitten riidellään... hohhoijakkaa... >Siis oletko sinäkin sitä mieltä että pahuus on ymmärtämättömyyttä? Mistä ihmeestä tämmöinen käsitys tulee? Pahuus on pahuutta ja ymmärtämättömyys on ymmärtämättömyyttä. Ymmärtämättömyyden vuoksi voidaan tehdä pahoja tekoja, mutta pahaa voi tehdä ihan tieten tahtoenkin ja ymmärtäen tekojen olevan pahoja. Joten väitteenne on pelkkää astraalislangia, joka ei perustu mihinkään loogiseen aspektiin.>Tuokaan ei pidä paikkaansa; gramma kokemusta hakkaa...
miten se menikään...
Kun ihminen tulee uskoon, hän astuu jumalallisen viisauden sisäpiiriin ja alkaa kasvaa siitä jumalallisesta viisaudesta, jos vain tahtoo ja siihen aktiivisesti pyrkii. Raamattu on jumalallisen viisauden lähde, mutta se on suljettu luonnolliselta ihmiseltä. Vasta uskoontulossa tapahtuva hengen uudestisyntyminen avaa ihmisen sisimpään vastaanottimen, joka kykenee Raamatusta viisautta ammentamaan. >Voi sinua mitä puhut! Vai on uskovan elämä kloonielämää! >Mitä sinulle kirjoittaisin? Kun aina vaan teet puolestani päätöksiä miten minä elämää koen. Älä vaan nyt ala taas höpisemään mistään ahdistuksesta!
En taaskaan ymmärrä ajatuksenjuoksuasi sokeudestani lavealle tielle. ? ? Kyllähän uskova lavean tien houkutukset tietää...
Aika hassua tuo lavealla tiellä kulkemisperustelusi. Kyllä juttu on niin että ihminen kulkee laveaa tietä ihan pelkästä tietämättömyydestä, itsekkyydestä ja halusta hallita itse itseään. Etkö siis ole jo oppinut että lavea tie ei anna syvintä tyydytystä? Eikö se ole jo opettanut sen mitä siitä oppia tarvitsee...
>Järkeä löytyy jos sen vain haluaa vastaanottaa. Ihmiset ovat tämän pallon järjettömyyden aikaansaaneet. Ja yhä järjettömämmäksi aika ja tapahtumat käyvät. Tämän varmasti jokainen joka vähääkään muistaa vuosikymmenien takaisia asioita ja vertaa niitä nykymenoon. Vain höpsähtänyt idealisti hokee että 'valaistuneet' ihmiset ovat uusi rotu, joka tuo tänne uudenlaisen ja paremman elämänmenon>>
Sitä käytännön maalaisjärkeä pitäs kyllä saada ja äkkiä tähän hommaan! Kun on penskojakin, niin jo niidenkin takia pitäs joku tolkku tähän kaikkeen jo vähän äkkiä saada. Sulla ei tainnu olla lapsia?
Joo, valaistuneitapa hyvinkin. ;)
Ne onkin varmaan ihan eri planeetalla tai sitten ne pelaa pasianssia jossain pikku mökissä metsässä. Ei niitä ainakaan täällä netissä nää. Täällä on vaan wannabe-valaistuneita! :/
Mutta miten tässä tulee oikein käymään? Kaikkihan me ollaan vaan kuolevaisia ja ehkä tää planeetta on vaan yks pieni pihaus maailmankaikkeudessa? Näitähän tulee ja menee...
>>Tässä elämässä ON mahdollista päästä selvyyteen ja totuuteen. Nihilistinen asenne ei johda mihinkään.
Korjaan sanan kiero kieroiluksi, jos se pehmentäisi tarkoitustani eikä olisi niin kohtikäyvää henkilöösi. Sillä näin sen koen kun 'houkuttelet' keskusteluun ja sitten leimaat sen kaikenlaisilla määreillä. En tiedä mitä sanoja pitäisi ylipäänsä käyttää, jotta et tekisi diagnooseja persoonastani. Teinhän sen itsekin nimittämällä kieroksi, mutta siihen oli selvä syy. Sen sijaan en näe että käyttämäsi määrittelyt minusta olisivat välttämättömiä keskustelun aiheen kannalta. En vain pidä keskustelunaiheesta 'minä', en ole täällä keskustelemassa itsestäni.
Palstan otsikkona on: 'Mitä kuoleman jälkeen? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Keskustele eri näkemyksistä ja uskomuksista.' Tässähän sitä pitäisi pitäytyä, mutta vaikeaa se näyttää olevan kun alinomaa mennään ad hominem-tasolle, heitellään lyhyitä 'sä et tiedä mitään' tyylisiä pisteliäitä heittoja eikä osoiteta edes halukkuuttakaan asialliseen keskusteluun. Joudun itsekin sanomaan kohtikäyvästi esim. ww:n kaltaiselle pisteliäälle hemmolle, joka suoltaa heittojaan melkoisen ajattelemattomasti, siitä on osoituksena useat vastaukset samaan viestiin.
Kristinuskon sanoman kertominen voi kuulosta julistamiselta vaikkei nyt julistavansa koekaan.
Taisit aiemmin vaan mainita, että et halua keskutella Netmissionissa kun siellä on kaikki uskovia vai ymmärsinkö taas kaiken väärin?
Muistan vaan sellaista, että arvoisa I&S olis joskus sanonut juttujani jotenkin kieroutuneiksi. En muista sinun mitään sellaista sanoneen tai sitten olen vaan unohtanut sen. Unohtaminen onkin yksi onnen salaisuuksista. Toinen tais olla hyvin toimiva vatsa...
;)
Mä taas pidän aika oleellisena, että puhuu myös itsestään ja omista kokemuksistaan. Nuoria se kai vielä vähän rassaa kun ei ole hirveesti sitä "kokemuksen syvintä rintaääntä" vielä karttunut. Nuori kimpaantuukin vähän vanhempaa ihmistä helpommin kun aletaan puhua itsestään ja kokemuksistaan. HUOM! Keskustelen taas yleisellä tasolla kanssasi, enkä tarkoita että olisit vielä nuori ja kokematon. Muistaakseni sulla on jo ikää ja kokemuksia. Siis toistan: keskustelen nyt kanssasi yleisellä tasolla, kuten tein edellisessäkin viestissäni sinulle. ;)
Yritän vaan ottaa ihmisistä selvän. En oikein voi suhtautua heihin millään minään robotteina. Haluat vissiin sitten sitä, että suhtutuisin suhun robottina, joka on uskovainen? Ei taida oikein onnistua. Eipä ole tullut ennen vastaan kaltaistasi keskustelijaa täällä. Ihmiset yleensä tykkää siitä, että heistä ollaan kiinnostuneita ja uteliaita. No, sä vissiin et sellaisesta sitten pidä? Okkei. Ymmärrän kyllä yskän. Luulisin. ;)
Onkos sulla sitten jotain uutta ja mullistavaa sanottavaa kuolemanjälkeisestä todellisuudesta tai jotain, kun pitäs kokoajan keksii jotain uutta sanottavaa? Näyttäs vaan sama kuurupiilo ja kehänkiertäminen olla tämänkin palstan tapa? Täällä halutaan yleensä vaan julistaa omaa, ylivoimaista tapaa uskoa mihin uskoo. Mä olen tietääkseni usein täällä maininnut sen, että en todellakaan tiedä kuka on oikeassa ja onko kukaan oikeassa? Mä en väitä tietäväni totuutta. Mulla on vain omat aavistukseni siitä. Ootko saanut sellasen kuvan, että uskoisin olevani jotenkin oikeassa? Vähän outoa jos olet. 8-0
Yleensä ihmiset lopettaa mun kanssa juttelemisen, koska taidan tosiaankin olla aika "liukas" tapaus. Mun kanssa on vaikeeta kiistellä. Esim. "..." jolla on ilmeisesti suuri tarve saada täällä se viimeinen sana, on aina jossain vaiheessa lopettanut keskustelemisen kanssani. Mä kirjotan kuitenkin ihan positiivisesti, vaikkakin mielestäni myös realistisesti asioista. Ja tietenkin myös lapsenmielisesti ja silloin ei kai oikein kunnon väittelyä meinaa saada millään aikaan. No, arvoisa "..." onkin älykäs inhorealisti ja se on aika ikävä paikka. Ei käy kateeksi.
Tylsäähän se on jos vaan päin naamaa sanotaan, että ei tiedä mistään mitään. Se on tietenkin merkki vielä kypsymättömästä persoonasta. Vähän sellasta "teinimeininkiä". Pitäs varmaan vaatia sitä, että kaikki kirjottelis omalla nimellään? Mut kaipa se on niin, että osa tämän netin viehätyksestä on siinä, että voi kirjoitella anonyymisti? Se on vaan nyt tämän netin "henki". Siihen pitää vaan tyytyä. :|
Ja mä myönnän, että mun kanssa on vähän tylsä keskustella. Pyrin vaan olemaan avoin kaikelle, vaikka välillä vastaan vänkäilenkin. Mun mielestäni on vaan mukavaa ja jotenkin vapaatakin olla tällainen kuin olen. Mä olen sopeutunut elämään epätietoisuudessa. Mulla on elämässäni paljon muutakin touhuamista, kuin totuuden etsiminen ja miettiminen vaikka sitäkin ajattelen varmaan 3 kertaa enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Mulla on paljon mielenkiintoista tekemistä elämässäni, vaikka en missään olekaan edes erityisen hyvä. Hulluna taitaa tosiaankin olla aika hyvä olla? ;)
>Taisit aiemmin vaan mainita, että et halua keskustella Netmissionissa kun siellä on kaikki uskovia vai ymmärsinkö taas kaiken väärin?>
Ensinnäkin se miksi Suomi24:n palstoille olen tullut, johtuu siitä että sähköpostini on täällä, joten tuli huomattua nämä palstatkin. Toiseksi en välitä palstoista joihin pitää kirjautua, jotta pääsee vähinäänin häippäsemään kun mielenkiinto lopahtaa. Tännekin olen tullut ajatuksella 'vain käväisemään', mutta vielä täällä ollaan. Kolmanneksi en tunne tarvetta uskovien palstoilla vääntää kättä erilaisista uskonkäsityksistä. Tärkeämpää on olla se aika minkä annan keskustelupalstoille, siellä missä vääriä käsityksiä kristinuskosta esiintyy.
>Onkos sulla sitten jotain uutta ja mullistavaa sanottavaa kuolemanjälkeisestä todellisuudesta tai jotain, kun pitäs kokoajan keksii jotain uutta sanottavaa?>
Ei nyt sentään uutta voi keksiä koko aikaa kuitenkaan, en sitä tarkoita. Saman pyörittelyksihän nämä jutut menee, siksi olisikin tärkeää pitää taukoa, eikä olla joka/lähes joka ketjussa sanaista arkkuaan avaamassa.
>Ootko saanut sellasen kuvan, että uskoisin olevani jotenkin oikeassa? Vähän outoa jos olet.>
En suinkaan ole sellaista kuvaa saanut, olethan monesti epäilysi totuudesta esittänyt. Kristityistä saa niin helposti totuudentorven kuvan siksi, koska se sanoma on ihan oikeasti totta. Siksi siitä puhuminen voi tuntua kiivaanoloiseltakin 'julistamiselta' ulkopuolisen mielestä.
Ja olisihan se aika köyhää jos elämänpiiri koostuisi vain nettikirjoittelusta. Tosin syrjäseudulla netti on hyvinkin siunauksellinen yhteydenpitoväline toisiin, jos naapurit ovat kaukana.
Jotkut kai on täällä netissäkin keskustelupalstoilla siksi, että saisivat edes jonnekin purkaa tuntojaan. Se kannattas aina pitää vähän mielessä kun tänne lähtee kirjotteleen. Onhan tää mullekin omalla hassulla tavallaan terapiaa. Joskus tuli lätistyä aika paljonkin. Nykyään jo harvemmin kun jutut vaan alkaa kiertää kehää, eikä siinä ole enää oikein paljon minkäänlaista hohtoa. Näkee aina välillä, kun tänne tulee joku uus kirjottajakin, niin sen pitää joka väliin tunkea kommentteineen. Mut semmosta se tääl on, eikä tule siitä varmaan miksikään muuttumaan? Vähän tylsää. :/
Siis ota tai jätä! ;)
Koin kerran vähän samanlaisen, mutten katsonut itseäni peilistä, vaan erästä tuttua. Katselimme toisiamme silmiin ja hänen kasvonsa vaihtuivat. Oli kiehtovaa katsella monia kasvoja, kauniita, rumia, nuoria, vanhoja, jopa omanikin. Kysyin tuttavalta mitä se tarkoittaa ja hän vaan totesi, että "Itsellä on monet kasvot". Kyse ei hänen mielestään ollut menneistä elämistä, koska meistä kumpikaan ei niihin usko.
jos lapsi ei ole tervetullut tai vanhemmat riitelevät kovasti voi tulla em. ongelmia synnytyksessä.
Lapsi aistii kohdussa jo vanhempien mielialat ja pelkää tulla vanhempeien "riesaksi".
Tietenkään ei välttämättä sinun kohdalla ollut näin.
siihen jopa luonnolliset näkymät, näin on.
Sielu, joka on aina yksi ja sama persoona syntyy yhä uudelleen ja uudelleen?
Tämä tapauksesi viittaa juuri tähän, näin ei normaalisti pitäisi kokea mutta vaihto'kokemuksia on aina saatavissa.
Edellyttäen että olet poikkeuksellisen herkkä yksilö?
Todellakin tunnen olevani jotenkin "yliherkkä". Se näkyy mm aistin yliherkästi muiden ihmisten tunteet. Jotenkin tuntuu monesti, että en ole ihan tavallinen. Se on näkynyt elämässäni monella tapaa.Tavallaan ihanaa mutta myös pelottavaa. Olisi niin mielenkiintoista tietää oman sielunsa historia!
Ihanaa en siis kuvittele ja ole hullu. :)
Luin keskustelusi ja mainitset jo toistamiseen olevasi "yliherkkä". Äitini sanoi minunkin olevan yliherkkä. Tai pikemminkin olin yliherkkä. Se, että aistii yliherkästi muiden ihmisten tunteet on joko hyvä tai paha juttu. Itselläni se oli paha juttu, koska havaitsin milloin pahoitan toisen mielen, niin jätin asioita sanomatta tai tekemättä. En halunnut loukata. Silloin ymmärsin, etten kuunnellut itseäni, vaan toisia. Elin toisten ehdoilla, en omillani, siksi elin elämääni toisten kautta ja sehän ei ole oman elämänsä elämistä.
Onko sinullakin näin? Että elät elämää toisten ehdoilla? Toisten elämää, et omaasi?
Nykyään opettelen elämään omaa elämääni ja erottamaan oman itseni toisista. Eli vedän rajoja siihen mitkä ovat omia ajatuksiani ja tunteitani sekä mitkä ovat toisten ajatuksia ja tunteita. Olen siis suomennettuna löytämässä itseni!
Samaa voisin sanoa myös itsestäni
Aistin toisten mielialat ja olot
ja olen kuin "peili" eli jos toinen on ujo niin minäkin tulen ujoksi ja jos toinen on vihainen haluaisn juosta karkuun sitä vihaenergiaa....
tätä "omanitsen" hallintaa olen opetellut että en hukkaisi itseäni toisten ihmisten tunnetiloihin
ruoka voi auttaa siihen
olessani "heikoilla" lue liianherkkä
lisäsin ruokavaliooni lihan joka ikäänkuin
turruttaa herkyyttä ja se auttoi
nykyään olen taas kasvissyöjä -liha oksettaa...
mutta nyt osaan ,joskus, tietoisesti suojella itseäni
toisten tunteilta ja energioilta
kuvittelen itseni ympärille suojaavan energiakentän ja se auttaa -ei tosin aina
en ole mestari tässä asiassa -ikävä kyllä
mutta "harjoitus tekee mestarin" -sanotaan
ja ehkä jonakinpäivänä osaan olla tyyni myrskynsilmässä
meistä osa on syntynyt empaateiksi tänne ja silä on jokin tarkoitus
se tarkoitus on vain löydettävä kukin omassa elämässään
mutta, nyt kesällä muutuin. Ennen en halunnut loukata ketään ja yritin tehdä toiset iloiseksi. Nyt olen alkanut sanomaan suoraan melkein kaiken. :D Siitä syystä olen pahoittanut monen läheiseni mielen, mutta olo on parempi. :) Mistä lie johtuu se yliherkkyys.
sillä on. Monesti tuntuu, että minusta ei ole mihinkään sen herkkyyden takia. :/ Aika näyttää. Olen itsekkin lukenut tuosta itsensä suojaamisesta, mutta sen on unohtunut kokonaan. Hyvä että muistutit. :)
voit palvella muita ;-)
koska vaistoat tai tunnet toisen mielenliikkeet tai tunteet voit silloin auttaa vaikka toisen pelkotiloissa
toinen on taiteen tekeminen!!
löydä luovuus herkkyytesi kautta
ja ryhdy tekemäään sitä mikä tuntuu hyvältä
avaa aistisi ympäröivään maailmaan positiivisuuden kautta
nautti luonnosta ja pyri väillä olemaan yksin
jotta saisit ladattua "akkusi"
niin jaksat tässä kovassa teknomaailmassa
näin minä teen
sinun on löydettävä oma tiesi
ja varmasti löydätkin
onnea ;-))
Vastaan Vecimiehelle:
Tiedän vain oman lapsuuteni, en sinun, joten tämä ei varmaankaan koske sinua. Syy yliherkkyyteni oli yksinkertaisesti se, että ennen syntymääni pelkäsin (äitini pelkoa) ja synnyttyäni pelkäsi vielä enemmän. Olin syntymäni hetkellä aivan pelosta kipsissä. Olin siis eräällä tavalla "hermoheikko" jo tuolloin, joten yritin selvitä jotenkin. Koska en alle kouluikäisenä osannut kuunnella tunteitani, pakenin niitä. Lapsena en saanut olla näkyvä kaikkine tunteineni, joten pakkasin kaiken sisimpääni ja elin toisten kautta, peilinä. Olin herkkä ja "askeleen edellä" toisia, jotta en vaan vahingossakaan loukkaisi toisia. En kuunnellut itseäni ja sisimmästäni tulleita ajatuksia ja tunteita. Nykyään kuuntelen ja opettelen tunnistamaan tarpeitani, jotka ohjaavat minuakin.
En ole enää yliherkkä, vaan tavallinen tallaaja. Alan erottaa rajat itseni ja toisten välillä. Toisilla on erilaisia ajatuksia ja saakin olla. En enää moukaroi itseäni maanrakoon, kun kerron ajatuksistani. Aiemmin en uskaltanut olla mitään mieltä, vaan luin paljon toisten ajatuksista ja luuloista luullen, että ne ovat myös minun. Olin liian sulautunut toisiin ihmisiin, joten en myöskään tuntenut itseäni millään tavalla.
Nyt ei tarvitse pelätä. Saan olla oma itseni tällaisena. Jotkut asiat osaan hyvin, joitakin en. Jotkut ajatukseni ovat toisilta lainattuja, mutta tiedän ne heidän omikseen ja omia ajatuksiani etsin. On niin vaikeaa olla oma itsensä, kun on ollut koko ikänsä "hukassa" eli sulautuneena toisiin. Esille tuleminen, omaksi itsekseen, on näkyvänä olemista.
Totesit ettei sinusta ole mihinkään herkkyytesi takia. Onhan sinusta: sinusta tulee sinä!! Ja saat olla erilainen kuin minä. Ei sinun tarvitse pelätä, että loukkaat minua. Jos loukkaannun jostain syystä jollekin, niin sehän on minun asiani, vai kuinka? Ei sinun tarvitse kantaa vastuuta minun tunteistani, minä kannan itse vastuuni omista tunteistani. Sinä kannat vastuun omista tunteistasi. Ensin täytyy vain tunnistaa mitkä ovat sinun ja mitkä toisten.
Kiitos.
Nämä on näitä kohtaamisia. Arvokkaita, kun niistä saa jotain. Ei heitetä kirvestä kaivoon!!
Tavallaan sinulla on tällaisia ystäviä.. tässäkin viestiketjussa. Joten.. silmät auki vaan :)
monesti on tuntunut, että olen joku hiivatin marssilainen jostakin toiselta planeetalta! :´D
Ei sitä varmaan ulkoa päin uskoisi, mitä minun pääni sisälläkin liikkuu.
Mitä te olette muut horoskoopeilta ja synt. ajat? :D Sori, mutta kiinnostaa tietää! Varmaan on tullut selväksi, että minä olen vesimies: eli omituinen, maailman parantaja sielu. :)
historia on tulkittavissa, sitten kun on valmis tällaiseen.
Jopa valvetilassa voi kokeilla syvää rentoutumista ja tuntea kokemuksen vaikutus?
Uskon ihmisessä itsessään olevan kaikki tarvittava energia, pyrkimyksenä yksinkertaisesti tietoisuuden lisääminen.
Elikä loppujen'lopuksi hyvin luonnollinen asia.
vesimies, 26.1.
:) Sinäkin olet siis saanut tavallaan ihmiskunnan muutos ristin kannettavaksesi. :D Vesimiehet joutuvat aina omituisinin tilanteisiin ja puolustavat heikompia.
kokea uutta ja poikkeavia kokemuksia. Maailmanparannus on minulla ollut aina tärkeä asia.
Myös uskoon liittyvät asiat tuntuvat hankalilta, kahlittuina kaikenmoisiin 'säädöksiin'.
Veit sanat suustani. :)Onneksi maailmassa on wecimiehiä. Meitä kaikkia tarvitaan parantamaan tämä vääristynyt paikka. :)
miksi maailma on tällainen, epäoikeudenmukainen?
Itse olen välillä ihan sekaisin.
Tämä jälleensyntymä'oivallukseni komeasti sanottuna iskee juuri peruskysymyksiin, joita meille tarjoillaan erilaisista astioista?
Minä olen oinas 28.3
Minä sisustan asuntoani jatkuvasti "turvallisemmaksi" suoja paikaksi, kun ulkona maailma on niin kylmä ja vaikea. :) Se auttaa, kun kotona tuntee olevansa kuningatar valtakunnassaan. :´) Kannattaa kokeilla ja löytää oma tyyli. Nyt minulla on sellainen "hei olen käynyt maailan ympärimatkalla" tyyli. Kaikkea ihanaa käytettyä sieltä sun täältä.
Minun poikani on oinas. Ihana tarmonpesäke se on. Siitä tulee varmaan isona lentäjä. Se katselee lentokoneita yms ja osottelee ja sanoo "koli kooli" Se on niin pieni, ettei osaa puhua vielä.
Minulla on jatkuvat taistelut aina mikä on MINUN mielestäni oikein ja mikä väärin. Milloin mistäkin. :)Sukulaiset ottivat oikein kunnolla nokkiinsa. :D Kirjoittelen silloin tällöin lehtiin mielipidekirjoituksia. Saan tyydytettyä tätä kapinallista luonnettani.
Anteeksi, jos pilaan ilosi, mutta muutos lähtee itsestä, koska toisia ei voi muuttaa, vain itseään. Siksi tämä elämä onkin paradoksi: kun autat itseäsi, autat toisia. Ja toinen ajatukseni liittyy tuohon horoskooppimerkkiin ja "maailmaparannukseen": ei pelkästäään vesimiehet ole parantajia, vaan kaikki ovat. Usko tai älä! Kaikkia ihmisiä on pyydetty parantamaan itseään= itsensä muuttumiseen. Jotkut ovat joissakin asioissa vähän edellä toisia ja joissakin jäljessä. Ei voi siis sanoa olevansa kaikissa asioissa muita edellä, koska se ei olisi totta.
arkaluontoinen asia.
Yleispätevänä pitäisin kuitenkin olla loukkaamatta yhtäkään sielua.
Ymmärrän toki maalliset olosuhteet ja monenmoiset tilanteet, siksi 'kasvamisen' edistämiseksi olisi hyväksi minimoida agressiot 'ymmäryksellä'.
Tämähän ei ole helppoa, jos onnistut olet mestari?
että löydät oman itsesi.
Meitä pyöritellään, eikä loppua näy, siksi on aarretta kalliimpaa oivaltaa lopullinen 'totuus'.